Avainsana: pakkari

  • Pistin tilaukseen pakkarin, eikä se ole kuin mikä vain roska-auto

    Pistin tilaukseen pakkarin, eikä se ole kuin mikä vain roska-auto

    Olin pakkarin ratissa, kun puhelu tuli. Useita päiviä oli kulunut tarjousten jätön määräajan umpeutumisesta. Ne olivat olleet loputtoman arvelun täyteisiä: välillä olin uskonut meidän hävinneen ja sitten taas keksinyt aiheita pitää voittoa yhä mahdollisena. Puhelussa sain tietää hintamme olleen halvin Espoon Matinkylän urakassa. Palattuani kertomaan uutisen Possen ryhmäpuhelu täyttyi riemunsekaisesta hälinästä.

    Urakan voittaminen tiesi sitäkin, että Pakkariposse tilasi ensimmäisen uuden autonsa. Olimme possen kesken keskustelleet niin alustan merkistä kuin sen varusteista paljon; onhan jokaisella kuorma-autoa ajavalla suosikkimerkki ja usein myös vahva näkemys varusteista. Lopulta alustan valinnassa ratkaisi merkittävä ero kahden valmistajan hinnassa sekä sen posselaisen mielipide, joka autolla pääasiassa ajaisi. Näinpä tilaukseen lähti Volvo FM ja sen päälle pakkariksi NTM KG-HL.

    Auto valmistuu Ruotsissa noin neljässä kuukaudessa.

    Tilatussa autossa on kamerapeilit eli hytin ulkosivuilla kamerat ja sisänurkissa näytöt. Pimeässäkin näkee paremmin infrapunatoiminnon ansiosta. Tehokkaiden työvalojen ja lisäpitkien avulla lienee pimeys selätetty.

    Olin ollut yhteydessä kuorma-automyyjään tarjousta laskiessani, ja tulosten selvittyä sovimme palaverin, jossa lyötiin lukkoon niin alustan kuin pakkarin varusteet. Monia uusiakin Volvoja ajaneena oli jännittävää tietää, mitä kaikkea autoon voi valita ja jättää valitsematta. Myös NTM:n varusteltavuus yllätti. Esimerkiksi takalaita on useimmissa pakkareissa avattava mutta sen saa umpinaisena. Luovutaanko mahdollisuudesta päästä kuuppaan hieman helpommin, kun vastineeksi saadaan luultavasti vähemmän päänvaivaa takalaidan aukinaisuudesta varoittavasta anturista?

    Palaverin päätteeksi allekirjoitimme tilaussopimuksen. Urakan aloitukseen on vuosi ja puolitoista kuukautta, mutta paikka varsinkin NTM:n linjastolta on syytä varata ajoissa, koska närpiöläistehdas saa niin valtavasti tilauksia. Kuorma-auto valmistuu Ruotsissa noin neljässä kuukaudessa, joten heti sopimuksen allekirjoituksen jälkeen ei Pakkaripossen biili ala muovautua. Volvon tehtaalta alusta siirtyykin luultavasti tämän vuoden lopulla laivassa (ja sen ehkä saa itsekin hakea) Suomeen ja maanteitse Närpiöön. Vielä ennen meille luovutusta keväällä 2027 Vantaalla auto huolletaan ja viimeistellään.

    Olin Miron kanssa Vantaan Volvolla niin sanotusti rastimassa varusteet, jotka autoon halusimme. Lopuksi allekirjoitin tilaussopimuksen. Kuorma-automyyjä Janne Pelttari osasi kertoa Volvoista kaiken.

    Oma firma perustettiin siitäkin syystä, että päästään vaikuttamaan auton varusteisiin. Usein pakkarikuski varsinkin jättifirmoissa saa tyytyä hinta–ajaa-asiansa-suhteeseen. Me istuudutaan niin alustan kuin päälirakenteen myyjän kanssa käymään varusteita läpi: mitä ehdottomasti halutaan, mitä kiinnostaisi kokeilla? Toki nykyään saadaan mukava ja turvallinen auto ilman erityisempää varusteluakin. Esimerkiksi törmäysvaroitin reagoi ajoneuvojen lisäksi jalankulkijoihin ja polkupyöräilijöihin, katvealueita valvovat anturit ja auto seuraa kuljettajan vireyttä.

    Hevosia olisi saanut 50 lisää maksamalla useita tonneja.

    Myös urakkasopimuksessa on vaatimuksia auton varusteista ja hieman sen käytöstäkin. Julkisissa hankinnoissa edellytetään päästöjen pienentämistä, ja vaikka Espoon urakassa dieselmoottori on sallittu, siinä on käytettävä uusiutuvaa polttoainetta. Pakkarin peräportin on oltava värikoodin mukainen ja auton ohjaamon valkoinen. Urakan kuljettajilta edellytetään taloudellista ajotapaa. Sitä ajatellen otimme auton digitaaliseksi oheisvarusteeksi ajotapaa seuraavan järjestelmän.

    Sivupeilien paikalla on kamerat. Ne voi taittaa napista kylkiin. Sivupeilit eivät ole näköesteenä, ja kapeiden teiden oksat eivät enää pääse hakkaamaan niin pahasti.

    Kamerapeilit taas ovat varuste, jota erityisesti kiinnostaa kokeilla. Possen kesken ne myös herättivät varusteista eniten keskustelua, koska sivupeileihin kaikki ovat tottuneet. Miten sitä osaakaan autoa käsitellä, jos näkymä taakse ei ole siinä, missä ennenkin? Mitä jos kamerapeilit lakkaavat toimivasta yllättäen? Itsekin tasapainoilin perinteisten sivupeilien varmuuden ja kamerapeilien uutuudenviehätyksen ja etujen välillä ja päädyin kannattamaan kamerapeilien raksimista. Kuorma-autossa kameravarret eivät sentään näytä hassuilta.

    Varusteista voi jättää pois mahdollisuuden kytkeä pois päältä esimerkiksi kaistavahti ja vireystilan seuranta. Ne lisäävät turvallisuutta mutta koska niistä on ollut yhä harvinaisia yksittäisiä huonoja kokemuksia, päätimme säilyttää pois kytkennän mahdollisuuden.

    Moottorin tehomääräksi valikoitui 330 hevosvoimaa. Hevosia olisi saanut 50 lisää maksamalla useita tonneja – ja vaikka samalla jättänyt muita varusteita pois. Toisaalta ilahduttaako se, että täytenä pakkari jaksaa kulkea Ikean mäessä tyyliin 10 km/t vähemmän alinopeutta, kun keskikulutus on pysyvästi isompi? Vilkkaan kaupunkialueen nopeuksissa ja toistuvissa liikkeelle lähdöissä pienempiä hevosvoimia ei edes huomaa, jos niitä ei tietoisesti kyttää. Kuljetusyrittäjänä olen ymmärtänyt ajon taloudellisuuden merkityksen uudella tavalla, kun tiedän, mitä suhteellisen pienikin pudotus keskikulutuksessa tietää euroissa.

    Kun auto saapuu, esittelen sitä tarkemmin – mutta yksi varusteluettelon raksi täytyy esitellä. Ohjaamoon otimme nahkasisustan eli kojetaulun yläosa, oven paneeli ja ratti ovat mustaa nahkaa. Penkki on ilmastoitu ja siinä on käsinojat, ja apparin istuin on samanlainen. Hyvin varusteltuja pakkareita ei Suomessa ole totuttu näkemään, ja nyt tilaukseen laitettu Pakkaripossen auto onkin jotain, mistä olen koko kuljetusalan uran ajan haaveillut.

    Koko kuljetusalan urani olen haaveillut varustellussa hytissä työskentelystä, ja omassa firmassa haave toteutuu. Isoa ohjaamoa peteineen ei tietenkään pakkariin tule – kävin kuvaamassa Volvolla FH-mallia, jossa on samanlaisia varusteita.

    Muotoiltu uusiksi turvavarusteita käsittelevä kohta 20.2.2026. Aiemmasta tekstistä tuli väärä vaikutelma siitä, mitä ominaisuuksia EU:n turvallisuusasetus vähintään edellyttää ja mitä Volvo tarjoaa sellaistakin, mikä ylittää vähimmäisvaatimukset.

  • Ykskaks anturi älähtää ja hommat seisahtuu – oliko oma pakkari hyvä ostos?

    Ykskaks anturi älähtää ja hommat seisahtuu – oliko oma pakkari hyvä ostos?

    Ensimmäisen pakkarin ostamisesta päättäessämme Norba hieman meitä arvelutti, mutta emme antaneet sen lopulta olla este. Hollantilainen pakkarivalmistajahan meni konkurssiin toissa vuonna, ja sen väittäisin olevan jätehuollon alalla tunnettu antureiden aiheuttamista katkoksista työhön. Mekin olemme saaneet niistä osamme: peräportin lukituksesta kertova Error 003 kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmaantuu ohjauspaneeliin voimakkaan piipityksen säestämänä ja estää koko pakkarin käytön. Pakkareita tuntevina se ei meille ollut yllätys. Vika johtuu siitä, että induktiivianturi ei havaitse edessään olevaa metallia.

    On vikoja, joita ei voi itse korjata mutta joilla ei ole kiire.

    Pakkarilla – eli Norban päälirakenteen ja Scanian alustan muodostamalla kokonaisuudella – olemme silti saaneet hommat hoidettua, ja käytetyksi pakkari on ollut oikein hyvä. Minulle on jäänytkin tunne, että ensimmäisen käytetyn osto sujui hyvin. Lähinnä olin miettinyt sitä, kuinka paljon minun olisi pitänyt selvittää piilevienkin vikojen mahdollisuutta ja vaatia niiden huomioimista kaupassa. Käytetyn ostamisesta kertoo se, että myyjän ja ostajan välisessä sopimuksessa todetaan, että auto myydään sellaisena kuin se on autoa luovutettaessa. Kun ostaa käytettyä, ei voi vaatia uutta.

    Ajolistat ovat tabletilla, jonka haluamme olevan tukevasti hyvässä sijainnissa kuljettajan paikkaan nähden. Telineen tilasin suomalaisesta liikkeestä, ja sen kiinnitys on esimerkki töistä, joita voi kuorma-autoon tehdä itse.

    Toisaalta ennen kauppaa tehdessä sovin myyjän kanssa tutustumisen yhteydessä huomaamiemme ja jo myyjänkin huomauttamien vikojen korjaamisesta. Esimerkiksi penkin istuinosan reuna sekä kuljettajan oven kahva olivat rikki, mikä onkin pakkareissa hyvin tyypillistä, ja molemmat osat vaihdettiin ennen luovutusta. Myös hinnassa myyjä tuli vastaan. Minulle jäi vaikutelma rehdistä ja asiantuntevasta kaupankäynnistä, ja nostan erikseen senkin, että sopimustekstit oli erittäin selkeästi kirjoitettu. Valitettavan usein viestinnässä yliarvioidaan vastaanottajan kykyä telepatiaan.

    Myös auton ylläpito on laitettu käyntiin. Huollot voisi tehdä jopa itse (jos on lämmin halli) mutta toisinaan on järkevämpää teettää ne Scanialla tai ei-merkkiliikkeessä. Määräaikaisissa eli ikään kuin ennakoivissa huolloissahan pääasiassa vaihdetaan öljyjä ja suodattimia. Scanian oman huolto-ohjelman mukaan tietyt toimenpiteet ovat sykleissä, joita kutsutaan S-, M- ja L-huolloksi. Jokavuotinen kuorma-auton määräaikaiskatsastus voidaan sovittaa huollon yhteyteen.

    Yrittäjän pelkoa lieventää valtavasti ammattitaitoinen kuljettaja.

    Kun tarve käyttää kuorma-auto huollossa ei olekaan ennakoitu, sitä voi kutsua korjauttamiseksi. Kuorma-autoissa on paljon fiksattavaa, jonka voi tehdä itse, aina sulkien vaihtamisesta alleajosuojan palkin uusimiseen. Sitten on vikoja, joita ei voi itse korjata mutta joilla ei useinkaan ole kiire, kuten se, että ilmastointi ei talvella puhalla kylmää. Mutta on myös vikoja, jotka pysäyttävät auton kokonaan – ja itse asiassa näin kävi akkujen kanssa. Ne alkoivat olla liian heikot talvipakkasille.

    Roni ei annan Norban reistailujen estää töiden tekemistä vaan ottaa työkalut tarvittaessa käteen. Pakkarissa on kovasti hänen mieleensä se, että alusta on Scania.

    Kuorma-autosta voi siis aivan yllättäen koitua kuluja, ja usein ne ovat nelinumeroisia. Yrittäjän pelkoa kuitenkin lieventää valtavasti ammattitaitoinen kuljettaja, joka lähtee tutkimaan ja korjaamaan työtä vaikeuttavia ongelmia sen sijaan, että jämähtäisi odottamaan ohjeita työjohdolta. Toisaalta hän käyttää autoa niin, että iso määrä murheita jää alun alkaen toteutumatta.

    Scaniassa oli ja on yhä kaikenlaista pientä, joka häiritsee niin Ronia kuin minua. Kaiken pitää näyttää ehjältä ja toimia hyvin, joten Norban Error 003:een sinnikkäästi etsittiin ratkaisu ja lopulta löydettiinkin se. Onhan Scaniassa myös vielä lähinnä kosmeettisia puutteita, kuten sivupeilien välistä puuttuva muovinpala. Siihen saattaa saada muutamalla kympillä uuden, tai pahimmillaan koko peili on vaihdettava. Välillä saattaakin Roni todeta, että ei ehkä ihan kaikessa tarvitse hifistellä. Mitä Pakkariposse olisikaan ilman posselaisia.

    Muokkaus 7.2.2026: Lisäsin tiedon, että Norban Error 003:een löydettiin ratkaisu.

    Jutun pohjana on kaksi artikkelitoivetta: kuorma-autoista kiinnostuneena ja alalla olevana haluttaisiin tietää meidän ensimmäisen pakkarimme huollosta sekä siitä, mitä kuluvaa osaa joutuu vaihtamaan ennen käyttöön ottoa. Jätä oma artikkelitoiveesi alla olevalla lomakkeella.

  • Kuin rekka lepäisi päällä koko painollaan – possen työvälineessä voimaa riittää

    Kuin rekka lepäisi päällä koko painollaan – possen työvälineessä voimaa riittää

    Kävijäkyselyn vastausten mukaan Pakkaripossen logossa olevaa lähmäriä voi luulla kaivinkoneen kauhaksi. Logossa on tarkalleen ottaen pakkarin puristuslevyn toinen osa, taittolevy eli kynsi, sekä sen sylinteri. Puristuslevy on meidän työssämme hyvin keskeisessä osassa, sillä kun käynnistämme jää merkiksi tyhjät astiat, sen astioiden sisällön on puristuslevy hellävaraisesti siirtänyt kyytiin.

    Katso, kuinka hellävaraisesti puristuslevy siirtää astian sisällön kyytiin.

    Jäteastian sisällön lastaaminen pakkariin on itselleni niin innostavaa, että halusin tuoda sen logossa esiin. Niin taittolevyn kuin puristuslevyn toisen osan, siirtolevyn, voimaa pakkarikuski voi hallita yksittäisin liikkein kevyesti ohjattavista vivuista, tai täysin automaattisesti vihreästä napista. Vihreän painaminen on tarjonnut nautintoa jo vuosia: taittolevy aukeaa, siirtolevy siirtyy alas, taittolevy kääntyy sisään, siirtolevy nousee ylös ja rytinä käy.

    Paine sylinterin poikkipinta-alan kanssa määrittää puristusvoiman.

    Varomatonta voimankäyttöä

    Jäte on kuorma-autolla kuljetettavista tavaroista erilainen siksi, että sen ei tarvitse saapua ehjänä perille. Siksi se kannattaa pakata mahdollisimman pieneen tilaan, jotta tieliikenteen maksimimittoihin sopiva auto käytettäisiin tehokkaasti. Näinpä voima ratkaisee. Raskaan sarjan pakkareiden puristusvoima on 300 kilonewtonia – sama kuin rekka lepäisi koko painollaan jätteen päällä.

    Suuren voiman luo hydrauliikka. Auton moottori pyörittää hydrauliikkapumppua, joka taas kierrättää öljyä kovalla paineella sylintereihin. Tuo paine – pakkarissa 260 baria – sylinterin poikkipinta-alan kanssa määrittää sylintereiden puristusvoiman. Maksimivoima ei ole alati käytössä, esimerkiksi jos kyytiin tarvitsee pakata kartonkia tai muovipakkauksia. Suurin voima on usein silloin, kun siirtolevy nousee ylös, sillä sen on nostettava satoja kiloja ylämäkeen kuormatilassa olevan jätteen sekä itse siirrettävän jätteen aiheuttamaa painetta vastaan. Ja silloin kolisee ja paukkuu.

    Ota namipala! Hydrayliikkasylinteriin virtaa toista letkua öljy sisään ja toista ulos, ja letkut ovat usein sylinterin molemmissa päissä. Puristuslevyn sylintereissä ne ovatkin sylinterin samassa päässä, jolloin letkut ja liittimet pysyvät suojassa. Henkilöauton peilin yläpuolella näkyy peräportin nostosylinteri, joka ei ole yhtä paksu kuin lähmärin sylinteri, koska peräportin nostoon ei tarvita niin paljon voimaa.

    Kova kovaa vastaan

    Erityisesti sekajäte voi sisältää kovia esineitä. Taittolevyn kärki onkin ohuempi, jotta se rikkoo esineet helpommin. Toisaalta jatkuva kovan jätteen kauhominen (eli pakkaaminen) rasittaa sylintereitä. Letkut ja liittimet voivat pettää normaalia kulumista aiemmin. Liukupalat kuluvat ja kuupan takalaita vääntyy, jolloin pakkari vonkuu ja piipittää toistuvasti. Sen sijaan se, että lähmäri junnaa paikallaan korkeintaan vähän nytkähdellen, on normaalia: poweri ei enää riitä pakkaamaan jätettä, kun se on kuormatilan seinien sisässä riittävän tiiviinä, jopa 10 000 kilon pakettina. Silloin pakkarikuski lähtee kipille.

    Kotona voi kuulla rytinän ja paukkeen säestämää hydepumpun hurinaa.

    Kuormatilassa sijaitseva vastaseinä yhtäältä työntää kuorman kipillä ulos ja toisaalta on tarjonnut vastapainetta lähmärille. Ilman sitä lähmäri olisi vain siirtänyt jätteen kuormatilaan, ja jäte olisi pakkaantunut vasta kuormatilan ollessa aika täynnä. Biojätteen tosin puristuslevyn halutaan vain siirtävän kuormatilaan, sillä paineella biojätettä puristaessa tulisi vain sotkua. Siksi biokuski ajaa kipin jälkeen vastaseinän eteen.

    Pääsääntöisesti roska-auto syö kaiken, mitä kuljettaja kippaa kuuppaan. Jos kuljettaja näkee wc-istuimen, betonilaattoja tai ratakiskoja astiassa, on hänen parempi jättää astia tyhjentämättä. Ensinnäkin painoa voi olla liikaa jäteastialle ja astiahissille. Toiseksi kuupan takalaita voi vääntyä, ja kolmanneksi sylinterit joutuvat todella kovalle rasitukselle.

    Posse pakkareineen

    Joku kyselyyn vastannut toi esiin sen, että Pakkariposse-nimi ei kerro alaa tuntemattomalle, mistä yrityksessä on kyse. Tästä voi kuitenkin selityksen tarkistaa: Me ollaan porukka, joka kerää roskia pakkareilla, eli jätteen pakkaavilla jäteautoilla. Kolmeakselinen pakkari on voinut ahmia 21-kuutioiseen kuormatilaansa astioiden koosta riippuen 300–700 jäteastian sisällön.

    Sanoisin, että suomenkielisenä yhdyssanana nimi kertoo enemmän kuin jokin vihreä viisaus latinaksi käännettynä. Se ehkä onnistuu välittämään senkin, että me ajetaan pihasta toiseen, ja possen saapuessa jos sattuu olemaan kotona, voi kuulla rytinän ja paukkeen säestämää hydepumpun hurinaa jätteiden kadotessa pakkarin kitaan.