Avainsana: pienyritys

  • Aloittava kuljetusyrittäjä tarvitsisi omaisuuden ennen kuin on senttiäkään tienannut – mitä tehdä?

    Aloittava kuljetusyrittäjä tarvitsisi omaisuuden ennen kuin on senttiäkään tienannut – mitä tehdä?

    Kuljetusyrityksen tyhjästä aloittavalla ei ole helppoa, sillä ennen kuin kuorma-autolla saa yhtään tehdä rahaa, on rahaa oltava jo käytännössä toistakymmentä tuhatta euroa. Esimerkiksi jätekuljetusyrityksen on oltava jätehuoltorekisterissä, ja rekisteröinti sinne maksaa 590 euroa. Liikennevakuutukseen on vuodessa syytä varata reilu pari tonnia, ja jos haluaa kaskon (tai rahoitus sitä edellyttää), kannattaa varata toinen mokoma. Ja vaikka kuorma-auton maksaisi osissa, rahoituksen isoon ensieräänkin on varauduttava. Isot lakiin perustuvat kulut ovat haaste, jota paljonkin olen pureskellut yrityksen alkuvaiheessa.

    Kenties kiperin omasta kuorma-autosta haaveilevan rahallinen haaste on liikennelupa ja varsinkin sen vakuus. Lupaa haettaessa on nimettävä liikenteestä vastaava eli liikenneyrittäjätutkinnon suorittanut henkilö. Tutkinnon edellyttämien kokeiden hinta on 240 euroa, ja jos haluaa niitä varten käydä kurssin (se ei enää ole pakollista), voi joutua pulittamaan toista tuhatta euroja. Kutakin kuorma-autoa varten tarvitaan erillinen liikennelupa, ja jokaiselle liikenneluvalle edellytetään vakuutta. Kolmella autolla aloittava yrittäjä tarvitsee 19 000 euroa vakuuksiin – ehkä vähintään sen verran, kuin autojen töissä pitäminen kuukaudessa maksaa.

    Pankit voivat olla arkoja luotottamaan kuljetusalan yrityksiä.

    Pankki apuun?

    Jättisumma voi toki hetkeksi lamauttaa, mutta sitten yrittäjäksi meinaavan on aloitettava järjestelmällinen lähestyminen ongelmaan. Ensimmäisen kuorkin osalta luvan vakuus on 9 000 euroa ja kunkin seuraavan osalta 5 000 euroa. Yrittäjän on ensinnäkin mietittävä, kuinka monella autolla on järkevä aloittaa, ja ennen kaikkea asetettava kulut järjestykseen: vakuuteen on rahat oltava ennen kuin autot liikkuvat, kun taas esimerkiksi kuljettajien ensimmäisiin palkkoihin on muutaman viikon pelivara, koska palkan voi maksaa 3 viikon kuluttua palkkajakson päättymisestä. Liikennevakuutuksen laskun maksuaikakin luultavasti on yli kuukausi.

    Omat kuorma-autot saattavat olla pitkäänkin pienoismalleja, kunnes pitkäjänteisellä työllä on saanut edellytykset oikeiden autojen ostamiseen.

    Auttaisiko pankki aloittavaa yrittäjää? Yhtäältä vakuuteen ja miksei muihinkin alkuvaiheen kuluihin voisi lainata rahaa pankista tai pankki voisi toimia vakuuden takaajana. Siinä vain voi olla kaksi ongelmaa. Ensinnäkin pankit voivat olla arkoja luotottamaan uusia ja suhdanteista riippuvaisia kuljetusalan yrityksiä. Toiseksi pankki voi edellyttää vahvistettua tilinpäätöstä. Toisin sanoen yrityksellä on oltava tilikausi takana ja siitä yhtiökokouksen vahvistama tilinpäätös. Tämän voisi ratkaista määrittämällä ensimmäisen tilikauden vaikka kuukauden mittaiseksi, mutta saisiko yrittäjä ilman kuorma-autoa tehtyä tilikaudesta tuloksellisen?

    Riittävä pääoma

    Traficomin mukaan liikenneluvan voi saada myös niin, että tilintarkastaja toteaa tilinpäätöksestä vakuussummia vastaavan vakavaraisuuden. Toisin sanoen yhden auton yrittäjällä on oltava pääomaa 9 000 euron ja kahden auton yrittäjällä 14 000 euron edestä. Pääomaa on esimerkiksi yrityksen tekemä voitto sekä perustettaessa osakkeista maksettu hinta, joka on joko osakepääomaa tai nykyään suosittua SVOP- eli vapaan sijoitetun oman pääoman rahaa. Siis kun yritys on takonut viisinumeroisen voiton ja maksanut siitä yhteisöveron ja yhtiökokous on päättänyt olla jakamatta liikaa osinkoja, kuljetusyrityksellä saattaa ollakin riittävästi pääomaa liikennelupaa varten. Se ei välttämättä kuukauden tilikauden aikana tapahdu, mutta vuodessa voisi ollakin mahdollista.

    Toisaalta jos yrittäjällä, ja muilla yrityksen osakkailla, on riittävästi säästössä rahaa ja halu sijoittaa sitä paljon yritykseen, liikenneluvan edellyttämän summan voisi kerryttää osakepääomaan tai SVOP-rahaksi. Jos sijoitus olisi 11 000 euroa ja ensimmäinen tilikausi kolme kuukautta eikä niiden aikana yritys tekisi tappiota, tilintarkastaja voisi todetakin Traficomille riittävän vakavaraisuuden. Itse asiassa Traficomin mukaan tilinpäätöksen ei tarvitse olla vahvistettukaan, eli kesken tilikaudenkin tilintarkastaja voisi välitilinpäätöksestä todeta vakavaraisuuden.

    Kuljetusyrityksen riittävä oma pääoma liikennelupia varten voisi järjestyä esimerkiksi näin. Yritys on vain tehnyt liiketuloksen jollain muulla kuin omilla kuorma-autoilla.

    Yhdistelmät

    Perustettaessa yritykseen sijoittaminen voi olla huono idea silloin, kun osakkaat eivät halua lähteä tuhansien eurojen sijoituksiin (riippuen toki osakkaiden määrästä ja omistusosuuksista). Sijoituksia ei aina saa helposti, jos lainkaan, takaisin. Jos yrittäjällä tai jollakulla muulla säästöjä kuitenkin on, niistä voi lainata rahaa omalle yritykselle. Vaikka osakkaan lainaama raha ei olekaan osakeyhtiön omaa vaan vierasta pääomaa ja siten ei kelpaa vakavaraisuuden osoittamiseen, tilille pantattavaksi vakuudeksi se käy. Yksinkertaisesti osakas lainaa 9 000 euroa firmalle, pankki panttaa sen Traficomille ja viikon sisään sininen arkki saapuu postissa.

    Omat säästöt ovat kuin 24/7 palveleva aina lainaamaan aulis pankki.

    Sekalaiset tavat osoittaa vakavaraisuus käyvät, sillä Traficomin mukaan voi olla yhdelle liikenneluvalle vaikkapa panttaus ja toiselle tilintarkastajan lausunto. Lisäksi panttauksen voi vapauttaa heti, kun tilintarkastajalta saa lausunnon. Näin ollen yhdellä autolla ja pantatulla lainaamallaan 9 000 eurolla aloittava kuljetusyrittäjä voi kerryttää rauhassa pääomaa, ja kun tilintarkastaja myöhemmin toteaa sen riittävän kolmeen liikennelupaan, yrittäjä saa pantatun rahan takaisin ja lisäksi kahdelle uudelle kuorma-autolle liikenneluvat. Liikenneluvat voi muuten hakea kerralla, vaikkei kaikkien autojen hankinta olisi varmaakaan.

    Malta muutama vuosi

    Kun liikenneluvan edellyttämän vakavaraisuuden osoittaa muulla tavalla, Traficom vapauttaa pantatun vakuuden ja yritys saa summan takaisin. Vakuuksia voi tarvita muuhunkin kuin liikennelupaan, esimerkiksi isoon urakkaan.

    Kuljetusyrityksen tyhjästä aloittaneena en voi olla toteamatta, että omat säästöt ratkaisevat monia ongelmia. Niistä pystyy lainamaan ulkopuolista lainan antajaa riskittömämmin omalle yritykselle, ja kun yrityksen kassa on vahva, maksaa velat itselle pois. Lisäksi säästöillä voi yksityiselämän kuluista selvitä silloin, kun ei pysty yrityksestä nostamaan palkkaa. Omat säästöt ovat kuin 24/7 palveleva aina lainaamaan aulis pankki. Toki yrittäjän itsensäkin lainaama raha vieraana pääomana heikentää yrityksen omavaraisuutta kuvaavaa lukua. Se saattaa vaikuttaa ulkopuolisten rahoittajien lainapäätöksiin.

    Kuljetusyritystä ei välttämättä siis kannata perustaa heti silloin, kun saa kuorma-auton ajo-oikeuden. Kannattaa tehdä jokunen vuosi töitä palkansaajana. Silloin voi kerätä säästöjen lisäksi kokemusta ja näkemystä ja vaikka valmistautua pieni pala kerrallaan liikenneyrittäjätutkinnon kokeisiin. Samalla harjoittaa pitkäjänteisyyttä, jota kuljetusyrittäjänä menestyäkseen tarvitsee.

    Toivottiin artikkelia yrittäjyydestä siitä näkökulmasta, että ”niitä maksuja ja erilaisia kortteja on liudan verran oltava hoidettuna aina”, ja päädyin painottamaan liikennelupaa – sehän on kuljetusyrittäjän iso alkumörkö. Käsittelen aihetta vain osakeyhtiön yrittäjän näkökulmasta, koska siitä minulla on kokemusta. Mistä itse haluaisit lukea? Kerro alla olevalla lomakkeella.

  • Oma pakkari, viisi työntekijää ja reilu satasen liikevaihto – miten Possen eka vuosi sujui?

    Oma pakkari, viisi työntekijää ja reilu satasen liikevaihto – miten Possen eka vuosi sujui?

    Artikkeli sisältää ennakkotietoa Pakkariposse Oy:n tilikaudesta 13.4.–31.12.2025. Artikkeli ei ole yhtiökokouksen vahvistama tilinpäätös eikä se perustu sellaiseen vaan omiin laskelmiini.

    Pakkariposse herättää kiinnostusta: toukokuussa 2025 avaamillani nettisivuilla on ilman markkinointia käynyt yli 9 500 kävijää katsellen sisältöä 35 000 kertaa. Sitä voi selittää oman yrityksen johtamisesta avoimesti kertominen, joka onkin otettu hyvin vastaan. Toisaalta usein korviini kantautuu myös huhuja, jotka odotetusti menevät pääasiassa metsään. Nyt tarjoan tosiasiaa Pakkaripossen ensimmäisestä vuodesta – jo ennen kuin osa tiedosta löytyy netistä (faktoina sekä huhuina).

    Palkat, verot ja laskut Pakkariposse maksoi ajallaan.

    Ensimmäisen, 13.4. alkaneen tilikauden – ja samalla vuoden 2025 – liikevaihto muodostui pääosin kuljettajien vuokrauksesta, joka yllättävästi saikin lentävän lähdön. Alun perin olimme suunnitelleet tekevämme töitä muualla kuin omassa yrityksessä siihen asti, että liikevaihtoa olisi alkanut tulla omista urakoista. Posselaisten osaamista on kuitenkin haluttu sen verran, että ensimmäisellä tilikaudella kassaan tuli rahaa reilusti yli 100 000 euroa.

    Posse teki ensimmäisen vuoden tuloksen tiimityöllä – siis sillä, että jokainen työntekijä voi ja haluaa vaikuttaa yrityksen onnistumiseen.

    Kuusinumeroinen rahavirta

    Päivitys 9.3.2026: liikevoitto meni artikkelissa väärin, joten lue korjattu tieto täältä.

    Liikevoitto eli liikevaihdosta niin sanotusti käteen jäävä summa näyttäisi olevan ensimmäisen vuoden tulokseksi oman päämääräni tyydyttävä 12 000 euroa. Liikevaihdosta sen osuus ylittää yritysmaailman ihanteellisen 10 prosentin rajan. Erityisen palkitsevaa on todeta, että voitto tehtiin järjestelmällisellä tulojen ja menojen seurannalla. Sen avulla myös palkat, verot ja laskut Pakkariposse maksoi ajallaan.

    Liikevoittohan tehdään niin, että menot pidetään tuloja pienempinä. Sen ei pidä tarkoittaa kitumista, vaan osuvampaa olisi vaikkapa suunnitelmallinen pitkäjänteisyys. Toisaaltahan miinusmerkkinen tulos ei aina tarkoita surkeutta. Pakkaripossen vuoteen 2025 mahtui kuukausia, jolloin menot olivat tuloja suuremmat – kirjanpidossa nimittäin meno ja tulo eivät aina sijoitu samalle ajalle, kuin jona raha liikkuu. Voitto itselleni onkin myös se, että olen oppinut paljon yrityksen raha-asioista.

    En voisi kuvitellakaan parempaa tiimiä.

    Omaa työtä

    Merkittävää vuodessa 2025 on oman jätehuollon urakan saaminen julkisessa kilpailutuksessa. Kuulen usein jätehuollon kilpailutuksissa voittamisen olevan mahdotonta. Sitä se ei ole muttei helppoakaan, ja menestymisen menetelmät ovat kullanarvoisia liikesalaisuuksia.

    Urakan saamisen myötä Pakkariposse pääsi kasvattamaan työntekijöiden määrää. Vuodenvaihteessa yrityksessä lisäkseni työskenteleekin viisi työntekijää. Yhteishenki on mielettömän hyvä. On ollut mahtavia hetkiä piireillä, kun on puhuttu yhteisellä kielellä ja toinen toisiamme arvostavalla tavalla.

    Olen itse mukana liikevaihtoa lisäävässä työssä, koska pidän siitä eniten. Suunnittelu, laskeminen ja analysointi sekä tekstien ja videoiden teko ovat sitä, mitä teen toimitusjohtajana, ja yhtä lailla innostavat minua.

    Hyvä työ huomataan

    Niin liikevaihto kuin siitä jäänyt voitto ovat posselaisten ansiota, enkä voisi kuvitellakaan parempaa tiimiä. Possen tarjoamaa palvelua on haluttu ostaa lisää – eli rahaa on virrannut kassaan enemmän. Toisaalta työn laadukkuus näkyy myös säästyvänä rahana, kun virheistä ei makseta. Yrittäjänä ihmisten osoittama arvostus roskakuskeja kohtaan tuntuu entistä arvokkaammalta. Jouluviikolla meille huikattiin kiitosten kanssa hyviä jouluja ja tuotiin suklaatakin.

    Ei Pakkaripossen ensimmäisen vuoden luvuilla lehtiotsikoihin pääse. Se ei estä tuntemasta onnistumista eritoten siitä, että ollaan hitaasti ja varmasti saatu oma firma käyntiin alalla, jolla menestymistä jotkut pitävät lähes mahdottomana. Samalla ollaan saatu nauttia pakkarin ajamisesta hyvällä porukalla.

  • Kun jätefirmat vähenee, pidot paranee – ja asukas maksaa laskun

    Kun jätefirmat vähenee, pidot paranee – ja asukas maksaa laskun

    Päivitys 8.3.2026: Jätehuollon markkinaa on hiljattain tutkittu, minkä sain tietää kuluneella viikolla. Tutkimus ei tuonut esiin aihetta korjata alla olevia näkemyksiäni. Tutkimuksen mukaan kuitenkin kuntayhtiöiden urakoita voittaneista 84 % on pieniä yrityksiä mutta kaikista urakoista suurilla on 65 %. Lisäksi on nähty viitettä tyhjennyshinnan laskusta isojen osallistumisen myötä, mutta siitä ei voi ilman lisäselvityksiä päätellä, että isojen osallistuminen laskisi aina hintoja.

    Suomessa jätehuollon markkinat ovat kummalliset. Maassamme on yhtäältä markkinatalous, eli kuka vain saa perustaa firman ja alkaa myydä hyödykkeitä. Kysyntä ja tarjonta määräävät niiden hinnan. Sen seurauksena pitäisi olla niin paljon kilpailua, että kuluttajat – jätehuollon tapauksessa tyhjennyksen maksavat asukkaat – voittavat. Toisaalta meillä on myös vielä kahdenlaista jätehuollon järjestelmää: kiinteistön järjestämä ja kunnan järjestämä.

    Valtava määrä pieniä jätefirmoja on myyty parille isolle yritykselle.

    Kiinteistön järjestämässä jätehuollossa markkinatalous on ehkä osittain toiminut: yrityksiä on perustettu paljon, mutta kuluttaja ei aina ole voittanut. Tyhjennyksen hinta on jopa samalla kadunpätkällä rajusti vaihteleva ja korkeampi kuin kunnan järjestämässä jätehuollossa. Tätä ovat muun muassa selvittäneet Yle ja Turkulainen.

    Jyväskylästä lähtenyt Sihvari laajensi toimintaansa pääkaupunkiseudulle ennen kuin siitä tuli yksi 12 jätehuoltofirmasta, joita kaksi isoa yritystä on vuosina 2015–2025 ostanut. Kuva on otettu Helsingin Suutarilassa 2021.

    Pienet poistuvat

    Kunnan järjestämässä jätehuollossa isojen määrien niputtaminen on etu. Kun vaikka kuntien omistaman yhtiön alueen 50 000 asukkaan roskisten tyhjennys kilpailutetaan ja jaetaan kulut tasan, hinnan voi olettaa olevan edullinen. Siihen johtaa myös tehokkuus, joka saadaan ajojen järjestämisestä kokonaisuutena. Markkinatalouskin voi toteutua edelleen: kuka vain voi perustaa firman osallistuakseen kilpailutukseen ja yritysten kisatessa halvimman hinnan tarjoamisesta kuluttaja lopulta voittaa – vai voittaako?

    Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, kun kotitalouksien roskisten tyhjennys on yhä useammalla paikkakunnalla siirtynyt kunnan vastuulle, valtava määrä pieniä jätefirmoja on myyty parille isolle yritykselle. En tiedä, onko syynä siihen nimenomaan kunnan vastuulle siirtyminen, mutta paljon olen lukenut kuntaurakkaan kielteisesti suhtautuvia pienten firmojen kirjoituksia. Lopputuloksen näkeekin reissatessaan Suomessa, kun Kymenlaaksosta Etelä-Savoon roska-autoissa ovat vain samat tutut nimet.

    Kiellettyä kilpailunrajoitusta

    Muutaman yrityksen hallitessa markkinoita alkaa mieleen juolahtaa epäilyksiä kilpailun terveellisyydestä. Kartellihan on sitä, että yritykset sopivat salaa asioita rajoittaakseen kilpailua. Jätehuollon kilpailutuksessa yritys A ja B vaikkapa kertoisivat toisilleen, mitä hintaa ne tarjoavat missäkin urakassa ja sopivat, että tietyissä urakoissa eivät alita toistensa tarjouksia. Kartelli on tunnettu ja kenties räikein esimerkki kielletystä yritysten välisestä yhteistyöstä. Sellaista ei ole paljastunut kunnan järjestämässä jätehuollossa.

    Kilpailutuksen osallistujat alkavat tuntea toistensa toimintaa.

    Sitä en usko myöskään kunnan järjestämässä tapahtuvan, sillä riski on osallisille valtava: kiinni jääminen (ja kartellin osapuolihan muut käräyttäessään voi jäädä vaille rangaistusta) yhdessä kilpailutuksessa tietäisi ainakin määräajaksi kaikista tulevista kilpailutuksista ulos sulkemista sekä luultavasti vaikuttaisi oleviinkin urakoihin. Sakkoja ropisisi rutkasti, ja yrityksen maine kokisi valtaisan kolhun.

    Hintojen kilpailuttaminen takaa halvimman hinnan kertomatta, olisiko hinta voinut olla sitäkin halvempi.

    Ei kiellettyä kilpailun rajoittumista

    Mutta entä sitten, kun yritysten välinen toiminta yhdenmukaistuu ilman tarkoituksellista kiellettyä yhteistyötä? Niin voisi käydä, kun muutama yritys kerta toisensa jälkeen ovat ainoita kilpailutuksen osallistujia ja alkavat tuntea toistensa toimintaa. Käy vaikkapa niin, että yritykset huomaavat tarjousten pysyvän aina parin prosentin päässä toisistaan, jolloin kukaan ei ota peliliikkeekseen rajua, kenties tappiollista pudotusta turvatakseen urakan voittamista – ja näin ei asukkaan maksama tyhjennyshintakaan tule tippumaan.

    Vaikka yritysten välillä ei olisikaan kiellettyä yhteistyötä, markkinan keskittyminen harvalle varsinkin isolle yritykselle tuppaa parantamaan vain näiden yritysten tilannetta. Ne voivat vaikuttaa palveluiden hintaan, ja se tuskin ei yleensä johda kuin hintojen nousuun. Näin ollen jätehuollon markkinat Suomessa ovat ihmeelliset: kun jäteastian omistaja kilpailuttaa tyhjentäjän, yrittäjiä kyllä riittää mutta hinta voi olla korkeampi kuin voisi. Kun kunta kilpailuttaa tyhjentäjän, yrittäjät kaikkoavat ja hinta voi yhä olla korkeampi kuin voisi.

  • Miten jätefirma voi menestyä näinä kuntien kilpailutusten aikoina?

    Miten jätefirma voi menestyä näinä kuntien kilpailutusten aikoina?

    Kerroin TikTokissa Pakkaripossen perustamisesta ja videon kommentoija pohti, onko alalla tilaa kilpailulle. Toinen kommentoija ihmetteli, miten oma jätehuoltoyritys toimisi Lahdessa, kun siellä kaupunki ”kilpailutti palvelun ja pakottaa ottamaan kuljetuksen yhdestä paikasta.” Ajattelinkin kertoa jätehuollon markkinoista.

    Kuntayhtiöt eivät omista jäteautoja.

    Pitkään kiinteistön haltija on voinut tilata jäteastialleen tyhjennyksen mistä vain firmasta on halunnut tai mistä palvelun on saanut. Jätelaki kuitenkin on muuttunut niin, että jätehuolto on siirtynyt kuntien vastuulle: 5. luvun 32. momentin mukaan kunnan on järjestettävä asumisessa ja kunnan toiminnassa syntyvän jätteen jätehuolto.

    Kuntayhtiöille siirtäminen

    Moni kunta ei kuitenkaan itsenäisesti hoida tätä lakisääteistä tehtävää vaan on siirtänyt sen erilliselle jätehuoltoyhtiölle, minkä jätelakikin mahdollistaa 43. pykälässä. Näitä yhtiöitä ovat esimerkiksi HSY, Kiertokapula ja Mustankorkea, ja kommentoijan mainitsema Lahti on siirtänyt jätelain mukaiset vastuunsa Salpakierto-nimiselle yhtiölle.

    Kunnalliset yhtiöt taas tyypillisesti eivät omista jäteautoja ja kuljettajia vaan ne antavat jätteen keräyksen ja kuljetuksen yksityisille yhtiöille – jotka monesti ovat samoja, kuin joilta asukas on ennen voinut suoraan tilata tyhjennyksen. Näinpä kotipihassa käyvän roska-auton logot eivät välttämättä ole vaihtuneet, vaikka vastuu jätehuollosta on siirtynyt kunnalle.

    Palkat ovat yrityksen kuluista iso osa. Halvin tarjous voi perustuakin kovaan tehokkuuteen.

    Yritykset poikkeuksena

    Jätelain mukaan kunta vastaa vakituisessa ja vapaa-ajan asumisessa sekä kunnan palvelu- ja hallintotoiminnassa syntyvän jätteen jätehuollosta. Toisin sanoen muun muassa yritykset, seurakunnat ja valtiolliset elimet voivat valita, mikä jätehuoltofirma astian tyhjentää. Liikekiinteistöillä on sama tilanne, jos niissä ei asuta. Lisäksi yhä joissain kunnissa kaikki saavat valita sekajätemukin tyhjentäjän, mutta lähivuosina tämä vapaus loppuu jätelain vaikutuksesta.

    Pienet yritykset ovat lopettaneet.

    Näin ollen meille Pakkaripossessakin, kuten mille tahansa yritykselle, on ainakin kahdenlaista markkinaa: niin sanotut suorasopimukset eli yritysten jätehuollon sopimukset sekä kuntaurakka eli kuntien tai niiden perustamien yhtiöiden urakat. Jälkimmäisiä mutta toisinaan ensin mainittujakin pääsääntöisesti saa yritys hoitaakseen vain voittamalla julkisissa kilpailutuksissa.

    Lappu luukulle

    Onko kilpailulle siis tilaa? Halvimman tarjouksen tehnyt yrityshän voittaa urakan. Yritys on vaikkapa laskenut, että urakka hoidetaan yhdellä pakkarilla ja kahdella kuljettajalla. Urakan kesto on tyypillisesti viisi vuotta. Näin ollen urakan voittaessaan yrittäjä saa kuntayhtiöltä viideksi vuodeksi rahan yhden pakkarin ja kahden kuljettajan käyttämiseen urakan hoitamiseksi.

    Tällöinhän markkinoilla saa tilaa itselleen hoitamalla urakan pienimmillä kustannuksilla. Sama toisaalta koskee suorasopimuksia: usein asiakas valitsee halvimman. Se on totta, että joillain alueilla voi todella kilpailu olla tiukkaa, mikä näkyy tarjousten määrässä ja eritoten tarjottujen hintojen välisissä eroissa. Toisaalta muualla kilpailu ei niin tiukkaa ole, koska pienet yritykset ovat lopettaneet jätekeräysten siirryttyä kunnille. Tilalle tarvitaan siis uusia.

    Korjaus artikkeliin 13.7.: Alun perin artikkelissa luki, että kunta vastaisi ”seurakuntien, valtion ja terveyspalveluiden toiminnassa syntyvän jätteen jätehuollosta”. Jätelaki on muuttunut niin, että enää kunnat vastaavat asumisessa ja kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvän jätteen jätehuollosta.

    Lisäksi on muotoiltu uusiksi kohta, jonka mukaan joillain paikkakunnilla mukin tyhjentäjän saisi valita ja vapaus todennäköisesti päättyy: tämä vapaus on koskenut vain sekajätettä ja se päättyy varmasti näillä paikkakunnilla.