On väitetty, että roskakuskin ammattia ei enää ole. Me Pakkaripossessa halutaan osoittaa tämä väite luuloksi. Samanlaiseksi kuvitelmaksi kuin se, että roskakuskin työ on yksinkertaista ja helppoa. Sillä ajattelulla ei todellakaan purkit liiku.

Sen sijaan posselaiset liikkuvat ripeästi pihasta seuraavaan, määrätietoisesti ja ilman yhtäkään turhaa liikettä. Liikkeessä on joko auto, astiat tai sitten lähmäri, joka muuten on aika säälimätön. Se ahmii ihan kaiken roskan kitaansa.

Me ollaan ne roskakuskit, joiden käynnistä ainoa havainto ovat tyhjät astiat, ja niitä roskakuskeja me ollaan ylpeästi. Ja me myös tiedetään, että tämä on juuri sitä, mitä ne pikkupojatkin haluaa.

Roskakuski osaa sanoa, mihin aikaan on kotona. Vaikka reitit voivat viedä kauaksikin kotoa, on työt lopetettava viimeistään iltakymmeneltä. Määräykset jätteiden keräilyajoista tekevät roskakuskin työstä kuljetusalan säännöllisimmän.

Siinä, missä joillakuilla on pelkkää aamuvuoroa ja sen lisäksi kenties leppoisat lenkit, toiset tekevät työtä läpi päivän. Sen mahdollistaa työehtosopimuskin. Silti vapaita päiviä on, vähintään pari viikossa.

Toisaalta kesken jääneet työt ja arkipyhät tietävät töitä viikonloppuisinkin. Roskia ei nimittäin voi yksinkertaisesti jättää ajamatta.

Vertti ja Joa pääsivät tilaamaan Volvo FMX:n ja poimimaan varusteet.

Posselaisten työvaatteet on valittu niin, että ne ovat mukavat ja näkyvät kaikissa olosuhteissa.

Toiveartikkeli: Mikä auttaa pakkarikuskia ja yrittäjää jaksamaan, kun työ on fyysistä ja murheet isoja?

Toiveartikkeli: Kuljetusyritystä perustaessa voi tarvita 10 000 euroa – ennen kuin edes pääsee tuottoa tekemään.