Sysmässä on urakoitu kohta viisi kuukautta. Talvihan oli hyvä, sillä sää pysyi pakkasella, ja tiet olivat vain muutaman viikon peilijäiset. Roni on hoitanut homman hienosti: hän on pitänyt pakkarin tiellä, eikä yhtäkään astiaa ole jäänyt tyhjentämättä ajo-olosuhteiden vuoksi.
Huhtikuussa olikin aika yrittäjän ottaa urakka käsiinsä sillä Ronin lomaillessa tuurasin häntä muutaman viikon. Vaikeista olosuhteista oli jäljellä muutama pehmeä kohta, ja muuten kevät oli jo pitkällä. Vilkas kaupunkiseutu vaihtui siihen, että autosta poistuessa kuulee vain tuulen huminan ja lintujen laulun.
Ja onhan se pakkarin ajo maaseudulla aivan oma maailmansa.
Sysmässä roskakuskille ei välity ihmisten kiire.
Välillä pysähdyn nauttimaan eväitä luonnon keskelle. Jo huhtikuun puolivälissä aurinko lämmittää ja linnut parveilevat pelloilla. Kuva: Toni H.Maaseudulla pakkarikuski ajaa enemmän ja pysähtelee harvemmin. Purkkeja ei siis tyhjennetä samalla sykkeellä kuin taajamassa, mutta ei listan hoitaminen kaikissa olosuhteissa laadukkaasti helppoakaan ole. Kuva: Toni H.Varsinkin kesämökkien astiat ovat usein pienten teiden päässä. Kuljettajan on tarkkailtava muun muassa kiviä, kuoppia, tien pehmeyttä, sähkölinjoja, oksia ja rakennuksia pujotellessaan pikkuteillä.
Sysmässä roskakuskille ei välity ihmisten kiire. Torvet eivät soi siksi, ettei roska-auton ohi pääse viime tinkaan lähtöä tekiessä. Oikeastaan tilaa on sen verran, että kenenkään ei tarvitse jäädä loukkuun. Minä en pysäköi pyörätielle, koska ympäristö antaa minun tehdä työni järkevästi.
Vastaan tulevat nostavat kättä tervehtiäkseen ja jätteitä tuovat jäävät juttelemaan. Pyytävät alan ammattilaiselta apua lajitteluun. Pohtivat, oliko tietä hyvä ajaa, neuvovat paremman reitin, kysyvät, miten uudella urakoitsijalla on homma alkanut.
Eräässäkin paikassa pysäytettyäni tien reunaan ja kävellessäni astialle talonväki oli pihassa ja toinen heistä tuli jutulleni. Hän sanoi halunneensa tervehtiä kasvotusten uutta kuljettajaa.
Vein Scanian Lahteen pidemmäksi ajaksi laittoon.
Ovatkohan hevoset maaseudulla tottuneet isoihin autoihin? Kaupungin talleilla osa hevosista alkaa ryntäillä, kun pakkari kurvaa jätepisteelle. Sysmässä raudikko vain nautiskeli heiniä ja tsekkasi Volvon 330 lajitoveria.Sysmän maisemat näyttivät minulle Keski-Suomesta lähtöisin olevana, Uuttamaata ja Varsinais-Suomea kolunneena Kanta-Hämeen asukkina omanlaisiltaan. Metsää, järviä, peltoa ja historiallisia rakennuksia on tasaisesti – mikään niistä ei hallitse maisemia.
Ensimmäisen viikon ajoin Possen omalla Scanialla. Kauppojen jälkeen olin pohtinut melko paljon, olisiko auton kuntoa pitänyt selvittää lisää ja olla vaativampi. Oman pakkarin ohjaimissa tunne kuitenkin on, että meillä on hyvä auto. Keskikulutuskin on ollut mukavaa nähtävää.
Eipä kahdeksan vuoden ikäistä autoa ostaessa pidä odottaa uutta. Alkuvuodesta vaihdatimme akut ja ilmakompressorin, ja kevään katsastusta ennen pallonivelenkin. Hydrauliikkapumppu paljasti hajoamisen merkkejä, joten päätimme vaihdattaa sen ennen kuin se paukahtaisi jonkun pihassa.
Ensimmäisen viikon päätteeksi vein Scanian Lahteen pidemmäksi ajaksi laittoon ja maanantaina hain Vantaalta vuokrapakkarin tilalle. Upouudella autolla ajelu oli taas yksi esimerkki siitä, miksi yrittäjäksi kannatti ryhtyä.
Kuorma-autojakin voi vuokrata. Olin ollut yhteydessä vuokraamon myyjään jo pari kuukautta ennen suunniteltua tarvetta. Erittäin mukavana yllätyksenä myyjä totesi, että vuokrauksen alkaessa oli valikoimaan tulossa aivan ajamaton pakkari, ja sen Pakkariposse saikin. Kuva: Toni H.Vuokrapakkarissa on hyvä varustelu, kuten nahkaratti, automaattinen ilmastointi ja Volvon mukavat ja tyylikkäät penkit käsinojineen. Pääsin tutustumaan samoihin varusteisiin kuin meille tilatussa Volvossa on, erityisesti kamerapeileihin.
Pakkariposse vastaa Sysmässä taajama-alueen bio- ja pakkausjätteiden sekä haja-asutusalueen sekajätteiden keräyksestä. Vaikka urakkaa hoidammekin yhdellä autolla, sysmäläisten hyvin erikseen keräämän aineksen myös kuljetamme erikseen uusiokäyttöön. Kyytiin kerätään yhtä jätelajiketta kerrallaan ja käydään kippaamassa se ennen kuin aletaan kerätä toista. Esimerkiksi biojäte päätyy Lahteen biokaasu- ja kompostointilaitokseen.
Joka jätejae on erilaista kerättävää ja tarjoaa siten vaihtelua. Biojäteastioiden sisäsäkki kannataa kiskaista pois astian reunoilta ennen hissiin asettelua. Muoviastiat ovat kevyitä mutta täyttävät kuupan nopeasti. Ennen lasi- ja metalliastioiden kippaamista on syytä avata astian kansi. Sekajätteessä voi olla mitä vain.
Puhelinluettelon paksuisesta paperinivaskasta roskakuskit etsivät osoitteet.
Tarkistan jäteastioiden sisällön silmämääräisesti. Astiassa ei saa olla esimerkiksi patjoja, renkaita, rakennusjätettä, maaleja, aerosoleja eikä nesteitä. Aluekeräyspisteiden astioissa on usein sähkölaitteita, vaikka ne voisi viedä maksutta jäteasemalle. Poistan astioista niihin kuulumattomat jätteet, jos se on turvallista. Kuva: Toni H.Aluekeräyspisteelle oli jätetty rahanarvoista tavaraa.Lenkki taajamassa tuo mukavaa vaihtelua, ja on ilo huomata, miten hyvin sysmäläiset ovat erotelleet eri jätejakeet omiin astioihinsa. Bioastian säkittäminen on muuten taitolaji, eikä säkkejä tee mieli haaskata, koska parin säkin hinnalla saa kahvin.Pakkari tyhjennetään niin, että peräportti nostetaan ylös ja vastaseinällä työnnetään kuorma ulos. Pakkarikuskin kuuluu joka kipin yhteydessä putsata peräportin tiiviste ja kuormatilan reunat, jotta ne pysyvät kunnossa ja auto siistimpänä.
Minulta kysytään usein, mistä roskakuski tietää, missä pitää käydä ja mitä tyhjentää. Aloittaessani roskakuskina 2010-luvun alkupuolella tietokoneet alkoivat yleistyä, ja alalla olleet kertoivat vanhasta käytännöstä: jopa puhelinluettelon paksuisesta paperinivaskasta roskakuskit etsivät osoitteet ja merkkasivat kynällä tyhjennyksen tehdyksi.
Nykyisin kuljettajat käyttävät suomalaisen Vingon kaltaista mobiililaitteissa toimivaa sovellusta. Kohteet näkyvät kartalla pisteinä ja vieressä ovat osoitteet. Tieto kulkee nopeasti esimerkiksi kuljettajan, työnjohdon ja asiakaspalvelun kesken. Pakkarin sijainnin tallentuminen auttaa reklamaatioiden käsittelyssä ja urakoitsijan työn laadun seuraamisessa.
Ajolistat ovat suomalaisen Vitec Tietomitta Oy:n Vingo-sovelluksessa. Se, että sovellus on tehty mobiililaitteille, on hyvä asia muun muassa siksi, että puhelimissa ja tableteissa on sijainti ja kosketusnäyttö ja niiden käyttö on useimmille tuttua. Jokaisen tehtävän kuittauksen yhteydessä voin esimerkiksi muokata tyhjentämieni astioiden määrää sekä jättää kommentin kunnan jätehuollon henkilökunnalle.Koska uni maistuu aamulla hyvin, en ole aloittanut vielä kukonlaulun aikaan, vaan mieluummin venyttänyt työvuoroa illan puolelle. Yövyn Sysmässä, joten työmatkatkaan eivät vie päivästä useita tunteja. Kuva: Toni H.
Joistakin työpaikoista olen lähtenyt siksi, että päivät ovat olleet liian yksitoikkoisia. Ajatus loppuelämän väkisin pusertamisesta alati kettuuntuneena ahdistaa. Olenpa toisaalta huomannut, että vaikka monipuolisuutta on, vaatimattomuus ja hyvienkin suoritusten hukkuminen tasavertaistamiseen saa hakemaan uusia haasteita.
Pakkaripossessa pääsen kokemaan jätehuoltoa monipuolisesti. On huikeaa voida tehdä asioita senkin mukaan, mitä haluaa, koska muun muassa tarkan raha-asioiden seurannan vuoksi tietää, että niin myös voi tehdä. Jokaiselle posselaiselle haluamme löytyvän mieluisaa hommaa mieluisilla välineillä. Parhaimmillaan emme käy töissä vaan koemme elämyksiä.
Ronikin on jo kysellyt, olisiko Scania valmis ja pääsisikö Sysmään. Lomaillaan nyt kaikki ensin, totesin ja käänsin pakkarin nahkarattia kohti maaseutumaisemia.
Vitecin Logistiikka-sovelluksen kautta voin tarkastella tulevia reittejä ja tehtyjä tyhjennyksiä, mikä auttaa ajojen suunnittelussa. Sovellukseen pääsen kätevästi selaimella, joten voin ottaa läppärin vaikka autossa esiin ja hoitaa homman pois pyörimästä. Samalla saatan vastata sähköposteihin tai tehdä muita yrittäjän töitä.Isojen autojen kohdatessa pienillä teillä osoitetaan pelisilmää, eikä mennä laput silmissä minä ensin -asenteella. Muutaman kerran on tukkikuski ollut lastaamassa kapealla tiellä ja silloin on hyvä vaikka pysähtyä tauolle.Jotkut ovat ihmetelleet, että autot ja kuljettajat vaihtuvat ”koko ajan”. Olen siihen sanonut, että meiltä käyvät samat kuljettajat ja Pakkaripossen oma Scania on suunnitellussa laitossa. Kuva: Toni H.
Osan kuvista on ottanut Toni H., ja ellei kuvaajan nimeä ole mainittu, olen ottanut kuvan itse.
Artikkeli on toteutettu yhteistyössä VTR Workwear Centerin kanssa. Saimme osan vaatteista veloituksetta. Kuvat olen ottanut itse.
Puin roskakuskin työasun ensimmäisen kerran 22-vuotiaana. Hetki oli merkittävä: opiskelijavaatteet vaihtuivat työpaikan kuteisiin. Minusta oli tullut ammatiltani kuljettaja ja osa työyhteisöä. Siitä asti olen ymmärtänyt työvaatteiden merkityksen yrityksen brändin mutta myös yhteenkuuluvuuden rakentamisessa.
Pakkaripossea 15 vuotta myöhemmin perustaessani minulla oli selvä suunnitelma. Vaatteiden tulee olla mukavat fyysisessä työssä sateessa kuin helteessä. Vaatteet voisi käydä sovittamassa lähimmässä myymälässä ja tilata verkosta vaikka suoraan kotiin. Possen vaatetuksen on oltava yhtenäinen mutta kaikkien mieleen – eikä hinnan pidä olla este.
Vuosi sitten keväällä astelimmekin porukalla VTR Workwear Centeriin Helsingin Konalassa.
Kuinka tosissaan olevina meitä pidettäisiin?
Miro on Konalan myymälän sisäänkäynnillä, johon vasta yrityksen perustaneina astelimme. VTR:stä olin ostanut vuosia aiemmin työhousut ja vakuuttunut valikoiman laajuudesta, joten työvaatehankinnoista sopimassa käyminen ketjun liikkeessä tuntui luontevalta.Blåkläderin työvaatteiden valikoimaan kuuluu paljon värien yhdistelmiä – niin myös Possen väreihin sopiva huomiopunainen ja musta. Lisäksi jokaiselle löytyy hyvin istuva koko, ja vaatteita voidaan muokatakin istuvuuden parantamiseksi.Peittäminen suojaa ihoa auringon säteilyltä parhaiten, ja suojauksen tehostamiseksi posselaisten t-paidassa ja pitkähihaisessa t-paidassa on UV-suoja, joka suojaa lyhytaaltoisen UVB-säteilyn lisäksi pitkäaaltoiselta, ikkunalasinkin läpäisevältä UVA-säteilyltä.
Vastaan meidät otti nykyisin yritysmyyjänä työskentelevä Tuomas Kinnunen. ”Muistan hyvin, kun noin vuosi sitten sinä ja kundit astelitte myymälään”, hän kertoo.
Päähäni saattoi silloin juolahtaa kysymys, kuinka tosissaan olevina meitä pidettäisiin – niin kuin silloin, kun soitin kuorma-automyyjälle tarvitsevani uuden auton. Tuoreena yrittäjänä isojen päätösten teko ymmärrettävästi hetkittäin arvelutti. Olihan suunnitelmani työvaatetuksesta kuitenkin selkeä, ja se oli Tuomaksenkin mukaan näkynyt ulospäin.
”Jo alusta asti oli selvää, että brändillä, laadulla ja yhtenäisellä, siistillä ilmeellä olisi suuri merkitys.”
Allekirjoitin sopimuksen myymälässä ja koostimme mieluisan malliston. Toimitin suunnittelemani painatukset sähköpostitse vektorikuvina. Ensimmäiset Pakkaripossen vaatteet saapuivat Joalle, Vertille ja minulle vajaassa viikossa ja pääsivät heti tositoimiin.
Yhteistyö alkoi siis vaivattomasti ja on kohta jatkunut vuoden.
”On ollut paljon hyviä keskusteluja, parannusehdotuksia molempiin suuntiin ja ennen kaikkea paljon oppimista. Meille tärkeintä on aina ollut, että Pakkariposse voi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä VTR:ään, jos haasteita tulee vastaan.”
”Olen ollut VTR:llä töissä noin 1,5 vuotta. Ensimmäinen vuoteni kului myymälän puolella, ja siitä siirryin viime lokakuussa B2B-myyntiin”, Tuomas Kinnunen kertoo.
Tänä päivänä roskakuskit pukeutuvat näkyviin ja näyttäviin vaatteisiin.
Nykyajan roskakuski voi ajatella varustautuvansa kuin vaikka urheilusuoritukseen. Olosuhteita voi parantaa vaikkapa teknisellä alusasulla, putkihuivilla ja turvasaappailla. Housuihin sujautettavat polvipehmusteet ovat oma suositukseni niille, jotka kampeavat astioita polvilla.T-paidat ovat hengittävää ja kevyttä kangasta. Erityisesti itse pidän siitä, miten mustat korostukset sopivat Pakkaripossen logon väreihin. VTR painaa logot niin, että ne kestävät työssä tulevaa kulumista ja paitojen pesua.Housuissa on venyvästä kankaasta tehtyjä kohtia, jolloin autoon nousuissakaan ei tule tunnetta, että vaatteet puristavat. Saumoihin on elinikäinen takuu.
Puoli vuosisataa sitten roskakuskit pukeutuivat harmaisiin haalareihin. Ne luultavasti vastasivat sen ajan vaatimuksiin, mutta nykypäivänä roskakuski ei voisi niin pukeutua. Syy siihen on pelkästään huomiovärin ja heijastimien puuttuminen.
Tänä päivänä roskakuskit pukeutuvat näkyviin ja näyttäviin vaatteisiin, jotka suojaavat monipuolisesti ja joustavat sopivista kohdista. Kun askeleita tulee työssä tuhansia ja ne ovat lähes urheilullisen ripeitä, hengittävyys ja keveys ovat valttia.
”Viimeisen viiden vuoden aikana kengät, takit, housut, paidat ja suojat ovat kehittyneet hurjaa vauhtia, ja uusia innovaatioita syntyy jatkuvasti”, Tuomas Kinnunen kertoo. Hän jatkaa, että kesän lähestyessä Blåkläderiltä on tulossa jotain mielenkiintoista.
Voisiko se olla työvaatteisiin rakennettu eksoskeleton – rakenne, joka avustaisi vartaloa vaikkapa painavaa jäteastiaa kammetessa?
”Nuoret yrittäjät tekevät asioita rohkeasti omalla tavalla.”
Collegepaita on hyvä lisä talvella kylmiin säihin ja toimii sellaisenaan välivuodenaikoina. Työn fyysisyyden vuoksi kylmilläkin säillä tulee helposti lämmin – ja liian lämpimät vaatteet jäävät käyttämättä.Myymälässä voi sovittaa vaatteita parhaan istuvuuden takaamiseksi. Tilattavat vaatteet voi noutaa myymälästä mutta ne saa myös postitse kotiin. Posselaiset voivat tilata malliston vaatteita myös Blåkläderin verkkokaupasta.Softshell-takki suojaa tuulelta ja sateelta ja on kevyt. Se toimii hyvin talvipakkasillakin, kun lisää alle vain vaatekerrastoja.
Jotkut ehkä yhdistävät Blåkläderin korkeaan hintaan – tai ainakin tietävät, että tavarataloista voisi saada kuteita halvemmalla. Yrittäjänä periaatteitani on kuitenkin myös se, että laatu maksaa. Laadukkuus on yksi Pakkaripossen arvoistakin.
”VTR myy pääasiassa Blåkläderin työvaatteita, ja syy siihen, että ne sopivat erinomaisesti Pakkaripossen kaltaisille yrityksille, on selkeä. Ne on suunniteltu kestämään kaikkea sitä, mitä pakkarikuskin arjessa vastaan tulee”, Tuomas Kinnunen toteaa.
Vetoketjut eivät ole jumitelleet eivätkä ompeleet revenneet. Erityisesti ilahduttaa se, että Possen logot ovat pysyneet tarkkoina, vaikka vaatteet ovat työn koettelemusten ohessa käyneet pesukoneessakin.
”Ja jos sauma pettää, tuotteen voi tuoda meille reklamoitavaksi saumatakuun ansiosta”, Tuomas Kinnunen muistuttaa.
Yritysmyynnin Tuomas Kinnunen on kuunnellut palautteemme ja toiveemme – kauramaidonkin hän lupasi lisätä kahvipöytään.
VTR:ään päätymiseen vaikutti sekin, ettei asiointi ole sidottu vain Konalan myymälään. Vaatteita voi käydä hakemassa monella muullakin paikkakunnalla, ja verkosta ostoksia voi tehdä missä vain. Silti myymälässä on kiva asioida jo siksikin, että henkilökunta on mukavaa ja kahvia on aina tarjolla.
Konalan myymälän porukka onkin tullut jo tutummaksi, ja ainakin Tuomas paljastaa seuranneensa Possen tarinaa enemmänkin.
”Koen, että Aki on aidosti tekijätyyppi, ja Pakkaripossen kasvumahdollisuudet ovat valtavat – niin somessa, henkilöstön suhteen kuin liikevaihdossakin. On ollut siistiä nähdä, miten nuoret yrittäjät tekevät asioita rohkeasti omalla tavalla, ja miten opettavaisia Akin videot ja artikkelit ovat.”
Aloitimme ensimmäisen oman urakan Päijät-Hämeessä sijaitsevassa Sysmässä tammikuun 2. päivä. Itselleni Sysmä oli tuttu Keski-Suomen ja Uusimaan välisiltä automatkoilta kahvipaikkana ja Ronille sitäkin tutumpi, mutta ajatuksen oman firman edustajina vastaamassa jätehuollon toimivuudesta voisi ajatella jännittävän.
Perjantaina ei auttanut kuin alkaa työstämään ajolistan punaisia pisteitä. Scanian keula suuntasi haja-asutusalueelle aamulla kahdeksan jälkeen, jotta tulisi nopeammin valoisaa. Sysmässä uutta urakoitsijaa odottivat aivan ensiluokkaisesti hoidetut tiet. Sen lisäksi keli oli parasta, mitä talvi tarjoaa: poutaa ja pakkasta. Sääennusteessa mahdollisena pidettyä, tiet liukkaiksi tekevää sankkaa lumisadetta ei tullutkaan.
Ronin kanssa tultiin siihen tulokseen, että ei kokeilla, nouseeko Scania mäen vielä takaisin ylös.Kun lumen alta on osittain hiekkaakin näkyvissä, ei kuorma-autolla hirvitä lainkaan ajaa. Saimme tietää, että valtionkin väylistä suurimman osan hoitavat paikalliset.
Osa roskakuskeista ajaa lähinnä kaupunkialueella, osa maaseudulla – ja toki on molemmissa ajavia. Kaupungissa haastetta tarjoaa liikenne, ahtaus ja jätepisteiden sijainnit, mutta maalla ne eivät niinkään korostu. Voi suorastaan sanoa, että meno on maalla leppoisaa: saa ajella hienoissa maisemissa luonnon keskellä, ja kaupunkimainen työtahti on mahdollista lähinnä keskustaajamien tihempään asutuissa osissa.
Jos sanan sysmä kuvittelee tarkoittavan synkkää ja asumatonta, niin Ronille ja minulle jäi erilainen vaikutelma. Samalla lailla kuin vaikka työuralta tutuissa Mäntsälässä tai Pieksämäellä on siellä täällä taloja, osa asuttuja ja osa autioita, ja niiden pihoissa tai pihateiden liittymissä on jäteastiat. Vastaantulijat nostivat kättä, ja tultiin yhdessä pihassa jutullekin. On helppo kuvitella, miten kesällä voi kesken lenkin pulahtaa järveen ja löytää kesäkahvilan.
Vaikka kiersimmekin vasta pienen osan reilun 900 neliökilometrin kokoisesta Sysmästä, rauhoittavia maisemia riitti.Pakkarin ajamiseen maaseudulla otin ensikosketuksen Etelä-Savossa kesällä 2014. Kesän aikaiseksi tarkoitettu tuuraus venyi joulukuuhun, ja vielä maaliskuussa pääsin opettelemaan kevättalven peilijäillä selviämistä.
Toisaalta ikävä keli tekee äkkiä koko työvuorosta vaikean, sillä haja-asutusalueella on enemmän teitä, joita ei kiireellisesti hoideta, jos lainkaan. Vaikeissakin olosuhteissa astiat enimmäkseen pysyvät yhä pihoissa, ja tyhjennysten tekemättä jättäminen ei kovin hyvä ratkaisu ole. Maaseutu vaatiikin roskakuskilta ennakointia, kekseliäisyyttä ja rauhallisuutta, eikä yhtäkään turhaa riskiä saa ottaa. Vai olisiko Sysmä poikkeus totuttuun?
Kun tyhjennysvälin aikana on ollut märkää ja lämmintä ja sitten tulee kovat pakkaset, astian saaminen tyhjäksi ei aina ole helppoa.
Urani kuljettajana on täynnä hetkiä, jolloin murehdin työvuorosta selviämistä – oli syynä vaikea keli tai vieraat paikat. Yrittäjänä huolestuttaa voisi enemmän vaikka se, tuleeko autoon vikaa ja pysyykö urakka kannattavana. Kun työtä tekee enemmän, se tulee tutummaksi, jolloin haasteet saa ratkaistua helpommin ja murehtiminen vähenee. Sysmäänkin tutustuminen on nyt aloitettu, ja jo kilpailutuksen ratkeamisen jälkeinen urakan valmistelu kunnan kanssa on ollut erittäin sujuvaa. Näen edessä kolme onnistunutta vuotta.
Alla olevan lomakkeen kautta toivottiin artikkelia siitä, kuinka sujuu ensimmäisen oman urakan aloittaminen. Mistä itse haluaisit lukea?
Luulisi jätehuoltofirman yrittäjällä olevan kovinkin rankkaa. Mitä jos käytetty pakkari hajoaakin pahasti? Miten dieselin hinta kehittyy ja voisiko työntekijä jäädä pitkälle sairauslomalle? Jos kuntaurakasta ei selviäkään, maksettavaa kertynee kymmeniä, ellei satoja tuhansia euroja, ja uutiset jäteastioiden paisumisesta urakoitsijan lirin vuoksi kolauttavat mainetta pahasti. Ihme, että pikkufirma on isoilta yrityksiltä voinut urakkaa voittaakaan.
Eikä helppoa liene työntekijöilläkään. Yrittäjä rummuttaa julkisuuteen tehokkuuden merkitystä, ja kukonlaulun aikaan eteen on avattava 750 jäteastiaa sisältävä lista. Niitähän on reippaasti lähdettävä joulukuun pimeässä vesisateessa siirtelemään satojen kilojen painosta, ylämäistä ja kynnyksistä huolimatta, koska deadline koittaa 16 tunnin päästä, mikä asettaa vaatimukseksi vähintään 46 purkkia tunnissa.
Roskakuskin työ on usein itsenäistä, ellei jopa yksinäistä. Toisille se on mieluinen piirre. Välillä purkkeja tyhjennetään apparin kanssa, ja voivathan työkaverit olla myös puhelun päässä.
Kävelyä ja lihastyötä
Pakkarikuskin jalka liikkuukin reippaasti, työvuoron aikana 3–7 kilometriä, koska kuljettavana on useimmiten matka ohjaamolta auton taakse ja siitä jäteastioiden luokse. Posselaisten aktiivisuusmittarit ovat näyttäneet työvuoron askelmääräksi 5 000–15 000 ja käytetyksi energiaksi 200 kilokalorista lähemmäs 500:tä. Kuorma-auton istuimelle metrin korkeuteen kapuaminen satoja kertoja työllistää reisilihaksia, ja jäteastioiden liikuttaminen monia muitakin lihaksia.
Työ silti on liikunnasta ja lihasharjoittelusta kaukana. Tosin kävely itsessään – varsinkin sykettä nostavalla reippaudella – voi ihan käydä liikunnastakin, ja ainakin se on pois terveydelle vaarallisesta paikallaan olosta. Sen ohessa työhön kuitenkin kuuluu kehon kuormitusta: tärähdyksiä, kolhuja, ponnistuksia, kiertoja, ei-symmetrisyyttä. Kun rankan työpäivän jälkeen houkutus sohvalla makailuun ja herkkujen syömiseen on suuri, virheellisesti liikuntana pidetty työ saattaakin rapauttaa kropan.
Henkisesti mintissä
Olen huomannut, että hyvän kunnon ylläpitäminen torjuu pakkarikuskin työn väsyttävyyden. Kun kuljen töihin fillarilla, kävellen ja hölkätenkin, jalat tahtovat ottaa ripeitä askeleita myös mukien perässä. Kehittyy hyvän kierre, jossa työn ulkopuolinen liikunta saa työssä liikkumisen tuntumaan kevyeltä. Tämän lisäksi ikäviä vaikutuksia kroppaan voi lievittää työfysioterapeutin neuvomilla harjoituksilla. Hyvä kunto todennäköisesti torjuu psyykkistäkin kuormaa, joka helposti voi kasvaa sadoista osoitteista koostuvan työmäärän ja liikenteen vaativan jatkuvan tarkkaavaisuuden vuoksi.
Työn imunkin näen toteutuvan Possessa, ja sekin suojaa kuormituksen haitoilta. Porukan kesken yhteydessä oleminen työpäivien aikana sekä avoimuus ja arvostava rehellisyys myös osaltaan auttavat jaksamisessa. Pahan paikan tullen työporukassa on aina joku, joka kuuntelee. Hommia tehdään niin, että kaveria ei jätetä ja kaikki tietävät, mitä kuuluu tehdä.
Posse on minulle suuri voimavara, koska he ovat fiksuja, osaavia ja empaattisia.
Yrittäjän jaksaminen
Yrittäjänä ja Pakkaripossen näkyvimpänä edustajana kannan isoa vastuuta, ja yrittäjyyteen kuuluu isoja riskejä. Se ei kuitenkaan ole johtanut sietämättömään kuormaan. Olen kohdannut mielen kriisejä ja hoidellut ne analyyttisen pohdiskelun avulla. Tämä on lisännyt henkistä sietokykyä ja ylipäätään vähentänyt varsinkin etukäteistä murehtimista. Tilalle on tullut ajattelu, että kaikkeen löytyy ratkaisu. Keskusteluavun merkitystäkään ei pidä unohtaa – olen edelleenkin kokenut tarpeellisena keventää yrittäjän psyykkistä kuormaa ammattilaisen kanssa keskustelemalla.
Toisaalta intohimo roskakuskin työtä kohtaan ja vahva tunneside omaan yritykseen saavat minut koviin suorituksiin. Olen herännyt aikaisin aamulla ja lähtenyt vesisateessa kävelemään juna-asemalle tietäen, että kotiin palaan ehkä vasta illasta, ihan vain koska näen, kuinka se vain kiihdyttää Pakkaripossen menestystä.
Minulta toivottiin artikkelia yrittäjän ja työntekijöiden fyysisestä ja psyykkisestä jaksamisesta sekä työyhteisöstä. Tässäpä olikin hieman asiaa näistä aiheista! Jätä oma toiveesi alla olevalla lomakkeella.
Kävijäkyselyn vastausten mukaan Pakkaripossen logossa olevaa lähmäriä voi luulla kaivinkoneen kauhaksi. Logossa on tarkalleen ottaen pakkarin puristuslevyn toinen osa, taittolevy eli kynsi, sekä sen sylinteri. Puristuslevy on meidän työssämme hyvin keskeisessä osassa, sillä kun käynnistämme jää merkiksi tyhjät astiat, sen astioiden sisällön on puristuslevy hellävaraisesti siirtänyt kyytiin.
Katso, kuinka hellävaraisesti puristuslevy siirtää astian sisällön kyytiin.
Jäteastian sisällön lastaaminen pakkariin on itselleni niin innostavaa, että halusin tuoda sen logossa esiin. Niin taittolevyn kuin puristuslevyn toisen osan, siirtolevyn, voimaa pakkarikuski voi hallita yksittäisin liikkein kevyesti ohjattavista vivuista, tai täysin automaattisesti vihreästä napista. Vihreän painaminen on tarjonnut nautintoa jo vuosia: taittolevy aukeaa, siirtolevy siirtyy alas, taittolevy kääntyy sisään, siirtolevy nousee ylös ja rytinä käy.
Paine sylinterin poikkipinta-alan kanssa määrittää puristusvoiman.
Varomatonta voimankäyttöä
Jäte on kuorma-autolla kuljetettavista tavaroista erilainen siksi, että sen ei tarvitse saapua ehjänä perille. Siksi se kannattaa pakata mahdollisimman pieneen tilaan, jotta tieliikenteen maksimimittoihin sopiva auto käytettäisiin tehokkaasti. Näinpä voima ratkaisee. Raskaan sarjan pakkareiden puristusvoima on 300 kilonewtonia – sama kuin rekka lepäisi koko painollaan jätteen päällä.
Suuren voiman luo hydrauliikka. Auton moottori pyörittää hydrauliikkapumppua, joka taas kierrättää öljyä kovalla paineella sylintereihin. Tuo paine – pakkarissa 260 baria – sylinterin poikkipinta-alan kanssa määrittää sylintereiden puristusvoiman. Maksimivoima ei ole alati käytössä, esimerkiksi jos kyytiin tarvitsee pakata kartonkia tai muovipakkauksia. Suurin voima on usein silloin, kun siirtolevy nousee ylös, sillä sen on nostettava satoja kiloja ylämäkeen kuormatilassa olevan jätteen sekä itse siirrettävän jätteen aiheuttamaa painetta vastaan. Ja silloin kolisee ja paukkuu.
Ota namipala! Hydrayliikkasylinteriin virtaa toista letkua öljy sisään ja toista ulos, ja letkut ovat usein sylinterin molemmissa päissä. Puristuslevyn sylintereissä ne ovatkin sylinterin samassa päässä, jolloin letkut ja liittimet pysyvät suojassa. Henkilöauton peilin yläpuolella näkyy peräportin nostosylinteri, joka ei ole yhtä paksu kuin lähmärin sylinteri, koska peräportin nostoon ei tarvita niin paljon voimaa.
Kova kovaa vastaan
Erityisesti sekajäte voi sisältää kovia esineitä. Taittolevyn kärki onkin ohuempi, jotta se rikkoo esineet helpommin. Toisaalta jatkuva kovan jätteen kauhominen (eli pakkaaminen) rasittaa sylintereitä. Letkut ja liittimet voivat pettää normaalia kulumista aiemmin. Liukupalat kuluvat ja kuupan takalaita vääntyy, jolloin pakkari vonkuu ja piipittää toistuvasti. Sen sijaan se, että lähmäri junnaa paikallaan korkeintaan vähän nytkähdellen, on normaalia: poweri ei enää riitä pakkaamaan jätettä, kun se on kuormatilan seinien sisässä riittävän tiiviinä, jopa 10 000 kilon pakettina. Silloin pakkarikuski lähtee kipille.
Kotona voi kuulla rytinän ja paukkeen säestämää hydepumpun hurinaa.
Kuormatilassa sijaitseva vastaseinä yhtäältä työntää kuorman kipillä ulos ja toisaalta on tarjonnut vastapainetta lähmärille. Ilman sitä lähmäri olisi vain siirtänyt jätteen kuormatilaan, ja jäte olisi pakkaantunut vasta kuormatilan ollessa aika täynnä. Biojätteen tosin puristuslevyn halutaan vain siirtävän kuormatilaan, sillä paineella biojätettä puristaessa tulisi vain sotkua. Siksi biokuski ajaa kipin jälkeen vastaseinän eteen.
Pääsääntöisesti roska-auto syö kaiken, mitä kuljettaja kippaa kuuppaan. Jos kuljettaja näkee wc-istuimen, betonilaattoja tai ratakiskoja astiassa, on hänen parempi jättää astia tyhjentämättä. Ensinnäkin painoa voi olla liikaa jäteastialle ja astiahissille. Toiseksi kuupan takalaita voi vääntyä, ja kolmanneksi sylinterit joutuvat todella kovalle rasitukselle.
Posse pakkareineen
Joku kyselyyn vastannut toi esiin sen, että Pakkariposse-nimi ei kerro alaa tuntemattomalle, mistä yrityksessä on kyse. Tästä voi kuitenkin selityksen tarkistaa: Me ollaan porukka, joka kerää roskia pakkareilla, eli jätteen pakkaavilla jäteautoilla. Kolmeakselinen pakkari on voinut ahmia 21-kuutioiseen kuormatilaansa astioiden koosta riippuen 300–700 jäteastian sisällön.
Sanoisin, että suomenkielisenä yhdyssanana nimi kertoo enemmän kuin jokin vihreä viisaus latinaksi käännettynä. Se ehkä onnistuu välittämään senkin, että me ajetaan pihasta toiseen, ja possen saapuessa jos sattuu olemaan kotona, voi kuulla rytinän ja paukkeen säestämää hydepumpun hurinaa jätteiden kadotessa pakkarin kitaan.
Onko roskakuskille maksimi-ikää? Jos mietin tuntemiani roskakuskeja, tiedän olevan todisteita siitä, että 60 vuoden kilahtaminen mittariin ei vielä purkkien perässä pinkomista hidasta. Heitä saattaa viedä eteenpäin yksistään asenne: työt on tehtävä, vaikka hallitus suunnittelisi heikennyksiä lakiin, esihenkilö muuttuisi vaativammaksi ja nenäkin olisi vähän tukossa. Ovatko he kuitenkin erittäin harvinainen poikkeus?
Mielikuvissa ainakin purkkien kiskomiselle joutuu heittämään hyvästit kauan ennen eläkeikää. Helsingin Sanomien jutussa vuodelta 1997 Roskakuski on nuori ja vahva todetaan, että harva roskakuski on yli 50-vuotias. Selkä-, polvi- ja olkapääkivut vaivaavat vanhempia kuljettajia. Liiton mies toteaa jutussa, että YTV:n (HSY:n edeltäjä) kilpailutusten myötä työtahti on koventunut. Kansan Uutisten jutussa vuodelta 2013 viesti on sama: eläkeikään asti ei roskakuski pääse. Kun Työterveyslaitos tutkimuksessaan vuodelta 2016 haastatteli useita roskakuskeja, nämäkin arvelivat harvan jäävän kyseisestä työstä eläkkeelle.
”Harva roskakuski on yli 50-vuotias.”
Moni asia on paremmin
Vastaani ei ole tullut sellaista tutkittua tietoa, että roskakuskeilla olisi viisikymppisinä edessä ammatin vaihto – sen sijaan tiedossani on, millaista työ on. Yksistään Hesarin jutun ajoista on todella paljon muuttunut: astioissa on yhä useammin toimivat pyörät, lajittelu on lisääntynyt, pakkarit ovat kehittyneet. Työstä kertomani ja töissä mukanakin olemisen perusteella työfysioterapeutti on voinut tehdä ohjeet hyvään työergonomiaan sekä lihastreeniin ja palauttavaan liikuntaan. Sekin lienee nykyään paremmin, että työkykyyn satsataan ennakoivasti.
Kaikki aika vuorokaudessa, kun takamus on irti penkistä, pienentää ennenaikaisen kuoleman riskiä.
Itselläni on eläkeikään ainakin 30 vuotta, enkä usko haluavani jäädä työelämästä pois silloinkaan. Nyt olisin halukas toimimaan yrittäjyyden ohessa roskakuskina sinne asti – ja haluan turvata saman mahdollisuuden muillekin posselaisille. Tukena on tutkimustieto ja käytännön kokemukset. Meillä on työterveyshuollon asiantuntijoiden kanssa tekemäni, kaikille työntekijöille tarkoitetut hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävät ohjeet. Ne vastaavat nimenomaan kysymykseen, miten huolehditaan itsestä niin, että pystytään tekemään työtä niin pitkään kuin halutaan.
Esikuvana toimii eräs roskakuski.
Terveyshyötyä
Myös lakisääteistä työsuojelun toimintaohjelmaa tehdessäni olen tutustunut tutkittuun tietoon. Ammattikuljettajathan voivat istua paljon, ja se aiheuttaa tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Tutkimus jopa povaa yli 2 tunnin päivittäisellä istumisella suurentunutta ennenaikaisen kuoleman riskiä. Pakkarikuskit sen sijaan istuvat vain pienen osan työvuoron kestosta ja istumiset ovat lyhyitä jaksoja, joiden välissä he kävelevät. Tutkimuksen mukaan kevyt aktiivisuus pitkin päivää olisi tehokkaampaa terveyshyödyn saamiseksi kuin saman energiankulutuksen hankkiminen kerralla ja muun ajan päivästä istuen. Voidaanko jopa väittää, että pakkarikuskin työstä saa terveyshyötyä, koska se vähentää istumisen haittoja?
Tämä on tietysti maallikon pohdintaa, ja kaipaisinkin lisää tutkimusta roskakuskin työn terveysvaikutuksista. Joka tapauksessa uskon vahvasti, että roskakuskin työtä ei ole pakko lopettaa työuran keskellä vaan purkkeja voi kiskoa eläkeikään asti. Tärkeimpänä tämänhetkisen tiedon valossa pidän omasta kropasta huolehtimista: liikuntaa työn ohessa, riittävää lepoa ja terveellistä ruokaa. Esikuvana tähän näkemykseen toimii eräs roskakuski, johon tutustuin parikymppisenä Etelä-Savossa. Vaikka hänellä taisi olla ikää kolme kertaa enemmän, hän teki töitä kuin kone. Loppukesästä työvuorojen jälkeen hän hyppäsi polkupyörän selkään ja lähti marjametsälle.
Pakkaripossessa roskakuskien ei ole pakko juosta, eikä se ole välttämätöntäkään, jotta työt ehditään tekemään. Itse toisaalta otan vähintään ripeitä askeleita, jotka usein muuttuvat suoranaiseksi hölkäksi. Tällöin esimerkiksi 50 metrin matka pihan perälle astiaa hakemaan sujuu itselle mieluisammin. Hölkkään työmatkoja, joten koen nopeuden myös töissä mieluisaksi. Veren maku suussa en sitä tee, ja meillä on työntekijöitä, jotka eivät juokse.
100-250 kävelyä hytiltä astioille tekee 2,4-3,5 kilometriä
Joidenkuiden TikTokissa kommentoineiden mielestä juokseminen (tai hölkkääminen) olisi työturvallisuuden vastaista. Kieltämättä liiallinen vauhti suhteessa taitoon voi ollakin vaarallista. Hölkkäämisen tapauksessa siis sitä voisikin kompastua ja lyödä leuan asfalttiin, jos kehoa ei osaisi hallita myös nopeuden kasvaessa. Työmme turvallisuutta pohdimme ja meillä on kattava työturvallisuuden toimintaohjelma ja ohjeita turvalliseen työskentelyyn sekä työterveyshuollon kanssa tekeillä hyvinvoinnin opas.
Pidemmät jätepisteen ja auton väliset matkat saatan hölkätä. Tällöin myös saa sykettä nostettua ja työvuoron liikkumista lähemmäksi liikuntaa.
Kävelyä sekä nousuja ja laskuja
Teki työtä millä tahdilla vain, siinä erottuu kaksi fyysisen aktiivisuuden kokonaisuutta: kävely ja autoon nousut ja laskut. Kun roskakuski kävelee pakkarin ohjaamon ovelta peräpäähän ja siitä vähintään pari metriä jäteastioille, on hän kulkenut noin 10 metriä. Astian tyhjennys hissillä lisää matkaa ainakin 4 metrillä ja paluu ohjaamon ovelle 10 metrillä. Yksi kohde, kävelyä 24 metriä.
Keskimääräinen työvuoron kohdemäärä voisi olla 200-300, ja koska osan paikoista saa samalla pysäytyksellä, voisi vuorossa olla 100-250 kävelyä hytiltä astioille. Se tekee 2,4-3,5 kilometriä. Erityisesti reisilihaksia kuormittavia autoon nousuja ja laskuja on yhtä lailla 100-250. Askeleita kertyy tuhansia, apparilla voi ylittyä kymppitonnikin.
Jäteastioiden liikuttelu taitaa olla ihan muuta kuin terveydelle hyväksi: vartalon kiertoja, ponnistuksia, epäsymmetristä lihasten rasitusta. Autoonkin siirtyessäänkin kuski tekee lihaksilla yksipuolisia toistoja.
Ei liikuntaa
Vaikka liikettä roskakuskilla riittääkin, ei se ole liikuntaa. Sorruin itse esihenkilötyössä esittelemään vaikkapa työnhakijoille työtä liikunnallisena, ja tällöin saatoin luoda vaikutelman, että roskakuski saa töissä terveyden ylläpidon vaatiman liikunnan. Pahimmillaan siitä seuraa käsitys, että voisi syödä mitä vain ja löhöillä loppuillan sohvalla. Oikeasti riippuen kuskin fyysisistä ominaisuuksista työvuoro saattaakin kuluttaa vain saman määrän kaloreita, mitä saa yhdestä hampurilaisesta.
Työssä liikkuminen ei vastaa vapaa-ajan liikuntaa
Vielä yllättävämpää on se, että tutkimuksen mukaan työssä liikkuminen ei vastaa terveysvaikutuksiltaan vapaa-ajan liikuntaa. Tämä selvisi, kun kysyin roskakuskin työn vaikutuksista terveyteen UKK-instituutista. Toisaalta ei roskakuskin työn vaikutuksia ole erikseen tutkittu ja se on varmaa, että kävely ja nousut ovat liikettä – siis pois paikallaan olosta, joka sairastuttaa.
Tarvii salilla käydä
Työn liikkuvuuden lisäksi roskakuski siis näyttäisi tarvitsevan liikuntaa. Työn liikkuvuus voi jopa petollisesti viedä terveydelle tarpeellisen liikunnan innon, ja toisaalta liikunnan harrastaminen työn ohessa ylläpitää jaksamista töissä. Työfysioterapeutin mukaan kevyt liikunta itse asiassa palauttaa työvuoron jälkeen.
Vaikka se aluksi voi raskaalta vaikuttaa, työvuoron jölkeen on syytä siis vaikkapa kävellä kotiin, tai hurauttaa autolle kuntosalille tai kuntopiiriin. Ja jos työvuorossa mukien perässä hölkkää (tai juoksee) niin, että sykekin nousee, ainakin arkijärjellä kuvittelisi jo saavansa liikuntaa.
Olen kirjoittanut artikkelin kuljetusalan työehtosopimuksen ja muutaman muun lähteen pohjalta niin, kuin tekstiä osaan tulkita. Olen myös aiemmin osallistunut lakeja ja työehtosopimusta koskeviin koulutuksiin. Jos havaitset tekstissä virheitä, ilmoitathan niistä sivun alaosassa olevalla palautelomakkeella. Lue lisää tes:n oikein ymmärtämisestä tästä artikkelista.
Roskakuskin palkka määräytyy lähtökohtaisesti ALT:n ja AKT:n solmiman kuljetusalan työehtosopimuksen (tunnetaan myös lyhenteellä AKT TES) mukaisesti. Lähtökohtaisesti-sana selittyy sillä, että alalla muunlaiset tavat maksaa palkkaa ovat ilmeisesti yleisiä. Ne voivat silti olla lainmukaisia, koska työehtosopimuksen mukaan ”palkkaus voidaan järjestää kaikilla mahdollisilla tavoilla”, kunhan työntekijä saa vähintään samansuuruisen palkan kuin saisi tes:n mukaisesti aikapalkalla työskennellessään ja lisät huomioiden.
Kuljetusalan työnantajan on noudatettava työehtosopimusta, vaikka ei itse olisi järjestäytynyt eli olisi työnantajaliiton jäsen. Myös vaikka työntekijä ei kuuluisi työntekijäliittoon, hän on oikeutettu tes:n mukaiseen palkkaan ja muihin tes:sta määräytyviin työsuhteen ehtoihin. Tämä johtuu siitä, että kuljetusalan työehtosopimus on yleissitova vahvistamislautakunnan päätöksellä.
Tiivistelmä
Roskakuskille maksetaan tuntipalkkaa, jonka suuruus määräytyy tes:n taulukosta kokemusvuosien perusteella ja johon lisätään 5 %:n erikoislisä.
Täysiaikaisessa työsuhteessa oleva roskakuski saa vähintään 2 649,36 euroa kuukaudessa.
Määrätyissä tilanteissa roskakuskille maksetaan tienestien ja työajan suhteesta määräytyvän KTA:n mukaan.
Ylityötä on kaksiviikkojaksossa 80 tunnin ylittävä osa, ja 92 tuntiin asti ylityölisä on 50 % ja sen jälkeen 100 %. Katkenneessa jaksossa ylityö määräytyy toisin.
Työnantaja voi maksaa astialisää, piiskarahaa tai muuta palkkiota, ja niiden määräytymisessä on eroja työpaikkojen välillä.
Tuntipalkka ja erikoislisä
Tavanomaisista työtunneista roskakuskille maksetaan tuntipalkkaa, joka määräytyy työehtosopimuksen palkkataulukosta. Siksi palkkaa kutsutaan myös taulukkopalkaksi. Palkan suuruus määräytyy työkokemuksen vuosina lasketusta määrästä. Työkokemukseksi katsotaan ammattimaisessa liikenteessä kuljettajana työskentely. Eräiden ammattitutkintojen sekä toisen asteen logistiikan kolmevuotisen perustutkinnon suorittamisesta lasketaan kokemusta 8 kuukautta.
Roskakuskille kuuluu maksaa kuorma-autonkuljettajan palkkaa; toki hänelle saa maksaa vaikkapa puoliperävaunun kuljettajankin palkkaa. Kuvassa näkyvät tuoreimman työehtosopimuksen palkat.
Roskakuskille maksetaan lisäksi työajasta erikoislisä, jonka suuruus on 5 prosenttia perustuntipalkasta. Jos siis on esimerkiksi aloittava roskakuski, hän saa tunnilta 16,56 euroa ja palkkajaksosta 80 tunnilta 1 324,80 euroa. Koska tes:n mukaan erikoislisä maksetaan työajasta, se kuuluu maksaa myös esimerkiksi täytetunneista ja ylityötunneista.
Keskituntiansio
Työehtosopimuksen perusteella tietyistä tunneista maksetaan keskituntiansion eli KTA:n mukaan. KTA lasketaan tietyissä aikajaksoissa ja näin laskettu KTA on käytössä laskemisjaksoa seuraavasta sellaisesta palkkajaksosta, jonka tunneista enintään puolet sijoittuu laskemisjaksoon. Jos työntekijällä on laskemisjaksossa työtunteja alle 160, hänelle ei lasketa KTA:ta. Uudelle työntekijälle ei käytännössä ensimmäisiin palkkajaksoihin KTA:ta lasketa. Silloin kun KTA:ta ei lasketa tai se on tuntipalkkaa pienempi, käytetään sen tilalla tuntipalkkaa.
KTA muodostetaan laskemalla laskemisjakson palkkojen summa, ilman ylityö- ja sunnuntaikorvauksia, työtuntien summalla. Laskemisjaksoja ovat helmi-, maalis- ja huhtikuu, touko-, kesä- ja heinäkuu, elo-, syys- ja lokakuu sekä marras-, joulu- ja tammikuu. KTA:n mukaan maksetaan palkka sairausajalta, hätätyöstä, pekkas- ja sunnuntaipäiviltä sekä eräistä tilapäisistä poissaoloista. Lisäksi ylityökorvaus lasketaan KTA:sta. Työnantajan velvoittaman koulutuksen ajalta maksetaan KTA:n mukaan, jos koulutusaika sijoittuu säännölliseen työaikaan. Työajan ulkopuolelle sijoittuvalta koulutusajalta maksetaan tavallista tuntipalkkaa.
Työntekijä on aloittanut työsuhteessa syyskuussa. Työnantaja laskee työntekijöiden KTA:t elo-, syys- ja lokakuun ajalta niin, että ne ovat käytössä marras-, joulu- ja tammikuussa. Loka- ja marraskuun vaihteessa on palkkajakso, jonka aikaisista työntekijän työtunneista 80 % sijoittuu lokakuuhun. Näin ollen työntekijälle KTA on käytössä ensimmäisen kerran sitä seuraavassa palkkajaksossa.
Vuosiloman palkka määräytyy niin, että työntekijälle lasketaan lomakeskituntiansio ja kerrotaan se lomapäivien lukumäärästä johtuvalla luvulla. Loma-KTA muodostetaan niin, että yhteen lasketaan lomanmääräytymisajalta eli 1.4-31.3. työtuntien määrä ja jaetaan summalla samana aikana maksettu palkka. Palkkasummaan ei kuitenkaan lasketa hätätyö- ja ylityökorvauksia. Lomaltapaluuraha on 50 prosenttia vuosilomapalkasta.
Esimerkki työntekijän vuosilomapalkan laskemisesta. Vuosilomapalkkaa on sekä lomapalkka että lomaltapaluuraha. Jälkimmäinen tunnetaan myös nimellä lomaraha. Sitä ei makseta, jos työntekijä ei tes:n ehtojen mukaisesti palaa lomalta töihin.
Ilta-, yö- ja ylityölisä
Iltatyölisää maksetaan työajalta, joka sijoittuu kello 18 ja 22 välille, ja yötyölisää työajalta, joka sijoittuu kello 22 ja 6 välille. Iltatyölisän suuruus on 15 prosenttia tuntipalkasta ja yötyölisän suuruus 20 prosenttia.
Ylityöksi kuljetusalan työehtosopimuksen mukaan katsotaan se työaika, joka palkkajaksossa ylittää 80 tuntia. Näin ollen normaalissa palkkajaksossa ylityötä ei ole se, että työvuoron pituus ylittää 8 tuntia. Korvaus ylityöstä on ensimmäiseltä 12 tunnilta 50 prosenttia KTA:sta ja sen jälkeen 100 prosenttia. Jos työaika palkkajaksossa on 98 tuntia, maksetaan 98 tunnilta tuntipalkka ja lisäksi 12 tunnilta 50 prosenttia ja 6 tunnilta 100 prosenttia KTA:sta.
Tähän ylityön laskutapaan poikkeuksena on niin sanottu katkennut jakso: jos palkkajakso keskeytyy vuosiloman, sairausloman tai vastaavan hyväksyttävän syyn, ei kuitenkaan pekkasvapaiden, vuoksi, pidetään jaksoa katkenneena. Myös jos työsuhde alkaa tai päättyy jakson keskeltä, sitä pidetään katkenneena. Katkenneen jakson ylityöt lasketaan ikään kuin päiväkohtaisesti: työtunnit jaetaan työpäivien lukumäärällä ja tuloksesta 8 ja 11 tunnin väliin sijoittuvista tunneista maksetaan 50 prosentin ja yli 11 sijoittuvista osista 100 prosentin korotus.
Esimerkki roskakuskin palkkajakson palkasta – siinä on ilta-, yö- sekä vapaapäivätyön lisiä, ylityökorvauksia ja pekkaspäivän palkkaa. Työnantaja maksaa esimerkissä erikoislisän myös pekkaspäivän 8 tunnista, vaikka se ei liene pakollista.
Vapaapäivätyö
Työehtosopimuksen mukaan työntekijälle kuuluu palkkajaksossa neljä vapaapäivää. Niiden on oltava merkittyinä työvuorolistaan ja jakauduttava niin, että palkkajakson ensimmäisellä viikolla on kaksi ja toisella kaksi vapaapäivää. Työntekijän suostumuksella jako voi olla myös niin, että toisella viikolla on yksi ja toisella kolme vapaapäivää. Pääsiäislauantai sekä juhannus- ja jouluaatto ovat aina vapaapäiviä, eli niille ei saa suunnitella työvuoroa eikä pekkasta.
Mikäli työntekijä tulee työnantajan pyynnöstä töihin tällaisena vapaapäivänä, hänelle maksetaan vapaapäivätyön lisää. Sen suuruus on 100 prosenttia taulukkopalkasta. Lisäksi koska vapaapäivänä tehty työ on työaikaa, siitä maksetaan 5 prosentin erikoislisä sekä se huomioidaan ylitöiden laskennassa. Pääsiäislauantaille sekä juhannus- ja jouluaatolle sijoittuvalta työajalta on aina maksettava vapaapäivätyön lisä.
Sunnuntai- ja pekkaspäivän sekä sairausajan palkka
Sunnuntaihin tai muuhun pyhäpäivään sijoittuvasta työajasta on maksettava korvaus, jonka suuruus on 100 prosenttia KTA:sta. Pekkaspäivästä eli työajan lyhennyksestä maksetaan niin ikään KTA:n mukaisesti. Yksi pekkaspäivä vastaa 8:a tuntia ja se luetaan palkkajakson työaikaan – näin ollen jos palkkajaksossa tekee muina päivinä 78 tuntia ja yhtenä päivänä on pekkanen, jaksossa ylitöitä on 6 tuntia.
Myös sairausajalta maksetaan KTA:n mukaista palkkaa. Työnantaja maksaa palkkaa 28-56 päivän mittaisen ajanjakson työpäiviltä. Ajanjakson pituus määräytyy työsuhteen yhtäjaksoisen keston perusteella. Yksi sairauspäivä vastaa työvuoroluettelon mukaista tuntimäärää, ja jos työvuoroluetteloa ei ole laadittu, sairauspäivä vastaa 8:a tuntia. Sairausaika lyhentää säännöllistä työaikaa, eli sairausajan tunnit luetaan työajaksi 80 tuntiin saakka. Jos palkkajakson työtunnit ja sairausaika ovat yhteensä alle 80, maksaa työnantaja täytetunteja 80 tuntiin saakka. Koska sairausaika on tes:n mukainen hyväksyttävä syy olla pois töistä, aiheuttaa se katkenneen jakson ja ylityöt lasketaan sen mukaan.
Matka-ajan palkka ja päivärahat
Työntekijän varikko sijaitsee Tampereella, ja Tampere on myös työsopimukseen merkitty asemapaikkakunta. Kuvassa on kaksi esimerkkiä siitä, että työntekijä työskenteleekin työnantajan määräyksestä Huittisissa.
Työsopimuksessa on työntekijän asemapaikkakunta, esimerkiksi Tampere. Lisäksi työntekijän vakituisena työn aloitus- ja lopetuspaikkana on asemapaikka, vaikkapa Tampereen Hervannassa. Jos työntekijä aloittaakin työvuoronsa työnantajan määräyksestä Pispalan varikolla, on hän oikeutettu matka-ajan palkkaan. Se määräytyy tuntipalkan mukaan. Erikoislisää ei tarvitse maksaa, eikä matka-aikaa lueta työaikaan.
Sama on tilanne, jos työntekijä aloittaa tai lopettaa työvuoronsa toisella asemapaikkakunnalla – esimerkiksi Hämeenlinnassa. Työmatkoilta hän saa matka-ajan palkan. Jos työntekijä on työvuorossa vähintään 10 tunnin yhtäjaksoisen ajan estynyt ruokailemasta Tampereen (eli asemapaikkakunnan) rajojen sisällä, hän saa osapäivärahan, ellei työnantaja hanki ja kustanna ”kunnollista ruokaa”. Jos työntekijä on estynyt ruokailemasta asemapaikkakunnalla 24 tunnin ajan, maksaa työnantaja osapäivärahan sijaan kokopäivärahan.
Takuupalkka
Tes pyrkii takaamaan riittävän tienestin, vaikka työtä olisikin todellisuudessa vähemmän. Työvuoron työajaksi on laskettava aina vähintään 4,75 tuntia. Jos roskakuski käy ajamassa vapaaksi merkittynä lauantaina listan jämät 1,5 tunnissa, saa hän silti 4,75 tunnilta palkan vähintään kaksinkertaisena ja kaupan päälle 3,25 tuntia jakson työaikaan.
Lisäksi tes:n mukaan palkkajaksossa täydet tunnit on taattu. Tästä seuraa niin sanottu takuupalkka, eli kuljettaja saa työsopimuksen mukaiselta työajalta palkan, vaikka tosiasiassa työntunteja olisi palkkajaksossa ollut vähemmän. Puuttuvat työtunnit korvaavia tunteja kutsutaan myös täytetunneiksi. Niistä maksetaan kuten työtunneista eli tuntipalkka ja erikoislisä.
Kuntaurakassa eli kuntayhtiön kilpailuttamassa urakassa voi olla bonusjärjestelmä, jossa kuntayhtiö maksaa urakoitsijalle lisäkorvausta, kun urakoitsija on ajanut listat ajallaan. Työnantaja voisi palkita kuljettajia hyvästä työstä jakamalla heille näitä bonuksia.
Eräät tilapäiset poissaolot
Työntekijän 50- ja 60-vuotispäivä, hääpäivä, kunnanvaltuuston, -hallituksen ja -lautakunnan kokous, lähiomaisen hautajaiset, kutsunnat ja niihin liittyvä lääkärintarkastus, kertausharjoitukset sekä lapsen sairastuminen ovat tilapäisen poissaolon aiheita. Niiden ajalta pääasiassa maksetaan palkkaa, joka määräytyy kta:n mukaan. Näitä ei käsitellä tässä artikkelissa tarkemmin, mutta tes:n määräykset niistä ovat 24 §:ssä.
Astialisät, piiskarahat ja muu palkitseminen
AKT TES:n ympäristöhuoltoalan liitteen mukaan mikäli työn laatu sen sallii ja se teknisesti on mahdollista työtehon ja ansioiden kohottamiseksi, työntekijöille on varattava mahdollisuus urakkatyöhön. Urakkatyön korvauksen on oltava normaalilla urakkatyövauhdilla keskimäärin kolmekymmentä prosenttia työkohtaista taulukkopalkkaa korkeampi kolmen kuukauden jaksossa. Urakkatyöstä voidaan sopia sitä tekevien työntekijöiden kanssa.
Toisaalta tes:n mukaan määräys ei estä käyttämästä muita tulos- ja suoritepalkkioita. Piiskaraha kuvaa järjestelmää, joka palkitsee sitä enemmän, mitä enemmän saa työajalla aikaan. Tyypillinen on astialisä, joka tarkoittaa jokaisesta tyhjentämästään astiasta kuljettajalle maksettavaa rahasummaa. Toisaalta astialisässä ratkaistavana on se, että kuljettajien reitit ovat erilaisia: kaupungissa voi kuski kerätä vuorossaan 350-400 astiaa mutta maaseudulla määrä voi jäädä 50:een. Tonnilisässä palkkio suurenee kuorman painon mukana, mutta ongelma on jätejakeiden tiheydessä eli tilavuuteen suhteutetussa painossa.
Palkankorotus
Todennäköisesti myös henkilökohtaiset palkankorotukset ovat yleisiä, ja jutuilla 20 euron tuntipalkasta lienee perää. Palkan korottaminen varsinkin työnantajan aloitteesta onkin hyvä tapa osoittaa arvostusta työntekijän ammattitaitoa kohtaan.
Onhan se kiusallista: roskakuskin piti vain käydä tyhjentämässä astia, mutta sen sijaan hän myllersi isolla autolla pihanurmikon ja seisoo nyt keittiön ikkunan alla odottamassa hinuria. Eikä ole pitkä aika siitä, kun saman kylän raitilla kiskaistiin pakkari ojasta. Tätäkö se on, kun kunta otti jätehuollon hoitaakseen ja isot yritykset urakoimaan!
Missä on roska-autoja, on kolhuja.
Jätehuollon laadukkuus ei vaikuta olevan itsestään selvää. On mahdollista, että vahinkojen määrä kasvaa urakoitsijayrityksen koon kanssa, mutta firman koosta riippumatta työn laatuun vaikuttaa se, että työ on haastavaa. Missä kaikessa roskakuski tai hänen työnantajansa voivatkaan toimia aivan toisin kuin laadukkaasti – ja huolellisesti?
Ovet suljetaan perässä. Avoimiin jätetiloihin pääsee tuholaiseläimiä ja ilkivallan tekijöitä.
Autot pidetään tiellä
On yllättävän yleistä, että roska-auto tarvitsee pelastaa takaisin tielle. Syksyllä ja keväällä upottavat tiet, talvella liukkaat tiet ja kesällä nurmikot ovat monen kuskin yllättäneet. Osa tapauksista menee ennakoimattomien olosuhteiden ja kantapään kautta oppimisen piikkiin (itsekin opin nurmikon petollisuuden 11 vuotta sitten). Pahempaa onkin se, että auto päätyy ojaan, ja sitä harvemmin selittää mikään muu kuin väärä tilannenopeus. Aina voi kuski toki vedota keliin tai yllättäen eteen juosseeseen kenguruun.
Paikoitellen jonkinlainen luonnonlaki on se, että missä on roska-autoja, on kolhuja ympäröiviin rakenteisiin. Näkee tien päällä myös ikävän paljon pakkareita, joiden käyttäjien ei voi sanoa kohdelleen ajokkiaan huolellisesti. Jälleen on kuitenkin tilanteita, joissa vahingolle ei voi kukaan mitään – esimerkiksi astialle peruuttaessa järeä oksa voi rikkoa peilin. Silloin se vain vaihdetaan nopeasti uuteen, jotta auto näyttää hyvältä.
Tyhjennetään kuten pitää
Kävikö roskakuski torstaina, kun ilmoitettu päivä on keskiviikko, eikä ole edes arkipyhäviikko? Tärkeimpiä merkkejä laadukkuudesta on se, että kuljettaja tyhjentää astian oikeana päivänä. Tässäkin olen nähnyt kunnianhimon puutetta, kun vaikkapa 95 prosenttia astioista tyhjennetään ajallaan. Jos tällöin kuukauden 30 000 tyhjennyksestä 28 500 olikin aikataulussa, 1 500 tyhjennyksestä saattoi jäädä huono maku.
Mukavaa ei astian käyttäjälle ole sekään, että kuski ei ole astiaa palauttanut samaan paikkaan ja ovia sulkenut perässään. Ne usein ovat isoja asioita roskiksen käyttäjälle mutta pieni työvaihe roskakuskin satoja astioita sisältävässä päivässä. Toisaalta minkä roskakuski sille voi, että bioliemet valuvat astiaa tyhjentäessä tai että jätekatos on niin vinksallaan, että salpa ei mene helposti kiinni. Silloinkin kuljettajalla voi olla palveluhenkisyyttä: ilmoitan ongelmasta, jotta siihen saataisiin ratkaisu.
Posse on eri maata
Saatoitkin tietää jo, että Pakkaripossen arvoja ovat laadukkuus ja huolellisuus. Haluamme nimenomaan, ettei meidän käyntimme jälkiä tarvitse korjata. Olemmehan niitä roskakuskeja, joiden käynnistä ainoa merkki ovat tyhjät astiat. Toki joskus meistäkin voi jäädä huono maku, ja mielellään selvitämme syyn siihen.
Ensin opetellaan tekemään hyvin, sitten lisätään nopeutta.
Työkokemus on opettanut vahingoista ja työn tekemisestä sinne päin sen, että ne ovat lopulta valintoja. Vaikka liukkauden vuoksi auto valuikin seinään, oliko liukkaalle alun perin pitänyt ajaa? Miksi urakoitsijalle riittää 95 prosentin ajallaan tyhjennys eikä se tavoittele 100:a prosenttia?
Takalaidan kumi on kärsinyt, mutta muuten peräportti on kohtalaisen siisti ja sitä kehtaa tuoda pihoihin näytille.
Ripeyttä, ei sähellystä
Mutta kuinka Pakkariposse voi luvata huolellisuutta ja laatua, kun ripeys on meillä verissä? Ensinnäkin tiedän lukuisia kuljettajia, jotka ovat hyvin tehokkaita mutta joille ei käy juuri ollenkaan vahinkoja. Siihenhän pääsee niin, että ensin opetellaan tekemään asioita hyvin ja sitten vasta lisätään nopeutta. Lisäksi järkeviin tehokkuutta lisääviin keinoihin ei edes kuulu niinkään vauhdin kasvattaminen vaan sekuntien säästäminen vuoron mittaan.
Toiseksi jokainen posselainen tietää, mitä meidän kuuluu tehdä ja että niin toimiminen on huolellisuutta ja laadukkuutta. Kun tavoitteet ovat selkeät, niitä on helpompi saavuttaa. Toki siihen oheen tarvitaan halu saavuttaa ne. Kun olemme kaikki huomanneet, että voimme olla tehokkaita, huolellisia ja tehdä laadukasta työtä, meidän on ollut helppo valita ne arvoiksi ja oikeasti tarkoittaa sitä.
Olen työurallani myös tyhjentänyt koukkuautolla jätelavoja ja -puristimia, ja ne eivät monestikaan ole helpoissa paikoissa. Nähdessäni ensimmäisen kerran erään Porvoossa sijaitsevan huoltotilan mielessä välähti ilmoittaminen työnjohtoon: ”Tätä ei kolmeakselisella FM-Volvolla oteta.”
Samassa tilanteessa olen ollut ennenkin, mutta pakkarin ratissa: pysäköidyn auton tai työmaa-aitojen vuoksi kuja astioille näyttää liian kapealta. Sen sijaan, että olisin merkannut hukkanoudon, olin lähtenyt tarjoamaan autoa kapeaan väliin ja ikkunoista, peileistä ja kamerasta seurannut, että siitähän se kuorkki vain sujahtaa.
Lähden kokeilemaan ja katson, mihin se johtaa.
Kun olin varma ennen kuin kokeilin
Aina en ole uskaltautunut edes kokeilemaan ja kokemattomampana kuorma-autokuskina saatoinkin aiheuttaa turhaa lisävaivaa sen vuoksi. Rohkeus peruutella porvoolaiseen kellariin pohjautuikin piirteeseen, jonka olen itsessäni tunnistanut vasta viime vuosina: kokeilunhaluisuuteen.
Jätepuristimia on usein paikoissa, joissa on varottava, ettei sitä kyytiin nostaessa osu kattoon.
Nimesin piirteen määrittäessäni periaatteita, joita käytän johtaessani. Siinä kokeilunhaluisuus tarkoittaa aivan samaa: lähden kokeilemaan jotain ja seuraan, mihin se johtaa. Jos johonkin huonoon, kokeilen muuta. Jos johonkin hyvään, olen parhaimmillaan löytänyt uuden, toimivan tavan tehdä asioita. Kun minulla oli piirteelle nimitys, pystyin pohtimaan, missä kaikessa se voikaan olla avuksi.
Vaikutelmaa vastaan
Sittemmin olen liittänyt kokeilunhaluisuuteen senkin, että ilman sitä vaikutelma tavoitteen mahdottomuudesta voi syödä motivaation yrittämiseen. Tämä korostuu roskakuskin työssä, jossa listat voivat olla valtavia. Erään torstain listan astiamäärä oli lähempämä 1 000:ta kuin 500:tä, ja meidän oli päätettävä, saako Pakkariposse listan ajettua iltakymmeneen mennessä vai tarvitseeko se apua.
Esihenkilön pitäisi antaa tavoitteita ja kannustaa kokeilemaan.
Joa ja Vertti lähtivät kippoja komealla tahdilla aamusta keräämään, ja laskeskelimme aika ajoin, mikä mahdollisuus meillä oli ehtiä. Yhä olisimme voineet iltavuoroon pyytää apua. Vuoronvaihdon lähestyessä kuitenkin Joa ja Vertti totesivat minulle, että saamme keskenämme piirin kasaan, ja minulle jäikin iltaan vaivaiset muutama sata astiaa. Kaikki paikat olivat vihreinä jo reilusti ennen kymppiä. Päivän lämpötila oli vieläpä huidellut 30:ssa.
Astia kerrallaan ne listan paikat vähenevät. On syytä vain painaa menemään eikä jäädä tuijottelemaan määriä.
Tavoitteet tueksi
Ehkä tuona torstaina onnistumista ei selittänyt vain kokeilunhaluisuus vaan sitä tukeva toinen hyödyllinen piirre, tavoitteellisuus. On turha lähteä yrittämäänkään, jos ei tiedä, mihin lopputulokseen haluaa päästä ja kuinka sinnikkäästi. Sitä kautta on myös helppo ymmärtää, miksi esihenkilön pitäisi antaa tavoitteita ja kannustaa kokeilemaan.
Tuo torstai tarjosi taas yhden hienon tunteen siitä, mitä Pakkariposse on: niin Joalla, Vertillä kuin minulla oli yhteisenä tavoitteena työn laadukkuudesta kiinni pitäminen, eikä astiamäärä saanut meitä tinkimään siitä – vaikka toki jättimäisen ajolistan avautuminen vuoroa aloittaessa voi saada sen mieleen juolahtamaan. Tietyt ihmisen piirteet eivät vain takaa onnistumista vaan vievät pitkälle, oli kyse haastavasta tilanteesta ison auton kanssa tai yrityksen menestyksestä.
