Saitin kautta on tullut paljon hyviä viestejä, ja moni pohtii, kuinka jätehuollon alalla voi menestyä. Erityisesti on havaittu, että suuret yritykset ovat saaneet julkisista kilpailutuksista urakoita, ja mietitty, kuinka niitä vastaan voi pärjätä.

Ovat urakoita saaneet pienetkin firmat, eivätkä kilpailutukset ole ainoa tapa saada liikevaihtoa. Kerron tässä artikkelissa, miten itse näen markkinan ja kilpailun haastavuuden.

Roskakuski tyhjentämässä pyörien päällä olevan muovisen säiliön pakkariin on tyypillinen näky jätehuollosta. Jätteet voivat olla muunlaisissakin keräysvälineissä: puristimissa, vaihtolavoissa, syväkeräyssäiliöissä. Jätteitä noudetaan kiinteistöjen pihoista mutta niitä myös kuljetetaan pitkiä matkoja, esimerkiksi lajittelupihoista terminaaleihin, joissa jäte lajitellaan ja jalostetaan.

Kylän paikallinen kuljetusyrittäjä tuskin on alkanut kunnostaa käytettyjä puhelimia.

Jätehuolto ei myöskään ole vain keräysvälineiden tyhjentämistä. Yrittäjä on voinut lisäksi pestä astiat sekä vaihtaa ja korjata rikkinäiset. Hän on voinut koostaa asiakkaalle raportin jätteiden määristä ja tarjota neuvontaa. Lokakaivojen tyhjennykset ovat perinteisesti olleet myös osa paikallisen yrittäjän palveluita.

Perinteisesti yrittäjä on voinut tarjota kaikki palvelut asiakkaalle ja ennen kaikkea tehdä sopimuksen suoraan hänen kanssaan. Jätelaki on kuitenkin muuttanut tilannetta, koska kierrätyksen on haluttu lisääntyvän ja keräyksen tehostuvan ja tasavertaistuvan.

Vähemmän suoraa sopimista, enemmän kilpailutusta

Asumisen ja kunnan palvelutoiminnan jätehuolto on siirtynyt kunnan vastuulle. Kunta tai edustamansa kuntayhtiö siis pääsääntöisesti vastaa siitä, että omakotitalon ja taloyhtiön jäteastiat käydään tyhjentämässä. Kunnalla ei tyypillisesti ole omaa kalustoa ja kuljettajia vaan ne siirtävät vastuun urakoitsijoille. Näitä voivat olla samat jätefirmat, jotka ennen palvelivat omakotitaloja ja taloyhtiöitä suoraan.

Muun kuin asumisen ja kunnan palvelutoiminnan jätehuolto ei ole kunnan vastuulla vaan jätteen haltijan. Kilpailutuksien välttämistä se ei kuitenkaan aina tarkoita, sillä julkisten tahojen, kuten hyvinvointialueiden, yliopistojen ja Puolustusvoimien, on järjestettävä kilpailutus, jos urakan arvo on vähintään tietyn summan. Ainoastaan yrityksille käytännössä voi jätefirma kaupata suoraan palveluitaan ilman kilpailutusta – vaikka tokihan moni yrityskin luultavasti haluaa vertailla hintoja.

Kaikista reilusta 520 urakasta isoilla on 65 prosenttia.

Moni yritys tarjoaakin nyt lähinnä yrityksille samoja palveluita, joita ne ennen tarjosivat lisäksi omakotitaloille ja taloyhtiöille. Lisäksi on alettu nähdä markkinaa siinäkin kohdassa, missä pois heitetty tavara muuttuu jätteeksi tai ennen kuin sitä edes heitetään pois, ja toimintaa on voitu laajentaa ulkomaille. Toisaalta kylän paikallinen kuljetusyrittäjä tuskin on alkanut kunnostaa käytettyjä puhelimia jälleen myytäviksi.

Leivän syrjä on aina vähän tuuristakin kiinni

Toisaalta kilpailutuksistakin voi saada yhä tuttua hommaa: pakkaria, imuautoa, koukkuautoa, astioiden pesuja, astioiden kuljetuksia kaappiautolla. Erona on se, että liikevaihdon kuskin palkan ja auton polttoaineen kattamiseksi yrittäjä saa todennäköisesti vuosiksi eteenpäin taholta, joka maksaa laskut ajallaan.

Kilpailutuksessa voi vain hirvittää se, millä hinnan saa alemmaksi kuin iso firma. Nehän pelannevat sillä, että kun kaikkea on paljon, yksittäisen osasen hinnan saa pieneksi. Toisaalta lopulta tuurilla vaikuttaisi olevan aina oma osuutena, vaikka laskisi hinnan kuinka hyvin. Toisen ajatuksia kun ei voi lukea vaan ainoastaan uumoilla.

Jätehuollon yrittäjyys on eritoten rohkeutta jäädä, vaikka muut lähtevät

Havaintojeni mukaan moni pieni jätefirma on lopettanut tai keskittynyt muihin kuljetuksiin samaan aikaan, kun asumisen ja kunnan palvelutoiminnan jätehuollossa ei ole enää voinut tehdä suorasopimuksia. Siihen tulee varovaisesti tukea Suomen Kiertovoima ry:n selvityksestä. Se suorastaan maalaa pienyrittäjän kannalta synkkää kuvaa: Pienten yritysten kannattavuus on usein heikompaa. Markkina on keskittynyt voimakkaasti, ja jatkanee keskittymistään.

Vaikka jätteen ei arkisesti ajatella loppuvan koskaan, siihen liittyvästä työstä kilpailee Suomessa 140 yritystä. Niistä valtaosa on mikro- ja pienyrityksiä. Yrityksistä reilu puolet toimii kunnan järjestämän jätehuollon kuljetuksissa, ja kuntayhtiöiden kilpailutuksissa voittaneista 84 prosenttia on pieniä yrityksiä.

Toisaalta kaikista reilusta 520 urakasta isoilla on 65 prosenttia, ja yhdeksän kuntayhtiön kilpailutuksissa urakoita on saanut vain kaksi yritystä. Ikäviä merkkejä kilpailun vähenemisestä on siis ollut. Kun tarjouksia jättää vain kaksi isointa yritystä, on heillä hyväkin mahdollisuus vaikuttaa hintatasoon.

Alalla menestymisen ei siis pitäisi olla kiinni siitä, että kilpailevia yrityksiä on paljon – enemmänkin se on kiinni rohkeudesta kisata jättiläisiä vastaan keskittyvässä markkinassa.