Avainsana: pakkariposse

  • ”Tulin tervehtimään ihan kasvotusten” – työskentely Sysmässä on täynnä yrittäjyyden elämyksiä

    ”Tulin tervehtimään ihan kasvotusten” – työskentely Sysmässä on täynnä yrittäjyyden elämyksiä

    Sysmässä on urakoitu kohta viisi kuukautta. Talvihan oli hyvä, sillä sää pysyi pakkasella, ja tiet olivat vain muutaman viikon peilijäiset. Roni on hoitanut homman hienosti: hän on pitänyt pakkarin tiellä, eikä yhtäkään astiaa ole jäänyt tyhjentämättä ajo-olosuhteiden vuoksi.

    Huhtikuussa olikin aika yrittäjän ottaa urakka käsiinsä sillä Ronin lomaillessa tuurasin häntä muutaman viikon. Vaikeista olosuhteista oli jäljellä muutama pehmeä kohta, ja muuten kevät oli jo pitkällä. Vilkas kaupunkiseutu vaihtui siihen, että autosta poistuessa kuulee vain tuulen huminan ja lintujen laulun.

    Ja onhan se pakkarin ajo maaseudulla aivan oma maailmansa.

    Sysmässä roskakuskille ei välity ihmisten kiire.

    Välillä pysähdyn nauttimaan eväitä luonnon keskelle. Jo huhtikuun puolivälissä aurinko lämmittää ja linnut parveilevat pelloilla. Kuva: Toni H.
    Maaseudulla pakkarikuski ajaa enemmän ja pysähtelee harvemmin. Purkkeja ei siis tyhjennetä samalla sykkeellä kuin taajamassa, mutta ei listan hoitaminen kaikissa olosuhteissa laadukkaasti helppoakaan ole. Kuva: Toni H.
    Varsinkin kesämökkien astiat ovat usein pienten teiden päässä. Kuljettajan on tarkkailtava muun muassa kiviä, kuoppia, tien pehmeyttä, sähkölinjoja, oksia ja rakennuksia pujotellessaan pikkuteillä.

    Sysmässä roskakuskille ei välity ihmisten kiire. Torvet eivät soi siksi, ettei roska-auton ohi pääse viime tinkaan lähtöä tekiessä. Oikeastaan tilaa on sen verran, että kenenkään ei tarvitse jäädä loukkuun. Minä en pysäköi pyörätielle, koska ympäristö antaa minun tehdä työni järkevästi.

    Vastaan tulevat nostavat kättä tervehtiäkseen ja jätteitä tuovat jäävät juttelemaan. Pyytävät alan ammattilaiselta apua lajitteluun. Pohtivat, oliko tietä hyvä ajaa, neuvovat paremman reitin, kysyvät, miten uudella urakoitsijalla on homma alkanut.

    Eräässäkin paikassa pysäytettyäni tien reunaan ja kävellessäni astialle talonväki oli pihassa ja toinen heistä tuli jutulleni. Hän sanoi halunneensa tervehtiä kasvotusten uutta kuljettajaa.

    Vein Scanian Lahteen pidemmäksi ajaksi laittoon.

    Ovatkohan hevoset maaseudulla tottuneet isoihin autoihin? Kaupungin talleilla osa hevosista alkaa ryntäillä, kun pakkari kurvaa jätepisteelle. Sysmässä raudikko vain nautiskeli heiniä ja tsekkasi Volvon 330 lajitoveria.
    Sysmän maisemat näyttivät minulle Keski-Suomesta lähtöisin olevana, Uuttamaata ja Varsinais-Suomea kolunneena Kanta-Hämeen asukkina omanlaisiltaan. Metsää, järviä, peltoa ja historiallisia rakennuksia on tasaisesti – mikään niistä ei hallitse maisemia.

    Ensimmäisen viikon ajoin Possen omalla Scanialla. Kauppojen jälkeen olin pohtinut melko paljon, olisiko auton kuntoa pitänyt selvittää lisää ja olla vaativampi. Oman pakkarin ohjaimissa tunne kuitenkin on, että meillä on hyvä auto. Keskikulutuskin on ollut mukavaa nähtävää.

    Eipä kahdeksan vuoden ikäistä autoa ostaessa pidä odottaa uutta. Alkuvuodesta vaihdatimme akut ja ilmakompressorin, ja kevään katsastusta ennen pallonivelenkin. Hydrauliikkapumppu paljasti hajoamisen merkkejä, joten päätimme vaihdattaa sen ennen kuin se paukahtaisi jonkun pihassa.

    Ensimmäisen viikon päätteeksi vein Scanian Lahteen pidemmäksi ajaksi laittoon ja maanantaina hain Vantaalta vuokrapakkarin tilalle. Upouudella autolla ajelu oli taas yksi esimerkki siitä, miksi yrittäjäksi kannatti ryhtyä.

    Kuorma-autojakin voi vuokrata. Olin ollut yhteydessä vuokraamon myyjään jo pari kuukautta ennen suunniteltua tarvetta. Erittäin mukavana yllätyksenä myyjä totesi, että vuokrauksen alkaessa oli valikoimaan tulossa aivan ajamaton pakkari, ja sen Pakkariposse saikin. Kuva: Toni H.
    Vuokrapakkarissa on hyvä varustelu, kuten nahkaratti, automaattinen ilmastointi ja Volvon mukavat ja tyylikkäät penkit käsinojineen. Pääsin tutustumaan samoihin varusteisiin kuin meille tilatussa Volvossa on, erityisesti kamerapeileihin.

    Pakkariposse vastaa Sysmässä taajama-alueen bio- ja pakkausjätteiden sekä haja-asutusalueen sekajätteiden keräyksestä. Vaikka urakkaa hoidammekin yhdellä autolla, sysmäläisten hyvin erikseen keräämän aineksen myös kuljetamme erikseen uusiokäyttöön. Kyytiin kerätään yhtä jätelajiketta kerrallaan ja käydään kippaamassa se ennen kuin aletaan kerätä toista. Esimerkiksi biojäte päätyy Lahteen biokaasu- ja kompostointilaitokseen.

    Joka jätejae on erilaista kerättävää ja tarjoaa siten vaihtelua. Biojäteastioiden sisäsäkki kannataa kiskaista pois astian reunoilta ennen hissiin asettelua. Muoviastiat ovat kevyitä mutta täyttävät kuupan nopeasti. Ennen lasi- ja metalliastioiden kippaamista on syytä avata astian kansi. Sekajätteessä voi olla mitä vain.

    Puhelinluettelon paksuisesta paperinivaskasta roskakuskit etsivät osoitteet.

    Tarkistan jäteastioiden sisällön silmämääräisesti. Astiassa ei saa olla esimerkiksi patjoja, renkaita, rakennusjätettä, maaleja, aerosoleja eikä nesteitä. Aluekeräyspisteiden astioissa on usein sähkölaitteita, vaikka ne voisi viedä maksutta jäteasemalle. Poistan astioista niihin kuulumattomat jätteet, jos se on turvallista. Kuva: Toni H.
    Aluekeräyspisteelle oli jätetty rahanarvoista tavaraa.
    Lenkki taajamassa tuo mukavaa vaihtelua, ja on ilo huomata, miten hyvin sysmäläiset ovat erotelleet eri jätejakeet omiin astioihinsa. Bioastian säkittäminen on muuten taitolaji, eikä säkkejä tee mieli haaskata, koska parin säkin hinnalla saa kahvin.
    Pakkari tyhjennetään niin, että peräportti nostetaan ylös ja vastaseinällä työnnetään kuorma ulos. Pakkarikuskin kuuluu joka kipin yhteydessä putsata peräportin tiiviste ja kuormatilan reunat, jotta ne pysyvät kunnossa ja auto siistimpänä.

    Minulta kysytään usein, mistä roskakuski tietää, missä pitää käydä ja mitä tyhjentää. Aloittaessani roskakuskina 2010-luvun alkupuolella tietokoneet alkoivat yleistyä, ja alalla olleet kertoivat vanhasta käytännöstä: jopa puhelinluettelon paksuisesta paperinivaskasta roskakuskit etsivät osoitteet ja merkkasivat kynällä tyhjennyksen tehdyksi.

    Nykyisin kuljettajat käyttävät suomalaisen Vingon kaltaista mobiililaitteissa toimivaa sovellusta. Kohteet näkyvät kartalla pisteinä ja vieressä ovat osoitteet. Tieto kulkee nopeasti esimerkiksi kuljettajan, työnjohdon ja asiakaspalvelun kesken. Pakkarin sijainnin tallentuminen auttaa reklamaatioiden käsittelyssä ja urakoitsijan työn laadun seuraamisessa.

    Ajolistat ovat suomalaisen Vitec Tietomitta Oy:n Vingo-sovelluksessa. Se, että sovellus on tehty mobiililaitteille, on hyvä asia muun muassa siksi, että puhelimissa ja tableteissa on sijainti ja kosketusnäyttö ja niiden käyttö on useimmille tuttua. Jokaisen tehtävän kuittauksen yhteydessä voin esimerkiksi muokata tyhjentämieni astioiden määrää sekä jättää kommentin kunnan jätehuollon henkilökunnalle.
    Koska uni maistuu aamulla hyvin, en ole aloittanut vielä kukonlaulun aikaan, vaan mieluummin venyttänyt työvuoroa illan puolelle. Yövyn Sysmässä, joten työmatkatkaan eivät vie päivästä useita tunteja. Kuva: Toni H.

    Joistakin työpaikoista olen lähtenyt siksi, että päivät ovat olleet liian yksitoikkoisia. Ajatus loppuelämän väkisin pusertamisesta alati kettuuntuneena ahdistaa. Olenpa toisaalta huomannut, että vaikka monipuolisuutta on, vaatimattomuus ja hyvienkin suoritusten hukkuminen tasavertaistamiseen saa hakemaan uusia haasteita.

    Pakkaripossessa pääsen kokemaan jätehuoltoa monipuolisesti. On huikeaa voida tehdä asioita senkin mukaan, mitä haluaa, koska muun muassa tarkan raha-asioiden seurannan vuoksi tietää, että niin myös voi tehdä. Jokaiselle posselaiselle haluamme löytyvän mieluisaa hommaa mieluisilla välineillä. Parhaimmillaan emme käy töissä vaan koemme elämyksiä.

    Ronikin on jo kysellyt, olisiko Scania valmis ja pääsisikö Sysmään. Lomaillaan nyt kaikki ensin, totesin ja käänsin pakkarin nahkarattia kohti maaseutumaisemia.

    Vitecin Logistiikka-sovelluksen kautta voin tarkastella tulevia reittejä ja tehtyjä tyhjennyksiä, mikä auttaa ajojen suunnittelussa. Sovellukseen pääsen kätevästi selaimella, joten voin ottaa läppärin vaikka autossa esiin ja hoitaa homman pois pyörimästä. Samalla saatan vastata sähköposteihin tai tehdä muita yrittäjän töitä.
    Isojen autojen kohdatessa pienillä teillä osoitetaan pelisilmää, eikä mennä laput silmissä minä ensin -asenteella. Muutaman kerran on tukkikuski ollut lastaamassa kapealla tiellä ja silloin on hyvä vaikka pysähtyä tauolle.
    Jotkut ovat ihmetelleet, että autot ja kuljettajat vaihtuvat ”koko ajan”. Olen siihen sanonut, että meiltä käyvät samat kuljettajat ja Pakkaripossen oma Scania on suunnitellussa laitossa. Kuva: Toni H.

    Osan kuvista on ottanut Toni H., ja ellei kuvaajan nimeä ole mainittu, olen ottanut kuvan itse.

  • Visio ja arvot päätyi pakkariin

    Visio ja arvot päätyi pakkariin

    Poistin sivun Visio ja arvot.

    Kävijätilasto kertoo, että sivulla käynnit olivat tyypillisesti 10–15 sekuntin pikavisiittejä. Tekstiä siinä oli kuitenkin minuutin lukemisen ajaksi. Ehkäpä ihmiset eivät ole tottuneet viettämään aikaa sivulla, joka esittelee yrityksen arvoja. Ymmärrän sen hyvin.

    En tykkää pitää esillä sivua, joka ei kiinnosta. Ilman kuudennetta osiota valikko on mukavan ytimekäs ja kävijä löytää heti Artikkelit-osion kaltaisille tilastojenkin perusteella kiinnostaville sivuille. Sekuntien pyrähdykset laskevat suotta vierailun keston keskiarvoa.

    Poistamani osion visio-osuus sisälsi käytännössä saman, mitä kerron Tarina-sivulla – Pakkariposse on olemassa eritoten siksi, että saamme toteuttaa intohimoa roskakuskin työhön omalla tavalla.

    Pakkaripossen arvot ovat tehokkuus, laadukkuus, luotettavuus ja ympäristötietoisuus. Näin lyhyen asian voisi kertoa vaikka tuolla alapalkissa, ei siihen yhtä sivuston osiota tarvita.

    Osion poisto saitilta ei silti tarkoita, että visiosta ja arvoista oltaisiin luovuttu.

    Pakkaripossen arvot valittiin porukalla ja siitä ollaan puhuttu, miten on tärkeää, että arvot toteutuvat käytännön tekemisessä. On parempi, että asiakas saa hyvän vaikutelman, kuin että hän käy netistä lukemassa, millainen vaikutelman pitäisi olla.

    Visio ja arvot -sivun viimeisin vedos näytti tältä.
  • Mokani vuoksi tilikauden tulos oli 7 500 euroa pielessä

    Mokani vuoksi tilikauden tulos oli 7 500 euroa pielessä

    Jätin eilen yhtiökokouksessa vahvistamamme tilinpäätöksen Patentti- ja rekisterihallitukseen, ja netistä tiedot lienevät kaivettavissa lähiaikoina. Joulukuun artikkelissa kerroin laskelmaani pohjautuvia tietoja ensimmäisestä Pakkaripossen tilikaudesta, koska halusin jo etukäteen kertoa kiinnostusta herättävän yrityksen onnistumisesta. Annoinkin julkisuuteen virheellistä tietoa: tilikauden tulos olikin 4 534,91 euroa plussan puolella – ei 12 000 euroa. Artikkeli perustui omiin laskelmiini, mutta vahvistetut luvut ovat kirjanpidon ammattilaisen laatimat.

    Ei yritys voi itsellään pitää summaa, jos siitä 60 % pitää maksaa jollekulle.

    Valtavan eron luvuissa aiheutti se, että kirjanpidossa pyritään tarkkaan ja ajantasaiseen kuvaan taloudellisesta tilanteesta. Osa sitä on suoriteperusteisuus, jonka koukeroita olin jo pidemmän aikaa pyrkinyt ymmärtämään tulosta seuratessani. Jos työntekijä hakee liikkeestä turvakengät joulukuussa ja laittaa ne heti jalkaansa mutta lasku maksetaan eräpäivänä tammikuussa, kenkien arvonlisäveroton hinta pienentää joulukuun voittoa. Koska tilikausi monella yrityksellä, kuten meilläkin, vaihtuu vuodenvaihteessa, turvakengät pienentävät edellisen vuoden tulosta, vaikka raha siirtyy tililtä seuraavan tilikauden puolella.

    Olen päättänyt oppia tuloksen laskennan, joten oppiminen jatkuu. Jos kerron tilikaudesta toistekin ennakkoon, osaan huomioida siirtovelat.

    Tilikauden tulosta pienentävät siis nekin maksut, jotka eivät lähde tililtä ennen tilikauden päättymistä mutta jotka joskus on maksettava. Näitä kutsutaan siirtoveloiksi, ja nekin tähtäävät ajantasaisuuteen: ei yritys voi itsellään pitää summaa, jos siitä 60 prosenttia on maksettava myöhemmin jollekulle. Julkisen tilinpäätöksen taseessa näkyy siirtovelan yhteismäärä, mutta tuloslaskelmassa se on paloiteltuna kululajeihin ja upotettuna jo maksettuihin kuluihin.

    Liikevaihdosta on jaettu sen aikaan saaneille se, mitä kuuluukin.

    Suoriteperusteisuuden osasin pitkälti huomioida laskelmissani, ja varsinaisen kämmin tuloksen laskennassa tein siirtoveloissa. Niistäkin iso osuus olivat vuosilomapalkat. Tietyn määrän kuukaudessa työskenteleville työntekijöille kertyy vuosilomapäiviä pitkin vuotta, joten samaan aikaan työntekijälle kertyy maksettavaksi vuosiloman palkkaa. Vaikka palkat työnantaja maksaisikin seuraavan vuoden kesänä, tilikauden vaihtumiseen mennessä kertyneet vuosilomapalkat ovat jo pois tuloksesta.

    Toisaalta ennakko olisi voinut mennä pieleen siitäkin syystä, että Scanian moottori olisi levinnyt jouluaatonaattona, ja se olisi korjattu viikossa ja siitä laskutettu 7 500 euroa. Luotan kyllä Scaniaan, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, miten eritoten tuoreen kuljetusyrityksen tilikauden tulos voi mennä miinukselle. Olen edelleen tyytyväinen siihen, että Pakkaripossen tulos oli ylipäätään plussalla.

    Työntekijöiden palkat maksetaan pari viikkoa sen aikajakson jälkeen, jolta palkat kertyivät, mutta kirjanpidossa palkat ovat sen tilikauden kulua, jolle aikajakso sijoittuu. Tilikauden aikana kertyneet vuosilomapalkat ovat myös kyseisen tilikauden kulua.

    Sitä paitsi liikevaihto todella oli ”reilusti yli” 100 000 euroa, nimittäin lähes 112 000 euroa. Siitä on jaettu sen aikaan saaneille se, mitä kuuluukin, eli palkat. Tulos ei myöskään ole sama asia kuin tilillä oleva raha – kuten nyt olen esiin tuonut, tilikauden tulokseen vaikuttaa maksettavaksi kertynyt summa aiemmin kuin pankkitilin saldoon. Toiseksi tulos ei ole sama kuin oma pääoma, joka osakeyhtiön on pidettävä plussalla ja joka Pakkaripossella on noin 15 500 euroa.

    Se, että tulos olikin ennakoimaani pienempi, ei loppuviimein vaikuta mihinkään. Tärkeämpää minulle on tilin saldon pitäminen riittävänä. Toki osakeyhtiön raha-asioihin liittyvää oppia olen saanut. Päivittäin jatkamme samaa laadukasta työskentelyä, ja Pakkariposse vahvistuu päivä päivältä. Näyttää siltä, että alkuvuoden mittaan pääsen kertomaan jälleen ison uutisen – ja en siitä vielä kerro enempää, jotta en taas antaisi ennakkoon virheelliseksi osoittautuvaa tietoa.

  • Oma pakkari, viisi työntekijää ja reilu satasen liikevaihto – miten Possen eka vuosi sujui?

    Oma pakkari, viisi työntekijää ja reilu satasen liikevaihto – miten Possen eka vuosi sujui?

    Artikkeli sisältää ennakkotietoa Pakkariposse Oy:n tilikaudesta 13.4.–31.12.2025. Artikkeli ei ole yhtiökokouksen vahvistama tilinpäätös eikä se perustu sellaiseen vaan omiin laskelmiini.

    Pakkariposse herättää kiinnostusta: toukokuussa 2025 avaamillani nettisivuilla on ilman markkinointia käynyt yli 9 500 kävijää katsellen sisältöä 35 000 kertaa. Sitä voi selittää oman yrityksen johtamisesta avoimesti kertominen, joka onkin otettu hyvin vastaan. Toisaalta usein korviini kantautuu myös huhuja, jotka odotetusti menevät pääasiassa metsään. Nyt tarjoan tosiasiaa Pakkaripossen ensimmäisestä vuodesta – jo ennen kuin osa tiedosta löytyy netistä (faktoina sekä huhuina).

    Palkat, verot ja laskut Pakkariposse maksoi ajallaan.

    Ensimmäisen, 13.4. alkaneen tilikauden – ja samalla vuoden 2025 – liikevaihto muodostui pääosin kuljettajien vuokrauksesta, joka yllättävästi saikin lentävän lähdön. Alun perin olimme suunnitelleet tekevämme töitä muualla kuin omassa yrityksessä siihen asti, että liikevaihtoa olisi alkanut tulla omista urakoista. Posselaisten osaamista on kuitenkin haluttu sen verran, että ensimmäisellä tilikaudella kassaan tuli rahaa reilusti yli 100 000 euroa.

    Posse teki ensimmäisen vuoden tuloksen tiimityöllä – siis sillä, että jokainen työntekijä voi ja haluaa vaikuttaa yrityksen onnistumiseen.

    Kuusinumeroinen rahavirta

    Päivitys 9.3.2026: liikevoitto meni artikkelissa väärin, joten lue korjattu tieto täältä.

    Liikevoitto eli liikevaihdosta niin sanotusti käteen jäävä summa näyttäisi olevan ensimmäisen vuoden tulokseksi oman päämääräni tyydyttävä 12 000 euroa. Liikevaihdosta sen osuus ylittää yritysmaailman ihanteellisen 10 prosentin rajan. Erityisen palkitsevaa on todeta, että voitto tehtiin järjestelmällisellä tulojen ja menojen seurannalla. Sen avulla myös palkat, verot ja laskut Pakkariposse maksoi ajallaan.

    Liikevoittohan tehdään niin, että menot pidetään tuloja pienempinä. Sen ei pidä tarkoittaa kitumista, vaan osuvampaa olisi vaikkapa suunnitelmallinen pitkäjänteisyys. Toisaaltahan miinusmerkkinen tulos ei aina tarkoita surkeutta. Pakkaripossen vuoteen 2025 mahtui kuukausia, jolloin menot olivat tuloja suuremmat – kirjanpidossa nimittäin meno ja tulo eivät aina sijoitu samalle ajalle, kuin jona raha liikkuu. Voitto itselleni onkin myös se, että olen oppinut paljon yrityksen raha-asioista.

    En voisi kuvitellakaan parempaa tiimiä.

    Omaa työtä

    Merkittävää vuodessa 2025 on oman jätehuollon urakan saaminen julkisessa kilpailutuksessa. Kuulen usein jätehuollon kilpailutuksissa voittamisen olevan mahdotonta. Sitä se ei ole muttei helppoakaan, ja menestymisen menetelmät ovat kullanarvoisia liikesalaisuuksia.

    Urakan saamisen myötä Pakkariposse pääsi kasvattamaan työntekijöiden määrää. Vuodenvaihteessa yrityksessä lisäkseni työskenteleekin viisi työntekijää. Yhteishenki on mielettömän hyvä. On ollut mahtavia hetkiä piireillä, kun on puhuttu yhteisellä kielellä ja toinen toisiamme arvostavalla tavalla.

    Olen itse mukana liikevaihtoa lisäävässä työssä, koska pidän siitä eniten. Suunnittelu, laskeminen ja analysointi sekä tekstien ja videoiden teko ovat sitä, mitä teen toimitusjohtajana, ja yhtä lailla innostavat minua.

    Hyvä työ huomataan

    Niin liikevaihto kuin siitä jäänyt voitto ovat posselaisten ansiota, enkä voisi kuvitellakaan parempaa tiimiä. Possen tarjoamaa palvelua on haluttu ostaa lisää – eli rahaa on virrannut kassaan enemmän. Toisaalta työn laadukkuus näkyy myös säästyvänä rahana, kun virheistä ei makseta. Yrittäjänä ihmisten osoittama arvostus roskakuskeja kohtaan tuntuu entistä arvokkaammalta. Jouluviikolla meille huikattiin kiitosten kanssa hyviä jouluja ja tuotiin suklaatakin.

    Ei Pakkaripossen ensimmäisen vuoden luvuilla lehtiotsikoihin pääse. Se ei estä tuntemasta onnistumista eritoten siitä, että ollaan hitaasti ja varmasti saatu oma firma käyntiin alalla, jolla menestymistä jotkut pitävät lähes mahdottomana. Samalla ollaan saatu nauttia pakkarin ajamisesta hyvällä porukalla.

  • Kuin rekka lepäisi päällä koko painollaan – possen työvälineessä voimaa riittää

    Kuin rekka lepäisi päällä koko painollaan – possen työvälineessä voimaa riittää

    Kävijäkyselyn vastausten mukaan Pakkaripossen logossa olevaa lähmäriä voi luulla kaivinkoneen kauhaksi. Logossa on tarkalleen ottaen pakkarin puristuslevyn toinen osa, taittolevy eli kynsi, sekä sen sylinteri. Puristuslevy on meidän työssämme hyvin keskeisessä osassa, sillä kun käynnistämme jää merkiksi tyhjät astiat, sen astioiden sisällön on puristuslevy hellävaraisesti siirtänyt kyytiin.

    Katso, kuinka hellävaraisesti puristuslevy siirtää astian sisällön kyytiin.

    Jäteastian sisällön lastaaminen pakkariin on itselleni niin innostavaa, että halusin tuoda sen logossa esiin. Niin taittolevyn kuin puristuslevyn toisen osan, siirtolevyn, voimaa pakkarikuski voi hallita yksittäisin liikkein kevyesti ohjattavista vivuista, tai täysin automaattisesti vihreästä napista. Vihreän painaminen on tarjonnut nautintoa jo vuosia: taittolevy aukeaa, siirtolevy siirtyy alas, taittolevy kääntyy sisään, siirtolevy nousee ylös ja rytinä käy.

    Paine sylinterin poikkipinta-alan kanssa määrittää puristusvoiman.

    Varomatonta voimankäyttöä

    Jäte on kuorma-autolla kuljetettavista tavaroista erilainen siksi, että sen ei tarvitse saapua ehjänä perille. Siksi se kannattaa pakata mahdollisimman pieneen tilaan, jotta tieliikenteen maksimimittoihin sopiva auto käytettäisiin tehokkaasti. Näinpä voima ratkaisee. Raskaan sarjan pakkareiden puristusvoima on 300 kilonewtonia – sama kuin rekka lepäisi koko painollaan jätteen päällä.

    Suuren voiman luo hydrauliikka. Auton moottori pyörittää hydrauliikkapumppua, joka taas kierrättää öljyä kovalla paineella sylintereihin. Tuo paine – pakkarissa 260 baria – sylinterin poikkipinta-alan kanssa määrittää sylintereiden puristusvoiman. Maksimivoima ei ole alati käytössä, esimerkiksi jos kyytiin tarvitsee pakata kartonkia tai muovipakkauksia. Suurin voima on usein silloin, kun siirtolevy nousee ylös, sillä sen on nostettava satoja kiloja ylämäkeen kuormatilassa olevan jätteen sekä itse siirrettävän jätteen aiheuttamaa painetta vastaan. Ja silloin kolisee ja paukkuu.

    Ota namipala! Hydrayliikkasylinteriin virtaa toista letkua öljy sisään ja toista ulos, ja letkut ovat usein sylinterin molemmissa päissä. Puristuslevyn sylintereissä ne ovatkin sylinterin samassa päässä, jolloin letkut ja liittimet pysyvät suojassa. Henkilöauton peilin yläpuolella näkyy peräportin nostosylinteri, joka ei ole yhtä paksu kuin lähmärin sylinteri, koska peräportin nostoon ei tarvita niin paljon voimaa.

    Kova kovaa vastaan

    Erityisesti sekajäte voi sisältää kovia esineitä. Taittolevyn kärki onkin ohuempi, jotta se rikkoo esineet helpommin. Toisaalta jatkuva kovan jätteen kauhominen (eli pakkaaminen) rasittaa sylintereitä. Letkut ja liittimet voivat pettää normaalia kulumista aiemmin. Liukupalat kuluvat ja kuupan takalaita vääntyy, jolloin pakkari vonkuu ja piipittää toistuvasti. Sen sijaan se, että lähmäri junnaa paikallaan korkeintaan vähän nytkähdellen, on normaalia: poweri ei enää riitä pakkaamaan jätettä, kun se on kuormatilan seinien sisässä riittävän tiiviinä, jopa 10 000 kilon pakettina. Silloin pakkarikuski lähtee kipille.

    Kotona voi kuulla rytinän ja paukkeen säestämää hydepumpun hurinaa.

    Kuormatilassa sijaitseva vastaseinä yhtäältä työntää kuorman kipillä ulos ja toisaalta on tarjonnut vastapainetta lähmärille. Ilman sitä lähmäri olisi vain siirtänyt jätteen kuormatilaan, ja jäte olisi pakkaantunut vasta kuormatilan ollessa aika täynnä. Biojätteen tosin puristuslevyn halutaan vain siirtävän kuormatilaan, sillä paineella biojätettä puristaessa tulisi vain sotkua. Siksi biokuski ajaa kipin jälkeen vastaseinän eteen.

    Pääsääntöisesti roska-auto syö kaiken, mitä kuljettaja kippaa kuuppaan. Jos kuljettaja näkee wc-istuimen, betonilaattoja tai ratakiskoja astiassa, on hänen parempi jättää astia tyhjentämättä. Ensinnäkin painoa voi olla liikaa jäteastialle ja astiahissille. Toiseksi kuupan takalaita voi vääntyä, ja kolmanneksi sylinterit joutuvat todella kovalle rasitukselle.

    Posse pakkareineen

    Joku kyselyyn vastannut toi esiin sen, että Pakkariposse-nimi ei kerro alaa tuntemattomalle, mistä yrityksessä on kyse. Tästä voi kuitenkin selityksen tarkistaa: Me ollaan porukka, joka kerää roskia pakkareilla, eli jätteen pakkaavilla jäteautoilla. Kolmeakselinen pakkari on voinut ahmia 21-kuutioiseen kuormatilaansa astioiden koosta riippuen 300–700 jäteastian sisällön.

    Sanoisin, että suomenkielisenä yhdyssanana nimi kertoo enemmän kuin jokin vihreä viisaus latinaksi käännettynä. Se ehkä onnistuu välittämään senkin, että me ajetaan pihasta toiseen, ja possen saapuessa jos sattuu olemaan kotona, voi kuulla rytinän ja paukkeen säestämää hydepumpun hurinaa jätteiden kadotessa pakkarin kitaan.

  • Rehellisyyttä, avoimuutta ja arvostusta – näin te arvioitte Pakkaripossea

    Rehellisyyttä, avoimuutta ja arvostusta – näin te arvioitte Pakkaripossea

    Kyselyyn Pakkaripossen yrityskuvasta ja viestinnästä – eli näistä nettisivuista ja videoistani – tuli 170 vastausta. Koko posse on kiitollinen saamastaan palautteesta ja sai entisestään intoa tekemiseensä. Erityisesti vapaa palaute oli huikeaa – samoin kuin se, että 94 prosenttia vastaajista ostaisi meiltä palveluita viestinnän luoman vaikutelman perusteella.

    Kyselyssä ensin pyydettiin näkemystä yrityskuvasta ja logosta, ja alla näkyy kuva vastausten jakautumisesta. Me näyttäydytään selvästi kiinnostavana yrityksenä, vaikkakin näky ei ehkä onnistu kaikkia vakuuttamaan. Myöskään logo ei 15 prosentin mielestä ole onnistunut. Avoimien vastausten perusteella logossa olevaa lähmäriä voi luulla kaivinkoneen kauhaksi.

    Seuraavaksi pyydettiin arvioimaan väitteitä nettisivuista ja sosiaaliseen mediaan tekemistäni videoistani. Vastaukset mielestäni kertovat, että viestintämme onnistuu välittämään kuvaa osaamisesta, vaikka yrityskuvan vakuuttavuutta koskevassa kohdassa olisi kallistuttu samanmieliseen kantaan. Avoimissa vastauksissa esiin tuotiin positiivisina seikkoina sisällön rehellisyys, avoimuus ja roskakuskin työn arvostaminen. Vastaajista osa oli pidempään videoitani seuranneiksi tunnustautuvia, mikä voi saada vastausten myönteisyyden korostumaan.

    Lopuksi pyydettiin kertomaan ensimmäisenä mieleen tuleva asia ja vapaasti antamaan palautetta. Tehokkuus oli hieman odotetusti monen mainitsema asia, mutta viestintä on onnistunut luomaan mielikuvan myös muun muassa kokemuksesta, intohimosta, ammattitaidosta ja rehtiydestä. Muutama vastaus henki sitä, ettei yritys ole tosissaan. Tekstikenttään kirjoitetut terveiset olivat nekin ilahduttavaa ja kannustavaa luettavaa! Pakkaripossen nähtiin olevan uudenlainen ja rohkea lisäys alalle, ja sen toivottiin menestyvän.

    Kyselyn jälkeen oli mahdollista osallistua lahjakortin arvontaan jättämällä yhteystietonsa. Arvoin lahjakortit ja otin voittajiin yhteyttä annettuun yhteystietoon lauantaina 1.11.2025.

    Arvoin voittajat Excelin kaavalla. Lomakkeella lähetetyt yhteystiedot ovat riveillä ja kaava poimi niistä viisi satunnaista. Kuvan oton jälkeen siis painoin Enteriä, ja arvonta oli suoritettu.
  • ”Nyt ei pystytä maksamaan palkkoja” – tilin saldon seuraaminen on jokapäiväistä jännitystä

    ”Nyt ei pystytä maksamaan palkkoja” – tilin saldon seuraaminen on jokapäiväistä jännitystä

    Vielä puoli vuotta sitten osakeyhtiötä perustaessani ajattelin, että on tärkeä osata kirjanpidon termejä, kuten tase, EDITBA ja debit. Nyt vain ajattelen, että osakeyhtiön raha-asioiden toiminnan ymmärtäminen on tärkeämpää ja kirjanpitäjä huolehtii isosta osuudesta. Yrittäjänä vastaan siitä, että rahaa tulee ja rahaa menee.

    Ilman ennakointia 6 000 euron maksu voi yllättää.

    Vastaan myös siitä, että tilillä on rahaa. Olisi se kiusallista todeta työntekijöille, että just nyt ei pystytä maksamaan palkkoja. Suunnilleen siitä syystä, että yrityksellä on saatavia ja sille on lainattu rahaa, laskun päiväys on eri asia kuin maksupäivä ja verottaja ja työeläkeyhtiö ottavat osuutensa myöhemmin kuin työntekijät, tilin saldon seuraaminen on tärkeää. Kirjanpitoslangilla on siis syytä tehdä kassavirtalaskelma.

    Plussien ja miinusten summailua

    Se on minulla yhtä kuin Rahan riittävyys -niminen laskentataulukko. Siinä todella on kyse sen varmistamisesta, että raha riittää palkkojen ja laskujen maksamiseen. Esimerkiksi työntekijöiden ansiotuloverot ja arvonlisäverot erääntyvät myöhemmin – yrittäjän valinnasta riippuen jälkimmäinen jopa viisi kuukautta myöhemmin. Ilman ennakointia 6 000 euron maksu kuun 12. päivä verottajalle voi yllättää. Mutta toisaalta olihan asiakkaalta tulossa maksu juuri ennen sitä?

    Rahan riittävyys -taulukossa käytännössä seuraan sitä, että saldo ei pääse nollaan ennen kuin seuraava maksu asiakkaalta tulee. Taulukkoon täytyy myös ennakoida maksuja ja niiden eräpäiviä kuukausien päähän. Toisinaan yrittäjä ajoittaa ostokset niin, että eräpäivä olisi vasta seuraavan asiakkaalta tulevan maksun jälkeen, jos raha ei muuten riittäisi.

    Ei saldo ole ollut nollassa vaikkakin pari kertaa lähellä.

    Koukuttaa kontrollinhaluista

    Aloin ylläpitää Rahan riittävyys -taulukkoa, kun kesällä näin ensimmäisen kerran hirviömäisen alv-summan ja muistin, että tilillämme oleva rahahan on osittain korvamerkitty. Se on sitä ihan jo palkkojen osalta, joiden maksu ajallaan on minulle tärkeää. Sittemmin Excelin seuraaminen junassa, työvuoron tauoilla, kotona ja mökillä on osoittautunut suorastaan järjestelmällistä ja kontrollinhaluista luonnettani palkitsevaksi.

    Mitä Pakkariposen saldo näyttää? Ei se ole ollut nollassa vaikkakin pari kertaa lähellä. Olen saanut huomata, että ainakin yrityksen alkuvaiheessa summa aaltoilee kolmenumeroisista summista viisinumeroisiin (Excelissä etumerkkikin vaihtelee). Se lienee ok, sillä pitkällä aikavälillä saldo etääntyy aina vain enemmän nollasta – plusmerkkiseen suuntaan.

  • Hyville tyypeille hyvä korvaus – viisi Pakkaripossen etua

    Hyville tyypeille hyvä korvaus – viisi Pakkaripossen etua

    Pidimme hetki sitten possen kesken saunaillan (johon kukaan ei kaivannut alkoholia). Sen yhteydessä pidimme miitin, joka siis on jotain hallituksen kokouksen ja työpalaverin väliltä. Teimme päätöksiä, juttelimme niitä näitä, saunoimme ja pidimme arvostuskierroksen. Eihän Hyvinkäällä kokoontunut vain hyviä pakkarikuskeja vaan myös hyviä ihmisiä.

    Vaikuttamisen mahdollisuus

    Miitti edusti kenties yhtä painavimmista syistä siihen, että meitä on possessa juuri tämä porukka: vaikuttamisen mahdollisuutta. Tutkimuskin kertoo, että sitä pidetään työssä tärkeänä. Vaikka johdankin miitin keskustelua, en niinkään kerro, miten asiat ovat, vaan kysyn, miten niiden pitäisi olla.

    Pomon ohjeistus saikkutapauksessa: ”Käypä julkisella hakemassa lappu.”

    Hyvä esimerkki on työautoista päättäminen porukalla. Autohan on keskeinen jokaisen posselaisen työssä. On tyypillistä, että päätökset autosta tekee yksi työntekijä ja hänen on taiteiltava budjetin, firman linjausten, urakan vaatimusten kesken. Kuljettajien toivomukset eivät välttämättä saa painoarvoa – varsinkaan yksittäisten, jotta tasapuolinen kohtelu toteutuu. Meillä yhdessä sovitut toiveet tulevat ensin.

    Käytännönläheisyys

    Yhtenä miitin aiheista oli työturvallisuus. Työnantajan on laadittava toimintaohjelma ja vastattava työturvallisuudesta yhdessä työntekijöiden kanssa. Olemme jakaneet työturvallisuuden roolit ja laatineet ohjeistuksia pakkarikuskin työturvalliseen työskentelyyn sekä hyvinvointiin. Ohjeissa näkyy se, että työn tuntevat ovat ne laatineet. Sen lisäksi niissä on hyödynnetty Työterveyslaitoksen tutkimusta sekä työterveyshuollon kumppaniamme.

    Työturvallisuuden otamme vakavasti. Lakisääteisen toimintaohjelman ja ohjeet olemme tehneet niin, että niihin sitoutuminenkin on helppoa.

    Ohjeet käsittelevät pakkarikuskin arjessa vastaan tulevia tilanteita eli juuri sitä, mitä posselaiset tekevät työkseen. Kieli on samaa kuin kentällä. Tämä kaikki on käytännönläheisyyttä. Se näkyy muuallakin Pakkaripossessa, sillä lähtökohta asioiden tekemiseen tai niiden tekemättä jättämiseen on se, mikä on niiden merkitys käytännössä. Maksetaan kulut työvaatteiden toimituksesta lähiautomaatille, koska kuka niitä aina ehtii hakemaan myymälästä? Ei pidetä viikkopalaveria, jos viikossa ei ole kertynyt mitään käsiteltävää.

    Laaja työterveyshuolto

    Lakisääteinen työterveyshuolto on aika suppea, ja pomon ohjeistus saikkutapauksessa voi hyvin olla, että käypä julkisella hakemassa lappu. Pakkaripossessa työterveyshuolto on yksityisellä toimijalla ja siihen kuuluu hoitajan ja lääkärin vastaanoton ohessa muun muassa fysioterapeutin ja psykologin vastaanotto ja erinäisiä tutkimuksia.

    Laaja työterveyshuolto on ennakointia. Hoitoa vaativan tai pois töistä pakottavan vaivan iskiessä saattaa ollakin kyse siitä, että jotain lievänä alkanutta on päässyt pahenemaan ja se olisi voitu ehkäistä ennalta. Pakkarikuskin työ on fyysistä, ja moni on vaihtanut työtä vuosien aikana pahentuneiden oireiden vuoksi. Kattavan työterveyshuollon avulla voidaan turvata työkyvyn jatkuminen pidempään.

    Muutan etelän aurinkoon antamaan puhelimessa ohjeita.

    Korvaus ammattitaidosta

    Palkka kiinnostaa ihmisiä aina, erityisesti roskakuskin palkka, ja monille rahallisen korvauksen suuruus on keskeinen työsuhteessa – vaikka ei välttämättä yksistään tae viihtymisestä. Silti Pakkaripossen perustajana näen, että yritys ei ole olemassa siksi, että saisin kasaan säästöt, joiden turvin muutan etelän aurinkoon antamaan puhelimessa ohjeita työntekijöille. Se on olemassa siksi, että saamme tehdä intohimosta töitä ja nauttia sen rahallisesta tuotoksesta.

    Lisäksihän upeaa työpanosta vastaan Pakkariposse tarjoaa tässä artikkelissa esittelemiäni asioita. Pelkästään työntekijöiden kuunteleminen ja osallistaminen on minusta etu, jonka arvoa ei voi euroissa mitatakaan.

    Rima korkealla

    Upea työpanos on kovaa tehokkuutta ja siitä huolimatta toteutuvaa huolellisuutta. Monella posselaisella on kokemusta siitä, että työpaikalla kaikilla ei samanlaista panosta ole. Kuinka turhauttavaa onkaan, että joutuu tekemään muidenkin työtä, jotta saavutetaan kaikilla tiedossa olevat tavoitteet!

    Yksi tärkeimmistä tavoitteista on listan ajaminen päivän aikana huolimatta säästä tai muista joskus ikäviltä tuntuvista olosuhteista. Possessa voimme luottaa siihen, että muut tekevät tavoitteen eteen oman osansa ja kaveria ei jätetä, vaikka hänellä menisikin huonommin.

  • Liikenneyrittäjän tutkinto oli 240 euroa kankkulan kaivoon

    Liikenneyrittäjän tutkinto oli 240 euroa kankkulan kaivoon

    Kuorma-autoja käyttävä kuljetusyrittäjä tarvitsee tavaraliikenneluvan ja sen saadakseen hänellä on oltava tavaraliikenneyrittäjän tutkinto. Sen hän saa suorittamalla kaksi osakoetta. Niissä kysytään EU-asetuksen määrittelemistä aiheista, esimerkiksi työehtosopimuksesta, kirjanpidosta, kuorma-auton tekniikasta ja painorajoituksista.

    Otin kokeet projektikseni keväällä heti, kun liikenneluvalle oli tiedossa tarve. Silloin oli muutenkin paljon samanaikaista asioiden järjestelyä, joten kokeet oli hoidettava mahdollisimman pienin resurssein. Ongelmaksi tahtoikin muodostua hyväksynnän tiukahko raja sekä kokeisiin valmistautumisen materiaali.

    Karseat kurssikirjat

    Monesta kokeen aiheesta oli työkokemuksen ja YouTube-videoiden tekemisen kautta minulla tietoa, mutta koska mukana oli vak-kuljetusten ja kuljetussopimusten kaltaisia vieraampia asioita, näin tarpeelliseksi lukea kokeita varten. Tavaraliikenneyrittäjän kokeen aiheita kootusti käsittelee ilmeisesti vain kaksi kirjaa Suomessa. Toinen on SKALin julkaisema ja toinen JAMKin. Jälkimmäisen löysin kirjastosta, joten otin sen luettavaksi koetta varten.

    Ajovarmalla kohtasin melkoiset turvajärjestelyt.

    Kirjalla oli useita kirjoittajia, ja osioiden laatu vaihteli mutta oli enimmäkseen tasolla, joka oli saada pääni sekaisin. Moni osio käsitteli aihetta vailla mitään yhtymäkohtaa mihinkään aiemmin tuttuun. Kirja ylipäätään ei johdattanut lukijaa loogisesti ja nousujohteisesti syvemmälle vaan yllättäen siirtyi seuraavaan asiaan, vaikka lukija hädin tuskin oli ymmärtänyt edellistä. Kokonaisuus oli siis kuin olisi raavittu kasaan tekstejä ilman, että niiden yhteisenä nimittäjänä on tavaraliikenneyrittäjyys.

    Liikenne- ja viestintävirasto haluaa yrittäjältä vakuudeksi ensimmäisestä isosta kuorkista 9 000 euroa ja kustakin seuraavasta 5 000 euroa.

    Kokeeseen kokemuspohjalta

    Teksti oli niin raskasta, että yksinkertaisesti en pystynyt enempää lukemaan kirjaa. Pohdin kokeiden aiheisiin tutustumista eri lähteistä, mutta se näyttäytyi liian aikaa vievänä. Tiesin, että parasta tulosta minun ei tarvitse saada vaan päästä läpi vaikka rimaa hipoen, mikä tarkoittaa vähintään 60 % ykköskokeen 60:stä ja kakkoskokeen 20 kysymyksestä. Ostin netistä harjoituskokeen ja sen perusteella tietoni vaikuttivat riittäviltä.

    Varsinaisessa kokeessa odottikin mojova yllätys, sillä muutamaan kysymykseen vastauksen pystyi peräti päättelemään muiden vaihtoehtojen älyttömyydestä. Lisäksi esimerkiksi arvonlisäverosta oli hyvin monta kysymystä, ja niissä riitti se, että osaa prosenttilaskuja. Kaikkiin kysymyksiin on myös annettu 4 vastausvaihtoehtoa ja vain yksi niistä on oikein.

    Toisin sanoen kokemus ainakin minulle osuneista kysymyksistä on se, että tieliikennelain, kuljetusalan ja arkisen matematiikan tunteminen auttaa kokeessa pitkälle, samoin kuin päättelyn taito. Lisäksi termi passitus kannatti opetella. Se tuntuikin sanalta, jota varmasti kysytään, vaikka pakkarihommissa harvemmin tuodaan tavaraa unionin ulkopuolelta.

    Seikkailu suljetussa huoneessa

    Kokeissa on huijattu usein, joten ei ihme, että Ajovarmalla kohtasin melkoiset turvajärjestelyt. Jätin omaisuuteni vaatteita lukuun ottamatta tiskille ja siirryin kameran valvovan silmän alle suljettuun huoneeseen. Osakoe 2:ssa sai olla mukana yksinkertainen laskin. Senkin ilmeisesti Ajovarman työntekijä antaa aina. Itse kävin turhaan laskimen ostamassa.

    Kokeen jälkeen edessä on vieläkin hintavampi harmi.

    Sain osakokeet läpi ensimmäisillä kerroilla, ja luojan kiitos sainkin, sillä jokainen minuutti huoneessa maksaa euron ja minimiveloitus on 120 euroa. Nehän voi vähentää firman kuluissa takautuvastikin mutta huonot kokemukset tutkinnon suorittamisesta saivat hinnan maistumaan suolaiselta.

    Kokeessa voidaan kysyä suurimmista sallituista mitoista ja massoista.

    Viranomainen vaikeutena

    Jos liikenneyrittäjän soveltuvuuden voi osoittaa osaamalla prosenttilaskuja, miksi maksaa siitä 240 euroa? Mistä syystä monella alalla yrityksen voi perustaa ilman minkäänlaista yrittäjyyden taidon osoittamista? Miksi kuljetusyrittäjäkin ei voi perehtyä ja tarvittaessa kysyä kirjanpitäjältä, jäsenyhdistyksiltä ja muilta sidosryhmiltään? Se sentään on helpotus, että tutkinnon suorittamiseksi kurssi ei ole enää pakollinen.

    Liikenneyrittäjäksi ryhtyvän edessä on kokeen jälkeen vieläkin hintavampi harmi: vakuudet. Ensimmäisestä kuorma-autosta Traficomille annettavan vakuuden suuruus on 9 000 euroa ja kustakin seuraavasta 5 000 euroa. Summat voivat olla pantattuina pankissa, tai tilintarkastajan on todistettava, että raha löytyy kassasta. Jälkimmäinen edellyttää päättynyttä tilikautta, joten aloittavalle yritykselle se ei ole vaihtoehto.

    Omalle yritykselleni vakuudetkin tuottivat päänvaivaa, mutta löysin siihen ratkaisun iltalenkillä. Joidenkuiden haave omista kuorma-autoista kuitenkin voi kariutua vakuuksiin. Se, että alussa ei ole isoja ylimääräisiä summia, ei kerro, etteikö yritys voisi olla menestyvä. Niin kuin ei sekään, ettei osaa vaarallisten aineiden vapaarajoja tai tiekuljetussopimuksia.

  • Hyvä työpaikka tarjoaa työn imun kokemuksen

    Hyvä työpaikka tarjoaa työn imun kokemuksen

    Käytkö töissä vain siksi, että sinun on pakko? Joka päivä lähteminen töihin tuntuu vastenmieliseltä ja töissäkin sinnittelet ensin ruokataukoon ja sen jälkeen työvuoron päättymiseen. Tämä ei ole satunnainen huonosti nukutusta yöstä tai sateisesta päivästä johtuva fiilis vaan aivan jatkuva olotila.

    Sinulla voi olla työn imu kateissa: sisäisen vapaaehtoisen innostuksen luoma työstä nauttimiseen uppoutumisen tila, joka heijastuu muihinkin työpaikalla ja joka saa sinut hyviin tuloksiin. Imun puuttuminen ei välttämättä edes täysin riipu sinusta. Miten tekemisestä voisi innostua, kun mitään palautetta ei saa esihenkilöltä ja kun oikeastaan kukaan ei kerro, mitä töillä tavoitellaan?

    Rahasta vai rakkaudesta?

    Työn imua käsittelee tutkija ja dosentti Jari Hakanen vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan. Se tarjoaa tutkimukseen pohjautuvaa näkökulmaa työhön ja sen johtamiseen ja ei laita vain esihenkilöitä, vaan myös työntekijöitä itse pohtimaan työn tekemistään. Hyvien suoritusten ja jopa itsensä ylittämisen ainoana pontimena ei tarvitse olla vaikkapa raha.

    Jos sinua motivoi työhön palkankorotuksen saaminen tai työn jatkuminen määräaikaisuuden jälkeen, toimit ulkoisesti motivoituneena. Sen sijaan jos työskentelet vain saadaksesi onnistumisen iloa ja muita itseäsi innostavia kokemuksia, motivaatio on sisäinen. Innostusta löytyy, vaikka palkka pysyisi samana tai työt päättyisivät kesän jälkeen.

    Johtaja on oma itsensä, rohkea ja nöyrä.

    Kolme koodattua perustarvetta

    Hakasen mukaan sisäinen motivaatio syntyy, kun ihminen tyydyttää kolme psykologista perustarvetta. Itsenäisyyden tarve käsittää kokemuksen oman toiminnan säätelyn mavdollisuudesta. Pärjäämisen tarve on ihmisen halua hallita toimintaympäristöään. Yhteenliittymisen tarve on kaipuuta läheisiin ihmissuhteisiin ja osaksi yhteisöjä.

    Työssä nämä tarpeet voivat tyydyttyä monella tavalla. Se, että työpaikalla uskotaan työntekijälle mahdollisuus tehdä omia ratkaisuja, vastaa itsenäisyyden tarpeeseen. Pärjäämisen tarvetta tyydyttää se, että näkee työssään onnistumisen ja vahvistaa näin tunnetta haasteista selviämisestä.

    Yhteenliittymisen tarpeeseen työntekijä saa tyydytystä silloin, kun hän kokee kuuluvansa yhteisöön, joka tavoittelee yhteisiä päämääriä toisiaan huomioiden, arvostaen ja tukien. Kaipaisitko itse töissä selvää tavoitetta ja niin esihenkilön kuin työkavereiden samanhenkistä ja kannustavaa suuntautumista sitä kohti?

    Juhannuksen vapaat otin rennosti mökillä tietoa lisäävien kirjojen parissa.

    Esihenkilö palvelee

    Esihenkilöllä on myös tärkeä rooli tarpeiden tyydyttämisessä ja sitä kautta työn imun luomisessa. Hakanen pitää tärkeänä palvelevaa johtamista: esihenkilö näkee tehtäväkseen ennen kaikkea sen, että tarjoaa johdettavilleen työssä onnistumisen ja kukoistamisen edellytykset. Samalla hän ohjaa heidät kannustavalla ja kunkin kyvyt esiin nostavalla tavalla kohti yhteisiä päämääriä.

    Työn imussa oleva on terveempi, onnellisempi ja tuottavampi.

    Työn imua edistävä, palveleva johtaja on muun muassa oma itsensä, rohkea ja nöyrä. Hän on valmis yhteisissä onnistumisissa astumaan sivuun ja tarjoamaan parrasvalon johdettavilleen. Lisäksi hän kuuntelee työntekijöiden tarpeita ja vastaa niihin sekä vastuuttaa työntekijöitä. Kun työntekijä voi kokea vaikuttavansa työnsä tekemiseen, se vastaa pärjäämisen perustarpeeseen.

    Oppeja menestykseen

    Hakasen mukaan työn imun hyödyt on tutkittu. Se lisää työntekijöiden kokemaa työn mielekkyyttä ja näkyy heidän tuottavuudessaan. Työn imussa olevat työntekijät viihtyvät työssä pidempään sekä ovat terveempiä ja onnellisempia. Hyödyt ulottuvat vapaa-ajallekin ja tarttuvat muihin.

    Kirja antoi itselleni paljon tutkittua tietoa. Toisaalta tunnistin sisäisen motivaation ja työn imun piirteitä paljon itsessäni. Myös tuttua oli tavoissa, joilla kirjan mukaan esihenkilö voi työn imua lisätä johdettavissaan. Minulle tärkeää onkin, että johdan hyvin ja Pakkaripossessa on työn imu kaikkien koettavissa.