Tekijä: Aki Pouta

  • Liikenneyrittäjän tutkinto oli 240 euroa kankkulan kaivoon

    Liikenneyrittäjän tutkinto oli 240 euroa kankkulan kaivoon

    Kuorma-autoja käyttävä kuljetusyrittäjä tarvitsee tavaraliikenneluvan ja sen saadakseen hänellä on oltava tavaraliikenneyrittäjän tutkinto. Sen hän saa suorittamalla kaksi osakoetta. Niissä kysytään EU-asetuksen määrittelemistä aiheista, esimerkiksi työehtosopimuksesta, kirjanpidosta, kuorma-auton tekniikasta ja painorajoituksista.

    Otin kokeet projektikseni keväällä heti, kun liikenneluvalle oli tiedossa tarve. Silloin oli muutenkin paljon samanaikaista asioiden järjestelyä, joten kokeet oli hoidettava mahdollisimman pienin resurssein. Ongelmaksi tahtoikin muodostua hyväksynnän tiukahko raja sekä kokeisiin valmistautumisen materiaali.

    Karseat kurssikirjat

    Monesta kokeen aiheesta oli työkokemuksen ja YouTube-videoiden tekemisen kautta minulla tietoa, mutta koska mukana oli vak-kuljetusten ja kuljetussopimusten kaltaisia vieraampia asioita, näin tarpeelliseksi lukea kokeita varten. Tavaraliikenneyrittäjän kokeen aiheita kootusti käsittelee ilmeisesti vain kaksi kirjaa Suomessa. Toinen on SKALin julkaisema ja toinen JAMKin. Jälkimmäisen löysin kirjastosta, joten otin sen luettavaksi koetta varten.

    Ajovarmalla kohtasin melkoiset turvajärjestelyt.

    Kirjalla oli useita kirjoittajia, ja osioiden laatu vaihteli mutta oli enimmäkseen tasolla, joka oli saada pääni sekaisin. Moni osio käsitteli aihetta vailla mitään yhtymäkohtaa mihinkään aiemmin tuttuun. Kirja ylipäätään ei johdattanut lukijaa loogisesti ja nousujohteisesti syvemmälle vaan yllättäen siirtyi seuraavaan asiaan, vaikka lukija hädin tuskin oli ymmärtänyt edellistä. Kokonaisuus oli siis kuin olisi raavittu kasaan tekstejä ilman, että niiden yhteisenä nimittäjänä on tavaraliikenneyrittäjyys.

    Liikenne- ja viestintävirasto haluaa yrittäjältä vakuudeksi ensimmäisestä isosta kuorkista 9 000 euroa ja kustakin seuraavasta 5 000 euroa.

    Kokeeseen kokemuspohjalta

    Teksti oli niin raskasta, että yksinkertaisesti en pystynyt enempää lukemaan kirjaa. Pohdin kokeiden aiheisiin tutustumista eri lähteistä, mutta se näyttäytyi liian aikaa vievänä. Tiesin, että parasta tulosta minun ei tarvitse saada vaan päästä läpi vaikka rimaa hipoen, mikä tarkoittaa vähintään 60 % ykköskokeen 60:stä ja kakkoskokeen 20 kysymyksestä. Ostin netistä harjoituskokeen ja sen perusteella tietoni vaikuttivat riittäviltä.

    Varsinaisessa kokeessa odottikin mojova yllätys, sillä muutamaan kysymykseen vastauksen pystyi peräti päättelemään muiden vaihtoehtojen älyttömyydestä. Lisäksi esimerkiksi arvonlisäverosta oli hyvin monta kysymystä, ja niissä riitti se, että osaa prosenttilaskuja. Kaikkiin kysymyksiin on myös annettu 4 vastausvaihtoehtoa ja vain yksi niistä on oikein.

    Toisin sanoen kokemus ainakin minulle osuneista kysymyksistä on se, että tieliikennelain, kuljetusalan ja arkisen matematiikan tunteminen auttaa kokeessa pitkälle, samoin kuin päättelyn taito. Lisäksi termi passitus kannatti opetella. Se tuntuikin sanalta, jota varmasti kysytään, vaikka pakkarihommissa harvemmin tuodaan tavaraa unionin ulkopuolelta.

    Seikkailu suljetussa huoneessa

    Kokeissa on huijattu usein, joten ei ihme, että Ajovarmalla kohtasin melkoiset turvajärjestelyt. Jätin omaisuuteni vaatteita lukuun ottamatta tiskille ja siirryin kameran valvovan silmän alle suljettuun huoneeseen. Osakoe 2:ssa sai olla mukana yksinkertainen laskin. Senkin ilmeisesti Ajovarman työntekijä antaa aina. Itse kävin turhaan laskimen ostamassa.

    Kokeen jälkeen edessä on vieläkin hintavampi harmi.

    Sain osakokeet läpi ensimmäisillä kerroilla, ja luojan kiitos sainkin, sillä jokainen minuutti huoneessa maksaa euron ja minimiveloitus on 120 euroa. Nehän voi vähentää firman kuluissa takautuvastikin mutta huonot kokemukset tutkinnon suorittamisesta saivat hinnan maistumaan suolaiselta.

    Kokeessa voidaan kysyä suurimmista sallituista mitoista ja massoista.

    Viranomainen vaikeutena

    Jos liikenneyrittäjän soveltuvuuden voi osoittaa osaamalla prosenttilaskuja, miksi maksaa siitä 240 euroa? Mistä syystä monella alalla yrityksen voi perustaa ilman minkäänlaista yrittäjyyden taidon osoittamista? Miksi kuljetusyrittäjäkin ei voi perehtyä ja tarvittaessa kysyä kirjanpitäjältä, jäsenyhdistyksiltä ja muilta sidosryhmiltään? Se sentään on helpotus, että tutkinnon suorittamiseksi kurssi ei ole enää pakollinen.

    Liikenneyrittäjäksi ryhtyvän edessä on kokeen jälkeen vieläkin hintavampi harmi: vakuudet. Ensimmäisestä kuorma-autosta Traficomille annettavan vakuuden suuruus on 9 000 euroa ja kustakin seuraavasta 5 000 euroa. Summat voivat olla pantattuina pankissa, tai tilintarkastajan on todistettava, että raha löytyy kassasta. Jälkimmäinen edellyttää päättynyttä tilikautta, joten aloittavalle yritykselle se ei ole vaihtoehto.

    Omalle yritykselleni vakuudetkin tuottivat päänvaivaa, mutta löysin siihen ratkaisun iltalenkillä. Joidenkuiden haave omista kuorma-autoista kuitenkin voi kariutua vakuuksiin. Se, että alussa ei ole isoja ylimääräisiä summia, ei kerro, etteikö yritys voisi olla menestyvä. Niin kuin ei sekään, ettei osaa vaarallisten aineiden vapaarajoja tai tiekuljetussopimuksia.

  • Hyvä työpaikka tarjoaa työn imun kokemuksen

    Hyvä työpaikka tarjoaa työn imun kokemuksen

    Käytkö töissä vain siksi, että sinun on pakko? Joka päivä lähteminen töihin tuntuu vastenmieliseltä ja töissäkin sinnittelet ensin ruokataukoon ja sen jälkeen työvuoron päättymiseen. Tämä ei ole satunnainen huonosti nukutusta yöstä tai sateisesta päivästä johtuva fiilis vaan aivan jatkuva olotila.

    Sinulla voi olla työn imu kateissa: sisäisen vapaaehtoisen innostuksen luoma työstä nauttimiseen uppoutumisen tila, joka heijastuu muihinkin työpaikalla ja joka saa sinut hyviin tuloksiin. Imun puuttuminen ei välttämättä edes täysin riipu sinusta. Miten tekemisestä voisi innostua, kun mitään palautetta ei saa esihenkilöltä ja kun oikeastaan kukaan ei kerro, mitä töillä tavoitellaan?

    Rahasta vai rakkaudesta?

    Työn imua käsittelee tutkija ja dosentti Jari Hakanen vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan. Se tarjoaa tutkimukseen pohjautuvaa näkökulmaa työhön ja sen johtamiseen ja ei laita vain esihenkilöitä, vaan myös työntekijöitä itse pohtimaan työn tekemistään. Hyvien suoritusten ja jopa itsensä ylittämisen ainoana pontimena ei tarvitse olla vaikkapa raha.

    Jos sinua motivoi työhön palkankorotuksen saaminen tai työn jatkuminen määräaikaisuuden jälkeen, toimit ulkoisesti motivoituneena. Sen sijaan jos työskentelet vain saadaksesi onnistumisen iloa ja muita itseäsi innostavia kokemuksia, motivaatio on sisäinen. Innostusta löytyy, vaikka palkka pysyisi samana tai työt päättyisivät kesän jälkeen.

    Johtaja on oma itsensä, rohkea ja nöyrä.

    Kolme koodattua perustarvetta

    Hakasen mukaan sisäinen motivaatio syntyy, kun ihminen tyydyttää kolme psykologista perustarvetta. Itsenäisyyden tarve käsittää kokemuksen oman toiminnan säätelyn mavdollisuudesta. Pärjäämisen tarve on ihmisen halua hallita toimintaympäristöään. Yhteenliittymisen tarve on kaipuuta läheisiin ihmissuhteisiin ja osaksi yhteisöjä.

    Työssä nämä tarpeet voivat tyydyttyä monella tavalla. Se, että työpaikalla uskotaan työntekijälle mahdollisuus tehdä omia ratkaisuja, vastaa itsenäisyyden tarpeeseen. Pärjäämisen tarvetta tyydyttää se, että näkee työssään onnistumisen ja vahvistaa näin tunnetta haasteista selviämisestä.

    Yhteenliittymisen tarpeeseen työntekijä saa tyydytystä silloin, kun hän kokee kuuluvansa yhteisöön, joka tavoittelee yhteisiä päämääriä toisiaan huomioiden, arvostaen ja tukien. Kaipaisitko itse töissä selvää tavoitetta ja niin esihenkilön kuin työkavereiden samanhenkistä ja kannustavaa suuntautumista sitä kohti?

    Juhannuksen vapaat otin rennosti mökillä tietoa lisäävien kirjojen parissa.

    Esihenkilö palvelee

    Esihenkilöllä on myös tärkeä rooli tarpeiden tyydyttämisessä ja sitä kautta työn imun luomisessa. Hakanen pitää tärkeänä palvelevaa johtamista: esihenkilö näkee tehtäväkseen ennen kaikkea sen, että tarjoaa johdettavilleen työssä onnistumisen ja kukoistamisen edellytykset. Samalla hän ohjaa heidät kannustavalla ja kunkin kyvyt esiin nostavalla tavalla kohti yhteisiä päämääriä.

    Työn imussa oleva on terveempi, onnellisempi ja tuottavampi.

    Työn imua edistävä, palveleva johtaja on muun muassa oma itsensä, rohkea ja nöyrä. Hän on valmis yhteisissä onnistumisissa astumaan sivuun ja tarjoamaan parrasvalon johdettavilleen. Lisäksi hän kuuntelee työntekijöiden tarpeita ja vastaa niihin sekä vastuuttaa työntekijöitä. Kun työntekijä voi kokea vaikuttavansa työnsä tekemiseen, se vastaa pärjäämisen perustarpeeseen.

    Oppeja menestykseen

    Hakasen mukaan työn imun hyödyt on tutkittu. Se lisää työntekijöiden kokemaa työn mielekkyyttä ja näkyy heidän tuottavuudessaan. Työn imussa olevat työntekijät viihtyvät työssä pidempään sekä ovat terveempiä ja onnellisempia. Hyödyt ulottuvat vapaa-ajallekin ja tarttuvat muihin.

    Kirja antoi itselleni paljon tutkittua tietoa. Toisaalta tunnistin sisäisen motivaation ja työn imun piirteitä paljon itsessäni. Myös tuttua oli tavoissa, joilla kirjan mukaan esihenkilö voi työn imua lisätä johdettavissaan. Minulle tärkeää onkin, että johdan hyvin ja Pakkaripossessa on työn imu kaikkien koettavissa.

  • Purkkeja, piirejä ja kynäämistä – tutustu roskakuskien sanastoon

    Purkkeja, piirejä ja kynäämistä – tutustu roskakuskien sanastoon

    Tuskin on ammattia, johon ei kuuluisi uniikkeja ilmaisuja. Ne tarjoavat alaan kiinnostavaa näkökulmaa ilmentäessään vaikkapa, miten töitä on ennen tehty tai miten jokin muistuttaa aivan toista arkista asiaa. Tutustu sanastoon, niin tiedät mistä roskakuskit puhuvat.

    Astialla on monta nimeä

    Roskakuskit tyhjentävät työkseen jäteastioita, joten totta kai niille on keksitty monia kutsumanimiä. Astia on yleinen ja ymmärrettävä mutta moni puhuu purkeista, mukeista ja kipoista. Sen sijaan vaikka kuulee asiakkaiden käyttävän sanoja laatikko, kori, sulo ja pönttö, ei niitä alalla tavanomaisesti kuule.

    Piiri saadaan kasaan.

    Astioiden ominaisuuksista puhutaan alalla paljon. Monelle kuskille sana rautapantainen aiheuttaa puistatusta, koska siihen yhdistyy ajatus pyörien jumituksesta ja vääntyneestä etureunasta. Usein kollegalle kertoo myös paljon kuussatanen, joka siis viittaa astian kokoon.

    Ajoreittien ominaisuuksia

    Ajoreitti on päivän työrupeama, joten on luonnollista, että siihenkin liittyy arkisia alan ilmaisuja. Piiri-sanan mieltäisin kokemuksen pohjalta eteläsuomalaiseksi, sillä keskisessä tyypillisempää oli puhuminen listasta. Jotkut käyttävät sanaa reitti. Valmiiksi saamiselle on myös omat ilmaisut: silloin piiri saadaan kasaan mutta joskus se voi jäädä pystyynkin.

    Nykyaikaiset kuussataset liikkuvat hyvin, varsinkin alamäessä.

    Reittiin voi kuulua erilaisia alueita. Koppeja ovat pääsiassa taloyhtiöiden täyttämät alueet, kun taas omakotialueet ovat säkkäriä. Sen taustana lienee se, että entisaikaan joka talolla oli säkkitelineet. Listoissa on myös eroja eri viikkoina niin, että yhdellä viikolla omakotialueen kadulla on vain pari useammin tyhjennettävää paikkaa mutta toisella viikolla kaikki. Silloin roskakuski sanoo, että kyseinen katu on pitkänä.

    Lähmäri, leuka vai koura?

    Puristuslevy on keskeisessä osassa työssä ja kuljettaja pääsee näkemään sen toimintaa paljon. Ehkä siksi on tullut kuvaavia sanoja kuten kauha: puristuslevyhän siirtää kaiken tavaran kuupasta kuormatilaan kuin suuri kauha. Ja joskus jätekin on aika nestemäistä.

    Vihreän painaminen on roskakuskille selvää.

    Muita puristuslevyn ilmaisuja ovat koura ja Satakunnassa kuulemma käytettävä leuka. Yksi erikoisimmista mutta yleisimmistä kutsumanimistä on lähmäri. Sanan merkitystä en tiedä, mutta siitä tulee mieleen se, että levy tekee aika sotkuista jälkeä joskus puristaessaan jätettä armotta kasaan.

    Muita pakkarin osia

    Pakkarin, eli pakkaavan jäteauton arkisesti kutsuttuna, muillekin osille tarvitaan nimiä. Hississä olevien teräksisten ulokkeiden, joihin astian etureuna asettuu, titteli on kampa, ja loogisesti ulokkeet ovat piikkejä. Astiaa kipatessa sen sisältö putoaa kuuppaan, kouruun tai jopa kauhaan, ja jos ei irtoa, astiaa kolautellaan vastinrautaan tai –tankoon. Kun mitä tahansa päätyy kuuppaan, se tulee tai otetaan kyytiin.

    Kauhomisen starttaavat napit lienevät joka valmistajan pakkarissa samanvärisiä, joten vihreän painaminen on roskakuskille selvää. Lähmärihän pakkaa jätteen kuormatilassa olevaa purkulevyä vasten mutta siitä puhutaan vastaseinänä: ”kipillä aja seinä taakse”, voi olla roskakuskin ohje toiselle.

    Bioastian sisäsäkissä voi olla kätevä kantaa jätteet autoon, mutta se ei ole aina oikein.

    Kynäily on kiellettyä

    Toisinaan biojäteastiassa on sen verran vähän sisältöä, että suojasäkki kestää kantaa sen. Kun kuljettaja saa kannettua jätteen sisäsäkissä autolle, puhutaan heittosäkistä. Todennäköisesti näin toimiminen on kuitenkin vastoin oikeaa toimintatapaa.

    Ehdottoman kiellettyä on myös kynääminen eli kynällä ajaminen: se nimittäin on tehtävän kuittaamista ilman, että astiaa olisi tosiasiassa tyhjennetty. Tämä ilmaisu selittyy niin, että ennen paikat olivat paperilistoilla ja ne merkattiin suoritetuiksi kynällä.

    Nykyisin listat ovat sähköisiä ja kuitatessa sijaintikin tallentuu. Jos tyhjennyksen kanssa on jotain hämminkiä tai se ei onnistu, tehdään aspa tai kuitataan se hukkana.

  • Auto ja koti pakkomyyntiin? – Tätä on ollut yrittäjyyden alkutaipale

    Auto ja koti pakkomyyntiin? – Tätä on ollut yrittäjyyden alkutaipale

    Oman osakeyhtiön perustamisesta on reilu kaksi kuukautta ja pelkästään siihen on mahtunut huikean paljon uutta ja ihmeellistä. Olen tähän kirjoitukseen nostanut muutamia isompia tapahtumia ja havaintoja osakeyhtiön perustajana ja toimitusjohtajana.

    Ei niin pelottavaa kuin luulisi

    Täysipäiväiseksi yrittäjäksi lähteminen tarkoittaa tyypillisesti palkkatyöstä irtaantumista, ja kontolleen saa niin firman kuin omastakin taloudesta huolehtimisen. Pahimpana pelkona on tietysti konkurssi. Tästä syystä yrittäjyys voikin näyttäytyä pelottavana. Suomessa konkurssi nähdään valitettavasti helposti ikään kuin lopullisena munauksena, kun sen voisi nähdä opettavaisena kokemuksena ja sysäyksenä entistä sinnikkäämpään yritykseen.

    Minulle yrittäjyys alkoi vaikuttaa haasteelta, jonka olin valmis ottamaan. Luotan siihen, että asioihin perehtyminen, pelivaran ottaminen ja ennen kaikkea suunnitelmallisuus ja ennakointi auttavat menestymään. Myös apua ja tukea yrittäjä saa, ja Pakkaripossessakin me toimitaan tiiminä.

    Me ei kilpailutuksessa voitettu.

    Auto sai kyytiä

    Pakkaripossen vuoksi laitoin myyntiin unelmieni auton, Ford F150 Raptorin. Siitä koitui suuret kuukausikustannukset, ja olin laskenut, että niistä kustannuksista on päästävä eroon. Tällä tavalla turvaisin sen, että niin yrityksen kuin omassa taloudessani ei tule liian tiukkaa. Autoa ei pitänyt laittaa lihoiksi (voinko kasvissyöjänä näin kirjoittaa?) siis siksi, että olisin menettänyt kaikki rahani tai osakeyhtiö olisi mennyt vararikkoon.

    Minulla on edelleen koti ja varaa ruokaan, ja olisi minusta erikoista, jos parin kuukauden ikäisen yhtiön olisi saanut konkurssiin, tai valtaviin velkoihin uponneeksi. Päinvastoin näyttää siltä, että ensimmäisestä tilikaudesta on tulossa onnistunut.

    Moottoripyöräily saa jatkua, sillä pyörää ei ole tarvinnut myydä.

    Nimi kohtalokkaaseen paperiin?

    Aiemmin ajattelin, että yrittäjyydessä merkittävänä riskinä on sellaisen sopimuksen tekeminen, josta joutuu suuriin ongelmiin. Yksityishenkilön turvana on todella paljon lainsäädäntöä, mutta yritysten välillä on enemmän vapautta sopia. Näin ollen osakeyhtiön edustajana nimensä voi laittaa paperiin, johon sisältyy kalliiksi käyviä ehtoja.

    Miljoonien urakassa taloudellinen ja mainehaitta voi olla huomattava.

    Olen huomannut ajatelleeni yritysten välisestä sopimisesta turhan mustavalkoisesti. Sopimusten tekeminen on ollut jopa selkeämpää kuin yksityishenkilönä: toinen osapuoli esittelee tarjouksen, antaa kysymyksiin vastauksia ja kertoo prosessista. Sopimustekstit on toki luettava tarkkaan ja erikoisista kohdista kysyttävä. Myös sopimusten tekoon saa ulkopuolista apua.

    Hävittiin, mutta kokemus sekin

    Yhdenlaista ja vieläpä merkittävää sopimiseen valmistautumista oli keväällä ollut julkinen urakkakilpailutus, johon jätimme tarjouksen. Kilpailutuksen voiton ratkaisi viime kädessä se, minkä yrityksen tarjoama hinta oli halvin. Sen lisäksi tietyt vaikkapa luottoluokitukseen ja päättäjien taustoihin liittyvät kriteerit oli täytettävä. Me ei kilpailutuksessa voitettu, koska hintamme ei ollut halvin, mutta kokemus oli mieleenpainuva. Huhti-toukokuu oli yhtä tapaamisten sovittelua ja viestien näpyttelyä, ja Excel-laskelmia tuli säädeltyä milloin kahvilassa, junassa kuin vielä puhelimella nukkumaan mennessä.

    Välillä puhelin ja läppäri on laitettava sivuun ja sivistettävä itseään.

    Jännittävän kokemuksesta teki sen valtavuus. Kilpailutuksissa voidaan puhua miljoonien eurojen kokonaisarvosta, ja jos urakan voittanut yritys ei täytä sopimuksen mukaisia velvoitteitaan, sekä taloudellinen että mainehaitta saattaa olla huomattava. Toisaalta tämä kaikki on juuri osa yrittäjyyden haastavuutta, ja kuten yksi possesta totesikin, kyse on vain roskien ajamisesta.

    Tässä työssä viihtyy

    Fiilis ensimmäisten kuukausien pohjalta on, että en ole katunut lainkaan yrittäjäksi lähtemistä. Kuukaudet ovat olleet täynnä itsenäisyyttä, ongelmien ratkaisemista, haasteiden voittamista ja asioiden tekemistä omalla tavalla. Sen lisäksi olemme possen kesken tiivistyneet käydessämme yhdessä läpi voittoja ja häviöitä. Tämä on ollut juuri sitä kaikkea, mikä on saanut pysymään työn imussa.

  • Palkanlisä ja hyvät työajat – nämä ovat roskakuskin työn edut

    Palkanlisä ja hyvät työajat – nämä ovat roskakuskin työn edut

    Lähtisitkö sinä roskakuskiksi? Ehkä sinulla on kuorma-auton ajo-oikeus sekä tavaraliikenteen ammattipätevyys ja olet pohtinut, millaista isoa autoa lähtisit ajamaan. Tässä on sinulle pohdinnan tueksi hyviä syitä lähteä roskakuskiksi – ja nämäkin edustavat vain osaa kaikista syistä!

    Ammattikuljettajien lepoajat ei murheena

    Piirturi on rekisteröinyt 15 minuutin tauon.

    Suomessa sallittujen poikkeuksien nojalla ajo- ja lepoaika-asetus ei koske roskakuskeja. Piirturia ei näin ollen tarvitse käyttää, ja taukoja ei tarvitse ajoittaa yhtäjaksoisen ajoajan mukaan. Toki poikkeus koskee monia muitakin kuljetuksia. Tauotta ei kuitenkaan roskakuskinkaan ole pakko työskennellä, sillä työaikalain mukainen puolen tunnin tauko 5,5 tunnin työskentelyjaksoa kohti on tarjottava.

    Viikonloput ovat pääasiassa vapaita.

    Poikkeus ajo- ja lepoajoista lienee monelle helpotus, sillä ajo- ja lepoaika-asetus voi turhauttaa joustamattomuutensa vuoksi. Poliisi onkin havainnut, että lakia noudatetaan Suomessa huonosti. Roskakuskin ei tosiaan tarvitse vauhteja keskeyttää tietyllä kellonlyömällä.

    Alan säännöllisimmät työajat

    Kuljetusalalle lähtevän on syytä varautua siihen, että työvuoron aloitus, ja lopetus varsinkaan, ei ole tiedossa. Kuljetusalan työehtosopimuksen 13. pykälä edellyttää, että työnantaja saattaa työvuorot aloitusaikoineen työntekijän tiedoksi vähintään viikkoa ennen, mutta silti joissain työpaikoissa muutos suunnitelmiin voi koittaa jopa edellisenä iltana. Roskakuskin työajoista tekevät ennakoitavan pelkästään jätehuoltomääräykset.

    Ne rajaavat käytännössä yöllä työskentelyn pois, sillä useimmiten ne sallivat jätteiden keruun kello 6-22 välillä. Lisäksi ne edellyttävät jätteiden keräystä arkipäivisin, minkä ansiosta roskakuskin viikonloput ovat pääasiassa vapaita.

    Perustuntipalkka lähentelee yhdistelmäkuskin palkkaa.

    Roskakuskille kuuluu 5 % ekstraa

    Auto- ja kuljetusalan työehtosopimusta kuuluu noudattaa jäteautonkuljettajan työsuhteessa. Sen pykälä 10 määrää, että eräiden muiden ajoneuvojen kuljettajien ohella jäteautonkuljettajille on maksettava erikoislisää, jonka suuruus on 5 prosenttia taulukkopalkasta eli niin ikään työehtosopimuksen määrittämästä vähimmäispalkasta.

    Palkoissa 5 prosenttiakin on merkittävä suurennus, ja esimerkiksi tämänhetkisten palkkataulukoiden perusteella aloitteleva roskakuski tienaa kuukaudessa 126 euroa enemmän ja yli 12 vuotta työskennellyt 134 euroa. Lisäksi perustuntipalkka lähentelee lisän kanssa yhdistelmäajoneuvonkuljettajan palkkaa. Onko perävaunu enää silloin niin kiinnostava lisä?

    Paikat vaihtelevat

    Tuhansien järvien maa avautuu kuorma-auton ikkunasta.

    Onko Nelostie Jyväskylästä Vantaalle käynyt liiankin tutuksi? Roskakuskin työauton mittariin voi työvuorossa kertyä vaivaiset 20 kilometriä. Siinä ei siis paljon asfalttia niellä! Jos on maaseudun kuski, asfalttia saattaa edes nähdä vain vuoron alussa ja lopussa. Muuten päivä koostuukin koko ajan kapeammista hiekkateistä niin metsien kuin peltoaukeiden keskellä.

    Roskakuskin viikko voi olla sellainen, että jotkin päivät hän ajelee taajamassa ja toiset maaseudulla. Jos on tuuraaja, joka ajelee milloin mitäkin listaa, tuskin kippipaikan ja varikon teiden ohessa juuri muuten samaa tietä viikossakaan suhaa!

  • Seuraa Pakkaripossen tarinaa

    Seuraa Pakkaripossen tarinaa

    Mukavaa, että olet päätynyt Pakkaripossen nettisivuille. Olen Aki Pouta, yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja. Pakkariposse on lopputulos, kun ymmärsin, että intohimo roskakuskin työtä kohtaan voisi olla kokonainen yritystä pyörittävä voima. Ja on Pakkaripossen syntytarinassa muutakin.

    Näillä nettisivuilla pääset seuraamaan, miten Pakkaripossen tarina jatkuu. Pidän rehellisestä ja paikoitellen suorasanaisestakin avoimuudesta, ja olen valmis kertomaan onnistumisten lisäksi niistä hetkistä, kun asiat menivät mönkään. Toisaalta avoimuutta voivat rajoittaa lait ja sopimukset. Myöskään minun ei ole järkevä kertoa sellaista, joka heikentäisi asemaamme yritysten välisessä kilpailussa.

    Nettisivuilla myös pääset tutustumaan roskakuskin työhön ja jätehuoltoon. Niistä on minulla ja muilla posselaisilla tietoa ja kokemusta, ja olemme valmiita niitä jakamaan. Kun kodin jätepisteellä jokin askarruttaa, voimme ehkä tarjota vastauksen, joka helpottaa myös roskakuskin työtä. Nämä sekä Pakkaripossesta kertovat kirjoitukset ovat Artikkelit-osiossa.

    Tämä sivusto kasvaa ja muuttuu koko ajan Pakkaripossen mukana. Tarinan edetessä voikin olla, että nettisivuilta lopulta jää blogimaisuus pois, ja viimeistään tällöin saatan jatkaa tarinan kertomista videoilla. Moni tietääkin minut YouTubesta ja TikTokista. Videot ovat tehokas ja nykyaikainen tapa viestiä, mutta tekstin ja kuvien voimaakaan ei pidä unohtaa.

    Olen kirjoittanut nettisivujen kaiken tekstin itse. Tekoälyä olen pyytänyt luomaan kuvia mutta itse ottamiani kuvia on tulossa lisää. Tosiasioiden kertominen ja näyttäminen on tärkeää, ja käytänkin paljon asiallisia tietolähteitä tukenani ja viittaan niihin. Voit aina lähettää palautetta, kysymyksiä tai kommentteja, yhteystiedot ovat täällä.