Posseen on vaikea päästä töihin, mutta Miro teki sen lomakkeen lähettämällä

Pakkaripossen uusin vahvistus Miro on esimerkki siitä, miten työpaikan saaminen on toisinaan kiinni sopivasta ajoituksesta. Toisaalta hänellä on juuri sitä asennetta, jota Possessa arvostetaan.

Miro lähetti yhteydenottolomakkeella kiinnostuksen herättävän viestin samaan aikaan, kun olin alkanut nähdä tarvetta työntekijälle. Päätös viidennen työntekijän ottamisesta ei tosiaan tapahtunut hetken mielijohteesta vaan olin pidempään kahden vaiheilla – kunnes Sysmän urakan sekä asiakkaan lisätarpeen varmistumisen myötä tein päätöksen muiden posselaisten kanssa rekrytoinnista.

”Pakkaripossesta oli hyvä mielikuva ja se oli kooltaan kiinnostava”, Miro kertoo viestin lähettämiseen johtaneista syistä. Ainakaan mieluisan työsuhteen syntymistä en näe mahdollisena, jos osapuolet eivät olisi toisistaan kiinnostuneita.

Miro oli ajanut kuorma-autolla elintarvikkeita ja pakettiautolla lähetyksiä myös Helsingin keskustassa ennen kuin hänestä tuli posselainen.

Pakkariposseen on suoraan sanottuna vaikea päästä töihin. Osittain siihen on syynä se, että posse työskentelee rima korkealla ja intohimoisesti. Ennen työsopimuksen tekoa olikin viikkojen verran tutustumista ja pohdiskelua puolin ja toisin.

Tavattiin kahvilassa kasvotusten ja soiteltiin. Oli jo aiemmin lukkoon lyötyjä menoja ja muita työmahdollisuuksia. Silti Miro palasi aina sovitusti asiaan. Itsekin onnistuin Miron mukaan pitämään hänet hyvin ajan tasalla. Välillä kiireisen arjen keskellä rekry vietiin käytännöllisesti maaliin. Työsopimuksen kävimme läpi ja allekirjoitimme Mäkkärissä.

Ennen töiden aloitusta Miro kävi työvaatemyymälässä sovittamassa ja tilaamassa työvaatteet, ja toisesta yhteistyöliikkeestä hän valitsi mieluisat turvakengät. Lisäksi hän tutustui Pakkaripossen työturvallisuusohjeisiin. Lumi peitti Etelä-Suomenkin kadut juuri, kun Miron oli aika tutustua pakkarin ajoon.

”Pidän itsenäisestä työskentelystä, ja palkassakaan ei ole moittimista.” Miro pääsee nauttimaan siitä, että Possessa huomioidaan kovatasoisuus myös rahallisesti.

Perehdytyksen halusin olevan laadukas ja kestävän niin kauan, että Mirolla olisi valmius työskennellä itsenäisesti Possen arvojen mukaisesti. Jo ensimmäisenä päivänä sain huomata, että Miro osoitti huikeaa oppimisen nopeutta ja auton käsittelyn taitoa.

Hän oli nopeasti ottanut turvallisen työskentelyn haltuunsa, joten saisiko mukaan jo nopeutta? Miten olisi, jos yllättäen antaisin Mirolle vaativan oloisen haasteen ja jäisin itse katsomaan sivusta?

Yksi oli tietyn mukia per tunti -lukeman saavuttaminen omakotialueen kadunpätkällä. Kerroin sen yllättäen kadun alkupäässä ja jäin repsikan paikalle seuraamaan tekemistä. Laitoin vielä puhelimen sekuntikellon näkyville kojetaululle.

Miro muistelee, että hän epäili lukemaan pääsemistä. Silti hän yritti täysillä. ”En katsonut kelloa vaan keskityin tekemiseen. Kadun päässä teholukema oli reilusti yli tavoitteen.”

”Koen, että rauhallisuus ja ajotausta ovat omia vahvuuksiani teholukemiin pääsyssä. Vaikka teen töitä reippaasti, en ala sähläämään.”

Pakkarikuskin työn fyysisyys tukee Miron omia tavoitteita salilla käynnin ohella.

Olin ehkä yllättynyt, että Miro kyseli töitä yrityksestä, joka ei ollut työntekijöitä hakenut. ”Aloin pohtimaan roskakuskiksi siirtymistä, kun TikTok täyttyi Akin videoista”, Miro kertoo. ”Pakkaripossesta oli hyvä mielikuva.”

Itse en ollut pitänyt julkaisujani sellaisina, mitkä varsinaisesti houkuttelisivat hakemaan töihin Pakkariposseen. Viestini niin somessa kuin nettisivuilla on ollut sen suuntainen, että työskentely Possen odotusten mukaisesti pakkarikuskina ei ole helppoa. Puhuin työn vaativuudesta Mirolle myös ennen työsopimuksen tekoa. Miro ei silti alkanut peruuttaa. ”Uskoin pärjääväni ajokokemuksen ja hyvän kunnon avulla.”

Puolitoista kuukautta ja tuhansia purkkeja myöhemmin Miro on hyvin pärjännytkin. Omakotisuoran haasteessa Miron osoittama asenne on näkynyt työskentelyssä upeasti.

Talven liukkailla ajo oli Miroa kuitenkin jäänyt kalvamaan. Possen kesken vietetyssä ravintolaillassa jaoimmekin ajatuksia vaikeissa olosuhteissa pärjäämisestä. Tärkeintä on rauhallisuus ja varman päälle pelaaminen.

Ensimmäinen vuoro itsenäisesti jäi Miron mieleen. ”Olin ylipukeutunut noin 20 asteen pakkaseen. Todella hikisenä sain homman ajallaan hoidettua kuitenkin.”

Miro on sittemminkin saanut huomata, että yksi syy Pakkaripossen olemassaoloon on se, että saadaan hyvällä porukalla ajaa roskia intohimoisesti. Yhteyttä posse pitää tiiviisti, ja porukassa autetaan ja joustetaan.

”Pakkariposse on poikkeuksellinen työyhteisö. Työkaverit ovat mukavia ja ottivat minut vastaan todella hyvin. On ylpeyden aihe työskennellä näin mukavassa ja intiimissä porukassa, jossa ollaan päivittäin vuorovaikutuksissa.”

Anna palautetta tästä artikkelista

Mitä mieltä olit artikkelista?

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso artikkelit aiheesta

ammattitaitoisuus arvot haasteet hankinnat ilmaisut johtaminen jätehuolto jätelaki jätepiste kierrätys kilpailu kuljetusala kuntaurakka kuorma-auto lajittelu markkina omat urakat pakkari pakkariposse pakollinen jätehuolto palaute palkka pienyritys posselaiset raha-asiat roskakuskin työ scania suorasopimus tarina tehokkuus terveys tilinpäätös työlainsäädäntö vaatetus varustus volvo yhteistyöt yrittäjyys