Tekijä: Aki Pouta

  • Otettiin 330 hepan moottori, mutta eihän autoja teholla ajetakaan

    Otettiin 330 hepan moottori, mutta eihän autoja teholla ajetakaan

    Se elää sitkeässä. Mitä isompi numero kuorma-auton hytissä komeilee, sitä oikeutetummalta auton ajaminen muiden seassa tuntuu. Itsekin uppouduin sen tunteen valtaan mutta taoin päähäni järkeäkin ja aloin jakaa sitä muille posselaisille. Possen uuteen pakkariin ei Volvon tehtaalla asennetakaan 380 hevosvoiman konetta.

    Ensinnäkin seuraavaksi tehokkain kone olisi nostanut hintaa valtavasti, ja mistä syystä se olisi maksettu? Pääkaupunkiseudulla liikkuvana näen kuorma-autojen voimatestinä Vantaan Ikean kohdalla olevan kumpareen, johon Kehä III nousee molemmista suunnista jyrkästi, ja tämän Ikean mäen haluaisi kyetä ratsullaan nousemaan muun liikenteen tahdissa.

    Miksi voiman loppumisen pitäisi kuljettajaa hetkauttaa?

    Hinnan erohan oli vapautettavissa vaikka mihin. Sen pystyi viemään urakan tarjoukseen, palkanlisiin, toimistokahveihin tai auton muihin varusteisiin. Itse asiassa hinnan erolla olisi saanut melkeinpä kaikki ne lisävarusteet, joiden hinnan tarjouserittely vain kertoi. Siellä oli useita nelinumeroisia hintoja.

    Aivan uudessa Volvossa 330 hepan moottori tuntuu pirteämmältä ja näyttää kuluttavan vähemmän kuin muutaman vuoden vanhemmissa autoissa.

    Toiseksi miksi voiman loppumisen kesken edes pitäisi kuljettajaa hetkauttaa? Autohan vaihtaa vaihteet itse, ja vakkari päällä ajaessaan kuskin ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Katsella vain, miten konttirekat rynnivät ohituskaistaa Vuosaaren satamaan.

    Jyrkkiä nousuja liukkaalla ei tarvitse (varsinkaan kaupungissa) sen enempää pelätä, sillä isoimman vaihteen pakottaminen, telin keventäminen ynnä muut avut auttavat. Voima ei moottorista lopu, eli auto ei mihinkään mäkeen tule jäämään. Sen takaa moottorin tehon ohella tärkeät ominaisuudet – tilavuus ja vääntö.

    Valitsemamme moottorin tilavuus on 11 litraa. Siihen tilaan turbon on pakattava sitä enemmän ilmaa, mitä enemmän moottori kuormittuu. Myös 9-litraisen moottorin saisi 330-hevosvoimaisena. Sellaiseen turbo samoilla auton kokonaispainoilla joutuisi luultavasti tekemään liikaa työtä, jotta pakkaisi riittävästi ilmaa pieneen tilaan. Pari litraa vähemmän iskutilavuutta ei siis olisi järkevää. Välttämättä.

    Onhan Possen 320-heppaisen Scanian moottorin tilavuus 9 litraa, eikä kertaakaan auton ratissa ole edes Sysmän pikkuteillä ainakaan minulla tuntunut voima loppuvan. No, Scania onkin Scania, jotkut sanoisivat tähän.

    Teho ei myöskään autoa liikuta vaan kuvaa sekä moottorin kierrosluvun että väännön, eli autoa oikeasti liikuttavan voiman, välistä suhdetta. Jos moottori tuottaa samalla kierrosluvulla isomman väännön kuin toinen moottori, se on tehokkaampi. Se siis tekee enemmän työtä samassa ajassa.

    Ongelma tuuppaa olemaan se, ettei kone saa riittävästi lämpöjä.

    Teho-vääntökuvaajasta nähdään, että 330-heppainen kone tarjoaa suurimman voiman samoissa kierroksissa kuin 380-heppainen. Me voidaan käyttää mopokonettamme siis samoissa taloudellisissa kierrosluvuissa kuin isompaa konetta.

    Mikä ero sitten on isompaan koneeseen? Se, että vaihteiden vaihtoa voi olla vähän enemmän. Koska moottorien suurimmassa väännössä on pari sataa newtonmetriä eroa, saattaisi 380-kone selvitä joissain paikoissa vähemmillä vaihdoilla. Vaihdoillahan saadaan moottori toimimaan sellaisilla kierroksilla, joilla se tuottaa tarvittavan väännön.

    Iso kysymys onkin sitten se, kuinka paljon niitä tilanteita on, että joutuu pykältämään pienemmälle ja käyttämään konetta kierroksilla. Jos sitä joutuu koko ajan tekemään, polttoainetta kulunee turhan paljon enemmän. Tullaankin siihen kysymykseen, jonka suhteen tehovalinta ei niin selvä olekaan, eli moottorin kustannuksiin.

    Pahimmillaan pienempi kone – vastoin kuin luulisi – voisi viedä enemmän ainetta. Toisaalta keskimääräiseen tarpeeseen nähden liian suuri voima voisi nostaa kulutusta vähintään siksi, että kuski ottaisi ilon irti ripeästä kiihtyvyydestä.

    Lisäksi jos mopokonetta joutuukin enemmän huudattamaan, pakokaasut puhdistuvat paremmin. Pakkareissa tuuppaa juurikin ongelma olemaan se, että kone ei saa riittävästi lämpöjä, jolloin pakokaasujen hiukkaset eivät pala ja päätyvät tukkimaan hiukkassuodatinta. Sen vaihto maksaa nelinumeroisia summia.

    Ensimmäinen moottorin valinta ei kuitenkaan lyö mitään pysyvästi lukkoon. Nyt aletaan vasta keräämään kokemuksia. Mitä kone kuluttaa, tuntuulo kuskin paikalla ikävältä, paljonko euroja uppoaa? Erityisesti juuri kulutus on se juttu. Toisaalta siitä ei varmaan ikinä saa lopullista kuvaa.

    Possen Scanian 9-litraisen moottorin 320 hevosvoimaa ovat riittäneet maaseudulla hyvin.

    Se johtuu ihan siitä, että muuttujia on paljon. Esimerkiksi Scanian suunnilleen saman tehoinen moottori on erilainen, ja muilla voimansiirron osillakin on vaikutuksensa. Tulevia autohankintoja ylipäätään voidaan tarkastella eri lähtökohdasta: enimmäiskuormat voivat olla suurempia tai pienempiä, ajoympäristö voi olla toisenlaista. Jopa moottorin voimanlähde voi vaihtua kaasuun tai täyssähköön.

    Täten jälleen se on todistettu: moottorin valinta ei, kuten mikään muukaan kuorma-autoon liittyvä valinta, ole pelkästään moottorin teholukeman tuijottamista. Varsinkaan numeroa ei valita sen vuoksi, että on Ikean mäen ohituskaistalla jotain mitä esitellä.

  • Työvaatteiden pitää olla mieluisat, ja niinpä astelimme porukalla myymälään

    Työvaatteiden pitää olla mieluisat, ja niinpä astelimme porukalla myymälään

    Artikkeli on toteutettu yhteistyössä VTR Workwear Centerin kanssa. Saimme osan vaatteista veloituksetta. Kuvat olen ottanut itse.

    Puin roskakuskin työasun ensimmäisen kerran 22-vuotiaana. Hetki oli merkittävä: opiskelijavaatteet vaihtuivat työpaikan kuteisiin. Minusta oli tullut ammatiltani kuljettaja ja osa työyhteisöä. Siitä asti olen ymmärtänyt työvaatteiden merkityksen yrityksen brändin mutta myös yhteenkuuluvuuden rakentamisessa.

    Pakkaripossea 15 vuotta myöhemmin perustaessani minulla oli selvä suunnitelma. Vaatteiden tulee olla mukavat fyysisessä työssä sateessa kuin helteessä. Vaatteet voisi käydä sovittamassa lähimmässä myymälässä ja tilata verkosta vaikka suoraan kotiin. Possen vaatetuksen on oltava yhtenäinen mutta kaikkien mieleen – eikä hinnan pidä olla este.

    Vuosi sitten keväällä astelimmekin porukalla VTR Workwear Centeriin Helsingin Konalassa.

    Kuinka tosissaan olevina meitä pidettäisiin?

    Miro on Konalan myymälän sisäänkäynnillä, johon vasta yrityksen perustaneina astelimme. VTR:stä olin ostanut vuosia aiemmin työhousut ja vakuuttunut valikoiman laajuudesta, joten työvaatehankinnoista sopimassa käyminen ketjun liikkeessä tuntui luontevalta.
    Blåkläderin työvaatteiden valikoimaan kuuluu paljon värien yhdistelmiä – niin myös Possen väreihin sopiva huomiopunainen ja musta. Lisäksi jokaiselle löytyy hyvin istuva koko, ja vaatteita voidaan muokatakin istuvuuden parantamiseksi.
    Peittäminen suojaa ihoa auringon säteilyltä parhaiten, ja suojauksen tehostamiseksi posselaisten t-paidassa ja pitkähihaisessa t-paidassa on UV-suoja, joka suojaa lyhytaaltoisen UVB-säteilyn lisäksi pitkäaaltoiselta, ikkunalasinkin läpäisevältä UVA-säteilyltä.

    Vastaan meidät otti nykyisin yritysmyyjänä työskentelevä Tuomas Kinnunen. ”Muistan hyvin, kun noin vuosi sitten sinä ja kundit astelitte myymälään”, hän kertoo.

    Päähäni saattoi silloin juolahtaa kysymys, kuinka tosissaan olevina meitä pidettäisiin – niin kuin silloin, kun soitin kuorma-automyyjälle tarvitsevani uuden auton. Tuoreena yrittäjänä isojen päätösten teko ymmärrettävästi hetkittäin arvelutti. Olihan suunnitelmani työvaatetuksesta kuitenkin selkeä, ja se oli Tuomaksenkin mukaan näkynyt ulospäin.

    ”Jo alusta asti oli selvää, että brändillä, laadulla ja yhtenäisellä, siistillä ilmeellä olisi suuri merkitys.”

    Allekirjoitin sopimuksen myymälässä ja koostimme mieluisan malliston. Toimitin suunnittelemani painatukset sähköpostitse vektorikuvina. Ensimmäiset Pakkaripossen vaatteet saapuivat Joalle, Vertille ja minulle vajaassa viikossa ja pääsivät heti tositoimiin.

    Yhteistyö alkoi siis vaivattomasti ja on kohta jatkunut vuoden.

    ”On ollut paljon hyviä keskusteluja, parannusehdotuksia molempiin suuntiin ja ennen kaikkea paljon oppimista. Meille tärkeintä on aina ollut, että Pakkariposse voi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä VTR:ään, jos haasteita tulee vastaan.”

    ”Olen ollut VTR:llä töissä noin 1,5 vuotta. Ensimmäinen vuoteni kului myymälän puolella, ja siitä siirryin viime lokakuussa B2B-myyntiin”, Tuomas Kinnunen kertoo.

    Tänä päivänä roskakuskit pukeutuvat näkyviin ja näyttäviin vaatteisiin.

    Nykyajan roskakuski voi ajatella varustautuvansa kuin vaikka urheilusuoritukseen. Olosuhteita voi parantaa vaikkapa teknisellä alusasulla, putkihuivilla ja turvasaappailla. Housuihin sujautettavat polvipehmusteet ovat oma suositukseni niille, jotka kampeavat astioita polvilla.
    T-paidat ovat hengittävää ja kevyttä kangasta. Erityisesti itse pidän siitä, miten mustat korostukset sopivat Pakkaripossen logon väreihin. VTR painaa logot niin, että ne kestävät työssä tulevaa kulumista ja paitojen pesua.
    Housuissa on venyvästä kankaasta tehtyjä kohtia, jolloin autoon nousuissakaan ei tule tunnetta, että vaatteet puristavat. Saumoihin on elinikäinen takuu.

    Puoli vuosisataa sitten roskakuskit pukeutuivat harmaisiin haalareihin. Ne luultavasti vastasivat sen ajan vaatimuksiin, mutta nykypäivänä roskakuski ei voisi niin pukeutua. Syy siihen on pelkästään huomiovärin ja heijastimien puuttuminen.

    Tänä päivänä roskakuskit pukeutuvat näkyviin ja näyttäviin vaatteisiin, jotka suojaavat monipuolisesti ja joustavat sopivista kohdista. Kun askeleita tulee työssä tuhansia ja ne ovat lähes urheilullisen ripeitä, hengittävyys ja keveys ovat valttia.

    ”Viimeisen viiden vuoden aikana kengät, takit, housut, paidat ja suojat ovat kehittyneet hurjaa vauhtia, ja uusia innovaatioita syntyy jatkuvasti”, Tuomas Kinnunen kertoo. Hän jatkaa, että kesän lähestyessä Blåkläderiltä on tulossa jotain mielenkiintoista.

    Voisiko se olla työvaatteisiin rakennettu eksoskeleton – rakenne, joka avustaisi vartaloa vaikkapa painavaa jäteastiaa kammetessa?

    ”Nuoret yrittäjät tekevät asioita rohkeasti omalla tavalla.”

    Collegepaita on hyvä lisä talvella kylmiin säihin ja toimii sellaisenaan välivuodenaikoina. Työn fyysisyyden vuoksi kylmilläkin säillä tulee helposti lämmin – ja liian lämpimät vaatteet jäävät käyttämättä.
    Myymälässä voi sovittaa vaatteita parhaan istuvuuden takaamiseksi. Tilattavat vaatteet voi noutaa myymälästä mutta ne saa myös postitse kotiin. Posselaiset voivat tilata malliston vaatteita myös Blåkläderin verkkokaupasta.
    Softshell-takki suojaa tuulelta ja sateelta ja on kevyt. Se toimii hyvin talvipakkasillakin, kun lisää alle vain vaatekerrastoja.

    Jotkut ehkä yhdistävät Blåkläderin korkeaan hintaan – tai ainakin tietävät, että tavarataloista voisi saada kuteita halvemmalla. Yrittäjänä periaatteitani on kuitenkin myös se, että laatu maksaa. Laadukkuus on yksi Pakkaripossen arvoistakin.

    ”VTR myy pääasiassa Blåkläderin työvaatteita, ja syy siihen, että ne sopivat erinomaisesti Pakkaripossen kaltaisille yrityksille, on selkeä. Ne on suunniteltu kestämään kaikkea sitä, mitä pakkarikuskin arjessa vastaan tulee”, Tuomas Kinnunen toteaa.

    Vetoketjut eivät ole jumitelleet eivätkä ompeleet revenneet. Erityisesti ilahduttaa se, että Possen logot ovat pysyneet tarkkoina, vaikka vaatteet ovat työn koettelemusten ohessa käyneet pesukoneessakin.

    ”Ja jos sauma pettää, tuotteen voi tuoda meille reklamoitavaksi saumatakuun ansiosta”, Tuomas Kinnunen muistuttaa.

    Yritysmyynnin Tuomas Kinnunen on kuunnellut palautteemme ja toiveemme – kauramaidonkin hän lupasi lisätä kahvipöytään.

    VTR:ään päätymiseen vaikutti sekin, ettei asiointi ole sidottu vain Konalan myymälään. Vaatteita voi käydä hakemassa monella muullakin paikkakunnalla, ja verkosta ostoksia voi tehdä missä vain. Silti myymälässä on kiva asioida jo siksikin, että henkilökunta on mukavaa ja kahvia on aina tarjolla.

    Konalan myymälän porukka onkin tullut jo tutummaksi, ja ainakin Tuomas paljastaa seuranneensa Possen tarinaa enemmänkin.

    ”Koen, että Aki on aidosti tekijätyyppi, ja Pakkaripossen kasvumahdollisuudet ovat valtavat – niin somessa, henkilöstön suhteen kuin liikevaihdossakin. On ollut siistiä nähdä, miten nuoret yrittäjät tekevät asioita rohkeasti omalla tavalla, ja miten opettavaisia Akin videot ja artikkelit ovat.”

  • Visio ja arvot päätyi pakkariin

    Visio ja arvot päätyi pakkariin

    Poistin sivun Visio ja arvot.

    Kävijätilasto kertoo, että sivulla käynnit olivat tyypillisesti 10–15 sekuntin pikavisiittejä. Tekstiä siinä oli kuitenkin minuutin lukemisen ajaksi. Ehkäpä ihmiset eivät ole tottuneet viettämään aikaa sivulla, joka esittelee yrityksen arvoja. Ymmärrän sen hyvin.

    En tykkää pitää esillä sivua, joka ei kiinnosta. Ilman kuudennetta osiota valikko on mukavan ytimekäs ja kävijä löytää heti Artikkelit-osion kaltaisille tilastojenkin perusteella kiinnostaville sivuille. Sekuntien pyrähdykset laskevat suotta vierailun keston keskiarvoa.

    Poistamani osion visio-osuus sisälsi käytännössä saman, mitä kerron Tarina-sivulla – Pakkariposse on olemassa eritoten siksi, että saamme toteuttaa intohimoa roskakuskin työhön omalla tavalla.

    Pakkaripossen arvot ovat tehokkuus, laadukkuus, luotettavuus ja ympäristötietoisuus. Näin lyhyen asian voisi kertoa vaikka tuolla alapalkissa, ei siihen yhtä sivuston osiota tarvita.

    Osion poisto saitilta ei silti tarkoita, että visiosta ja arvoista oltaisiin luovuttu.

    Pakkaripossen arvot valittiin porukalla ja siitä ollaan puhuttu, miten on tärkeää, että arvot toteutuvat käytännön tekemisessä. On parempi, että asiakas saa hyvän vaikutelman, kuin että hän käy netistä lukemassa, millainen vaikutelman pitäisi olla.

    Visio ja arvot -sivun viimeisin vedos näytti tältä.
  • Kuorma-auton osto omaksi ei ole aina järkevää – tässä sen vaihtoehdot

    Kuorma-auton osto omaksi ei ole aina järkevää – tässä sen vaihtoehdot

    Kun perustin Pakkaripossen, tiesin, että kuorma-autot maksavat kuusinumeroisia summia. Tiesin myös, että sen ei tarvitse olla este; minulla ei tarvitsisi olla satojen tuhansien eurojen säästöjä. Myös yritykset voivat saada pankista lainan sekä ostaa auton pätkällä.

    Olen kertonut yrittäjyydestä somessa, ja sitä kautta sain yhteydenoton rahoitusyhtiö Scania Finansista (joka tunnetaan myös Traton Finansina). He kutsuivat minut keskustelemaan eri tavoista rahoittaa kuorma-auto, ja sainkin tapaamisessa hyvän käsityksen vaihtoehdoista. Se todella vahvistui, että rikas ei tarvitse olla yrittäjäksi ryhtyessään mutta huolellinen rahan riittävyydestä. Toisaalta ei kannata ja voikaan aloittaa yrittäjänä vailla pennin ropoa.

    Käyn tässä artikkelissa läpi tavat hankkia kuorma-auto – siis maksaa tämä usein satojen tuhansien hankinta. Jutussa esimerkkinä on 200 000 euroa arvonlisäverottomalta hinnaltaan maksava kuorma-auto, ja arvonlisävero on kirjoitushetkellä tavaroista ja palveluista maksettava 25,5 prosenttia. Arvonlisävero ei lopulta jää yrityksen kuluksi mutta yrityksen on se ostoistaan maksettava.

    Suora kauppa

    Jos yrityksen tilillä vain on riittävästi rahaa, se voi maksaa kuorma-auton hinnan kerralla. Tällöin yritys maksaa kuorma-automyyjälle auton hinnan ja arvonlisäveron. Koska auton arvonlisäveroton hinta on 200 000 euroa, yrittäjä siirtää tililtään 251 000 euroa. Toisaalta hän saa 51 000 euroa valtiolta takaisin kuukausien kuluttua, tai tarkemmin hän vähentää siitä osan omien myyntiensä arvonlisäveroista.

    Kerralla maksettavaksi 251 000 euroa on kuitenkin valtava summa. Pieni ja tuore yrittäjä tuskin voi haaveillakaan siitä, että raha olisi tilillä. Lisäksi niin iso summa tekee loven tiliin, mikä voi riskeerata kyvyn maksaa laskut ja palkat ajallaan. Palautuuko myöskään auton hinta, 200 000 euroa, itsensä takaisin ja kuinka nopeasti? Jos auto tuottaa joitakin tuhansia kuukaudessa, siihen menee vuosia.

    Auton varustelusta tuleva lisäkustannus ei usein ole suuri suhteessa koko auton hintaan eikä varsinkaan iso lisäys kuukaudessa maksettavaan erään.

    Osamaksu

    Ison hinnan voi paloitella osiin ja maksaa pitkällä aikavälillä, ja siitä on osamaksussa kyse. Tyypillistä on 48 ja 60 kuukauden maksuaika: maksettava summa siis jaetaan niin moneen osaan ja lisätään päälle korko. Toisaalta koko auton hintaa ei voi jakaa eriin, vaan ostohetkellä edellytetään ensimmäisen erän eli käsirahan maksamista. Useimmiten se on vähintään auton koko hinnan arvonlisävero – 200 000 euron autosta siis 51 000 euroa.

    Rahoitusleasing

    Rahoitusleasing on melko lähellä osamaksua siinä mielessä, että auton kokonaishinnasta maksetaan käsiraha ja isointa osaa hinnasta lyhennetään kuukausittain. Käsiraha on usein pienempi, 10–20 prosenttia, ja lisäksi sovitaan loppuerä eli jäännösarvo, joka sekin voi olla 10–20 prosenttia. Auto toimii vakuutena, sillä koska rahoitusyhtiö omistaa auton, se voisi ottaa sen vain takaisin itselleen, jos kuljetusyritys menisi vararikkoon.

    Kuukausittain auton ostaja maksaa käytännössä vuokraa autosta, ja rahoitusyhtiö on auton omistaja. Auton arvonlisäverokaan ei aiheuta ikävää pommia, sillä ostaja maksaa sen maksuerissä niin, että arvonlisävero lasketaan maksuerän summasta, ei koko auton hinnasta.

    Miten käsirahan voisi rahoittaa?

    • Pankista voisi lainaa ottaa myös osamaksun tai leasingin käsirahaan. Tällöin pitää olla vakuus. Korkoa joutuu maksamaan eli käsirahaan ja sitä kautta koko auton hintaan tulee tuhansia euroja. Laina pankista 50 000 euron käsirahaan 5 vuoden maksuajalla voisi maksaa lähes 10 000 euroa.
    • Pikavipit voi saada nopeasti ja sinänsä helposti, että takaa ne yrittäjänä henkilökohtaisesti, mutta luultavasti ovat pankkia kalliimpia käsittely- ja korkokuluiltaan ja voivat syödä kassasta huomaamatta rahaa. 50 000 euron käsiraha voisi pikavipin koron ja käsittelykulujen myötä nousta 25 prosenttia joka kuukausi, joten viiden vuoden vippi maksaisi 35 000 euroa.
    • Jos yrittäjän tai osakkaan omalla tilillä on säästöjä, voi hän lainata sitä korottomasti yhtiölleen. Velan saa nostella takaisin kassan tilanteen mukaan. Omien rahojen sijoittaminen SVOP-rahastoon eli yrityksen omaan pääomaan voi olla vieläkin kannattavampaa, koska oma pääoma vahvistuu; toisaalta sijoituksen saaminen takaisin ei ole yhtä helppoa kuin lainan.
    • Mahdotonta tuskin olisi saada ulkopuolista tahoa rahoittamaan autoa, jos sen voi nähdä kannattavana sijoituksena. Yritys voisi laskea liikkeelle lisää osakkeita sen verran, että niiden myynnistä kertyisi käsirahaan tarvittava potti. Se vain voi viedä pitkän ajan ja viivästyttää auton saamistakin. Lisäksi yrittäjä ja muut osakkaat luopuisivat omistuksestaan – onko siihen nähden vaikkapa lainakulut pienempi paha?

    Käyttöleasing

    Käyttöleasing on lähestulkoon auton vuokraamista: vuokra-ajan kuljetusyritys maksaa kuukausittain summaa, joka kattaa auton kulut, usein myös huollot. Vuokralleottaja ei vastaa jäännösarvosta eikä luonnollisestikaan omista autoa. Vuokra on kulua, joka on yrityksen ennakoitavissa: vuodessa auto maksaa 12 kertaa kuukausivuokra, eikä yllätyksiä koidu vaikkapa vikojen korjaamisesta.

    Uuden auton ostaminen käteisellä ja osamaksullakin vaatii lihavaa kassaa mutta käytetyn kokonaishinta ei välttämättä pidempään menestyneelle yritykselle ole paha.

    Pankista lainaaminen

    Myös pankki voi rahoittaa kalliita hankintoja. Siinä missä Scania Finansin kaltaiset rahoitusyhtiöt ovat erikoistuneet kuorma-autojen rahoittamiseen, pankit voivat olla varauksellisempia: kuljetusala on herkkä suhdanteille, auto menettää arvoaan nopeasti ja kuljetusyrityksen tulot eivät välttämättä ole tasaisia. Lisäksi pankki kaipaa vakuutta. Kuorma-auto ei vakuudeksi ole hyvä, koska pankki ei olisi varma, mitä se siitä saisi kuljetusyrityksen vararikossa. Vakuus voi sen sijaan olla vaikkapa Finnveran 80 prosentin ja yrittäjän henkilökohtainen 20 prosentin takaus.

    Lainasta pankki haluaa toki koron, joka asuntolainoista tuttuun tapaan on vaikkapa 3, 6 tai 12 kuukauden Euribor ja pankin oma marginaali. Lyhennystapojakin on useita, ja niistä annuiteetti voi olla yritykselle paras, koska se on ennakoitava: laina-aika ei muutu, ja koronmääräytymisjakson keston ajan lyhennyserä pysyy suht samana – 12 kuukauden Euriboria käytettäessä yrittäjä voi lyhennyserät ennakoida vuodeksi eteenpäin tulojen ja menojen seurannassaan.

    Vaikutus taseeseen

    Kerralla sekä osamaksulla maksaminen siirtävät auton yrityksen omaisuudeksi eli sen taseeseen. Silloin autot nostavat yrityksen arvoa. Se voi olla jopa haitaksi, jos firman myyminen on suunnitelmissa. Ostajan löytäminen on luultavasti helpompaa, kun yrityksen arvo on pienempi mutta kalusto tulee liisattuna mukana.

    Kun autot ovat yrityksen omaisuutta, niistä tehdään poistoja. Tyypillisesti poistoa tehdään 25 prosenttia vuodessa. 200 000 euron autosta ensimmäisenä vuotena kirjataan poistona 50 000 euroa. Poistot syövät tulosta mutta niin tekevät rahoituksen vuokrakulutkin.

    Taseeseen merkataan myös velat, eli osamaksussa maksamaton osa auton hinnasta ja pankkilainasta jäljellä oleva määrä. Rahoittajia erityisesti kiinnostaa yrityksen omavaraisuusaste, eli mikäli velan osuus koko taseen arvosta on riittävän suuri, voivat rahahanat pysyä kiinni. Velaton yrityksen ei suinkaan tarvitse olla; tärkeintä on raha-asioiden hoitaminen kokonaisuudessaan fiksusti.

  • Pistin tilaukseen pakkarin, eikä se ole kuin mikä vain roska-auto

    Pistin tilaukseen pakkarin, eikä se ole kuin mikä vain roska-auto

    Olin pakkarin ratissa, kun puhelu tuli. Useita päiviä oli kulunut tarjousten jätön määräajan umpeutumisesta. Ne olivat olleet loputtoman arvelun täyteisiä: välillä olin uskonut meidän hävinneen ja sitten taas keksinyt aiheita pitää voittoa yhä mahdollisena. Puhelussa sain tietää hintamme olleen halvin Espoon Matinkylän urakassa. Palattuani kertomaan uutisen Possen ryhmäpuhelu täyttyi riemunsekaisesta hälinästä.

    Urakan voittaminen tiesi sitäkin, että Pakkariposse tilasi ensimmäisen uuden autonsa. Olimme possen kesken keskustelleet niin alustan merkistä kuin sen varusteista paljon; onhan jokaisella kuorma-autoa ajavalla suosikkimerkki ja usein myös vahva näkemys varusteista. Lopulta alustan valinnassa ratkaisi merkittävä ero kahden valmistajan hinnassa sekä sen posselaisen mielipide, joka autolla pääasiassa ajaisi. Näinpä tilaukseen lähti Volvo FM ja sen päälle pakkariksi NTM KG-HL.

    Auto valmistuu Ruotsissa noin neljässä kuukaudessa.

    Tilatussa autossa on kamerapeilit eli hytin ulkosivuilla kamerat ja sisänurkissa näytöt. Pimeässäkin näkee paremmin infrapunatoiminnon ansiosta. Tehokkaiden työvalojen ja lisäpitkien avulla lienee pimeys selätetty.

    Olin ollut yhteydessä kuorma-automyyjään tarjousta laskiessani, ja tulosten selvittyä sovimme palaverin, jossa lyötiin lukkoon niin alustan kuin pakkarin varusteet. Monia uusiakin Volvoja ajaneena oli jännittävää tietää, mitä kaikkea autoon voi valita ja jättää valitsematta. Myös NTM:n varusteltavuus yllätti. Esimerkiksi takalaita on useimmissa pakkareissa avattava mutta sen saa umpinaisena. Luovutaanko mahdollisuudesta päästä kuuppaan hieman helpommin, kun vastineeksi saadaan luultavasti vähemmän päänvaivaa takalaidan aukinaisuudesta varoittavasta anturista?

    Palaverin päätteeksi allekirjoitimme tilaussopimuksen. Urakan aloitukseen on vuosi ja puolitoista kuukautta, mutta paikka varsinkin NTM:n linjastolta on syytä varata ajoissa, koska närpiöläistehdas saa niin valtavasti tilauksia. Kuorma-auto valmistuu Ruotsissa noin neljässä kuukaudessa, joten heti sopimuksen allekirjoituksen jälkeen ei Pakkaripossen biili ala muovautua. Volvon tehtaalta alusta siirtyykin luultavasti tämän vuoden lopulla laivassa (ja sen ehkä saa itsekin hakea) Suomeen ja maanteitse Närpiöön. Vielä ennen meille luovutusta keväällä 2027 Vantaalla auto huolletaan ja viimeistellään.

    Olin Miron kanssa Vantaan Volvolla niin sanotusti rastimassa varusteet, jotka autoon halusimme. Lopuksi allekirjoitin tilaussopimuksen. Kuorma-automyyjä Janne Pelttari osasi kertoa Volvoista kaiken.

    Oma firma perustettiin siitäkin syystä, että päästään vaikuttamaan auton varusteisiin. Usein pakkarikuski varsinkin jättifirmoissa saa tyytyä hinta–ajaa-asiansa-suhteeseen. Me istuudutaan niin alustan kuin päälirakenteen myyjän kanssa käymään varusteita läpi: mitä ehdottomasti halutaan, mitä kiinnostaisi kokeilla? Toki nykyään saadaan mukava ja turvallinen auto ilman erityisempää varusteluakin. Esimerkiksi törmäysvaroitin reagoi ajoneuvojen lisäksi jalankulkijoihin ja polkupyöräilijöihin, katvealueita valvovat anturit ja auto seuraa kuljettajan vireyttä.

    Hevosia olisi saanut 50 lisää maksamalla useita tonneja.

    Myös urakkasopimuksessa on vaatimuksia auton varusteista ja hieman sen käytöstäkin. Julkisissa hankinnoissa edellytetään päästöjen pienentämistä, ja vaikka Espoon urakassa dieselmoottori on sallittu, siinä on käytettävä uusiutuvaa polttoainetta. Pakkarin peräportin on oltava värikoodin mukainen ja auton ohjaamon valkoinen. Urakan kuljettajilta edellytetään taloudellista ajotapaa. Sitä ajatellen otimme auton digitaaliseksi oheisvarusteeksi ajotapaa seuraavan järjestelmän.

    Sivupeilien paikalla on kamerat. Ne voi taittaa napista kylkiin. Sivupeilit eivät ole näköesteenä, ja kapeiden teiden oksat eivät enää pääse hakkaamaan niin pahasti.

    Kamerapeilit taas ovat varuste, jota erityisesti kiinnostaa kokeilla. Possen kesken ne myös herättivät varusteista eniten keskustelua, koska sivupeileihin kaikki ovat tottuneet. Miten sitä osaakaan autoa käsitellä, jos näkymä taakse ei ole siinä, missä ennenkin? Mitä jos kamerapeilit lakkaavat toimivasta yllättäen? Itsekin tasapainoilin perinteisten sivupeilien varmuuden ja kamerapeilien uutuudenviehätyksen ja etujen välillä ja päädyin kannattamaan kamerapeilien raksimista. Kuorma-autossa kameravarret eivät sentään näytä hassuilta.

    Varusteista voi jättää pois mahdollisuuden kytkeä pois päältä esimerkiksi kaistavahti ja vireystilan seuranta. Ne lisäävät turvallisuutta mutta koska niistä on ollut yhä harvinaisia yksittäisiä huonoja kokemuksia, päätimme säilyttää pois kytkennän mahdollisuuden.

    Moottorin tehomääräksi valikoitui 330 hevosvoimaa. Hevosia olisi saanut 50 lisää maksamalla useita tonneja – ja vaikka samalla jättänyt muita varusteita pois. Toisaalta ilahduttaako se, että täytenä pakkari jaksaa kulkea Ikean mäessä tyyliin 10 km/t vähemmän alinopeutta, kun keskikulutus on pysyvästi isompi? Vilkkaan kaupunkialueen nopeuksissa ja toistuvissa liikkeelle lähdöissä pienempiä hevosvoimia ei edes huomaa, jos niitä ei tietoisesti kyttää. Kuljetusyrittäjänä olen ymmärtänyt ajon taloudellisuuden merkityksen uudella tavalla, kun tiedän, mitä suhteellisen pienikin pudotus keskikulutuksessa tietää euroissa.

    Kun auto saapuu, esittelen sitä tarkemmin – mutta yksi varusteluettelon raksi täytyy esitellä. Ohjaamoon otimme nahkasisustan eli kojetaulun yläosa, oven paneeli ja ratti ovat mustaa nahkaa. Penkki on ilmastoitu ja siinä on käsinojat, ja apparin istuin on samanlainen. Hyvin varusteltuja pakkareita ei Suomessa ole totuttu näkemään, ja nyt tilaukseen laitettu Pakkaripossen auto onkin jotain, mistä olen koko kuljetusalan uran ajan haaveillut.

    Koko kuljetusalan urani olen haaveillut varustellussa hytissä työskentelystä, ja omassa firmassa haave toteutuu. Isoa ohjaamoa peteineen ei tietenkään pakkariin tule – kävin kuvaamassa Volvolla FH-mallia, jossa on samanlaisia varusteita.

    Muotoiltu uusiksi turvavarusteita käsittelevä kohta 20.2.2026. Aiemmasta tekstistä tuli väärä vaikutelma siitä, mitä ominaisuuksia EU:n turvallisuusasetus vähintään edellyttää ja mitä Volvo tarjoaa sellaistakin, mikä ylittää vähimmäisvaatimukset.

  • Posseen on vaikea päästä töihin, mutta Miro teki sen lomakkeen lähettämällä

    Posseen on vaikea päästä töihin, mutta Miro teki sen lomakkeen lähettämällä

    Pakkaripossen uusin vahvistus Miro on esimerkki siitä, miten työpaikan saaminen on toisinaan kiinni sopivasta ajoituksesta. Toisaalta hänellä on juuri sitä asennetta, jota Possessa arvostetaan.

    Miro lähetti yhteydenottolomakkeella kiinnostuksen herättävän viestin samaan aikaan, kun olin alkanut nähdä tarvetta työntekijälle. Päätös viidennen työntekijän ottamisesta ei tosiaan tapahtunut hetken mielijohteesta vaan olin pidempään kahden vaiheilla – kunnes Sysmän urakan sekä asiakkaan lisätarpeen varmistumisen myötä tein päätöksen muiden posselaisten kanssa rekrytoinnista.

    Työsopimuksen allekirjoitimme Mäkkärissä.

    ”Pakkaripossesta oli hyvä mielikuva ja se oli kooltaan kiinnostava”, Miro kertoo viestin lähettämiseen johtaneista syistä. Ainakaan mieluisan työsuhteen syntymistä en näe mahdollisena, jos osapuolet eivät olisi toisistaan kiinnostuneita.

    Miro oli ajanut kuorma-autolla elintarvikkeita ja pakettiautolla lähetyksiä myös Helsingin keskustassa ennen kuin hänestä tuli posselainen.

    Pakkariposseen on suoraan sanottuna vaikea päästä töihin. Osittain siihen on syynä se, että posse työskentelee rima korkealla ja intohimoisesti. Ennen työsopimuksen tekoa olikin viikkojen verran tutustumista ja pohdiskelua puolin ja toisin.

    Tavattiin kahvilassa kasvotusten ja soiteltiin. Oli jo aiemmin lukkoon lyötyjä menoja ja muita työmahdollisuuksia. Silti Miro palasi aina sovitusti asiaan. Itsekin onnistuin Miron mukaan pitämään hänet hyvin ajan tasalla. Välillä kiireisen arjen keskellä rekry vietiin käytännöllisesti maaliin. Työsopimuksen kävimme läpi ja allekirjoitimme Mäkkärissä.

    Ennen töiden aloitusta Miro kävi työvaatemyymälässä sovittamassa ja tilaamassa työvaatteet, ja toisesta yhteistyöliikkeestä hän valitsi mieluisat turvakengät. Lisäksi hän tutustui Pakkaripossen työturvallisuusohjeisiin. Lumi peitti Etelä-Suomenkin kadut juuri, kun Miron oli aika tutustua pakkarin ajoon.

    ”Pidän itsenäisestä työskentelystä, ja palkassakaan ei ole moittimista.” Miro pääsee nauttimaan siitä, että Possessa huomioidaan kovatasoisuus myös rahallisesti.

    Perehdytyksen halusin olevan laadukas ja kestävän niin kauan, että Mirolla olisi valmius työskennellä itsenäisesti Possen arvojen mukaisesti. Jo ensimmäisenä päivänä sain huomata, että Miro osoitti huikeaa oppimisen nopeutta ja auton käsittelyn taitoa.

    Hän oli nopeasti ottanut turvallisen työskentelyn haltuunsa, joten saisiko mukaan jo nopeutta? Miten olisi, jos yllättäen antaisin Mirolle vaativan oloisen haasteen ja jäisin itse katsomaan sivusta?

    Yksi oli tietyn mukia per tunti -lukeman saavuttaminen omakotialueen kadunpätkällä. Kerroin sen yllättäen kadun alkupäässä ja jäin repsikan paikalle seuraamaan tekemistä. Laitoin vielä puhelimen sekuntikellon näkyville kojetaululle.

    ”Pakkariposse on poikkeuksellinen työyhteisö.”

    Miro muistelee, että hän epäili lukemaan pääsemistä. Silti hän yritti täysillä. ”En katsonut kelloa vaan keskityin tekemiseen. Kadun päässä teholukema oli reilusti yli tavoitteen.”

    ”Koen, että rauhallisuus ja ajotausta ovat omia vahvuuksiani teholukemiin pääsyssä. Vaikka teen töitä reippaasti, en ala sähläämään.”

    Pakkarikuskin työn fyysisyys tukee Miron omia tavoitteita salilla käynnin ohella.

    Olin ehkä yllättynyt, että Miro kyseli töitä yrityksestä, joka ei ollut työntekijöitä hakenut. ”Aloin pohtimaan roskakuskiksi siirtymistä, kun TikTok täyttyi Akin videoista”, Miro kertoo. ”Pakkaripossesta oli hyvä mielikuva.”

    Itse en ollut pitänyt julkaisujani sellaisina, mitkä varsinaisesti houkuttelisivat hakemaan töihin Pakkariposseen. Viestini niin somessa kuin nettisivuilla on ollut sen suuntainen, että työskentely Possen odotusten mukaisesti pakkarikuskina ei ole helppoa. Puhuin työn vaativuudesta Mirolle myös ennen työsopimuksen tekoa. Miro ei silti alkanut peruuttaa. ”Uskoin pärjääväni ajokokemuksen ja hyvän kunnon avulla.”

    Puolitoista kuukautta ja tuhansia purkkeja myöhemmin Miro on hyvin pärjännytkin. Omakotisuoran haasteessa Miron osoittama asenne on näkynyt työskentelyssä upeasti.

    Talven liukkailla ajo oli Miroa kuitenkin jäänyt kalvamaan. Possen kesken vietetyssä ravintolaillassa jaoimmekin ajatuksia vaikeissa olosuhteissa pärjäämisestä. Tärkeintä on rauhallisuus ja varman päälle pelaaminen.

    Ensimmäinen vuoro itsenäisesti jäi Miron mieleen. ”Olin ylipukeutunut noin 20 asteen pakkaseen. Todella hikisenä sain homman ajallaan hoidettua kuitenkin.”

    Miro on sittemminkin saanut huomata, että yksi syy Pakkaripossen olemassaoloon on se, että saadaan hyvällä porukalla ajaa roskia intohimoisesti. Yhteyttä posse pitää tiiviisti, ja porukassa autetaan ja joustetaan.

    ”Pakkariposse on poikkeuksellinen työyhteisö. Työkaverit ovat mukavia ja ottivat minut vastaan todella hyvin. On ylpeyden aihe työskennellä näin mukavassa ja intiimissä porukassa, jossa ollaan päivittäin vuorovaikutuksissa.”

  • Mokani vuoksi tilikauden tulos oli 7 500 euroa pielessä

    Mokani vuoksi tilikauden tulos oli 7 500 euroa pielessä

    Jätin eilen yhtiökokouksessa vahvistamamme tilinpäätöksen Patentti- ja rekisterihallitukseen, ja netistä tiedot lienevät kaivettavissa lähiaikoina. Joulukuun artikkelissa kerroin laskelmaani pohjautuvia tietoja ensimmäisestä Pakkaripossen tilikaudesta, koska halusin jo etukäteen kertoa kiinnostusta herättävän yrityksen onnistumisesta. Annoinkin julkisuuteen virheellistä tietoa: tilikauden tulos olikin 4 534,91 euroa plussan puolella – ei 12 000 euroa. Artikkeli perustui omiin laskelmiini, mutta vahvistetut luvut ovat kirjanpidon ammattilaisen laatimat.

    Ei yritys voi itsellään pitää summaa, jos siitä 60 % pitää maksaa jollekulle.

    Valtavan eron luvuissa aiheutti se, että kirjanpidossa pyritään tarkkaan ja ajantasaiseen kuvaan taloudellisesta tilanteesta. Osa sitä on suoriteperusteisuus, jonka koukeroita olin jo pidemmän aikaa pyrkinyt ymmärtämään tulosta seuratessani. Jos työntekijä hakee liikkeestä turvakengät joulukuussa ja laittaa ne heti jalkaansa mutta lasku maksetaan eräpäivänä tammikuussa, kenkien arvonlisäveroton hinta pienentää joulukuun voittoa. Koska tilikausi monella yrityksellä, kuten meilläkin, vaihtuu vuodenvaihteessa, turvakengät pienentävät edellisen vuoden tulosta, vaikka raha siirtyy tililtä seuraavan tilikauden puolella.

    Olen päättänyt oppia tuloksen laskennan, joten oppiminen jatkuu. Jos kerron tilikaudesta toistekin ennakkoon, osaan huomioida siirtovelat.

    Tilikauden tulosta pienentävät siis nekin maksut, jotka eivät lähde tililtä ennen tilikauden päättymistä mutta jotka joskus on maksettava. Näitä kutsutaan siirtoveloiksi, ja nekin tähtäävät ajantasaisuuteen: ei yritys voi itsellään pitää summaa, jos siitä 60 prosenttia on maksettava myöhemmin jollekulle. Julkisen tilinpäätöksen taseessa näkyy siirtovelan yhteismäärä, mutta tuloslaskelmassa se on paloiteltuna kululajeihin ja upotettuna jo maksettuihin kuluihin.

    Liikevaihdosta on jaettu sen aikaan saaneille se, mitä kuuluukin.

    Suoriteperusteisuuden osasin pitkälti huomioida laskelmissani, ja varsinaisen kämmin tuloksen laskennassa tein siirtoveloissa. Niistäkin iso osuus olivat vuosilomapalkat. Tietyn määrän kuukaudessa työskenteleville työntekijöille kertyy vuosilomapäiviä pitkin vuotta, joten samaan aikaan työntekijälle kertyy maksettavaksi vuosiloman palkkaa. Vaikka palkat työnantaja maksaisikin seuraavan vuoden kesänä, tilikauden vaihtumiseen mennessä kertyneet vuosilomapalkat ovat jo pois tuloksesta.

    Toisaalta ennakko olisi voinut mennä pieleen siitäkin syystä, että Scanian moottori olisi levinnyt jouluaatonaattona, ja se olisi korjattu viikossa ja siitä laskutettu 7 500 euroa. Luotan kyllä Scaniaan, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, miten eritoten tuoreen kuljetusyrityksen tilikauden tulos voi mennä miinukselle. Olen edelleen tyytyväinen siihen, että Pakkaripossen tulos oli ylipäätään plussalla.

    Työntekijöiden palkat maksetaan pari viikkoa sen aikajakson jälkeen, jolta palkat kertyivät, mutta kirjanpidossa palkat ovat sen tilikauden kulua, jolle aikajakso sijoittuu. Tilikauden aikana kertyneet vuosilomapalkat ovat myös kyseisen tilikauden kulua.

    Sitä paitsi liikevaihto todella oli ”reilusti yli” 100 000 euroa, nimittäin lähes 112 000 euroa. Siitä on jaettu sen aikaan saaneille se, mitä kuuluukin, eli palkat. Tulos ei myöskään ole sama asia kuin tilillä oleva raha – kuten nyt olen esiin tuonut, tilikauden tulokseen vaikuttaa maksettavaksi kertynyt summa aiemmin kuin pankkitilin saldoon. Toiseksi tulos ei ole sama kuin oma pääoma, joka osakeyhtiön on pidettävä plussalla ja joka Pakkaripossella on noin 15 500 euroa.

    Se, että tulos olikin ennakoimaani pienempi, ei loppuviimein vaikuta mihinkään. Tärkeämpää minulle on tilin saldon pitäminen riittävänä. Toki osakeyhtiön raha-asioihin liittyvää oppia olen saanut. Päivittäin jatkamme samaa laadukasta työskentelyä, ja Pakkariposse vahvistuu päivä päivältä. Näyttää siltä, että alkuvuoden mittaan pääsen kertomaan jälleen ison uutisen – ja en siitä vielä kerro enempää, jotta en taas antaisi ennakkoon virheelliseksi osoittautuvaa tietoa.

  • Ykskaks anturi älähtää ja hommat seisahtuu – oliko oma pakkari hyvä ostos?

    Ykskaks anturi älähtää ja hommat seisahtuu – oliko oma pakkari hyvä ostos?

    Ensimmäisen pakkarin ostamisesta päättäessämme Norba hieman meitä arvelutti, mutta emme antaneet sen lopulta olla este. Hollantilainen pakkarivalmistajahan meni konkurssiin toissa vuonna, ja sen väittäisin olevan jätehuollon alalla tunnettu antureiden aiheuttamista katkoksista työhön. Mekin olemme saaneet niistä osamme: peräportin lukituksesta kertova Error 003 kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmaantuu ohjauspaneeliin voimakkaan piipityksen säestämänä ja estää koko pakkarin käytön. Pakkareita tuntevina se ei meille ollut yllätys. Vika johtuu siitä, että induktiivianturi ei havaitse edessään olevaa metallia.

    On vikoja, joita ei voi itse korjata mutta joilla ei ole kiire.

    Pakkarilla – eli Norban päälirakenteen ja Scanian alustan muodostamalla kokonaisuudella – olemme silti saaneet hommat hoidettua, ja käytetyksi pakkari on ollut oikein hyvä. Minulle on jäänytkin tunne, että ensimmäisen käytetyn osto sujui hyvin. Lähinnä olin miettinyt sitä, kuinka paljon minun olisi pitänyt selvittää piilevienkin vikojen mahdollisuutta ja vaatia niiden huomioimista kaupassa. Käytetyn ostamisesta kertoo se, että myyjän ja ostajan välisessä sopimuksessa todetaan, että auto myydään sellaisena kuin se on autoa luovutettaessa. Kun ostaa käytettyä, ei voi vaatia uutta.

    Ajolistat ovat tabletilla, jonka haluamme olevan tukevasti hyvässä sijainnissa kuljettajan paikkaan nähden. Telineen tilasin suomalaisesta liikkeestä, ja sen kiinnitys on esimerkki töistä, joita voi kuorma-autoon tehdä itse.

    Toisaalta ennen kauppaa tehdessä sovin myyjän kanssa tutustumisen yhteydessä huomaamiemme ja jo myyjänkin huomauttamien vikojen korjaamisesta. Esimerkiksi penkin istuinosan reuna sekä kuljettajan oven kahva olivat rikki, mikä onkin pakkareissa hyvin tyypillistä, ja molemmat osat vaihdettiin ennen luovutusta. Myös hinnassa myyjä tuli vastaan. Minulle jäi vaikutelma rehdistä ja asiantuntevasta kaupankäynnistä, ja nostan erikseen senkin, että sopimustekstit oli erittäin selkeästi kirjoitettu. Valitettavan usein viestinnässä yliarvioidaan vastaanottajan kykyä telepatiaan.

    Myös auton ylläpito on laitettu käyntiin. Huollot voisi tehdä jopa itse (jos on lämmin halli) mutta toisinaan on järkevämpää teettää ne Scanialla tai ei-merkkiliikkeessä. Määräaikaisissa eli ikään kuin ennakoivissa huolloissahan pääasiassa vaihdetaan öljyjä ja suodattimia. Scanian oman huolto-ohjelman mukaan tietyt toimenpiteet ovat sykleissä, joita kutsutaan S-, M- ja L-huolloksi. Jokavuotinen kuorma-auton määräaikaiskatsastus voidaan sovittaa huollon yhteyteen.

    Yrittäjän pelkoa lieventää valtavasti ammattitaitoinen kuljettaja.

    Kun tarve käyttää kuorma-auto huollossa ei olekaan ennakoitu, sitä voi kutsua korjauttamiseksi. Kuorma-autoissa on paljon fiksattavaa, jonka voi tehdä itse, aina sulkien vaihtamisesta alleajosuojan palkin uusimiseen. Sitten on vikoja, joita ei voi itse korjata mutta joilla ei useinkaan ole kiire, kuten se, että ilmastointi ei talvella puhalla kylmää. Mutta on myös vikoja, jotka pysäyttävät auton kokonaan – ja itse asiassa näin kävi akkujen kanssa. Ne alkoivat olla liian heikot talvipakkasille.

    Roni ei annan Norban reistailujen estää töiden tekemistä vaan ottaa työkalut tarvittaessa käteen. Pakkarissa on kovasti hänen mieleensä se, että alusta on Scania.

    Kuorma-autosta voi siis aivan yllättäen koitua kuluja, ja usein ne ovat nelinumeroisia. Yrittäjän pelkoa kuitenkin lieventää valtavasti ammattitaitoinen kuljettaja, joka lähtee tutkimaan ja korjaamaan työtä vaikeuttavia ongelmia sen sijaan, että jämähtäisi odottamaan ohjeita työjohdolta. Toisaalta hän käyttää autoa niin, että iso määrä murheita jää alun alkaen toteutumatta.

    Scaniassa oli ja on yhä kaikenlaista pientä, joka häiritsee niin Ronia kuin minua. Kaiken pitää näyttää ehjältä ja toimia hyvin, joten Norban Error 003:een sinnikkäästi etsittiin ratkaisu ja lopulta löydettiinkin se. Onhan Scaniassa myös vielä lähinnä kosmeettisia puutteita, kuten sivupeilien välistä puuttuva muovinpala. Siihen saattaa saada muutamalla kympillä uuden, tai pahimmillaan koko peili on vaihdettava. Välillä saattaakin Roni todeta, että ei ehkä ihan kaikessa tarvitse hifistellä. Mitä Pakkariposse olisikaan ilman posselaisia.

    Muokkaus 7.2.2026: Lisäsin tiedon, että Norban Error 003:een löydettiin ratkaisu.

    Jutun pohjana on kaksi artikkelitoivetta: kuorma-autoista kiinnostuneena ja alalla olevana haluttaisiin tietää meidän ensimmäisen pakkarimme huollosta sekä siitä, mitä kuluvaa osaa joutuu vaihtamaan ennen käyttöön ottoa. Jätä oma artikkelitoiveesi alla olevalla lomakkeella.

  • Oman urakan aloitus oli sysmäläistä maaseutua parhaimmillaan

    Oman urakan aloitus oli sysmäläistä maaseutua parhaimmillaan

    Aloitimme ensimmäisen oman urakan Päijät-Hämeessä sijaitsevassa Sysmässä tammikuun 2. päivä. Itselleni Sysmä oli tuttu Keski-Suomen ja Uusimaan välisiltä automatkoilta kahvipaikkana ja Ronille sitäkin tutumpi, mutta ajatuksen oman firman edustajina vastaamassa jätehuollon toimivuudesta voisi ajatella jännittävän.

    Perjantaina ei auttanut kuin alkaa työstämään ajolistan punaisia pisteitä. Scanian keula suuntasi haja-asutusalueelle aamulla kahdeksan jälkeen, jotta tulisi nopeammin valoisaa. Sysmässä uutta urakoitsijaa odottivat aivan ensiluokkaisesti hoidetut tiet. Sen lisäksi keli oli parasta, mitä talvi tarjoaa: poutaa ja pakkasta. Sääennusteessa mahdollisena pidettyä, tiet liukkaiksi tekevää sankkaa lumisadetta ei tullutkaan.

    Ronin kanssa tultiin siihen tulokseen, että ei kokeilla, nouseeko Scania mäen vielä takaisin ylös.
    Kun lumen alta on osittain hiekkaakin näkyvissä, ei kuorma-autolla hirvitä lainkaan ajaa. Saimme tietää, että valtionkin väylistä suurimman osan hoitavat paikalliset.

    Osa roskakuskeista ajaa lähinnä kaupunkialueella, osa maaseudulla – ja toki on molemmissa ajavia. Kaupungissa haastetta tarjoaa liikenne, ahtaus ja jätepisteiden sijainnit, mutta maalla ne eivät niinkään korostu. Voi suorastaan sanoa, että meno on maalla leppoisaa: saa ajella hienoissa maisemissa luonnon keskellä, ja kaupunkimainen työtahti on mahdollista lähinnä keskustaajamien tihempään asutuissa osissa.

    Jos sanan sysmä kuvittelee tarkoittavan synkkää ja asumatonta, niin Ronille ja minulle jäi erilainen vaikutelma. Samalla lailla kuin vaikka työuralta tutuissa Mäntsälässä tai Pieksämäellä on siellä täällä taloja, osa asuttuja ja osa autioita, ja niiden pihoissa tai pihateiden liittymissä on jäteastiat. Vastaantulijat nostivat kättä, ja tultiin yhdessä pihassa jutullekin. On helppo kuvitella, miten kesällä voi kesken lenkin pulahtaa järveen ja löytää kesäkahvilan.

    Vaikka kiersimmekin vasta pienen osan reilun 900 neliökilometrin kokoisesta Sysmästä, rauhoittavia maisemia riitti.
    Pakkarin ajamiseen maaseudulla otin ensikosketuksen Etelä-Savossa kesällä 2014. Kesän aikaiseksi tarkoitettu tuuraus venyi joulukuuhun, ja vielä maaliskuussa pääsin opettelemaan kevättalven peilijäillä selviämistä.

    Toisaalta ikävä keli tekee äkkiä koko työvuorosta vaikean, sillä haja-asutusalueella on enemmän teitä, joita ei kiireellisesti hoideta, jos lainkaan. Vaikeissakin olosuhteissa astiat enimmäkseen pysyvät yhä pihoissa, ja tyhjennysten tekemättä jättäminen ei kovin hyvä ratkaisu ole. Maaseutu vaatiikin roskakuskilta ennakointia, kekseliäisyyttä ja rauhallisuutta, eikä yhtäkään turhaa riskiä saa ottaa. Vai olisiko Sysmä poikkeus totuttuun?

    Kun tyhjennysvälin aikana on ollut märkää ja lämmintä ja sitten tulee kovat pakkaset, astian saaminen tyhjäksi ei aina ole helppoa.

    Urani kuljettajana on täynnä hetkiä, jolloin murehdin työvuorosta selviämistä – oli syynä vaikea keli tai vieraat paikat. Yrittäjänä huolestuttaa voisi enemmän vaikka se, tuleeko autoon vikaa ja pysyykö urakka kannattavana. Kun työtä tekee enemmän, se tulee tutummaksi, jolloin haasteet saa ratkaistua helpommin ja murehtiminen vähenee. Sysmäänkin tutustuminen on nyt aloitettu, ja jo kilpailutuksen ratkeamisen jälkeinen urakan valmistelu kunnan kanssa on ollut erittäin sujuvaa. Näen edessä kolme onnistunutta vuotta.

    Alla olevan lomakkeen kautta toivottiin artikkelia siitä, kuinka sujuu ensimmäisen oman urakan aloittaminen. Mistä itse haluaisit lukea?

  • Aloittava kuljetusyrittäjä tarvitsisi omaisuuden ennen kuin on senttiäkään tienannut – mitä tehdä?

    Aloittava kuljetusyrittäjä tarvitsisi omaisuuden ennen kuin on senttiäkään tienannut – mitä tehdä?

    Kuljetusyrityksen tyhjästä aloittavalla ei ole helppoa, sillä ennen kuin kuorma-autolla saa yhtään tehdä rahaa, on rahaa oltava jo käytännössä toistakymmentä tuhatta euroa. Esimerkiksi jätekuljetusyrityksen on oltava jätehuoltorekisterissä, ja rekisteröinti sinne maksaa 590 euroa. Liikennevakuutukseen on vuodessa syytä varata reilu pari tonnia, ja jos haluaa kaskon (tai rahoitus sitä edellyttää), kannattaa varata toinen mokoma. Ja vaikka kuorma-auton maksaisi osissa, rahoituksen isoon ensieräänkin on varauduttava. Isot lakiin perustuvat kulut ovat haaste, jota paljonkin olen pureskellut yrityksen alkuvaiheessa.

    Kenties kiperin omasta kuorma-autosta haaveilevan rahallinen haaste on liikennelupa ja varsinkin sen vakuus. Lupaa haettaessa on nimettävä liikenteestä vastaava eli liikenneyrittäjätutkinnon suorittanut henkilö. Tutkinnon edellyttämien kokeiden hinta on 240 euroa, ja jos haluaa niitä varten käydä kurssin (se ei enää ole pakollista), voi joutua pulittamaan toista tuhatta euroja. Kutakin kuorma-autoa varten tarvitaan erillinen liikennelupa, ja jokaiselle liikenneluvalle edellytetään vakuutta. Kolmella autolla aloittava yrittäjä tarvitsee 19 000 euroa vakuuksiin – ehkä vähintään sen verran, kuin autojen töissä pitäminen kuukaudessa maksaa.

    Pankit voivat olla arkoja luotottamaan kuljetusalan yrityksiä.

    Pankki apuun?

    Jättisumma voi toki hetkeksi lamauttaa, mutta sitten yrittäjäksi meinaavan on aloitettava järjestelmällinen lähestyminen ongelmaan. Ensimmäisen kuorkin osalta luvan vakuus on 9 000 euroa ja kunkin seuraavan osalta 5 000 euroa. Yrittäjän on ensinnäkin mietittävä, kuinka monella autolla on järkevä aloittaa, ja ennen kaikkea asetettava kulut järjestykseen: vakuuteen on rahat oltava ennen kuin autot liikkuvat, kun taas esimerkiksi kuljettajien ensimmäisiin palkkoihin on muutaman viikon pelivara, koska palkan voi maksaa 3 viikon kuluttua palkkajakson päättymisestä. Liikennevakuutuksen laskun maksuaikakin luultavasti on yli kuukausi.

    Omat kuorma-autot saattavat olla pitkäänkin pienoismalleja, kunnes pitkäjänteisellä työllä on saanut edellytykset oikeiden autojen ostamiseen.

    Auttaisiko pankki aloittavaa yrittäjää? Yhtäältä vakuuteen ja miksei muihinkin alkuvaiheen kuluihin voisi lainata rahaa pankista tai pankki voisi toimia vakuuden takaajana. Siinä vain voi olla kaksi ongelmaa. Ensinnäkin pankit voivat olla arkoja luotottamaan uusia ja suhdanteista riippuvaisia kuljetusalan yrityksiä. Toiseksi pankki voi edellyttää vahvistettua tilinpäätöstä. Toisin sanoen yrityksellä on oltava tilikausi takana ja siitä yhtiökokouksen vahvistama tilinpäätös. Tämän voisi ratkaista määrittämällä ensimmäisen tilikauden vaikka kuukauden mittaiseksi, mutta saisiko yrittäjä ilman kuorma-autoa tehtyä tilikaudesta tuloksellisen?

    Riittävä pääoma

    Traficomin mukaan liikenneluvan voi saada myös niin, että tilintarkastaja toteaa tilinpäätöksestä vakuussummia vastaavan vakavaraisuuden. Toisin sanoen yhden auton yrittäjällä on oltava pääomaa 9 000 euron ja kahden auton yrittäjällä 14 000 euron edestä. Pääomaa on esimerkiksi yrityksen tekemä voitto sekä perustettaessa osakkeista maksettu hinta, joka on joko osakepääomaa tai nykyään suosittua SVOP- eli vapaan sijoitetun oman pääoman rahaa. Siis kun yritys on takonut viisinumeroisen voiton ja maksanut siitä yhteisöveron ja yhtiökokous on päättänyt olla jakamatta liikaa osinkoja, kuljetusyrityksellä saattaa ollakin riittävästi pääomaa liikennelupaa varten. Se ei välttämättä kuukauden tilikauden aikana tapahdu, mutta vuodessa voisi ollakin mahdollista.

    Toisaalta jos yrittäjällä, ja muilla yrityksen osakkailla, on riittävästi säästössä rahaa ja halu sijoittaa sitä paljon yritykseen, liikenneluvan edellyttämän summan voisi kerryttää osakepääomaan tai SVOP-rahaksi. Jos sijoitus olisi 11 000 euroa ja ensimmäinen tilikausi kolme kuukautta eikä niiden aikana yritys tekisi tappiota, tilintarkastaja voisi todetakin Traficomille riittävän vakavaraisuuden. Itse asiassa Traficomin mukaan tilinpäätöksen ei tarvitse olla vahvistettukaan, eli kesken tilikaudenkin tilintarkastaja voisi välitilinpäätöksestä todeta vakavaraisuuden.

    Kuljetusyrityksen riittävä oma pääoma liikennelupia varten voisi järjestyä esimerkiksi näin. Yritys on vain tehnyt liiketuloksen jollain muulla kuin omilla kuorma-autoilla.

    Yhdistelmät

    Perustettaessa yritykseen sijoittaminen voi olla huono idea silloin, kun osakkaat eivät halua lähteä tuhansien eurojen sijoituksiin (riippuen toki osakkaiden määrästä ja omistusosuuksista). Sijoituksia ei aina saa helposti, jos lainkaan, takaisin. Jos yrittäjällä tai jollakulla muulla säästöjä kuitenkin on, niistä voi lainata rahaa omalle yritykselle. Vaikka osakkaan lainaama raha ei olekaan osakeyhtiön omaa vaan vierasta pääomaa ja siten ei kelpaa vakavaraisuuden osoittamiseen, tilille pantattavaksi vakuudeksi se käy. Yksinkertaisesti osakas lainaa 9 000 euroa firmalle, pankki panttaa sen Traficomille ja viikon sisään sininen arkki saapuu postissa.

    Omat säästöt ovat kuin 24/7 palveleva aina lainaamaan aulis pankki.

    Sekalaiset tavat osoittaa vakavaraisuus käyvät, sillä Traficomin mukaan voi olla yhdelle liikenneluvalle vaikkapa panttaus ja toiselle tilintarkastajan lausunto. Lisäksi panttauksen voi vapauttaa heti, kun tilintarkastajalta saa lausunnon. Näin ollen yhdellä autolla ja pantatulla lainaamallaan 9 000 eurolla aloittava kuljetusyrittäjä voi kerryttää rauhassa pääomaa, ja kun tilintarkastaja myöhemmin toteaa sen riittävän kolmeen liikennelupaan, yrittäjä saa pantatun rahan takaisin ja lisäksi kahdelle uudelle kuorma-autolle liikenneluvat. Liikenneluvat voi muuten hakea kerralla, vaikkei kaikkien autojen hankinta olisi varmaakaan.

    Malta muutama vuosi

    Kun liikenneluvan edellyttämän vakavaraisuuden osoittaa muulla tavalla, Traficom vapauttaa pantatun vakuuden ja yritys saa summan takaisin. Vakuuksia voi tarvita muuhunkin kuin liikennelupaan, esimerkiksi isoon urakkaan.

    Kuljetusyrityksen tyhjästä aloittaneena en voi olla toteamatta, että omat säästöt ratkaisevat monia ongelmia. Niistä pystyy lainamaan ulkopuolista lainan antajaa riskittömämmin omalle yritykselle, ja kun yrityksen kassa on vahva, maksaa velat itselle pois. Lisäksi säästöillä voi yksityiselämän kuluista selvitä silloin, kun ei pysty yrityksestä nostamaan palkkaa. Omat säästöt ovat kuin 24/7 palveleva aina lainaamaan aulis pankki. Toki yrittäjän itsensäkin lainaama raha vieraana pääomana heikentää yrityksen omavaraisuutta kuvaavaa lukua. Se saattaa vaikuttaa ulkopuolisten rahoittajien lainapäätöksiin.

    Kuljetusyritystä ei välttämättä siis kannata perustaa heti silloin, kun saa kuorma-auton ajo-oikeuden. Kannattaa tehdä jokunen vuosi töitä palkansaajana. Silloin voi kerätä säästöjen lisäksi kokemusta ja näkemystä ja vaikka valmistautua pieni pala kerrallaan liikenneyrittäjätutkinnon kokeisiin. Samalla harjoittaa pitkäjänteisyyttä, jota kuljetusyrittäjänä menestyäkseen tarvitsee.

    Toivottiin artikkelia yrittäjyydestä siitä näkökulmasta, että ”niitä maksuja ja erilaisia kortteja on liudan verran oltava hoidettuna aina”, ja päädyin painottamaan liikennelupaa – sehän on kuljetusyrittäjän iso alkumörkö. Käsittelen aihetta vain osakeyhtiön yrittäjän näkökulmasta, koska siitä minulla on kokemusta. Mistä itse haluaisit lukea? Kerro alla olevalla lomakkeella.