Avainsana: yhteistyöt

  • Vanha tuttu oli ruvennut yrittäjäksi, joten haastoin hänet tekemään pakkarista pramean

    Vanha tuttu oli ruvennut yrittäjäksi, joten haastoin hänet tekemään pakkarista pramean

    Artikkeli on yhteistyö APV Fix Oy:n kanssa. Kuvat olen ottanut itse.

    Rutkasti pesuainetta ja hetken aikaa annetaan vaikuttaa. Sen jälkeen painepesuri hurahtaa käyntiin. Viereisen Hämeenlinnanväylänkin kohina peittyy veden pärskyessä Norban kuupan seinämiin ja puristuslevyyn.

    Ollaan Nurmijärven Ilvesvuoren teollisuusalueella, muutama vuosi sitten valmistuneen toimitilarakennuksen I-hallilla. Sysmän maaseututeillä kertynyt pölykerros on kaikonnut, mutta ei puristuslevy vielä puhdas ole.

    ”Onko hyvä?” kysyy Alarik Vihersola vapautettuaan painepesurin liipaisimen.

    ”Saisi se puhtaampi olla”, vastaan.

    ”Kokeillaanpas sitten Red Strikea”, toteaa Alarik.

    Alarik ja Niko kohtasivat pakkareiden vältellyimmän paikan.

    APV Fixin yrittäjä Alarik Vihersola ja työntekijä Niko Manninen pohtivat, millaisin menetelmin lähtevät tekemään pakkarin hytistä puhtaan.
    Alarikin mukaan tavanomainen sisätilan putsaus on tunnin–puolentoista homma, ja se maksaa puolisen sataa euroa.

    Edes Red Strike ei pure pahimpiin pinttymiin, ja kauhaan jäävät vuosien laiminlyönnin jäljet. Jos sitä olisi siivottu säännöllisemmin, ei Possen Scanian peräkään niin pahasti edesauttaisi vaikutelmaa pakkareiden likaisuudesta.

    Toisaalta olen kiitollinen siitä, että Alarik ja työntekijä Niko Manninen kohtasivat pakkareiden kenties likaisimman ja siksi vältellyimmän paikan ja saivat siitä paljon paremman näköisen.

    Alarik siis onnistui toisessa antamistani haasteista hyvin.

    Halusin hyvän syyn käyttää APV Fixin palvelua.

    Jotta edes ahtaisiin rakoihin ei jää merkkejä huolimattomasta työstä, työvälineitä on moneen lähtöön.
    Myös säilytyslokeroiden pohjamatot putsataan ja pinnoitetaan aineella, joka hylkii pölyä.
    APV Fixillä auton saadaan kiiltämään ja pitämään uutta muistuttava pinta pitkään käynnin jälkeenkin.

    Ei ole sattumaa, että olin tuonut Scanian sadan kilometrin päähän APV Fixille. Kuorma-auton ajaminen maksaa sen verran, että Nurmijärvellä täytyi olla jotain sen arvoista.

    Alkuvuodesta työsähköpostiini kilahti viesti.

    Kattelin aikoinaan omina Kaukokiidon ja Wihurin aikoina päivittäin sun videoita, Alarik aloitti viestin, ja jatkoi: Pohdiskelin tossa, että pystyttäisiinkö me jotenkin edistämään pakkarin puhtaanapitoa.

    Sovittiin tapaaminen, ja Kirjauksentien Nesteellä muisteltiin kahvikuppien äärellä, kun olimme molemmat olleet Wihurin Metro-tukun kuskeina ja Alarik myöhemmin ajojärjestelijänäkin. Kirottiin Helsingin ytimen ahtaat tunnelit ja raskaat päiväkotipurut. Oli se syvältä repiä ravintolan viinirullakoita mukulakivellä!

    Elintarvikkeiden jaon maailma oli alkanut tympiä, joten Alarik oli perustanut APV Fixin. Se tarjoaa ajoneuvojen putsausta ja stailausta, myös isojen autojen. Minä pakkareista pitävänä yrittäjänä innostuin ajatuksesta tukea vanhaa tuttua, joka oli myös lähtenyt yrittäjyyden tielle.

    Tosin mihin tahansa diiliin en lähtisi, vaan halusin hyvän syyn käyttää APV Fixin palvelua. Annoin Alarikille kaksi haastetta.

    Autoon noustessaan kuljettaja huomaa helposti, jos jokin paikka on jäänyt putsaamatta. APV Fixillä tiedetään tämä ja hoidetaan vaikeammatkin paikat.
    APVFix käsittelee kuorma-autojen lisäksi henkilöautoja, pakettiautoja ja moottoripyöriä.

    Kuorma-autopesuloissa pakkareiden puristuslevy ja muutenkin kuuppa jätetään usein vähäiselle huomiolle. Silti se on hyvinkin näkyvä pakkarin osa – ja myös se, joka herkimmin luo vaikutelmaa likaisuudesta.

    Tokikaan autopesula ei voi tehdä ihmeitä, jos pakkarin käyttäjää – sekä omistajaa – ei kiinnosta siitä huolehtiminen. Pelkästään sylintereiden ja levyn päälle jääneiden irtoroskien poistaminen tekee paljon, ja harjaamallakin saa hyvää tulosta. Hydrauliikan ja rasvarin vuodot on omistajan syytä korjauttaa nopeasti.

    Possen Norban lähmärin tapauksessa voi vain olla liian myöhäistä. Tosin senkin Alarik uskoisi saavansa puhtaaksi. Se vain vaatisi aikaa – siis työntunteja, jotka maksavat. Niitä ei välttämättä viitsi tehdä vaihdossa nettisivujen artikkeliin ja YouTube-videoon.

    Muualta pakkari tuli selvästi puhtaammaksi. Ruosteet ja maalin kuluminen toki saaavat aikaan sen, ettei Norbaa katsellessa voi aivan uudenkarheasta puhua. Vaikka liat pestäisiin vaikka millä ihmeaineella, vääntyneet teräososat ja ruostekukat pilaavat näkymän. Mutta kuormatilan seinistä suurin osa suorastaan kiiltää, ja Scanian maskia ei voi kuin ihailla.

    Penkin väliin liiskaantuneiden juomapullojen alta voit löytää käytetyt työhanskat.

    Niko Manninen on ollut APV Fixillä töissä reilun kahden vuoden ajan.
    Nikon ja Alarikin kanssa on mukava tehdä yhteistyötä. Hallilla on sopivan rento meininki, ja Scaniasta saatiin kuin uusi.

    Toinen Alarikille antamistani haasteistani on se, että hän tekisi ohjaamosta kuin uuden.

    Siis tarjoaisi ratkaisun siihen pulmaan, että tyypillinen pakkarin hytti on hävityksen kauhistus. Harmaat pinnat ovat pölystä ruskeat, ja rojukasojen ja penkin väliin liiskaantuneiden juomapullojen alta voit löytää käytetyt työhanskat. Onneksi Possen Scania on siistimpi, mutta työn jäljet näkyvät senkin hytissä.

    Kun Alarik ja Niko mikrokuituliinojen kanssa poistuvat ohjaamosta tilaamaan kebabit, innoissani käyn kurkkaamassa Scanian kabiiniin. Suuni loksahtaa auki.

    Jopa huokoiset muovipinnat ovat puhtaita. Kaikkihan sen tietävät, miten vaikea on pitää puhtaana karkeaa muovia: pyyhinnän jälkeen näyttää kuin lika olisi vain levinnyt. Alarikin ja Nikon käsittelyn jäljiltä näyttää, kuin pinnat kiiltäisivät.

    Tietysti pakkarikuskin työssä ohjaamon puhtaana pito on vaikeaa. Ei pakkarikuski voi riisua kenkiä rappusille ja pyyhkiä pölyjä joka oven avauksen välillä. Myöskään sille ei voi mitään, että autoon lastataan jätettä, ja suurella voimalla pakatessa roiskuu.

    Siksi onkin hienoa, että Nurmijärveltä löytyy firma, joka voi pakkarista tehdä uuden veroisen vuosienkin jälkeen.

    Katso ennen ja jälkeen -kuvia APV Fixin putsauksista. Klikkaa kuvaa avataksesi sen suurempana, jolloin voit myös selata kuvia edestakaisin.

  • ”Tulin tervehtimään ihan kasvotusten” – työskentely Sysmässä on täynnä yrittäjyyden elämyksiä

    ”Tulin tervehtimään ihan kasvotusten” – työskentely Sysmässä on täynnä yrittäjyyden elämyksiä

    Sysmässä on urakoitu kohta viisi kuukautta. Talvihan oli hyvä, sillä sää pysyi pakkasella, ja tiet olivat vain muutaman viikon peilijäiset. Roni on hoitanut homman hienosti: hän on pitänyt pakkarin tiellä, eikä yhtäkään astiaa ole jäänyt tyhjentämättä ajo-olosuhteiden vuoksi.

    Huhtikuussa olikin aika yrittäjän ottaa urakka käsiinsä sillä Ronin lomaillessa tuurasin häntä muutaman viikon. Vaikeista olosuhteista oli jäljellä muutama pehmeä kohta, ja muuten kevät oli jo pitkällä. Vilkas kaupunkiseutu vaihtui siihen, että autosta poistuessa kuulee vain tuulen huminan ja lintujen laulun.

    Ja onhan se pakkarin ajo maaseudulla aivan oma maailmansa.

    Sysmässä roskakuskille ei välity ihmisten kiire.

    Välillä pysähdyn nauttimaan eväitä luonnon keskelle. Jo huhtikuun puolivälissä aurinko lämmittää ja linnut parveilevat pelloilla. Kuva: Toni H.
    Maaseudulla pakkarikuski ajaa enemmän ja pysähtelee harvemmin. Purkkeja ei siis tyhjennetä samalla sykkeellä kuin taajamassa, mutta ei listan hoitaminen kaikissa olosuhteissa laadukkaasti helppoakaan ole. Kuva: Toni H.
    Varsinkin kesämökkien astiat ovat usein pienten teiden päässä. Kuljettajan on tarkkailtava muun muassa kiviä, kuoppia, tien pehmeyttä, sähkölinjoja, oksia ja rakennuksia pujotellessaan pikkuteillä.

    Sysmässä roskakuskille ei välity ihmisten kiire. Torvet eivät soi siksi, ettei roska-auton ohi pääse viime tinkaan lähtöä tekiessä. Oikeastaan tilaa on sen verran, että kenenkään ei tarvitse jäädä loukkuun. Minä en pysäköi pyörätielle, koska ympäristö antaa minun tehdä työni järkevästi.

    Vastaan tulevat nostavat kättä tervehtiäkseen ja jätteitä tuovat jäävät juttelemaan. Pyytävät alan ammattilaiselta apua lajitteluun. Pohtivat, oliko tietä hyvä ajaa, neuvovat paremman reitin, kysyvät, miten uudella urakoitsijalla on homma alkanut.

    Eräässäkin paikassa pysäytettyäni tien reunaan ja kävellessäni astialle talonväki oli pihassa ja toinen heistä tuli jutulleni. Hän sanoi halunneensa tervehtiä kasvotusten uutta kuljettajaa.

    Vein Scanian Lahteen pidemmäksi ajaksi laittoon.

    Ovatkohan hevoset maaseudulla tottuneet isoihin autoihin? Kaupungin talleilla osa hevosista alkaa ryntäillä, kun pakkari kurvaa jätepisteelle. Sysmässä raudikko vain nautiskeli heiniä ja tsekkasi Volvon 330 lajitoveria.
    Sysmän maisemat näyttivät minulle Keski-Suomesta lähtöisin olevana, Uuttamaata ja Varsinais-Suomea kolunneena Kanta-Hämeen asukkina omanlaisiltaan. Metsää, järviä, peltoa ja historiallisia rakennuksia on tasaisesti – mikään niistä ei hallitse maisemia.

    Ensimmäisen viikon ajoin Possen omalla Scanialla. Kauppojen jälkeen olin pohtinut melko paljon, olisiko auton kuntoa pitänyt selvittää lisää ja olla vaativampi. Oman pakkarin ohjaimissa tunne kuitenkin on, että meillä on hyvä auto. Keskikulutuskin on ollut mukavaa nähtävää.

    Eipä kahdeksan vuoden ikäistä autoa ostaessa pidä odottaa uutta. Alkuvuodesta vaihdatimme akut ja ilmakompressorin, ja kevään katsastusta ennen pallonivelenkin. Hydrauliikkapumppu paljasti hajoamisen merkkejä, joten päätimme vaihdattaa sen ennen kuin se paukahtaisi jonkun pihassa.

    Ensimmäisen viikon päätteeksi vein Scanian Lahteen pidemmäksi ajaksi laittoon ja maanantaina hain Vantaalta vuokrapakkarin tilalle. Upouudella autolla ajelu oli taas yksi esimerkki siitä, miksi yrittäjäksi kannatti ryhtyä.

    Kuorma-autojakin voi vuokrata. Olin ollut yhteydessä vuokraamon myyjään jo pari kuukautta ennen suunniteltua tarvetta. Erittäin mukavana yllätyksenä myyjä totesi, että vuokrauksen alkaessa oli valikoimaan tulossa aivan ajamaton pakkari, ja sen Pakkariposse saikin. Kuva: Toni H.
    Vuokrapakkarissa on hyvä varustelu, kuten nahkaratti, automaattinen ilmastointi ja Volvon mukavat ja tyylikkäät penkit käsinojineen. Pääsin tutustumaan samoihin varusteisiin kuin meille tilatussa Volvossa on, erityisesti kamerapeileihin.

    Pakkariposse vastaa Sysmässä taajama-alueen bio- ja pakkausjätteiden sekä haja-asutusalueen sekajätteiden keräyksestä. Vaikka urakkaa hoidammekin yhdellä autolla, sysmäläisten hyvin erikseen keräämän aineksen myös kuljetamme erikseen uusiokäyttöön. Kyytiin kerätään yhtä jätelajiketta kerrallaan ja käydään kippaamassa se ennen kuin aletaan kerätä toista. Esimerkiksi biojäte päätyy Lahteen biokaasu- ja kompostointilaitokseen.

    Joka jätejae on erilaista kerättävää ja tarjoaa siten vaihtelua. Biojäteastioiden sisäsäkki kannataa kiskaista pois astian reunoilta ennen hissiin asettelua. Muoviastiat ovat kevyitä mutta täyttävät kuupan nopeasti. Ennen lasi- ja metalliastioiden kippaamista on syytä avata astian kansi. Sekajätteessä voi olla mitä vain.

    Puhelinluettelon paksuisesta paperinivaskasta roskakuskit etsivät osoitteet.

    Tarkistan jäteastioiden sisällön silmämääräisesti. Astiassa ei saa olla esimerkiksi patjoja, renkaita, rakennusjätettä, maaleja, aerosoleja eikä nesteitä. Aluekeräyspisteiden astioissa on usein sähkölaitteita, vaikka ne voisi viedä maksutta jäteasemalle. Poistan astioista niihin kuulumattomat jätteet, jos se on turvallista. Kuva: Toni H.
    Aluekeräyspisteelle oli jätetty rahanarvoista tavaraa.
    Lenkki taajamassa tuo mukavaa vaihtelua, ja on ilo huomata, miten hyvin sysmäläiset ovat erotelleet eri jätejakeet omiin astioihinsa. Bioastian säkittäminen on muuten taitolaji, eikä säkkejä tee mieli haaskata, koska parin säkin hinnalla saa kahvin.
    Pakkari tyhjennetään niin, että peräportti nostetaan ylös ja vastaseinällä työnnetään kuorma ulos. Pakkarikuskin kuuluu joka kipin yhteydessä putsata peräportin tiiviste ja kuormatilan reunat, jotta ne pysyvät kunnossa ja auto siistimpänä.

    Minulta kysytään usein, mistä roskakuski tietää, missä pitää käydä ja mitä tyhjentää. Aloittaessani roskakuskina 2010-luvun alkupuolella tietokoneet alkoivat yleistyä, ja alalla olleet kertoivat vanhasta käytännöstä: jopa puhelinluettelon paksuisesta paperinivaskasta roskakuskit etsivät osoitteet ja merkkasivat kynällä tyhjennyksen tehdyksi.

    Nykyisin kuljettajat käyttävät suomalaisen Vingon kaltaista mobiililaitteissa toimivaa sovellusta. Kohteet näkyvät kartalla pisteinä ja vieressä ovat osoitteet. Tieto kulkee nopeasti esimerkiksi kuljettajan, työnjohdon ja asiakaspalvelun kesken. Pakkarin sijainnin tallentuminen auttaa reklamaatioiden käsittelyssä ja urakoitsijan työn laadun seuraamisessa.

    Ajolistat ovat suomalaisen Vitec Tietomitta Oy:n Vingo-sovelluksessa. Se, että sovellus on tehty mobiililaitteille, on hyvä asia muun muassa siksi, että puhelimissa ja tableteissa on sijainti ja kosketusnäyttö ja niiden käyttö on useimmille tuttua. Jokaisen tehtävän kuittauksen yhteydessä voin esimerkiksi muokata tyhjentämieni astioiden määrää sekä jättää kommentin kunnan jätehuollon henkilökunnalle.
    Koska uni maistuu aamulla hyvin, en ole aloittanut vielä kukonlaulun aikaan, vaan mieluummin venyttänyt työvuoroa illan puolelle. Yövyn Sysmässä, joten työmatkatkaan eivät vie päivästä useita tunteja. Kuva: Toni H.

    Joistakin työpaikoista olen lähtenyt siksi, että päivät ovat olleet liian yksitoikkoisia. Ajatus loppuelämän väkisin pusertamisesta alati kettuuntuneena ahdistaa. Olenpa toisaalta huomannut, että vaikka monipuolisuutta on, vaatimattomuus ja hyvienkin suoritusten hukkuminen tasavertaistamiseen saa hakemaan uusia haasteita.

    Pakkaripossessa pääsen kokemaan jätehuoltoa monipuolisesti. On huikeaa voida tehdä asioita senkin mukaan, mitä haluaa, koska muun muassa tarkan raha-asioiden seurannan vuoksi tietää, että niin myös voi tehdä. Jokaiselle posselaiselle haluamme löytyvän mieluisaa hommaa mieluisilla välineillä. Parhaimmillaan emme käy töissä vaan koemme elämyksiä.

    Ronikin on jo kysellyt, olisiko Scania valmis ja pääsisikö Sysmään. Lomaillaan nyt kaikki ensin, totesin ja käänsin pakkarin nahkarattia kohti maaseutumaisemia.

    Vitecin Logistiikka-sovelluksen kautta voin tarkastella tulevia reittejä ja tehtyjä tyhjennyksiä, mikä auttaa ajojen suunnittelussa. Sovellukseen pääsen kätevästi selaimella, joten voin ottaa läppärin vaikka autossa esiin ja hoitaa homman pois pyörimästä. Samalla saatan vastata sähköposteihin tai tehdä muita yrittäjän töitä.
    Isojen autojen kohdatessa pienillä teillä osoitetaan pelisilmää, eikä mennä laput silmissä minä ensin -asenteella. Muutaman kerran on tukkikuski ollut lastaamassa kapealla tiellä ja silloin on hyvä vaikka pysähtyä tauolle.
    Jotkut ovat ihmetelleet, että autot ja kuljettajat vaihtuvat ”koko ajan”. Olen siihen sanonut, että meiltä käyvät samat kuljettajat ja Pakkaripossen oma Scania on suunnitellussa laitossa. Kuva: Toni H.

    Osan kuvista on ottanut Toni H., ja ellei kuvaajan nimeä ole mainittu, olen ottanut kuvan itse.

  • Työvaatteiden pitää olla mieluisat, ja niinpä astelimme porukalla myymälään

    Työvaatteiden pitää olla mieluisat, ja niinpä astelimme porukalla myymälään

    Artikkeli on toteutettu yhteistyössä VTR Workwear Centerin kanssa. Saimme osan vaatteista veloituksetta. Kuvat olen ottanut itse.

    Puin roskakuskin työasun ensimmäisen kerran 22-vuotiaana. Hetki oli merkittävä: opiskelijavaatteet vaihtuivat työpaikan kuteisiin. Minusta oli tullut ammatiltani kuljettaja ja osa työyhteisöä. Siitä asti olen ymmärtänyt työvaatteiden merkityksen yrityksen brändin mutta myös yhteenkuuluvuuden rakentamisessa.

    Pakkaripossea 15 vuotta myöhemmin perustaessani minulla oli selvä suunnitelma. Vaatteiden tulee olla mukavat fyysisessä työssä sateessa kuin helteessä. Vaatteet voisi käydä sovittamassa lähimmässä myymälässä ja tilata verkosta vaikka suoraan kotiin. Possen vaatetuksen on oltava yhtenäinen mutta kaikkien mieleen – eikä hinnan pidä olla este.

    Vuosi sitten keväällä astelimmekin porukalla VTR Workwear Centeriin Helsingin Konalassa.

    Kuinka tosissaan olevina meitä pidettäisiin?

    Miro on Konalan myymälän sisäänkäynnillä, johon vasta yrityksen perustaneina astelimme. VTR:stä olin ostanut vuosia aiemmin työhousut ja vakuuttunut valikoiman laajuudesta, joten työvaatehankinnoista sopimassa käyminen ketjun liikkeessä tuntui luontevalta.
    Blåkläderin työvaatteiden valikoimaan kuuluu paljon värien yhdistelmiä – niin myös Possen väreihin sopiva huomiopunainen ja musta. Lisäksi jokaiselle löytyy hyvin istuva koko, ja vaatteita voidaan muokatakin istuvuuden parantamiseksi.
    Peittäminen suojaa ihoa auringon säteilyltä parhaiten, ja suojauksen tehostamiseksi posselaisten t-paidassa ja pitkähihaisessa t-paidassa on UV-suoja, joka suojaa lyhytaaltoisen UVB-säteilyn lisäksi pitkäaaltoiselta, ikkunalasinkin läpäisevältä UVA-säteilyltä.

    Vastaan meidät otti nykyisin yritysmyyjänä työskentelevä Tuomas Kinnunen. ”Muistan hyvin, kun noin vuosi sitten sinä ja kundit astelitte myymälään”, hän kertoo.

    Päähäni saattoi silloin juolahtaa kysymys, kuinka tosissaan olevina meitä pidettäisiin – niin kuin silloin, kun soitin kuorma-automyyjälle tarvitsevani uuden auton. Tuoreena yrittäjänä isojen päätösten teko ymmärrettävästi hetkittäin arvelutti. Olihan suunnitelmani työvaatetuksesta kuitenkin selkeä, ja se oli Tuomaksenkin mukaan näkynyt ulospäin.

    ”Jo alusta asti oli selvää, että brändillä, laadulla ja yhtenäisellä, siistillä ilmeellä olisi suuri merkitys.”

    Allekirjoitin sopimuksen myymälässä ja koostimme mieluisan malliston. Toimitin suunnittelemani painatukset sähköpostitse vektorikuvina. Ensimmäiset Pakkaripossen vaatteet saapuivat Joalle, Vertille ja minulle vajaassa viikossa ja pääsivät heti tositoimiin.

    Yhteistyö alkoi siis vaivattomasti ja on kohta jatkunut vuoden.

    ”On ollut paljon hyviä keskusteluja, parannusehdotuksia molempiin suuntiin ja ennen kaikkea paljon oppimista. Meille tärkeintä on aina ollut, että Pakkariposse voi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä VTR:ään, jos haasteita tulee vastaan.”

    ”Olen ollut VTR:llä töissä noin 1,5 vuotta. Ensimmäinen vuoteni kului myymälän puolella, ja siitä siirryin viime lokakuussa B2B-myyntiin”, Tuomas Kinnunen kertoo.

    Tänä päivänä roskakuskit pukeutuvat näkyviin ja näyttäviin vaatteisiin.

    Nykyajan roskakuski voi ajatella varustautuvansa kuin vaikka urheilusuoritukseen. Olosuhteita voi parantaa vaikkapa teknisellä alusasulla, putkihuivilla ja turvasaappailla. Housuihin sujautettavat polvipehmusteet ovat oma suositukseni niille, jotka kampeavat astioita polvilla.
    T-paidat ovat hengittävää ja kevyttä kangasta. Erityisesti itse pidän siitä, miten mustat korostukset sopivat Pakkaripossen logon väreihin. VTR painaa logot niin, että ne kestävät työssä tulevaa kulumista ja paitojen pesua.
    Housuissa on venyvästä kankaasta tehtyjä kohtia, jolloin autoon nousuissakaan ei tule tunnetta, että vaatteet puristavat. Saumoihin on elinikäinen takuu.

    Puoli vuosisataa sitten roskakuskit pukeutuivat harmaisiin haalareihin. Ne luultavasti vastasivat sen ajan vaatimuksiin, mutta nykypäivänä roskakuski ei voisi niin pukeutua. Syy siihen on pelkästään huomiovärin ja heijastimien puuttuminen.

    Tänä päivänä roskakuskit pukeutuvat näkyviin ja näyttäviin vaatteisiin, jotka suojaavat monipuolisesti ja joustavat sopivista kohdista. Kun askeleita tulee työssä tuhansia ja ne ovat lähes urheilullisen ripeitä, hengittävyys ja keveys ovat valttia.

    ”Viimeisen viiden vuoden aikana kengät, takit, housut, paidat ja suojat ovat kehittyneet hurjaa vauhtia, ja uusia innovaatioita syntyy jatkuvasti”, Tuomas Kinnunen kertoo. Hän jatkaa, että kesän lähestyessä Blåkläderiltä on tulossa jotain mielenkiintoista.

    Voisiko se olla työvaatteisiin rakennettu eksoskeleton – rakenne, joka avustaisi vartaloa vaikkapa painavaa jäteastiaa kammetessa?

    ”Nuoret yrittäjät tekevät asioita rohkeasti omalla tavalla.”

    Collegepaita on hyvä lisä talvella kylmiin säihin ja toimii sellaisenaan välivuodenaikoina. Työn fyysisyyden vuoksi kylmilläkin säillä tulee helposti lämmin – ja liian lämpimät vaatteet jäävät käyttämättä.
    Myymälässä voi sovittaa vaatteita parhaan istuvuuden takaamiseksi. Tilattavat vaatteet voi noutaa myymälästä mutta ne saa myös postitse kotiin. Posselaiset voivat tilata malliston vaatteita myös Blåkläderin verkkokaupasta.
    Softshell-takki suojaa tuulelta ja sateelta ja on kevyt. Se toimii hyvin talvipakkasillakin, kun lisää alle vain vaatekerrastoja.

    Jotkut ehkä yhdistävät Blåkläderin korkeaan hintaan – tai ainakin tietävät, että tavarataloista voisi saada kuteita halvemmalla. Yrittäjänä periaatteitani on kuitenkin myös se, että laatu maksaa. Laadukkuus on yksi Pakkaripossen arvoistakin.

    ”VTR myy pääasiassa Blåkläderin työvaatteita, ja syy siihen, että ne sopivat erinomaisesti Pakkaripossen kaltaisille yrityksille, on selkeä. Ne on suunniteltu kestämään kaikkea sitä, mitä pakkarikuskin arjessa vastaan tulee”, Tuomas Kinnunen toteaa.

    Vetoketjut eivät ole jumitelleet eivätkä ompeleet revenneet. Erityisesti ilahduttaa se, että Possen logot ovat pysyneet tarkkoina, vaikka vaatteet ovat työn koettelemusten ohessa käyneet pesukoneessakin.

    ”Ja jos sauma pettää, tuotteen voi tuoda meille reklamoitavaksi saumatakuun ansiosta”, Tuomas Kinnunen muistuttaa.

    Yritysmyynnin Tuomas Kinnunen on kuunnellut palautteemme ja toiveemme – kauramaidonkin hän lupasi lisätä kahvipöytään.

    VTR:ään päätymiseen vaikutti sekin, ettei asiointi ole sidottu vain Konalan myymälään. Vaatteita voi käydä hakemassa monella muullakin paikkakunnalla, ja verkosta ostoksia voi tehdä missä vain. Silti myymälässä on kiva asioida jo siksikin, että henkilökunta on mukavaa ja kahvia on aina tarjolla.

    Konalan myymälän porukka onkin tullut jo tutummaksi, ja ainakin Tuomas paljastaa seuranneensa Possen tarinaa enemmänkin.

    ”Koen, että Aki on aidosti tekijätyyppi, ja Pakkaripossen kasvumahdollisuudet ovat valtavat – niin somessa, henkilöstön suhteen kuin liikevaihdossakin. On ollut siistiä nähdä, miten nuoret yrittäjät tekevät asioita rohkeasti omalla tavalla, ja miten opettavaisia Akin videot ja artikkelit ovat.”