Oman osakeyhtiön perustamisesta on reilu kaksi kuukautta ja pelkästään siihen on mahtunut huikean paljon uutta ja ihmeellistä. Olen tähän kirjoitukseen nostanut muutamia isompia tapahtumia ja havaintoja osakeyhtiön perustajana ja toimitusjohtajana.
Ei niin pelottavaa kuin luulisi
Täysipäiväiseksi yrittäjäksi lähteminen tarkoittaa tyypillisesti palkkatyöstä irtaantumista, ja kontolleen saa niin firman kuin omastakin taloudesta huolehtimisen. Pahimpana pelkona on tietysti konkurssi. Tästä syystä yrittäjyys voikin näyttäytyä pelottavana. Suomessa konkurssi nähdään valitettavasti helposti ikään kuin lopullisena munauksena, kun sen voisi nähdä opettavaisena kokemuksena ja sysäyksenä entistä sinnikkäämpään yritykseen.
Minulle yrittäjyys alkoi vaikuttaa haasteelta, jonka olin valmis ottamaan. Luotan siihen, että asioihin perehtyminen, pelivaran ottaminen ja ennen kaikkea suunnitelmallisuus ja ennakointi auttavat menestymään. Myös apua ja tukea yrittäjä saa, ja Pakkaripossessakin me toimitaan tiiminä.
Me ei kilpailutuksessa voitettu.
Auto sai kyytiä
Pakkaripossen vuoksi laitoin myyntiin unelmieni auton, Ford F150 Raptorin. Siitä koitui suuret kuukausikustannukset, ja olin laskenut, että niistä kustannuksista on päästävä eroon. Tällä tavalla turvaisin sen, että niin yrityksen kuin omassa taloudessani ei tule liian tiukkaa. Autoa ei pitänyt laittaa lihoiksi (voinko kasvissyöjänä näin kirjoittaa?) siis siksi, että olisin menettänyt kaikki rahani tai osakeyhtiö olisi mennyt vararikkoon.
Minulla on edelleen koti ja varaa ruokaan, ja olisi minusta erikoista, jos parin kuukauden ikäisen yhtiön olisi saanut konkurssiin, tai valtaviin velkoihin uponneeksi. Päinvastoin näyttää siltä, että ensimmäisestä tilikaudesta on tulossa onnistunut.
Nimi kohtalokkaaseen paperiin?
Aiemmin ajattelin, että yrittäjyydessä merkittävänä riskinä on sellaisen sopimuksen tekeminen, josta joutuu suuriin ongelmiin. Yksityishenkilön turvana on todella paljon lainsäädäntöä, mutta yritysten välillä on enemmän vapautta sopia. Näin ollen osakeyhtiön edustajana nimensä voi laittaa paperiin, johon sisältyy kalliiksi käyviä ehtoja.
Miljoonien urakassa taloudellinen ja mainehaitta voi olla huomattava.
Olen huomannut ajatelleeni yritysten välisestä sopimisesta turhan mustavalkoisesti. Sopimusten tekeminen on ollut jopa selkeämpää kuin yksityishenkilönä: toinen osapuoli esittelee tarjouksen, antaa kysymyksiin vastauksia ja kertoo prosessista. Sopimustekstit on toki luettava tarkkaan ja erikoisista kohdista kysyttävä. Myös sopimusten tekoon saa ulkopuolista apua.
Hävittiin, mutta kokemus sekin
Yhdenlaista ja vieläpä merkittävää sopimiseen valmistautumista oli keväällä ollut julkinen urakkakilpailutus, johon jätimme tarjouksen. Kilpailutuksen voiton ratkaisi viime kädessä se, minkä yrityksen tarjoama hinta oli halvin. Sen lisäksi tietyt vaikkapa luottoluokitukseen ja päättäjien taustoihin liittyvät kriteerit oli täytettävä. Me ei kilpailutuksessa voitettu, koska hintamme ei ollut halvin, mutta kokemus oli mieleenpainuva. Huhti-toukokuu oli yhtä tapaamisten sovittelua ja viestien näpyttelyä, ja Excel-laskelmia tuli säädeltyä milloin kahvilassa, junassa kuin vielä puhelimella nukkumaan mennessä.
Jännittävän kokemuksesta teki sen valtavuus. Kilpailutuksissa voidaan puhua miljoonien eurojen kokonaisarvosta, ja jos urakan voittanut yritys ei täytä sopimuksen mukaisia velvoitteitaan, sekä taloudellinen että mainehaitta saattaa olla huomattava. Toisaalta tämä kaikki on juuri osa yrittäjyyden haastavuutta, ja kuten yksi possesta totesikin, kyse on vain roskien ajamisesta.
Tässä työssä viihtyy
Fiilis ensimmäisten kuukausien pohjalta on, että en ole katunut lainkaan yrittäjäksi lähtemistä. Kuukaudet ovat olleet täynnä itsenäisyyttä, ongelmien ratkaisemista, haasteiden voittamista ja asioiden tekemistä omalla tavalla. Sen lisäksi olemme possen kesken tiivistyneet käydessämme yhdessä läpi voittoja ja häviöitä. Tämä on ollut juuri sitä kaikkea, mikä on saanut pysymään työn imussa.
