Tekijä: Aki Pouta

  • Oma pakkari, viisi työntekijää ja reilu satasen liikevaihto – miten Possen eka vuosi sujui?

    Oma pakkari, viisi työntekijää ja reilu satasen liikevaihto – miten Possen eka vuosi sujui?

    Artikkeli sisältää ennakkotietoa Pakkariposse Oy:n tilikaudesta 13.4.–31.12.2025. Artikkeli ei ole yhtiökokouksen vahvistama tilinpäätös eikä se perustu sellaiseen vaan omiin laskelmiini.

    Pakkariposse herättää kiinnostusta: toukokuussa 2025 avaamillani nettisivuilla on ilman markkinointia käynyt yli 9 500 kävijää katsellen sisältöä 35 000 kertaa. Sitä voi selittää oman yrityksen johtamisesta avoimesti kertominen, joka onkin otettu hyvin vastaan. Toisaalta usein korviini kantautuu myös huhuja, jotka odotetusti menevät pääasiassa metsään. Nyt tarjoan tosiasiaa Pakkaripossen ensimmäisestä vuodesta – jo ennen kuin osa tiedosta löytyy netistä (faktoina sekä huhuina).

    Palkat, verot ja laskut Pakkariposse maksoi ajallaan.

    Ensimmäisen, 13.4. alkaneen tilikauden – ja samalla vuoden 2025 – liikevaihto muodostui pääosin kuljettajien vuokrauksesta, joka yllättävästi saikin lentävän lähdön. Alun perin olimme suunnitelleet tekevämme töitä muualla kuin omassa yrityksessä siihen asti, että liikevaihtoa olisi alkanut tulla omista urakoista. Posselaisten osaamista on kuitenkin haluttu sen verran, että ensimmäisellä tilikaudella kassaan tuli rahaa reilusti yli 100 000 euroa.

    Posse teki ensimmäisen vuoden tuloksen tiimityöllä – siis sillä, että jokainen työntekijä voi ja haluaa vaikuttaa yrityksen onnistumiseen.

    Kuusinumeroinen rahavirta

    Päivitys 9.3.2026: liikevoitto meni artikkelissa väärin, joten lue korjattu tieto täältä.

    Liikevoitto eli liikevaihdosta niin sanotusti käteen jäävä summa näyttäisi olevan ensimmäisen vuoden tulokseksi oman päämääräni tyydyttävä 12 000 euroa. Liikevaihdosta sen osuus ylittää yritysmaailman ihanteellisen 10 prosentin rajan. Erityisen palkitsevaa on todeta, että voitto tehtiin järjestelmällisellä tulojen ja menojen seurannalla. Sen avulla myös palkat, verot ja laskut Pakkariposse maksoi ajallaan.

    Liikevoittohan tehdään niin, että menot pidetään tuloja pienempinä. Sen ei pidä tarkoittaa kitumista, vaan osuvampaa olisi vaikkapa suunnitelmallinen pitkäjänteisyys. Toisaaltahan miinusmerkkinen tulos ei aina tarkoita surkeutta. Pakkaripossen vuoteen 2025 mahtui kuukausia, jolloin menot olivat tuloja suuremmat – kirjanpidossa nimittäin meno ja tulo eivät aina sijoitu samalle ajalle, kuin jona raha liikkuu. Voitto itselleni onkin myös se, että olen oppinut paljon yrityksen raha-asioista.

    En voisi kuvitellakaan parempaa tiimiä.

    Omaa työtä

    Merkittävää vuodessa 2025 on oman jätehuollon urakan saaminen julkisessa kilpailutuksessa. Kuulen usein jätehuollon kilpailutuksissa voittamisen olevan mahdotonta. Sitä se ei ole muttei helppoakaan, ja menestymisen menetelmät ovat kullanarvoisia liikesalaisuuksia.

    Urakan saamisen myötä Pakkariposse pääsi kasvattamaan työntekijöiden määrää. Vuodenvaihteessa yrityksessä lisäkseni työskenteleekin viisi työntekijää. Yhteishenki on mielettömän hyvä. On ollut mahtavia hetkiä piireillä, kun on puhuttu yhteisellä kielellä ja toinen toisiamme arvostavalla tavalla.

    Olen itse mukana liikevaihtoa lisäävässä työssä, koska pidän siitä eniten. Suunnittelu, laskeminen ja analysointi sekä tekstien ja videoiden teko ovat sitä, mitä teen toimitusjohtajana, ja yhtä lailla innostavat minua.

    Hyvä työ huomataan

    Niin liikevaihto kuin siitä jäänyt voitto ovat posselaisten ansiota, enkä voisi kuvitellakaan parempaa tiimiä. Possen tarjoamaa palvelua on haluttu ostaa lisää – eli rahaa on virrannut kassaan enemmän. Toisaalta työn laadukkuus näkyy myös säästyvänä rahana, kun virheistä ei makseta. Yrittäjänä ihmisten osoittama arvostus roskakuskeja kohtaan tuntuu entistä arvokkaammalta. Jouluviikolla meille huikattiin kiitosten kanssa hyviä jouluja ja tuotiin suklaatakin.

    Ei Pakkaripossen ensimmäisen vuoden luvuilla lehtiotsikoihin pääse. Se ei estä tuntemasta onnistumista eritoten siitä, että ollaan hitaasti ja varmasti saatu oma firma käyntiin alalla, jolla menestymistä jotkut pitävät lähes mahdottomana. Samalla ollaan saatu nauttia pakkarin ajamisesta hyvällä porukalla.

  • Työ on rankkaa ja yrittäjällä iso vastuu, mutta posse auttaa jaksamaan

    Työ on rankkaa ja yrittäjällä iso vastuu, mutta posse auttaa jaksamaan

    Luulisi jätehuoltofirman yrittäjällä olevan kovinkin rankkaa. Mitä jos käytetty pakkari hajoaakin pahasti? Miten dieselin hinta kehittyy ja voisiko työntekijä jäädä pitkälle sairauslomalle? Jos kuntaurakasta ei selviäkään, maksettavaa kertynee kymmeniä, ellei satoja tuhansia euroja, ja uutiset jäteastioiden paisumisesta urakoitsijan lirin vuoksi kolauttavat mainetta pahasti. Ihme, että pikkufirma on isoilta yrityksiltä voinut urakkaa voittaakaan.

    Eikä helppoa liene työntekijöilläkään. Yrittäjä rummuttaa julkisuuteen tehokkuuden merkitystä, ja kukonlaulun aikaan eteen on avattava 750 jäteastiaa sisältävä lista. Niitähän on reippaasti lähdettävä joulukuun pimeässä vesisateessa siirtelemään satojen kilojen painosta, ylämäistä ja kynnyksistä huolimatta, koska deadline koittaa 16 tunnin päästä, mikä asettaa vaatimukseksi vähintään 46 purkkia tunnissa.

    Roskakuskin työ on usein itsenäistä, ellei jopa yksinäistä. Toisille se on mieluinen piirre. Välillä purkkeja tyhjennetään apparin kanssa, ja voivathan työkaverit olla myös puhelun päässä.

    Kävelyä ja lihastyötä

    Pakkarikuskin jalka liikkuukin reippaasti, työvuoron aikana 3–7 kilometriä, koska kuljettavana on useimmiten matka ohjaamolta auton taakse ja siitä jäteastioiden luokse. Posselaisten aktiivisuusmittarit ovat näyttäneet työvuoron askelmääräksi 5 000–15 000 ja käytetyksi energiaksi 200 kilokalorista lähemmäs 500:tä. Kuorma-auton istuimelle metrin korkeuteen kapuaminen satoja kertoja työllistää reisilihaksia, ja jäteastioiden liikuttaminen monia muitakin lihaksia.

    Työ silti on liikunnasta ja lihasharjoittelusta kaukana. Tosin kävely itsessään – varsinkin sykettä nostavalla reippaudella – voi ihan käydä liikunnastakin, ja ainakin se on pois terveydelle vaarallisesta paikallaan olosta. Sen ohessa työhön kuitenkin kuuluu kehon kuormitusta: tärähdyksiä, kolhuja, ponnistuksia, kiertoja, ei-symmetrisyyttä. Kun rankan työpäivän jälkeen houkutus sohvalla makailuun ja herkkujen syömiseen on suuri, virheellisesti liikuntana pidetty työ saattaakin rapauttaa kropan.

    Henkisesti mintissä

    Olen huomannut, että hyvän kunnon ylläpitäminen torjuu pakkarikuskin työn väsyttävyyden. Kun kuljen töihin fillarilla, kävellen ja hölkätenkin, jalat tahtovat ottaa ripeitä askeleita myös mukien perässä. Kehittyy hyvän kierre, jossa työn ulkopuolinen liikunta saa työssä liikkumisen tuntumaan kevyeltä. Tämän lisäksi ikäviä vaikutuksia kroppaan voi lievittää työfysioterapeutin neuvomilla harjoituksilla. Hyvä kunto todennäköisesti torjuu psyykkistäkin kuormaa, joka helposti voi kasvaa sadoista osoitteista koostuvan työmäärän ja liikenteen vaativan jatkuvan tarkkaavaisuuden vuoksi.

    Työn imunkin näen toteutuvan Possessa, ja sekin suojaa kuormituksen haitoilta. Porukan kesken yhteydessä oleminen työpäivien aikana sekä avoimuus ja arvostava rehellisyys myös osaltaan auttavat jaksamisessa. Pahan paikan tullen työporukassa on aina joku, joka kuuntelee. Hommia tehdään niin, että kaveria ei jätetä ja kaikki tietävät, mitä kuuluu tehdä.

    Posse on minulle suuri voimavara, koska he ovat fiksuja, osaavia ja empaattisia.

    Yrittäjän jaksaminen

    Yrittäjänä ja Pakkaripossen näkyvimpänä edustajana kannan isoa vastuuta, ja yrittäjyyteen kuuluu isoja riskejä. Se ei kuitenkaan ole johtanut sietämättömään kuormaan. Olen kohdannut mielen kriisejä ja hoidellut ne analyyttisen pohdiskelun avulla. Tämä on lisännyt henkistä sietokykyä ja ylipäätään vähentänyt varsinkin etukäteistä murehtimista. Tilalle on tullut ajattelu, että kaikkeen löytyy ratkaisu. Keskusteluavun merkitystäkään ei pidä unohtaa – olen edelleenkin kokenut tarpeellisena keventää yrittäjän psyykkistä kuormaa ammattilaisen kanssa keskustelemalla.

    Toisaalta intohimo roskakuskin työtä kohtaan ja vahva tunneside omaan yritykseen saavat minut koviin suorituksiin. Olen herännyt aikaisin aamulla ja lähtenyt vesisateessa kävelemään juna-asemalle tietäen, että kotiin palaan ehkä vasta illasta, ihan vain koska näen, kuinka se vain kiihdyttää Pakkaripossen menestystä.

    Minulta toivottiin artikkelia yrittäjän ja työntekijöiden fyysisestä ja psyykkisestä jaksamisesta sekä työyhteisöstä. Tässäpä olikin hieman asiaa näistä aiheista! Jätä oma toiveesi alla olevalla lomakkeella.

  • Possella on nyt pakkari – miten käytetyn kuorma-auton osto eteni?

    Possella on nyt pakkari – miten käytetyn kuorma-auton osto eteni?

    Pakkaripossella on nyt oma pakkari – ja oma se on siinä mielessä, että auto on käytössämme, mutta emme ole rekisteriotteen omistaja-kentässä. Auton hankinta liittyy jännittäviin isoihin loppuvuoden tapahtumiin, joista kerron myöhemmin. Kuorma-auton hankkiminen on ollut lisää kiinnostavaa kokemusta siitä, millaista on hoitaa isoja asioita oman yrityksen edustajana – ja miten palkitsevaa asiointi voi olla.

    Hyvä esimerkki on niin kuorma-auton valmistanut kuin meille myynyt Scania. Kuorma-automerkille uskollisuus voi olla valtavan rahan arvoinen ihmisen piirre. Pitkään olin ollut Scania-fani, kunnes Volvon 2020-luvun uudistus sai minut tykästymään toiseen ruotsalaismerkkiin. Muiden posselaisten kanssa merkkivalinnoista keskusteltuani – mehän teemme päätöksiä porukalla – kallistuin takaisin Scaniaan. Heti kun aloin asiakassuhdetta luomaan, Scania otti Pakkaripossen kivasti vastaan: messuilla vietiin vippitiloihin, välitettiin yhteystietoja ja myös otettiin yhteyttä, sain hienon auton kuvauksiin. Vieraillessa ollaan aina saatu kahvi Scania-kupissa.

    Sovittiin, mitä myyjä korjaa ennen luovutusta ja mikä tarkka hinta on.

    Ronin kanssa Kouvolassa testattiin pakkarin keskeisiä ja usein reistailevia toimintoja, kuten lähmärin automaattikierron toimimista vihreästä napista.

    Tutustumisesta kaupantekoon

    Miten käytetyn kuorma-auton osto eteni? Käytetynhän voi löytää vaikkapa netistä, mutta tämän yksilön arvelisin tulleen tietooni perimmiltään some-näkyvyyden ja verkostojen avulla. Lähdin Ronin kanssa tutustumaan autoon Kouvolaan: miten niin auton kuin pakkarin eri toiminnot pelaavat, millainen on ajotuntuma, missä kunnossa ovat pakkarin tyypillisesti kuluvat ja reistailevat osat. Lopulta sovittiin, mitä myyjä korjaa ennen luovutusta ja mikä tarkka hinta on. Minulla ei ollut käytetyn kuorma-auton ostosta kokemusta mutta järkeilin, että samaan tapaan toimitaan kuin mitä tahansa ajoneuvoa ostaessa. Ei myöskään ole mitään syytä epäillä myyjän luotettavuutta.

    Kuorkin hankkimiseen liittyy tietenkin vielä se, miten ostos maksetaan. Vaihtoehtojahan on paljon, ja kuten artikkelin alussa vihjasin, päädyin rahoitukseen. Sitäkin on erilaista, ja ostajan valinta vaikuttaa muun muassa yrityksen taseeseen ja velkaantuneisuuden määrään – niiden yrityksestä julkisuuteen ja sidoskumppaneille antamaa vaikutelmaa on hyvä pohtia. Scanialta saamani palvelun jouhevuudesta kertoo sekin, että vastauksia rahoituskysymyksiin sain vielä iltayhdeltätoista!

    Mitä jos ilmaantuukin iso vika tai auto liukuu jäisellä tiellä puuhun?

    Peräportin tiiviste on pakkarin osa, joka kuljettajien huolimattomuuden seurauksena voi nopeastikin mennä huonoon kuntoon. Kouvolan autossa tiivisteen kunto oli erinomainen.

    Haaveet toteutuvat

    Auton ilmaantuminen rivistöön, samoin kuin auton hankintaan johtaneet suunnitelmat, ovat vaatineet monia järjestelyitä. Liikennevakuutushan oli avattava aivan ensimmäisenä. Hain Pakkaripossen jätehuoltorekisteriin sekä jatkoin liikenneluvan hakemista, jonka olin keväällä aloittanut liikenneyrittäjän tutkinnon suorittamalla. Tankkauskortit olen myös hakenut, teippauksista pyytänyt tarjousta ja auton säilytyspaikasta sopinut. Niin alustan kuin pakkarin huollot ja korjauksetkin on suunniteltu.

    Tätä kirjoittaessani tuskin olen vielä ymmärtänyt, mitä oman kuorma-auton omistaminen ja ajaminen onkaan – se valkenee viimeistään autolla työskennellessä. Jonkun mieleenhän voi helposti tulla murheet, kuten mitä jos ilmaantuukin iso vika tai auto liukuu jäisellä tiellä puuhun. Olen oppinut ajattelemaan, että sitä murehditaan sitten ja kaikkeen löytyy ratkaisu. Kun murheet pitää hallitusti sivummalla, voi keskittyä nauttimaan siitä, että kymmenen vuoden takaiset haaveet ovat toteutuneet.

  • Kuin rekka lepäisi päällä koko painollaan – possen työvälineessä voimaa riittää

    Kuin rekka lepäisi päällä koko painollaan – possen työvälineessä voimaa riittää

    Kävijäkyselyn vastausten mukaan Pakkaripossen logossa olevaa lähmäriä voi luulla kaivinkoneen kauhaksi. Logossa on tarkalleen ottaen pakkarin puristuslevyn toinen osa, taittolevy eli kynsi, sekä sen sylinteri. Puristuslevy on meidän työssämme hyvin keskeisessä osassa, sillä kun käynnistämme jää merkiksi tyhjät astiat, sen astioiden sisällön on puristuslevy hellävaraisesti siirtänyt kyytiin.

    Katso, kuinka hellävaraisesti puristuslevy siirtää astian sisällön kyytiin.

    Jäteastian sisällön lastaaminen pakkariin on itselleni niin innostavaa, että halusin tuoda sen logossa esiin. Niin taittolevyn kuin puristuslevyn toisen osan, siirtolevyn, voimaa pakkarikuski voi hallita yksittäisin liikkein kevyesti ohjattavista vivuista, tai täysin automaattisesti vihreästä napista. Vihreän painaminen on tarjonnut nautintoa jo vuosia: taittolevy aukeaa, siirtolevy siirtyy alas, taittolevy kääntyy sisään, siirtolevy nousee ylös ja rytinä käy.

    Paine sylinterin poikkipinta-alan kanssa määrittää puristusvoiman.

    Varomatonta voimankäyttöä

    Jäte on kuorma-autolla kuljetettavista tavaroista erilainen siksi, että sen ei tarvitse saapua ehjänä perille. Siksi se kannattaa pakata mahdollisimman pieneen tilaan, jotta tieliikenteen maksimimittoihin sopiva auto käytettäisiin tehokkaasti. Näinpä voima ratkaisee. Raskaan sarjan pakkareiden puristusvoima on 300 kilonewtonia – sama kuin rekka lepäisi koko painollaan jätteen päällä.

    Suuren voiman luo hydrauliikka. Auton moottori pyörittää hydrauliikkapumppua, joka taas kierrättää öljyä kovalla paineella sylintereihin. Tuo paine – pakkarissa 260 baria – sylinterin poikkipinta-alan kanssa määrittää sylintereiden puristusvoiman. Maksimivoima ei ole alati käytössä, esimerkiksi jos kyytiin tarvitsee pakata kartonkia tai muovipakkauksia. Suurin voima on usein silloin, kun siirtolevy nousee ylös, sillä sen on nostettava satoja kiloja ylämäkeen kuormatilassa olevan jätteen sekä itse siirrettävän jätteen aiheuttamaa painetta vastaan. Ja silloin kolisee ja paukkuu.

    Ota namipala! Hydrayliikkasylinteriin virtaa toista letkua öljy sisään ja toista ulos, ja letkut ovat usein sylinterin molemmissa päissä. Puristuslevyn sylintereissä ne ovatkin sylinterin samassa päässä, jolloin letkut ja liittimet pysyvät suojassa. Henkilöauton peilin yläpuolella näkyy peräportin nostosylinteri, joka ei ole yhtä paksu kuin lähmärin sylinteri, koska peräportin nostoon ei tarvita niin paljon voimaa.

    Kova kovaa vastaan

    Erityisesti sekajäte voi sisältää kovia esineitä. Taittolevyn kärki onkin ohuempi, jotta se rikkoo esineet helpommin. Toisaalta jatkuva kovan jätteen kauhominen (eli pakkaaminen) rasittaa sylintereitä. Letkut ja liittimet voivat pettää normaalia kulumista aiemmin. Liukupalat kuluvat ja kuupan takalaita vääntyy, jolloin pakkari vonkuu ja piipittää toistuvasti. Sen sijaan se, että lähmäri junnaa paikallaan korkeintaan vähän nytkähdellen, on normaalia: poweri ei enää riitä pakkaamaan jätettä, kun se on kuormatilan seinien sisässä riittävän tiiviinä, jopa 10 000 kilon pakettina. Silloin pakkarikuski lähtee kipille.

    Kotona voi kuulla rytinän ja paukkeen säestämää hydepumpun hurinaa.

    Kuormatilassa sijaitseva vastaseinä yhtäältä työntää kuorman kipillä ulos ja toisaalta on tarjonnut vastapainetta lähmärille. Ilman sitä lähmäri olisi vain siirtänyt jätteen kuormatilaan, ja jäte olisi pakkaantunut vasta kuormatilan ollessa aika täynnä. Biojätteen tosin puristuslevyn halutaan vain siirtävän kuormatilaan, sillä paineella biojätettä puristaessa tulisi vain sotkua. Siksi biokuski ajaa kipin jälkeen vastaseinän eteen.

    Pääsääntöisesti roska-auto syö kaiken, mitä kuljettaja kippaa kuuppaan. Jos kuljettaja näkee wc-istuimen, betonilaattoja tai ratakiskoja astiassa, on hänen parempi jättää astia tyhjentämättä. Ensinnäkin painoa voi olla liikaa jäteastialle ja astiahissille. Toiseksi kuupan takalaita voi vääntyä, ja kolmanneksi sylinterit joutuvat todella kovalle rasitukselle.

    Posse pakkareineen

    Joku kyselyyn vastannut toi esiin sen, että Pakkariposse-nimi ei kerro alaa tuntemattomalle, mistä yrityksessä on kyse. Tästä voi kuitenkin selityksen tarkistaa: Me ollaan porukka, joka kerää roskia pakkareilla, eli jätteen pakkaavilla jäteautoilla. Kolmeakselinen pakkari on voinut ahmia 21-kuutioiseen kuormatilaansa astioiden koosta riippuen 300–700 jäteastian sisällön.

    Sanoisin, että suomenkielisenä yhdyssanana nimi kertoo enemmän kuin jokin vihreä viisaus latinaksi käännettynä. Se ehkä onnistuu välittämään senkin, että me ajetaan pihasta toiseen, ja possen saapuessa jos sattuu olemaan kotona, voi kuulla rytinän ja paukkeen säestämää hydepumpun hurinaa jätteiden kadotessa pakkarin kitaan.

  • Rehellisyyttä, avoimuutta ja arvostusta – näin te arvioitte Pakkaripossea

    Rehellisyyttä, avoimuutta ja arvostusta – näin te arvioitte Pakkaripossea

    Kyselyyn Pakkaripossen yrityskuvasta ja viestinnästä – eli näistä nettisivuista ja videoistani – tuli 170 vastausta. Koko posse on kiitollinen saamastaan palautteesta ja sai entisestään intoa tekemiseensä. Erityisesti vapaa palaute oli huikeaa – samoin kuin se, että 94 prosenttia vastaajista ostaisi meiltä palveluita viestinnän luoman vaikutelman perusteella.

    Kyselyssä ensin pyydettiin näkemystä yrityskuvasta ja logosta, ja alla näkyy kuva vastausten jakautumisesta. Me näyttäydytään selvästi kiinnostavana yrityksenä, vaikkakin näky ei ehkä onnistu kaikkia vakuuttamaan. Myöskään logo ei 15 prosentin mielestä ole onnistunut. Avoimien vastausten perusteella logossa olevaa lähmäriä voi luulla kaivinkoneen kauhaksi.

    Seuraavaksi pyydettiin arvioimaan väitteitä nettisivuista ja sosiaaliseen mediaan tekemistäni videoistani. Vastaukset mielestäni kertovat, että viestintämme onnistuu välittämään kuvaa osaamisesta, vaikka yrityskuvan vakuuttavuutta koskevassa kohdassa olisi kallistuttu samanmieliseen kantaan. Avoimissa vastauksissa esiin tuotiin positiivisina seikkoina sisällön rehellisyys, avoimuus ja roskakuskin työn arvostaminen. Vastaajista osa oli pidempään videoitani seuranneiksi tunnustautuvia, mikä voi saada vastausten myönteisyyden korostumaan.

    Lopuksi pyydettiin kertomaan ensimmäisenä mieleen tuleva asia ja vapaasti antamaan palautetta. Tehokkuus oli hieman odotetusti monen mainitsema asia, mutta viestintä on onnistunut luomaan mielikuvan myös muun muassa kokemuksesta, intohimosta, ammattitaidosta ja rehtiydestä. Muutama vastaus henki sitä, ettei yritys ole tosissaan. Tekstikenttään kirjoitetut terveiset olivat nekin ilahduttavaa ja kannustavaa luettavaa! Pakkaripossen nähtiin olevan uudenlainen ja rohkea lisäys alalle, ja sen toivottiin menestyvän.

    Kyselyn jälkeen oli mahdollista osallistua lahjakortin arvontaan jättämällä yhteystietonsa. Arvoin lahjakortit ja otin voittajiin yhteyttä annettuun yhteystietoon lauantaina 1.11.2025.

    Arvoin voittajat Excelin kaavalla. Lomakkeella lähetetyt yhteystiedot ovat riveillä ja kaava poimi niistä viisi satunnaista. Kuvan oton jälkeen siis painoin Enteriä, ja arvonta oli suoritettu.
  • ”Nyt ei pystytä maksamaan palkkoja” – tilin saldon seuraaminen on jokapäiväistä jännitystä

    ”Nyt ei pystytä maksamaan palkkoja” – tilin saldon seuraaminen on jokapäiväistä jännitystä

    Vielä puoli vuotta sitten osakeyhtiötä perustaessani ajattelin, että on tärkeä osata kirjanpidon termejä, kuten tase, EDITBA ja debit. Nyt vain ajattelen, että osakeyhtiön raha-asioiden toiminnan ymmärtäminen on tärkeämpää ja kirjanpitäjä huolehtii isosta osuudesta. Yrittäjänä vastaan siitä, että rahaa tulee ja rahaa menee.

    Ilman ennakointia 6 000 euron maksu voi yllättää.

    Vastaan myös siitä, että tilillä on rahaa. Olisi se kiusallista todeta työntekijöille, että just nyt ei pystytä maksamaan palkkoja. Suunnilleen siitä syystä, että yrityksellä on saatavia ja sille on lainattu rahaa, laskun päiväys on eri asia kuin maksupäivä ja verottaja ja työeläkeyhtiö ottavat osuutensa myöhemmin kuin työntekijät, tilin saldon seuraaminen on tärkeää. Kirjanpitoslangilla on siis syytä tehdä kassavirtalaskelma.

    Plussien ja miinusten summailua

    Se on minulla yhtä kuin Rahan riittävyys -niminen laskentataulukko. Siinä todella on kyse sen varmistamisesta, että raha riittää palkkojen ja laskujen maksamiseen. Esimerkiksi työntekijöiden ansiotuloverot ja arvonlisäverot erääntyvät myöhemmin – yrittäjän valinnasta riippuen jälkimmäinen jopa viisi kuukautta myöhemmin. Ilman ennakointia 6 000 euron maksu kuun 12. päivä verottajalle voi yllättää. Mutta toisaalta olihan asiakkaalta tulossa maksu juuri ennen sitä?

    Rahan riittävyys -taulukossa käytännössä seuraan sitä, että saldo ei pääse nollaan ennen kuin seuraava maksu asiakkaalta tulee. Taulukkoon täytyy myös ennakoida maksuja ja niiden eräpäiviä kuukausien päähän. Toisinaan yrittäjä ajoittaa ostokset niin, että eräpäivä olisi vasta seuraavan asiakkaalta tulevan maksun jälkeen, jos raha ei muuten riittäisi.

    Ei saldo ole ollut nollassa vaikkakin pari kertaa lähellä.

    Koukuttaa kontrollinhaluista

    Aloin ylläpitää Rahan riittävyys -taulukkoa, kun kesällä näin ensimmäisen kerran hirviömäisen alv-summan ja muistin, että tilillämme oleva rahahan on osittain korvamerkitty. Se on sitä ihan jo palkkojen osalta, joiden maksu ajallaan on minulle tärkeää. Sittemmin Excelin seuraaminen junassa, työvuoron tauoilla, kotona ja mökillä on osoittautunut suorastaan järjestelmällistä ja kontrollinhaluista luonnettani palkitsevaksi.

    Mitä Pakkariposen saldo näyttää? Ei se ole ollut nollassa vaikkakin pari kertaa lähellä. Olen saanut huomata, että ainakin yrityksen alkuvaiheessa summa aaltoilee kolmenumeroisista summista viisinumeroisiin (Excelissä etumerkkikin vaihtelee). Se lienee ok, sillä pitkällä aikavälillä saldo etääntyy aina vain enemmän nollasta – plusmerkkiseen suuntaan.

  • Kolme akselia muttei telivetoa – ison auton osto on vaihtoehtojen punnintaa

    Kolme akselia muttei telivetoa – ison auton osto on vaihtoehtojen punnintaa

    Moni sitä on pohtinut: Mitä rekka maksaa, entä roska-auto? Voiko siihen valita haluamansa värin ja ratin pintamateriaalin? Tuleekohan Bluetoothista iso lisä suhteessa karvalakkiradioon, vai onko se peräti vakiovaruste? Näitähän minäkin pohdin paljon, ja kun yrittäjänä pääsin asioimaan ensimmäistä kertaa kuorma-automyyjän kanssa, huomasin olleeni sekä oikeassa että väärässä. Kokemus on muuten sama kuin Ford Rangeria ostaessa mutta… moni asia on isommin.

    Isoa ja kallista autoa ostava ei ole renkaita potkimassa.

    Jos päätyy Scaniaan, voi saada sähköisesti säädettävät peilit, tehokkaan mutta säästeliään Super-moottorin, perinteisen käsijarruvivun sekä ilmastoidun ja lämmitettävän premium-penkin. Scania päätyi kuvattavaksi omalta myyjältä, kun kerroin tarvitsevani kuva- ja videomateriaalia.

    Mikä on samankaltaista henkilö- ja pakettiauton ostamisen kanssa? Ensinnäkin se on, että on tiettyä merkkiä edustavia kuorma-autoliikkeitä ja myyjillä on siellä työpiste. Niissä on usein niin uusien kuin käytettyjen kuorkkien myynti sekä huolto ja korjaamo. Toiseksi maksuvaihtoehdot ovat samankaltaiset eli joko suora käteiskauppa, osamaksu tai rahoitus. Erilaista sen sijaan raskaalla puolella on se, että liikkeissä on harvemmin paljon uusia esittelyautoja ja valmistajalta ei ole mallia joka elämäntyyliin ja -tilanteeseen. Liikkeessä asioivat eivät ole kuluttajia vaan pikemminkin luonnollisia henkilöitä, pääasiassa edustamassa oikeushenkilöitä.

    Varusteet tarpeen ja tahdon mukaan

    Yritykselle isoa ja kallista autoa ostava ei liikkeessä ole renkaita potkimassa. Myyjä kanssa aletaan luultavasti heti valitsemaan varusteita, ja lähestymistavan voisi muotoilla näin: millä varusteilla auto on sen kuljettajalle ja omistajalle aiottuun työhön sopiva? Vaikka myyjä osaa kertoa, millaisia varusteet ovat ja mikä merkitys on niiden valitsemisella ja valitsematta jättämisellä, ostajan on syytä tuntea työ, jossa autoa käytetään. Myös siitä, että ostaja tuntee kuorma-autot, on paljon apua. Pelkästään kuljettajana työskentelystä tulevan ymmärryksen keskeisistä osista ja toiminnoista pitäisi riittää.

    Päälirakenteiden kanssa hinta kapuaa yli puolen miljoonan.

    Esimerkki Scanian varusteiden valinnasta, kun ostetaan pakkaria

    • Moottori. Koska työssä ei edellytetä vaihtoehtoista voimanlähdettä, päädytään dieselmoottoriin, koska se on edullisempi ja tankkausverkosto on laajempi. Moottorin tehomäärässä huomioidaan tyypilliset massat: kolmeakselinen pakkari painaa enintään 28 tonnia, joten 350 hevosvoimaa riittäisi. Auton käyttäjät kuitenkin pitävät moottorin voimakkuudesta, joten valitaan 390 hevosvoimaa. Scanian Super-moottoreissa on suhteellisen iso teholukema mutta kulutus maltillinen.
    • Ohjaamo. Pakkarin käyttäjät eivät yövy autossa, joten päiväohjaamo riittää. He kuitenkin arvostavat tilaa ohjaamossa, joten otetaan tyypillisempää pakkarin ohjaamoa parikymmentä senttiä korkeampi ja pidempi ohjaamo.
    • Akseliväli. Etu- ja taka-akselin välistä etäisyyttä pohditaan pakkarin eli päälirakenteen valmistajan kanssa. Akseliväliä kasvatetaan ohjaamon pidennyksen verran, jotta pakkarin kuormatila ei pienene.
    • Vetotapa. Pakkariin valitaan vetotavaksi 6 x 2, eli akseleita on kolme ja niistä yksi vetää. Teliveto voisi auttaa ajettaessa maaseudun pienillä teillä mutta miinuksena on korkeampi hinta ja telivedon käytön monimutkaisuus. Lisäksi Scanian tapauksessa miinuksena on se, että jouduttaisiin luopumaan ohjaavasta kolmannesta akselista. Luotetaan siihen, että hyvät renkaat ja pakkarista jo tyhjänä vetävälle akselille kohdistuva massa auttavat pitkälle kuljettajan ajotaidon kanssa.
    Premium-penkki sisältää runsaasti säätöjä ja siihen saa nahkapinnan. Samanlaisen penkin saa myös apukuskille. Penkillä on vaikutus kuljettajan ergonomiaan.

    Mitä se maksaa?

    Hinnasta saa oikeansuuntaista osviittaa tutkimalla myynti-ilmoituksia netissä. Sieltä voi löytää uuden tai vähintään uudehkon alustan – siis vailla päälirakennetta olevan kuorkin – ja tällöin ymmärtää hinnan olevan sadan tuhannen hujakoilla. Lisää tutkimalla havaitsee, että toisten, järeän nosturin kaltaisten päälirakenteiden kanssa hinta kapuaa yli puolen miljoonan, toisten kanssa jäädään 100 ja 200 tonnin väliin. Yhden säiliön pakkari ilman nosturia asettuu myös sinne.

    Hyvin monessa ilmoituksessa lukeekin, että hinnasta sovitaan erikseen. Kuorma-autoa kun ei lisätä ostoskoriin, vaan ilmoituksessa mainittuun myyjään otetaan yhteyttä. Ostaja ja myyjä neuvottelevat hinnan ja kuinka se maksetaan. Ostaja voi tavata toista merkkiä edustavan myyjänkin ja vertailla hintoja. Pidän itse saamiani hintoja luottamuksellisena itseni ja myyjän välisenä tietona sekä liikesalaisuutena. Uteliaalle entiselle minälle vastaan kuitenkin nyt, että monen viihtyvyyteen vaikuttavan varusteen hinta ei ole mitään suhteessa kokonaishintaan.

    Katso videoni kuorma-auton ostosta

  • Roskakuskina ei eläkeikään asti olla – tai niin sitä luullaan

    Roskakuskina ei eläkeikään asti olla – tai niin sitä luullaan

    Onko roskakuskille maksimi-ikää? Jos mietin tuntemiani roskakuskeja, tiedän olevan todisteita siitä, että 60 vuoden kilahtaminen mittariin ei vielä purkkien perässä pinkomista hidasta. Heitä saattaa viedä eteenpäin yksistään asenne: työt on tehtävä, vaikka hallitus suunnittelisi heikennyksiä lakiin, esihenkilö muuttuisi vaativammaksi ja nenäkin olisi vähän tukossa. Ovatko he kuitenkin erittäin harvinainen poikkeus?

    Mielikuvissa ainakin purkkien kiskomiselle joutuu heittämään hyvästit kauan ennen eläkeikää. Helsingin Sanomien jutussa vuodelta 1997 Roskakuski on nuori ja vahva todetaan, että harva roskakuski on yli 50-vuotias. Selkä-, polvi- ja olkapääkivut vaivaavat vanhempia kuljettajia. Liiton mies toteaa jutussa, että YTV:n (HSY:n edeltäjä) kilpailutusten myötä työtahti on koventunut. Kansan Uutisten jutussa vuodelta 2013 viesti on sama: eläkeikään asti ei roskakuski pääse. Kun Työterveyslaitos tutkimuksessaan vuodelta 2016 haastatteli useita roskakuskeja, nämäkin arvelivat harvan jäävän kyseisestä työstä eläkkeelle.

    ”Harva roskakuski on yli 50-vuotias.”

    Moni asia on paremmin

    Vastaani ei ole tullut sellaista tutkittua tietoa, että roskakuskeilla olisi viisikymppisinä edessä ammatin vaihto – sen sijaan tiedossani on, millaista työ on. Yksistään Hesarin jutun ajoista on todella paljon muuttunut: astioissa on yhä useammin toimivat pyörät, lajittelu on lisääntynyt, pakkarit ovat kehittyneet. Työstä kertomani ja töissä mukanakin olemisen perusteella työfysioterapeutti on voinut tehdä ohjeet hyvään työergonomiaan sekä lihastreeniin ja palauttavaan liikuntaan. Sekin lienee nykyään paremmin, että työkykyyn satsataan ennakoivasti.

    Kaikki aika vuorokaudessa, kun takamus on irti penkistä, pienentää ennenaikaisen kuoleman riskiä.

    Itselläni on eläkeikään ainakin 30 vuotta, enkä usko haluavani jäädä työelämästä pois silloinkaan. Nyt olisin halukas toimimaan yrittäjyyden ohessa roskakuskina sinne asti – ja haluan turvata saman mahdollisuuden muillekin posselaisille. Tukena on tutkimustieto ja käytännön kokemukset. Meillä on työterveyshuollon asiantuntijoiden kanssa tekemäni, kaikille työntekijöille tarkoitetut hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävät ohjeet. Ne vastaavat nimenomaan kysymykseen, miten huolehditaan itsestä niin, että pystytään tekemään työtä niin pitkään kuin halutaan.

    Esikuvana toimii eräs roskakuski.

    Terveyshyötyä

    Myös lakisääteistä työsuojelun toimintaohjelmaa tehdessäni olen tutustunut tutkittuun tietoon. Ammattikuljettajathan voivat istua paljon, ja se aiheuttaa tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Tutkimus jopa povaa yli 2 tunnin päivittäisellä istumisella suurentunutta ennenaikaisen kuoleman riskiä. Pakkarikuskit sen sijaan istuvat vain pienen osan työvuoron kestosta ja istumiset ovat lyhyitä jaksoja, joiden välissä he kävelevät. Tutkimuksen mukaan kevyt aktiivisuus pitkin päivää olisi tehokkaampaa terveyshyödyn saamiseksi kuin saman energiankulutuksen hankkiminen kerralla ja muun ajan päivästä istuen. Voidaanko jopa väittää, että pakkarikuskin työstä saa terveyshyötyä, koska se vähentää istumisen haittoja?

    Tämä on tietysti maallikon pohdintaa, ja kaipaisinkin lisää tutkimusta roskakuskin työn terveysvaikutuksista. Joka tapauksessa uskon vahvasti, että roskakuskin työtä ei ole pakko lopettaa työuran keskellä vaan purkkeja voi kiskoa eläkeikään asti. Tärkeimpänä tämänhetkisen tiedon valossa pidän omasta kropasta huolehtimista: liikuntaa työn ohessa, riittävää lepoa ja terveellistä ruokaa. Esikuvana tähän näkemykseen toimii eräs roskakuski, johon tutustuin parikymppisenä Etelä-Savossa. Vaikka hänellä taisi olla ikää kolme kertaa enemmän, hän teki töitä kuin kone. Loppukesästä työvuorojen jälkeen hän hyppäsi polkupyörän selkään ja lähti marjametsälle.

  • Kun jätefirmat vähenee, pidot paranee – ja asukas maksaa laskun

    Kun jätefirmat vähenee, pidot paranee – ja asukas maksaa laskun

    Päivitys 8.3.2026: Jätehuollon markkinaa on hiljattain tutkittu, minkä sain tietää kuluneella viikolla. Tutkimus ei tuonut esiin aihetta korjata alla olevia näkemyksiäni. Tutkimuksen mukaan kuitenkin kuntayhtiöiden urakoita voittaneista 84 % on pieniä yrityksiä mutta kaikista urakoista suurilla on 65 %. Lisäksi on nähty viitettä tyhjennyshinnan laskusta isojen osallistumisen myötä, mutta siitä ei voi ilman lisäselvityksiä päätellä, että isojen osallistuminen laskisi aina hintoja.

    Suomessa jätehuollon markkinat ovat kummalliset. Maassamme on yhtäältä markkinatalous, eli kuka vain saa perustaa firman ja alkaa myydä hyödykkeitä. Kysyntä ja tarjonta määräävät niiden hinnan. Sen seurauksena pitäisi olla niin paljon kilpailua, että kuluttajat – jätehuollon tapauksessa tyhjennyksen maksavat asukkaat – voittavat. Toisaalta meillä on myös vielä kahdenlaista jätehuollon järjestelmää: kiinteistön järjestämä ja kunnan järjestämä.

    Valtava määrä pieniä jätefirmoja on myyty parille isolle yritykselle.

    Kiinteistön järjestämässä jätehuollossa markkinatalous on ehkä osittain toiminut: yrityksiä on perustettu paljon, mutta kuluttaja ei aina ole voittanut. Tyhjennyksen hinta on jopa samalla kadunpätkällä rajusti vaihteleva ja korkeampi kuin kunnan järjestämässä jätehuollossa. Tätä ovat muun muassa selvittäneet Yle ja Turkulainen.

    Jyväskylästä lähtenyt Sihvari laajensi toimintaansa pääkaupunkiseudulle ennen kuin siitä tuli yksi 12 jätehuoltofirmasta, joita kaksi isoa yritystä on vuosina 2015–2025 ostanut. Kuva on otettu Helsingin Suutarilassa 2021.

    Pienet poistuvat

    Kunnan järjestämässä jätehuollossa isojen määrien niputtaminen on etu. Kun vaikka kuntien omistaman yhtiön alueen 50 000 asukkaan roskisten tyhjennys kilpailutetaan ja jaetaan kulut tasan, hinnan voi olettaa olevan edullinen. Siihen johtaa myös tehokkuus, joka saadaan ajojen järjestämisestä kokonaisuutena. Markkinatalouskin voi toteutua edelleen: kuka vain voi perustaa firman osallistuakseen kilpailutukseen ja yritysten kisatessa halvimman hinnan tarjoamisesta kuluttaja lopulta voittaa – vai voittaako?

    Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, kun kotitalouksien roskisten tyhjennys on yhä useammalla paikkakunnalla siirtynyt kunnan vastuulle, valtava määrä pieniä jätefirmoja on myyty parille isolle yritykselle. En tiedä, onko syynä siihen nimenomaan kunnan vastuulle siirtyminen, mutta paljon olen lukenut kuntaurakkaan kielteisesti suhtautuvia pienten firmojen kirjoituksia. Lopputuloksen näkeekin reissatessaan Suomessa, kun Kymenlaaksosta Etelä-Savoon roska-autoissa ovat vain samat tutut nimet.

    Kiellettyä kilpailunrajoitusta

    Muutaman yrityksen hallitessa markkinoita alkaa mieleen juolahtaa epäilyksiä kilpailun terveellisyydestä. Kartellihan on sitä, että yritykset sopivat salaa asioita rajoittaakseen kilpailua. Jätehuollon kilpailutuksessa yritys A ja B vaikkapa kertoisivat toisilleen, mitä hintaa ne tarjoavat missäkin urakassa ja sopivat, että tietyissä urakoissa eivät alita toistensa tarjouksia. Kartelli on tunnettu ja kenties räikein esimerkki kielletystä yritysten välisestä yhteistyöstä. Sellaista ei ole paljastunut kunnan järjestämässä jätehuollossa.

    Kilpailutuksen osallistujat alkavat tuntea toistensa toimintaa.

    Sitä en usko myöskään kunnan järjestämässä tapahtuvan, sillä riski on osallisille valtava: kiinni jääminen (ja kartellin osapuolihan muut käräyttäessään voi jäädä vaille rangaistusta) yhdessä kilpailutuksessa tietäisi ainakin määräajaksi kaikista tulevista kilpailutuksista ulos sulkemista sekä luultavasti vaikuttaisi oleviinkin urakoihin. Sakkoja ropisisi rutkasti, ja yrityksen maine kokisi valtaisan kolhun.

    Hintojen kilpailuttaminen takaa halvimman hinnan kertomatta, olisiko hinta voinut olla sitäkin halvempi.

    Ei kiellettyä kilpailun rajoittumista

    Mutta entä sitten, kun yritysten välinen toiminta yhdenmukaistuu ilman tarkoituksellista kiellettyä yhteistyötä? Niin voisi käydä, kun muutama yritys kerta toisensa jälkeen ovat ainoita kilpailutuksen osallistujia ja alkavat tuntea toistensa toimintaa. Käy vaikkapa niin, että yritykset huomaavat tarjousten pysyvän aina parin prosentin päässä toisistaan, jolloin kukaan ei ota peliliikkeekseen rajua, kenties tappiollista pudotusta turvatakseen urakan voittamista – ja näin ei asukkaan maksama tyhjennyshintakaan tule tippumaan.

    Vaikka yritysten välillä ei olisikaan kiellettyä yhteistyötä, markkinan keskittyminen harvalle varsinkin isolle yritykselle tuppaa parantamaan vain näiden yritysten tilannetta. Ne voivat vaikuttaa palveluiden hintaan, ja se tuskin ei yleensä johda kuin hintojen nousuun. Näin ollen jätehuollon markkinat Suomessa ovat ihmeelliset: kun jäteastian omistaja kilpailuttaa tyhjentäjän, yrittäjiä kyllä riittää mutta hinta voi olla korkeampi kuin voisi. Kun kunta kilpailuttaa tyhjentäjän, yrittäjät kaikkoavat ja hinta voi yhä olla korkeampi kuin voisi.

  • Terveyden vuoksi töissä kannattaisi juostakin

    Terveyden vuoksi töissä kannattaisi juostakin

    Pakkaripossessa roskakuskien ei ole pakko juosta, eikä se ole välttämätöntäkään, jotta työt ehditään tekemään. Itse toisaalta otan vähintään ripeitä askeleita, jotka usein muuttuvat suoranaiseksi hölkäksi. Tällöin esimerkiksi 50 metrin matka pihan perälle astiaa hakemaan sujuu itselle mieluisammin. Hölkkään työmatkoja, joten koen nopeuden myös töissä mieluisaksi. Veren maku suussa en sitä tee, ja meillä on työntekijöitä, jotka eivät juokse.

    100-250 kävelyä hytiltä astioille tekee 2,4-3,5 kilometriä

    Joidenkuiden TikTokissa kommentoineiden mielestä juokseminen (tai hölkkääminen) olisi työturvallisuuden vastaista. Kieltämättä liiallinen vauhti suhteessa taitoon voi ollakin vaarallista. Hölkkäämisen tapauksessa siis sitä voisikin kompastua ja lyödä leuan asfalttiin, jos kehoa ei osaisi hallita myös nopeuden kasvaessa. Työmme turvallisuutta pohdimme ja meillä on kattava työturvallisuuden toimintaohjelma ja ohjeita turvalliseen työskentelyyn sekä työterveyshuollon kanssa tekeillä hyvinvoinnin opas.

    Pidemmät jätepisteen ja auton väliset matkat saatan hölkätä. Tällöin myös saa sykettä nostettua ja työvuoron liikkumista lähemmäksi liikuntaa.

    Kävelyä sekä nousuja ja laskuja

    Teki työtä millä tahdilla vain, siinä erottuu kaksi fyysisen aktiivisuuden kokonaisuutta: kävely ja autoon nousut ja laskut. Kun roskakuski kävelee pakkarin ohjaamon ovelta peräpäähän ja siitä vähintään pari metriä jäteastioille, on hän kulkenut noin 10 metriä. Astian tyhjennys hissillä lisää matkaa ainakin 4 metrillä ja paluu ohjaamon ovelle 10 metrillä. Yksi kohde, kävelyä 24 metriä.

    Keskimääräinen työvuoron kohdemäärä voisi olla 200-300, ja koska osan paikoista saa samalla pysäytyksellä, voisi vuorossa olla 100-250 kävelyä hytiltä astioille. Se tekee 2,4-3,5 kilometriä. Erityisesti reisilihaksia kuormittavia autoon nousuja ja laskuja on yhtä lailla 100-250. Askeleita kertyy tuhansia, apparilla voi ylittyä kymppitonnikin.

    Jäteastioiden liikuttelu taitaa olla ihan muuta kuin terveydelle hyväksi: vartalon kiertoja, ponnistuksia, epäsymmetristä lihasten rasitusta. Autoonkin siirtyessäänkin kuski tekee lihaksilla yksipuolisia toistoja.

    Ei liikuntaa

    Vaikka liikettä roskakuskilla riittääkin, ei se ole liikuntaa. Sorruin itse esihenkilötyössä esittelemään vaikkapa työnhakijoille työtä liikunnallisena, ja tällöin saatoin luoda vaikutelman, että roskakuski saa töissä terveyden ylläpidon vaatiman liikunnan. Pahimmillaan siitä seuraa käsitys, että voisi syödä mitä vain ja löhöillä loppuillan sohvalla. Oikeasti riippuen kuskin fyysisistä ominaisuuksista työvuoro saattaakin kuluttaa vain saman määrän kaloreita, mitä saa yhdestä hampurilaisesta.

    Työssä liikkuminen ei vastaa vapaa-ajan liikuntaa

    Vielä yllättävämpää on se, että tutkimuksen mukaan työssä liikkuminen ei vastaa terveysvaikutuksiltaan vapaa-ajan liikuntaa. Tämä selvisi, kun kysyin roskakuskin työn vaikutuksista terveyteen UKK-instituutista. Toisaalta ei roskakuskin työn vaikutuksia ole erikseen tutkittu ja se on varmaa, että kävely ja nousut ovat liikettä – siis pois paikallaan olosta, joka sairastuttaa.

    Tarvii salilla käydä

    Työn liikkuvuuden lisäksi roskakuski siis näyttäisi tarvitsevan liikuntaa. Työn liikkuvuus voi jopa petollisesti viedä terveydelle tarpeellisen liikunnan innon, ja toisaalta liikunnan harrastaminen työn ohessa ylläpitää jaksamista töissä. Työfysioterapeutin mukaan kevyt liikunta itse asiassa palauttaa työvuoron jälkeen.

    Vaikka se aluksi voi raskaalta vaikuttaa, työvuoron jölkeen on syytä siis vaikkapa kävellä kotiin, tai hurauttaa autolle kuntosalille tai kuntopiiriin. Ja jos työvuorossa mukien perässä hölkkää (tai juoksee) niin, että sykekin nousee, ainakin arkijärjellä kuvittelisi jo saavansa liikuntaa.