Tekijä: Aki Pouta

  • Posseen on vaikea päästä töihin, mutta Miro teki sen lomakkeen lähettämällä

    Posseen on vaikea päästä töihin, mutta Miro teki sen lomakkeen lähettämällä

    Pakkaripossen uusin vahvistus Miro on esimerkki siitä, miten työpaikan saaminen on toisinaan kiinni sopivasta ajoituksesta. Toisaalta hänellä on juuri sitä asennetta, jota Possessa arvostetaan.

    Miro lähetti yhteydenottolomakkeella kiinnostuksen herättävän viestin samaan aikaan, kun olin alkanut nähdä tarvetta työntekijälle. Päätös viidennen työntekijän ottamisesta ei tosiaan tapahtunut hetken mielijohteesta vaan olin pidempään kahden vaiheilla – kunnes Sysmän urakan sekä asiakkaan lisätarpeen varmistumisen myötä tein päätöksen muiden posselaisten kanssa rekrytoinnista.

    Työsopimuksen allekirjoitimme Mäkkärissä.

    ”Pakkaripossesta oli hyvä mielikuva ja se oli kooltaan kiinnostava”, Miro kertoo viestin lähettämiseen johtaneista syistä. Ainakaan mieluisan työsuhteen syntymistä en näe mahdollisena, jos osapuolet eivät olisi toisistaan kiinnostuneita.

    Miro oli ajanut kuorma-autolla elintarvikkeita ja pakettiautolla lähetyksiä myös Helsingin keskustassa ennen kuin hänestä tuli posselainen.

    Pakkariposseen on suoraan sanottuna vaikea päästä töihin. Osittain siihen on syynä se, että posse työskentelee rima korkealla ja intohimoisesti. Ennen työsopimuksen tekoa olikin viikkojen verran tutustumista ja pohdiskelua puolin ja toisin.

    Tavattiin kahvilassa kasvotusten ja soiteltiin. Oli jo aiemmin lukkoon lyötyjä menoja ja muita työmahdollisuuksia. Silti Miro palasi aina sovitusti asiaan. Itsekin onnistuin Miron mukaan pitämään hänet hyvin ajan tasalla. Välillä kiireisen arjen keskellä rekry vietiin käytännöllisesti maaliin. Työsopimuksen kävimme läpi ja allekirjoitimme Mäkkärissä.

    Ennen töiden aloitusta Miro kävi työvaatemyymälässä sovittamassa ja tilaamassa työvaatteet, ja toisesta yhteistyöliikkeestä hän valitsi mieluisat turvakengät. Lisäksi hän tutustui Pakkaripossen työturvallisuusohjeisiin. Lumi peitti Etelä-Suomenkin kadut juuri, kun Miron oli aika tutustua pakkarin ajoon.

    ”Pidän itsenäisestä työskentelystä, ja palkassakaan ei ole moittimista.” Miro pääsee nauttimaan siitä, että Possessa huomioidaan kovatasoisuus myös rahallisesti.

    Perehdytyksen halusin olevan laadukas ja kestävän niin kauan, että Mirolla olisi valmius työskennellä itsenäisesti Possen arvojen mukaisesti. Jo ensimmäisenä päivänä sain huomata, että Miro osoitti huikeaa oppimisen nopeutta ja auton käsittelyn taitoa.

    Hän oli nopeasti ottanut turvallisen työskentelyn haltuunsa, joten saisiko mukaan jo nopeutta? Miten olisi, jos yllättäen antaisin Mirolle vaativan oloisen haasteen ja jäisin itse katsomaan sivusta?

    Yksi oli tietyn mukia per tunti -lukeman saavuttaminen omakotialueen kadunpätkällä. Kerroin sen yllättäen kadun alkupäässä ja jäin repsikan paikalle seuraamaan tekemistä. Laitoin vielä puhelimen sekuntikellon näkyville kojetaululle.

    ”Pakkariposse on poikkeuksellinen työyhteisö.”

    Miro muistelee, että hän epäili lukemaan pääsemistä. Silti hän yritti täysillä. ”En katsonut kelloa vaan keskityin tekemiseen. Kadun päässä teholukema oli reilusti yli tavoitteen.”

    ”Koen, että rauhallisuus ja ajotausta ovat omia vahvuuksiani teholukemiin pääsyssä. Vaikka teen töitä reippaasti, en ala sähläämään.”

    Pakkarikuskin työn fyysisyys tukee Miron omia tavoitteita salilla käynnin ohella.

    Olin ehkä yllättynyt, että Miro kyseli töitä yrityksestä, joka ei ollut työntekijöitä hakenut. ”Aloin pohtimaan roskakuskiksi siirtymistä, kun TikTok täyttyi Akin videoista”, Miro kertoo. ”Pakkaripossesta oli hyvä mielikuva.”

    Itse en ollut pitänyt julkaisujani sellaisina, mitkä varsinaisesti houkuttelisivat hakemaan töihin Pakkariposseen. Viestini niin somessa kuin nettisivuilla on ollut sen suuntainen, että työskentely Possen odotusten mukaisesti pakkarikuskina ei ole helppoa. Puhuin työn vaativuudesta Mirolle myös ennen työsopimuksen tekoa. Miro ei silti alkanut peruuttaa. ”Uskoin pärjääväni ajokokemuksen ja hyvän kunnon avulla.”

    Puolitoista kuukautta ja tuhansia purkkeja myöhemmin Miro on hyvin pärjännytkin. Omakotisuoran haasteessa Miron osoittama asenne on näkynyt työskentelyssä upeasti.

    Talven liukkailla ajo oli Miroa kuitenkin jäänyt kalvamaan. Possen kesken vietetyssä ravintolaillassa jaoimmekin ajatuksia vaikeissa olosuhteissa pärjäämisestä. Tärkeintä on rauhallisuus ja varman päälle pelaaminen.

    Ensimmäinen vuoro itsenäisesti jäi Miron mieleen. ”Olin ylipukeutunut noin 20 asteen pakkaseen. Todella hikisenä sain homman ajallaan hoidettua kuitenkin.”

    Miro on sittemminkin saanut huomata, että yksi syy Pakkaripossen olemassaoloon on se, että saadaan hyvällä porukalla ajaa roskia intohimoisesti. Yhteyttä posse pitää tiiviisti, ja porukassa autetaan ja joustetaan.

    ”Pakkariposse on poikkeuksellinen työyhteisö. Työkaverit ovat mukavia ja ottivat minut vastaan todella hyvin. On ylpeyden aihe työskennellä näin mukavassa ja intiimissä porukassa, jossa ollaan päivittäin vuorovaikutuksissa.”

  • Mokani vuoksi tilikauden tulos oli 7 500 euroa pielessä

    Mokani vuoksi tilikauden tulos oli 7 500 euroa pielessä

    Jätin eilen yhtiökokouksessa vahvistamamme tilinpäätöksen Patentti- ja rekisterihallitukseen, ja netistä tiedot lienevät kaivettavissa lähiaikoina. Joulukuun artikkelissa kerroin laskelmaani pohjautuvia tietoja ensimmäisestä Pakkaripossen tilikaudesta, koska halusin jo etukäteen kertoa kiinnostusta herättävän yrityksen onnistumisesta. Annoinkin julkisuuteen virheellistä tietoa: tilikauden tulos olikin 4 534,91 euroa plussan puolella – ei 12 000 euroa. Artikkeli perustui omiin laskelmiini, mutta vahvistetut luvut ovat kirjanpidon ammattilaisen laatimat.

    Ei yritys voi itsellään pitää summaa, jos siitä 60 % pitää maksaa jollekulle.

    Valtavan eron luvuissa aiheutti se, että kirjanpidossa pyritään tarkkaan ja ajantasaiseen kuvaan taloudellisesta tilanteesta. Osa sitä on suoriteperusteisuus, jonka koukeroita olin jo pidemmän aikaa pyrkinyt ymmärtämään tulosta seuratessani. Jos työntekijä hakee liikkeestä turvakengät joulukuussa ja laittaa ne heti jalkaansa mutta lasku maksetaan eräpäivänä tammikuussa, kenkien arvonlisäveroton hinta pienentää joulukuun voittoa. Koska tilikausi monella yrityksellä, kuten meilläkin, vaihtuu vuodenvaihteessa, turvakengät pienentävät edellisen vuoden tulosta, vaikka raha siirtyy tililtä seuraavan tilikauden puolella.

    Olen päättänyt oppia tuloksen laskennan, joten oppiminen jatkuu. Jos kerron tilikaudesta toistekin ennakkoon, osaan huomioida siirtovelat.

    Tilikauden tulosta pienentävät siis nekin maksut, jotka eivät lähde tililtä ennen tilikauden päättymistä mutta jotka joskus on maksettava. Näitä kutsutaan siirtoveloiksi, ja nekin tähtäävät ajantasaisuuteen: ei yritys voi itsellään pitää summaa, jos siitä 60 prosenttia on maksettava myöhemmin jollekulle. Julkisen tilinpäätöksen taseessa näkyy siirtovelan yhteismäärä, mutta tuloslaskelmassa se on paloiteltuna kululajeihin ja upotettuna jo maksettuihin kuluihin.

    Liikevaihdosta on jaettu sen aikaan saaneille se, mitä kuuluukin.

    Suoriteperusteisuuden osasin pitkälti huomioida laskelmissani, ja varsinaisen kämmin tuloksen laskennassa tein siirtoveloissa. Niistäkin iso osuus olivat vuosilomapalkat. Tietyn määrän kuukaudessa työskenteleville työntekijöille kertyy vuosilomapäiviä pitkin vuotta, joten samaan aikaan työntekijälle kertyy maksettavaksi vuosiloman palkkaa. Vaikka palkat työnantaja maksaisikin seuraavan vuoden kesänä, tilikauden vaihtumiseen mennessä kertyneet vuosilomapalkat ovat jo pois tuloksesta.

    Toisaalta ennakko olisi voinut mennä pieleen siitäkin syystä, että Scanian moottori olisi levinnyt jouluaatonaattona, ja se olisi korjattu viikossa ja siitä laskutettu 7 500 euroa. Luotan kyllä Scaniaan, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, miten eritoten tuoreen kuljetusyrityksen tilikauden tulos voi mennä miinukselle. Olen edelleen tyytyväinen siihen, että Pakkaripossen tulos oli ylipäätään plussalla.

    Työntekijöiden palkat maksetaan pari viikkoa sen aikajakson jälkeen, jolta palkat kertyivät, mutta kirjanpidossa palkat ovat sen tilikauden kulua, jolle aikajakso sijoittuu. Tilikauden aikana kertyneet vuosilomapalkat ovat myös kyseisen tilikauden kulua.

    Sitä paitsi liikevaihto todella oli ”reilusti yli” 100 000 euroa, nimittäin lähes 112 000 euroa. Siitä on jaettu sen aikaan saaneille se, mitä kuuluukin, eli palkat. Tulos ei myöskään ole sama asia kuin tilillä oleva raha – kuten nyt olen esiin tuonut, tilikauden tulokseen vaikuttaa maksettavaksi kertynyt summa aiemmin kuin pankkitilin saldoon. Toiseksi tulos ei ole sama kuin oma pääoma, joka osakeyhtiön on pidettävä plussalla ja joka Pakkaripossella on noin 15 500 euroa.

    Se, että tulos olikin ennakoimaani pienempi, ei loppuviimein vaikuta mihinkään. Tärkeämpää minulle on tilin saldon pitäminen riittävänä. Toki osakeyhtiön raha-asioihin liittyvää oppia olen saanut. Päivittäin jatkamme samaa laadukasta työskentelyä, ja Pakkariposse vahvistuu päivä päivältä. Näyttää siltä, että alkuvuoden mittaan pääsen kertomaan jälleen ison uutisen – ja en siitä vielä kerro enempää, jotta en taas antaisi ennakkoon virheelliseksi osoittautuvaa tietoa.

  • Ykskaks anturi älähtää ja hommat seisahtuu – oliko oma pakkari hyvä ostos?

    Ykskaks anturi älähtää ja hommat seisahtuu – oliko oma pakkari hyvä ostos?

    Ensimmäisen pakkarin ostamisesta päättäessämme Norba hieman meitä arvelutti, mutta emme antaneet sen lopulta olla este. Hollantilainen pakkarivalmistajahan meni konkurssiin toissa vuonna, ja sen väittäisin olevan jätehuollon alalla tunnettu antureiden aiheuttamista katkoksista työhön. Mekin olemme saaneet niistä osamme: peräportin lukituksesta kertova Error 003 kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmaantuu ohjauspaneeliin voimakkaan piipityksen säestämänä ja estää koko pakkarin käytön. Pakkareita tuntevina se ei meille ollut yllätys. Vika johtuu siitä, että induktiivianturi ei havaitse edessään olevaa metallia.

    On vikoja, joita ei voi itse korjata mutta joilla ei ole kiire.

    Pakkarilla – eli Norban päälirakenteen ja Scanian alustan muodostamalla kokonaisuudella – olemme silti saaneet hommat hoidettua, ja käytetyksi pakkari on ollut oikein hyvä. Minulle on jäänytkin tunne, että ensimmäisen käytetyn osto sujui hyvin. Lähinnä olin miettinyt sitä, kuinka paljon minun olisi pitänyt selvittää piilevienkin vikojen mahdollisuutta ja vaatia niiden huomioimista kaupassa. Käytetyn ostamisesta kertoo se, että myyjän ja ostajan välisessä sopimuksessa todetaan, että auto myydään sellaisena kuin se on autoa luovutettaessa. Kun ostaa käytettyä, ei voi vaatia uutta.

    Ajolistat ovat tabletilla, jonka haluamme olevan tukevasti hyvässä sijainnissa kuljettajan paikkaan nähden. Telineen tilasin suomalaisesta liikkeestä, ja sen kiinnitys on esimerkki töistä, joita voi kuorma-autoon tehdä itse.

    Toisaalta ennen kauppaa tehdessä sovin myyjän kanssa tutustumisen yhteydessä huomaamiemme ja jo myyjänkin huomauttamien vikojen korjaamisesta. Esimerkiksi penkin istuinosan reuna sekä kuljettajan oven kahva olivat rikki, mikä onkin pakkareissa hyvin tyypillistä, ja molemmat osat vaihdettiin ennen luovutusta. Myös hinnassa myyjä tuli vastaan. Minulle jäi vaikutelma rehdistä ja asiantuntevasta kaupankäynnistä, ja nostan erikseen senkin, että sopimustekstit oli erittäin selkeästi kirjoitettu. Valitettavan usein viestinnässä yliarvioidaan vastaanottajan kykyä telepatiaan.

    Myös auton ylläpito on laitettu käyntiin. Huollot voisi tehdä jopa itse (jos on lämmin halli) mutta toisinaan on järkevämpää teettää ne Scanialla tai ei-merkkiliikkeessä. Määräaikaisissa eli ikään kuin ennakoivissa huolloissahan pääasiassa vaihdetaan öljyjä ja suodattimia. Scanian oman huolto-ohjelman mukaan tietyt toimenpiteet ovat sykleissä, joita kutsutaan S-, M- ja L-huolloksi. Jokavuotinen kuorma-auton määräaikaiskatsastus voidaan sovittaa huollon yhteyteen.

    Yrittäjän pelkoa lieventää valtavasti ammattitaitoinen kuljettaja.

    Kun tarve käyttää kuorma-auto huollossa ei olekaan ennakoitu, sitä voi kutsua korjauttamiseksi. Kuorma-autoissa on paljon fiksattavaa, jonka voi tehdä itse, aina sulkien vaihtamisesta alleajosuojan palkin uusimiseen. Sitten on vikoja, joita ei voi itse korjata mutta joilla ei useinkaan ole kiire, kuten se, että ilmastointi ei talvella puhalla kylmää. Mutta on myös vikoja, jotka pysäyttävät auton kokonaan – ja itse asiassa näin kävi akkujen kanssa. Ne alkoivat olla liian heikot talvipakkasille.

    Roni ei annan Norban reistailujen estää töiden tekemistä vaan ottaa työkalut tarvittaessa käteen. Pakkarissa on kovasti hänen mieleensä se, että alusta on Scania.

    Kuorma-autosta voi siis aivan yllättäen koitua kuluja, ja usein ne ovat nelinumeroisia. Yrittäjän pelkoa kuitenkin lieventää valtavasti ammattitaitoinen kuljettaja, joka lähtee tutkimaan ja korjaamaan työtä vaikeuttavia ongelmia sen sijaan, että jämähtäisi odottamaan ohjeita työjohdolta. Toisaalta hän käyttää autoa niin, että iso määrä murheita jää alun alkaen toteutumatta.

    Scaniassa oli ja on yhä kaikenlaista pientä, joka häiritsee niin Ronia kuin minua. Kaiken pitää näyttää ehjältä ja toimia hyvin, joten Norban Error 003:een sinnikkäästi etsittiin ratkaisu ja lopulta löydettiinkin se. Onhan Scaniassa myös vielä lähinnä kosmeettisia puutteita, kuten sivupeilien välistä puuttuva muovinpala. Siihen saattaa saada muutamalla kympillä uuden, tai pahimmillaan koko peili on vaihdettava. Välillä saattaakin Roni todeta, että ei ehkä ihan kaikessa tarvitse hifistellä. Mitä Pakkariposse olisikaan ilman posselaisia.

    Muokkaus 7.2.2026: Lisäsin tiedon, että Norban Error 003:een löydettiin ratkaisu.

    Jutun pohjana on kaksi artikkelitoivetta: kuorma-autoista kiinnostuneena ja alalla olevana haluttaisiin tietää meidän ensimmäisen pakkarimme huollosta sekä siitä, mitä kuluvaa osaa joutuu vaihtamaan ennen käyttöön ottoa. Jätä oma artikkelitoiveesi alla olevalla lomakkeella.

  • Oman urakan aloitus oli sysmäläistä maaseutua parhaimmillaan

    Oman urakan aloitus oli sysmäläistä maaseutua parhaimmillaan

    Aloitimme ensimmäisen oman urakan Päijät-Hämeessä sijaitsevassa Sysmässä tammikuun 2. päivä. Itselleni Sysmä oli tuttu Keski-Suomen ja Uusimaan välisiltä automatkoilta kahvipaikkana ja Ronille sitäkin tutumpi, mutta ajatuksen oman firman edustajina vastaamassa jätehuollon toimivuudesta voisi ajatella jännittävän.

    Perjantaina ei auttanut kuin alkaa työstämään ajolistan punaisia pisteitä. Scanian keula suuntasi haja-asutusalueelle aamulla kahdeksan jälkeen, jotta tulisi nopeammin valoisaa. Sysmässä uutta urakoitsijaa odottivat aivan ensiluokkaisesti hoidetut tiet. Sen lisäksi keli oli parasta, mitä talvi tarjoaa: poutaa ja pakkasta. Sääennusteessa mahdollisena pidettyä, tiet liukkaiksi tekevää sankkaa lumisadetta ei tullutkaan.

    Ronin kanssa tultiin siihen tulokseen, että ei kokeilla, nouseeko Scania mäen vielä takaisin ylös.
    Kun lumen alta on osittain hiekkaakin näkyvissä, ei kuorma-autolla hirvitä lainkaan ajaa. Saimme tietää, että valtionkin väylistä suurimman osan hoitavat paikalliset.

    Osa roskakuskeista ajaa lähinnä kaupunkialueella, osa maaseudulla – ja toki on molemmissa ajavia. Kaupungissa haastetta tarjoaa liikenne, ahtaus ja jätepisteiden sijainnit, mutta maalla ne eivät niinkään korostu. Voi suorastaan sanoa, että meno on maalla leppoisaa: saa ajella hienoissa maisemissa luonnon keskellä, ja kaupunkimainen työtahti on mahdollista lähinnä keskustaajamien tihempään asutuissa osissa.

    Jos sanan sysmä kuvittelee tarkoittavan synkkää ja asumatonta, niin Ronille ja minulle jäi erilainen vaikutelma. Samalla lailla kuin vaikka työuralta tutuissa Mäntsälässä tai Pieksämäellä on siellä täällä taloja, osa asuttuja ja osa autioita, ja niiden pihoissa tai pihateiden liittymissä on jäteastiat. Vastaantulijat nostivat kättä, ja tultiin yhdessä pihassa jutullekin. On helppo kuvitella, miten kesällä voi kesken lenkin pulahtaa järveen ja löytää kesäkahvilan.

    Vaikka kiersimmekin vasta pienen osan reilun 900 neliökilometrin kokoisesta Sysmästä, rauhoittavia maisemia riitti.
    Pakkarin ajamiseen maaseudulla otin ensikosketuksen Etelä-Savossa kesällä 2014. Kesän aikaiseksi tarkoitettu tuuraus venyi joulukuuhun, ja vielä maaliskuussa pääsin opettelemaan kevättalven peilijäillä selviämistä.

    Toisaalta ikävä keli tekee äkkiä koko työvuorosta vaikean, sillä haja-asutusalueella on enemmän teitä, joita ei kiireellisesti hoideta, jos lainkaan. Vaikeissakin olosuhteissa astiat enimmäkseen pysyvät yhä pihoissa, ja tyhjennysten tekemättä jättäminen ei kovin hyvä ratkaisu ole. Maaseutu vaatiikin roskakuskilta ennakointia, kekseliäisyyttä ja rauhallisuutta, eikä yhtäkään turhaa riskiä saa ottaa. Vai olisiko Sysmä poikkeus totuttuun?

    Kun tyhjennysvälin aikana on ollut märkää ja lämmintä ja sitten tulee kovat pakkaset, astian saaminen tyhjäksi ei aina ole helppoa.

    Urani kuljettajana on täynnä hetkiä, jolloin murehdin työvuorosta selviämistä – oli syynä vaikea keli tai vieraat paikat. Yrittäjänä huolestuttaa voisi enemmän vaikka se, tuleeko autoon vikaa ja pysyykö urakka kannattavana. Kun työtä tekee enemmän, se tulee tutummaksi, jolloin haasteet saa ratkaistua helpommin ja murehtiminen vähenee. Sysmäänkin tutustuminen on nyt aloitettu, ja jo kilpailutuksen ratkeamisen jälkeinen urakan valmistelu kunnan kanssa on ollut erittäin sujuvaa. Näen edessä kolme onnistunutta vuotta.

    Alla olevan lomakkeen kautta toivottiin artikkelia siitä, kuinka sujuu ensimmäisen oman urakan aloittaminen. Mistä itse haluaisit lukea?

  • Aloittava kuljetusyrittäjä tarvitsisi omaisuuden ennen kuin on senttiäkään tienannut – mitä tehdä?

    Aloittava kuljetusyrittäjä tarvitsisi omaisuuden ennen kuin on senttiäkään tienannut – mitä tehdä?

    Kuljetusyrityksen tyhjästä aloittavalla ei ole helppoa, sillä ennen kuin kuorma-autolla saa yhtään tehdä rahaa, on rahaa oltava jo käytännössä toistakymmentä tuhatta euroa. Esimerkiksi jätekuljetusyrityksen on oltava jätehuoltorekisterissä, ja rekisteröinti sinne maksaa 590 euroa. Liikennevakuutukseen on vuodessa syytä varata reilu pari tonnia, ja jos haluaa kaskon (tai rahoitus sitä edellyttää), kannattaa varata toinen mokoma. Ja vaikka kuorma-auton maksaisi osissa, rahoituksen isoon ensieräänkin on varauduttava. Isot lakiin perustuvat kulut ovat haaste, jota paljonkin olen pureskellut yrityksen alkuvaiheessa.

    Kenties kiperin omasta kuorma-autosta haaveilevan rahallinen haaste on liikennelupa ja varsinkin sen vakuus. Lupaa haettaessa on nimettävä liikenteestä vastaava eli liikenneyrittäjätutkinnon suorittanut henkilö. Tutkinnon edellyttämien kokeiden hinta on 240 euroa, ja jos haluaa niitä varten käydä kurssin (se ei enää ole pakollista), voi joutua pulittamaan toista tuhatta euroja. Kutakin kuorma-autoa varten tarvitaan erillinen liikennelupa, ja jokaiselle liikenneluvalle edellytetään vakuutta. Kolmella autolla aloittava yrittäjä tarvitsee 19 000 euroa vakuuksiin – ehkä vähintään sen verran, kuin autojen töissä pitäminen kuukaudessa maksaa.

    Pankit voivat olla arkoja luotottamaan kuljetusalan yrityksiä.

    Pankki apuun?

    Jättisumma voi toki hetkeksi lamauttaa, mutta sitten yrittäjäksi meinaavan on aloitettava järjestelmällinen lähestyminen ongelmaan. Ensimmäisen kuorkin osalta luvan vakuus on 9 000 euroa ja kunkin seuraavan osalta 5 000 euroa. Yrittäjän on ensinnäkin mietittävä, kuinka monella autolla on järkevä aloittaa, ja ennen kaikkea asetettava kulut järjestykseen: vakuuteen on rahat oltava ennen kuin autot liikkuvat, kun taas esimerkiksi kuljettajien ensimmäisiin palkkoihin on muutaman viikon pelivara, koska palkan voi maksaa 3 viikon kuluttua palkkajakson päättymisestä. Liikennevakuutuksen laskun maksuaikakin luultavasti on yli kuukausi.

    Omat kuorma-autot saattavat olla pitkäänkin pienoismalleja, kunnes pitkäjänteisellä työllä on saanut edellytykset oikeiden autojen ostamiseen.

    Auttaisiko pankki aloittavaa yrittäjää? Yhtäältä vakuuteen ja miksei muihinkin alkuvaiheen kuluihin voisi lainata rahaa pankista tai pankki voisi toimia vakuuden takaajana. Siinä vain voi olla kaksi ongelmaa. Ensinnäkin pankit voivat olla arkoja luotottamaan uusia ja suhdanteista riippuvaisia kuljetusalan yrityksiä. Toiseksi pankki voi edellyttää vahvistettua tilinpäätöstä. Toisin sanoen yrityksellä on oltava tilikausi takana ja siitä yhtiökokouksen vahvistama tilinpäätös. Tämän voisi ratkaista määrittämällä ensimmäisen tilikauden vaikka kuukauden mittaiseksi, mutta saisiko yrittäjä ilman kuorma-autoa tehtyä tilikaudesta tuloksellisen?

    Riittävä pääoma

    Traficomin mukaan liikenneluvan voi saada myös niin, että tilintarkastaja toteaa tilinpäätöksestä vakuussummia vastaavan vakavaraisuuden. Toisin sanoen yhden auton yrittäjällä on oltava pääomaa 9 000 euron ja kahden auton yrittäjällä 14 000 euron edestä. Pääomaa on esimerkiksi yrityksen tekemä voitto sekä perustettaessa osakkeista maksettu hinta, joka on joko osakepääomaa tai nykyään suosittua SVOP- eli vapaan sijoitetun oman pääoman rahaa. Siis kun yritys on takonut viisinumeroisen voiton ja maksanut siitä yhteisöveron ja yhtiökokous on päättänyt olla jakamatta liikaa osinkoja, kuljetusyrityksellä saattaa ollakin riittävästi pääomaa liikennelupaa varten. Se ei välttämättä kuukauden tilikauden aikana tapahdu, mutta vuodessa voisi ollakin mahdollista.

    Toisaalta jos yrittäjällä, ja muilla yrityksen osakkailla, on riittävästi säästössä rahaa ja halu sijoittaa sitä paljon yritykseen, liikenneluvan edellyttämän summan voisi kerryttää osakepääomaan tai SVOP-rahaksi. Jos sijoitus olisi 11 000 euroa ja ensimmäinen tilikausi kolme kuukautta eikä niiden aikana yritys tekisi tappiota, tilintarkastaja voisi todetakin Traficomille riittävän vakavaraisuuden. Itse asiassa Traficomin mukaan tilinpäätöksen ei tarvitse olla vahvistettukaan, eli kesken tilikaudenkin tilintarkastaja voisi välitilinpäätöksestä todeta vakavaraisuuden.

    Kuljetusyrityksen riittävä oma pääoma liikennelupia varten voisi järjestyä esimerkiksi näin. Yritys on vain tehnyt liiketuloksen jollain muulla kuin omilla kuorma-autoilla.

    Yhdistelmät

    Perustettaessa yritykseen sijoittaminen voi olla huono idea silloin, kun osakkaat eivät halua lähteä tuhansien eurojen sijoituksiin (riippuen toki osakkaiden määrästä ja omistusosuuksista). Sijoituksia ei aina saa helposti, jos lainkaan, takaisin. Jos yrittäjällä tai jollakulla muulla säästöjä kuitenkin on, niistä voi lainata rahaa omalle yritykselle. Vaikka osakkaan lainaama raha ei olekaan osakeyhtiön omaa vaan vierasta pääomaa ja siten ei kelpaa vakavaraisuuden osoittamiseen, tilille pantattavaksi vakuudeksi se käy. Yksinkertaisesti osakas lainaa 9 000 euroa firmalle, pankki panttaa sen Traficomille ja viikon sisään sininen arkki saapuu postissa.

    Omat säästöt ovat kuin 24/7 palveleva aina lainaamaan aulis pankki.

    Sekalaiset tavat osoittaa vakavaraisuus käyvät, sillä Traficomin mukaan voi olla yhdelle liikenneluvalle vaikkapa panttaus ja toiselle tilintarkastajan lausunto. Lisäksi panttauksen voi vapauttaa heti, kun tilintarkastajalta saa lausunnon. Näin ollen yhdellä autolla ja pantatulla lainaamallaan 9 000 eurolla aloittava kuljetusyrittäjä voi kerryttää rauhassa pääomaa, ja kun tilintarkastaja myöhemmin toteaa sen riittävän kolmeen liikennelupaan, yrittäjä saa pantatun rahan takaisin ja lisäksi kahdelle uudelle kuorma-autolle liikenneluvat. Liikenneluvat voi muuten hakea kerralla, vaikkei kaikkien autojen hankinta olisi varmaakaan.

    Malta muutama vuosi

    Kun liikenneluvan edellyttämän vakavaraisuuden osoittaa muulla tavalla, Traficom vapauttaa pantatun vakuuden ja yritys saa summan takaisin. Vakuuksia voi tarvita muuhunkin kuin liikennelupaan, esimerkiksi isoon urakkaan.

    Kuljetusyrityksen tyhjästä aloittaneena en voi olla toteamatta, että omat säästöt ratkaisevat monia ongelmia. Niistä pystyy lainamaan ulkopuolista lainan antajaa riskittömämmin omalle yritykselle, ja kun yrityksen kassa on vahva, maksaa velat itselle pois. Lisäksi säästöillä voi yksityiselämän kuluista selvitä silloin, kun ei pysty yrityksestä nostamaan palkkaa. Omat säästöt ovat kuin 24/7 palveleva aina lainaamaan aulis pankki. Toki yrittäjän itsensäkin lainaama raha vieraana pääomana heikentää yrityksen omavaraisuutta kuvaavaa lukua. Se saattaa vaikuttaa ulkopuolisten rahoittajien lainapäätöksiin.

    Kuljetusyritystä ei välttämättä siis kannata perustaa heti silloin, kun saa kuorma-auton ajo-oikeuden. Kannattaa tehdä jokunen vuosi töitä palkansaajana. Silloin voi kerätä säästöjen lisäksi kokemusta ja näkemystä ja vaikka valmistautua pieni pala kerrallaan liikenneyrittäjätutkinnon kokeisiin. Samalla harjoittaa pitkäjänteisyyttä, jota kuljetusyrittäjänä menestyäkseen tarvitsee.

    Toivottiin artikkelia yrittäjyydestä siitä näkökulmasta, että ”niitä maksuja ja erilaisia kortteja on liudan verran oltava hoidettuna aina”, ja päädyin painottamaan liikennelupaa – sehän on kuljetusyrittäjän iso alkumörkö. Käsittelen aihetta vain osakeyhtiön yrittäjän näkökulmasta, koska siitä minulla on kokemusta. Mistä itse haluaisit lukea? Kerro alla olevalla lomakkeella.

  • Oma pakkari, viisi työntekijää ja reilu satasen liikevaihto – miten Possen eka vuosi sujui?

    Oma pakkari, viisi työntekijää ja reilu satasen liikevaihto – miten Possen eka vuosi sujui?

    Artikkeli sisältää ennakkotietoa Pakkariposse Oy:n tilikaudesta 13.4.–31.12.2025. Artikkeli ei ole yhtiökokouksen vahvistama tilinpäätös eikä se perustu sellaiseen vaan omiin laskelmiini.

    Pakkariposse herättää kiinnostusta: toukokuussa 2025 avaamillani nettisivuilla on ilman markkinointia käynyt yli 9 500 kävijää katsellen sisältöä 35 000 kertaa. Sitä voi selittää oman yrityksen johtamisesta avoimesti kertominen, joka onkin otettu hyvin vastaan. Toisaalta usein korviini kantautuu myös huhuja, jotka odotetusti menevät pääasiassa metsään. Nyt tarjoan tosiasiaa Pakkaripossen ensimmäisestä vuodesta – jo ennen kuin osa tiedosta löytyy netistä (faktoina sekä huhuina).

    Palkat, verot ja laskut Pakkariposse maksoi ajallaan.

    Ensimmäisen, 13.4. alkaneen tilikauden – ja samalla vuoden 2025 – liikevaihto muodostui pääosin kuljettajien vuokrauksesta, joka yllättävästi saikin lentävän lähdön. Alun perin olimme suunnitelleet tekevämme töitä muualla kuin omassa yrityksessä siihen asti, että liikevaihtoa olisi alkanut tulla omista urakoista. Posselaisten osaamista on kuitenkin haluttu sen verran, että ensimmäisellä tilikaudella kassaan tuli rahaa reilusti yli 100 000 euroa.

    Posse teki ensimmäisen vuoden tuloksen tiimityöllä – siis sillä, että jokainen työntekijä voi ja haluaa vaikuttaa yrityksen onnistumiseen.

    Kuusinumeroinen rahavirta

    Päivitys 9.3.2026: liikevoitto meni artikkelissa väärin, joten lue korjattu tieto täältä.

    Liikevoitto eli liikevaihdosta niin sanotusti käteen jäävä summa näyttäisi olevan ensimmäisen vuoden tulokseksi oman päämääräni tyydyttävä 12 000 euroa. Liikevaihdosta sen osuus ylittää yritysmaailman ihanteellisen 10 prosentin rajan. Erityisen palkitsevaa on todeta, että voitto tehtiin järjestelmällisellä tulojen ja menojen seurannalla. Sen avulla myös palkat, verot ja laskut Pakkariposse maksoi ajallaan.

    Liikevoittohan tehdään niin, että menot pidetään tuloja pienempinä. Sen ei pidä tarkoittaa kitumista, vaan osuvampaa olisi vaikkapa suunnitelmallinen pitkäjänteisyys. Toisaaltahan miinusmerkkinen tulos ei aina tarkoita surkeutta. Pakkaripossen vuoteen 2025 mahtui kuukausia, jolloin menot olivat tuloja suuremmat – kirjanpidossa nimittäin meno ja tulo eivät aina sijoitu samalle ajalle, kuin jona raha liikkuu. Voitto itselleni onkin myös se, että olen oppinut paljon yrityksen raha-asioista.

    En voisi kuvitellakaan parempaa tiimiä.

    Omaa työtä

    Merkittävää vuodessa 2025 on oman jätehuollon urakan saaminen julkisessa kilpailutuksessa. Kuulen usein jätehuollon kilpailutuksissa voittamisen olevan mahdotonta. Sitä se ei ole muttei helppoakaan, ja menestymisen menetelmät ovat kullanarvoisia liikesalaisuuksia.

    Urakan saamisen myötä Pakkariposse pääsi kasvattamaan työntekijöiden määrää. Vuodenvaihteessa yrityksessä lisäkseni työskenteleekin viisi työntekijää. Yhteishenki on mielettömän hyvä. On ollut mahtavia hetkiä piireillä, kun on puhuttu yhteisellä kielellä ja toinen toisiamme arvostavalla tavalla.

    Olen itse mukana liikevaihtoa lisäävässä työssä, koska pidän siitä eniten. Suunnittelu, laskeminen ja analysointi sekä tekstien ja videoiden teko ovat sitä, mitä teen toimitusjohtajana, ja yhtä lailla innostavat minua.

    Hyvä työ huomataan

    Niin liikevaihto kuin siitä jäänyt voitto ovat posselaisten ansiota, enkä voisi kuvitellakaan parempaa tiimiä. Possen tarjoamaa palvelua on haluttu ostaa lisää – eli rahaa on virrannut kassaan enemmän. Toisaalta työn laadukkuus näkyy myös säästyvänä rahana, kun virheistä ei makseta. Yrittäjänä ihmisten osoittama arvostus roskakuskeja kohtaan tuntuu entistä arvokkaammalta. Jouluviikolla meille huikattiin kiitosten kanssa hyviä jouluja ja tuotiin suklaatakin.

    Ei Pakkaripossen ensimmäisen vuoden luvuilla lehtiotsikoihin pääse. Se ei estä tuntemasta onnistumista eritoten siitä, että ollaan hitaasti ja varmasti saatu oma firma käyntiin alalla, jolla menestymistä jotkut pitävät lähes mahdottomana. Samalla ollaan saatu nauttia pakkarin ajamisesta hyvällä porukalla.

  • Työ on rankkaa ja yrittäjällä iso vastuu, mutta posse auttaa jaksamaan

    Työ on rankkaa ja yrittäjällä iso vastuu, mutta posse auttaa jaksamaan

    Luulisi jätehuoltofirman yrittäjällä olevan kovinkin rankkaa. Mitä jos käytetty pakkari hajoaakin pahasti? Miten dieselin hinta kehittyy ja voisiko työntekijä jäädä pitkälle sairauslomalle? Jos kuntaurakasta ei selviäkään, maksettavaa kertynee kymmeniä, ellei satoja tuhansia euroja, ja uutiset jäteastioiden paisumisesta urakoitsijan lirin vuoksi kolauttavat mainetta pahasti. Ihme, että pikkufirma on isoilta yrityksiltä voinut urakkaa voittaakaan.

    Eikä helppoa liene työntekijöilläkään. Yrittäjä rummuttaa julkisuuteen tehokkuuden merkitystä, ja kukonlaulun aikaan eteen on avattava 750 jäteastiaa sisältävä lista. Niitähän on reippaasti lähdettävä joulukuun pimeässä vesisateessa siirtelemään satojen kilojen painosta, ylämäistä ja kynnyksistä huolimatta, koska deadline koittaa 16 tunnin päästä, mikä asettaa vaatimukseksi vähintään 46 purkkia tunnissa.

    Roskakuskin työ on usein itsenäistä, ellei jopa yksinäistä. Toisille se on mieluinen piirre. Välillä purkkeja tyhjennetään apparin kanssa, ja voivathan työkaverit olla myös puhelun päässä.

    Kävelyä ja lihastyötä

    Pakkarikuskin jalka liikkuukin reippaasti, työvuoron aikana 3–7 kilometriä, koska kuljettavana on useimmiten matka ohjaamolta auton taakse ja siitä jäteastioiden luokse. Posselaisten aktiivisuusmittarit ovat näyttäneet työvuoron askelmääräksi 5 000–15 000 ja käytetyksi energiaksi 200 kilokalorista lähemmäs 500:tä. Kuorma-auton istuimelle metrin korkeuteen kapuaminen satoja kertoja työllistää reisilihaksia, ja jäteastioiden liikuttaminen monia muitakin lihaksia.

    Työ silti on liikunnasta ja lihasharjoittelusta kaukana. Tosin kävely itsessään – varsinkin sykettä nostavalla reippaudella – voi ihan käydä liikunnastakin, ja ainakin se on pois terveydelle vaarallisesta paikallaan olosta. Sen ohessa työhön kuitenkin kuuluu kehon kuormitusta: tärähdyksiä, kolhuja, ponnistuksia, kiertoja, ei-symmetrisyyttä. Kun rankan työpäivän jälkeen houkutus sohvalla makailuun ja herkkujen syömiseen on suuri, virheellisesti liikuntana pidetty työ saattaakin rapauttaa kropan.

    Henkisesti mintissä

    Olen huomannut, että hyvän kunnon ylläpitäminen torjuu pakkarikuskin työn väsyttävyyden. Kun kuljen töihin fillarilla, kävellen ja hölkätenkin, jalat tahtovat ottaa ripeitä askeleita myös mukien perässä. Kehittyy hyvän kierre, jossa työn ulkopuolinen liikunta saa työssä liikkumisen tuntumaan kevyeltä. Tämän lisäksi ikäviä vaikutuksia kroppaan voi lievittää työfysioterapeutin neuvomilla harjoituksilla. Hyvä kunto todennäköisesti torjuu psyykkistäkin kuormaa, joka helposti voi kasvaa sadoista osoitteista koostuvan työmäärän ja liikenteen vaativan jatkuvan tarkkaavaisuuden vuoksi.

    Työn imunkin näen toteutuvan Possessa, ja sekin suojaa kuormituksen haitoilta. Porukan kesken yhteydessä oleminen työpäivien aikana sekä avoimuus ja arvostava rehellisyys myös osaltaan auttavat jaksamisessa. Pahan paikan tullen työporukassa on aina joku, joka kuuntelee. Hommia tehdään niin, että kaveria ei jätetä ja kaikki tietävät, mitä kuuluu tehdä.

    Posse on minulle suuri voimavara, koska he ovat fiksuja, osaavia ja empaattisia.

    Yrittäjän jaksaminen

    Yrittäjänä ja Pakkaripossen näkyvimpänä edustajana kannan isoa vastuuta, ja yrittäjyyteen kuuluu isoja riskejä. Se ei kuitenkaan ole johtanut sietämättömään kuormaan. Olen kohdannut mielen kriisejä ja hoidellut ne analyyttisen pohdiskelun avulla. Tämä on lisännyt henkistä sietokykyä ja ylipäätään vähentänyt varsinkin etukäteistä murehtimista. Tilalle on tullut ajattelu, että kaikkeen löytyy ratkaisu. Keskusteluavun merkitystäkään ei pidä unohtaa – olen edelleenkin kokenut tarpeellisena keventää yrittäjän psyykkistä kuormaa ammattilaisen kanssa keskustelemalla.

    Toisaalta intohimo roskakuskin työtä kohtaan ja vahva tunneside omaan yritykseen saavat minut koviin suorituksiin. Olen herännyt aikaisin aamulla ja lähtenyt vesisateessa kävelemään juna-asemalle tietäen, että kotiin palaan ehkä vasta illasta, ihan vain koska näen, kuinka se vain kiihdyttää Pakkaripossen menestystä.

    Minulta toivottiin artikkelia yrittäjän ja työntekijöiden fyysisestä ja psyykkisestä jaksamisesta sekä työyhteisöstä. Tässäpä olikin hieman asiaa näistä aiheista! Jätä oma toiveesi alla olevalla lomakkeella.

  • Possella on nyt pakkari – miten käytetyn kuorma-auton osto eteni?

    Possella on nyt pakkari – miten käytetyn kuorma-auton osto eteni?

    Pakkaripossella on nyt oma pakkari – ja oma se on siinä mielessä, että auto on käytössämme, mutta emme ole rekisteriotteen omistaja-kentässä. Auton hankinta liittyy jännittäviin isoihin loppuvuoden tapahtumiin, joista kerron myöhemmin. Kuorma-auton hankkiminen on ollut lisää kiinnostavaa kokemusta siitä, millaista on hoitaa isoja asioita oman yrityksen edustajana – ja miten palkitsevaa asiointi voi olla.

    Hyvä esimerkki on niin kuorma-auton valmistanut kuin meille myynyt Scania. Kuorma-automerkille uskollisuus voi olla valtavan rahan arvoinen ihmisen piirre. Pitkään olin ollut Scania-fani, kunnes Volvon 2020-luvun uudistus sai minut tykästymään toiseen ruotsalaismerkkiin. Muiden posselaisten kanssa merkkivalinnoista keskusteltuani – mehän teemme päätöksiä porukalla – kallistuin takaisin Scaniaan. Heti kun aloin asiakassuhdetta luomaan, Scania otti Pakkaripossen kivasti vastaan: messuilla vietiin vippitiloihin, välitettiin yhteystietoja ja myös otettiin yhteyttä, sain hienon auton kuvauksiin. Vieraillessa ollaan aina saatu kahvi Scania-kupissa.

    Sovittiin, mitä myyjä korjaa ennen luovutusta ja mikä tarkka hinta on.

    Ronin kanssa Kouvolassa testattiin pakkarin keskeisiä ja usein reistailevia toimintoja, kuten lähmärin automaattikierron toimimista vihreästä napista.

    Tutustumisesta kaupantekoon

    Miten käytetyn kuorma-auton osto eteni? Käytetynhän voi löytää vaikkapa netistä, mutta tämän yksilön arvelisin tulleen tietooni perimmiltään some-näkyvyyden ja verkostojen avulla. Lähdin Ronin kanssa tutustumaan autoon Kouvolaan: miten niin auton kuin pakkarin eri toiminnot pelaavat, millainen on ajotuntuma, missä kunnossa ovat pakkarin tyypillisesti kuluvat ja reistailevat osat. Lopulta sovittiin, mitä myyjä korjaa ennen luovutusta ja mikä tarkka hinta on. Minulla ei ollut käytetyn kuorma-auton ostosta kokemusta mutta järkeilin, että samaan tapaan toimitaan kuin mitä tahansa ajoneuvoa ostaessa. Ei myöskään ole mitään syytä epäillä myyjän luotettavuutta.

    Kuorkin hankkimiseen liittyy tietenkin vielä se, miten ostos maksetaan. Vaihtoehtojahan on paljon, ja kuten artikkelin alussa vihjasin, päädyin rahoitukseen. Sitäkin on erilaista, ja ostajan valinta vaikuttaa muun muassa yrityksen taseeseen ja velkaantuneisuuden määrään – niiden yrityksestä julkisuuteen ja sidoskumppaneille antamaa vaikutelmaa on hyvä pohtia. Scanialta saamani palvelun jouhevuudesta kertoo sekin, että vastauksia rahoituskysymyksiin sain vielä iltayhdeltätoista!

    Mitä jos ilmaantuukin iso vika tai auto liukuu jäisellä tiellä puuhun?

    Peräportin tiiviste on pakkarin osa, joka kuljettajien huolimattomuuden seurauksena voi nopeastikin mennä huonoon kuntoon. Kouvolan autossa tiivisteen kunto oli erinomainen.

    Haaveet toteutuvat

    Auton ilmaantuminen rivistöön, samoin kuin auton hankintaan johtaneet suunnitelmat, ovat vaatineet monia järjestelyitä. Liikennevakuutushan oli avattava aivan ensimmäisenä. Hain Pakkaripossen jätehuoltorekisteriin sekä jatkoin liikenneluvan hakemista, jonka olin keväällä aloittanut liikenneyrittäjän tutkinnon suorittamalla. Tankkauskortit olen myös hakenut, teippauksista pyytänyt tarjousta ja auton säilytyspaikasta sopinut. Niin alustan kuin pakkarin huollot ja korjauksetkin on suunniteltu.

    Tätä kirjoittaessani tuskin olen vielä ymmärtänyt, mitä oman kuorma-auton omistaminen ja ajaminen onkaan – se valkenee viimeistään autolla työskennellessä. Jonkun mieleenhän voi helposti tulla murheet, kuten mitä jos ilmaantuukin iso vika tai auto liukuu jäisellä tiellä puuhun. Olen oppinut ajattelemaan, että sitä murehditaan sitten ja kaikkeen löytyy ratkaisu. Kun murheet pitää hallitusti sivummalla, voi keskittyä nauttimaan siitä, että kymmenen vuoden takaiset haaveet ovat toteutuneet.

  • Kuin rekka lepäisi päällä koko painollaan – possen työvälineessä voimaa riittää

    Kuin rekka lepäisi päällä koko painollaan – possen työvälineessä voimaa riittää

    Kävijäkyselyn vastausten mukaan Pakkaripossen logossa olevaa lähmäriä voi luulla kaivinkoneen kauhaksi. Logossa on tarkalleen ottaen pakkarin puristuslevyn toinen osa, taittolevy eli kynsi, sekä sen sylinteri. Puristuslevy on meidän työssämme hyvin keskeisessä osassa, sillä kun käynnistämme jää merkiksi tyhjät astiat, sen astioiden sisällön on puristuslevy hellävaraisesti siirtänyt kyytiin.

    Katso, kuinka hellävaraisesti puristuslevy siirtää astian sisällön kyytiin.

    Jäteastian sisällön lastaaminen pakkariin on itselleni niin innostavaa, että halusin tuoda sen logossa esiin. Niin taittolevyn kuin puristuslevyn toisen osan, siirtolevyn, voimaa pakkarikuski voi hallita yksittäisin liikkein kevyesti ohjattavista vivuista, tai täysin automaattisesti vihreästä napista. Vihreän painaminen on tarjonnut nautintoa jo vuosia: taittolevy aukeaa, siirtolevy siirtyy alas, taittolevy kääntyy sisään, siirtolevy nousee ylös ja rytinä käy.

    Paine sylinterin poikkipinta-alan kanssa määrittää puristusvoiman.

    Varomatonta voimankäyttöä

    Jäte on kuorma-autolla kuljetettavista tavaroista erilainen siksi, että sen ei tarvitse saapua ehjänä perille. Siksi se kannattaa pakata mahdollisimman pieneen tilaan, jotta tieliikenteen maksimimittoihin sopiva auto käytettäisiin tehokkaasti. Näinpä voima ratkaisee. Raskaan sarjan pakkareiden puristusvoima on 300 kilonewtonia – sama kuin rekka lepäisi koko painollaan jätteen päällä.

    Suuren voiman luo hydrauliikka. Auton moottori pyörittää hydrauliikkapumppua, joka taas kierrättää öljyä kovalla paineella sylintereihin. Tuo paine – pakkarissa 260 baria – sylinterin poikkipinta-alan kanssa määrittää sylintereiden puristusvoiman. Maksimivoima ei ole alati käytössä, esimerkiksi jos kyytiin tarvitsee pakata kartonkia tai muovipakkauksia. Suurin voima on usein silloin, kun siirtolevy nousee ylös, sillä sen on nostettava satoja kiloja ylämäkeen kuormatilassa olevan jätteen sekä itse siirrettävän jätteen aiheuttamaa painetta vastaan. Ja silloin kolisee ja paukkuu.

    Ota namipala! Hydrayliikkasylinteriin virtaa toista letkua öljy sisään ja toista ulos, ja letkut ovat usein sylinterin molemmissa päissä. Puristuslevyn sylintereissä ne ovatkin sylinterin samassa päässä, jolloin letkut ja liittimet pysyvät suojassa. Henkilöauton peilin yläpuolella näkyy peräportin nostosylinteri, joka ei ole yhtä paksu kuin lähmärin sylinteri, koska peräportin nostoon ei tarvita niin paljon voimaa.

    Kova kovaa vastaan

    Erityisesti sekajäte voi sisältää kovia esineitä. Taittolevyn kärki onkin ohuempi, jotta se rikkoo esineet helpommin. Toisaalta jatkuva kovan jätteen kauhominen (eli pakkaaminen) rasittaa sylintereitä. Letkut ja liittimet voivat pettää normaalia kulumista aiemmin. Liukupalat kuluvat ja kuupan takalaita vääntyy, jolloin pakkari vonkuu ja piipittää toistuvasti. Sen sijaan se, että lähmäri junnaa paikallaan korkeintaan vähän nytkähdellen, on normaalia: poweri ei enää riitä pakkaamaan jätettä, kun se on kuormatilan seinien sisässä riittävän tiiviinä, jopa 10 000 kilon pakettina. Silloin pakkarikuski lähtee kipille.

    Kotona voi kuulla rytinän ja paukkeen säestämää hydepumpun hurinaa.

    Kuormatilassa sijaitseva vastaseinä yhtäältä työntää kuorman kipillä ulos ja toisaalta on tarjonnut vastapainetta lähmärille. Ilman sitä lähmäri olisi vain siirtänyt jätteen kuormatilaan, ja jäte olisi pakkaantunut vasta kuormatilan ollessa aika täynnä. Biojätteen tosin puristuslevyn halutaan vain siirtävän kuormatilaan, sillä paineella biojätettä puristaessa tulisi vain sotkua. Siksi biokuski ajaa kipin jälkeen vastaseinän eteen.

    Pääsääntöisesti roska-auto syö kaiken, mitä kuljettaja kippaa kuuppaan. Jos kuljettaja näkee wc-istuimen, betonilaattoja tai ratakiskoja astiassa, on hänen parempi jättää astia tyhjentämättä. Ensinnäkin painoa voi olla liikaa jäteastialle ja astiahissille. Toiseksi kuupan takalaita voi vääntyä, ja kolmanneksi sylinterit joutuvat todella kovalle rasitukselle.

    Posse pakkareineen

    Joku kyselyyn vastannut toi esiin sen, että Pakkariposse-nimi ei kerro alaa tuntemattomalle, mistä yrityksessä on kyse. Tästä voi kuitenkin selityksen tarkistaa: Me ollaan porukka, joka kerää roskia pakkareilla, eli jätteen pakkaavilla jäteautoilla. Kolmeakselinen pakkari on voinut ahmia 21-kuutioiseen kuormatilaansa astioiden koosta riippuen 300–700 jäteastian sisällön.

    Sanoisin, että suomenkielisenä yhdyssanana nimi kertoo enemmän kuin jokin vihreä viisaus latinaksi käännettynä. Se ehkä onnistuu välittämään senkin, että me ajetaan pihasta toiseen, ja possen saapuessa jos sattuu olemaan kotona, voi kuulla rytinän ja paukkeen säestämää hydepumpun hurinaa jätteiden kadotessa pakkarin kitaan.

  • Rehellisyyttä, avoimuutta ja arvostusta – näin te arvioitte Pakkaripossea

    Rehellisyyttä, avoimuutta ja arvostusta – näin te arvioitte Pakkaripossea

    Kyselyyn Pakkaripossen yrityskuvasta ja viestinnästä – eli näistä nettisivuista ja videoistani – tuli 170 vastausta. Koko posse on kiitollinen saamastaan palautteesta ja sai entisestään intoa tekemiseensä. Erityisesti vapaa palaute oli huikeaa – samoin kuin se, että 94 prosenttia vastaajista ostaisi meiltä palveluita viestinnän luoman vaikutelman perusteella.

    Kyselyssä ensin pyydettiin näkemystä yrityskuvasta ja logosta, ja alla näkyy kuva vastausten jakautumisesta. Me näyttäydytään selvästi kiinnostavana yrityksenä, vaikkakin näky ei ehkä onnistu kaikkia vakuuttamaan. Myöskään logo ei 15 prosentin mielestä ole onnistunut. Avoimien vastausten perusteella logossa olevaa lähmäriä voi luulla kaivinkoneen kauhaksi.

    Seuraavaksi pyydettiin arvioimaan väitteitä nettisivuista ja sosiaaliseen mediaan tekemistäni videoistani. Vastaukset mielestäni kertovat, että viestintämme onnistuu välittämään kuvaa osaamisesta, vaikka yrityskuvan vakuuttavuutta koskevassa kohdassa olisi kallistuttu samanmieliseen kantaan. Avoimissa vastauksissa esiin tuotiin positiivisina seikkoina sisällön rehellisyys, avoimuus ja roskakuskin työn arvostaminen. Vastaajista osa oli pidempään videoitani seuranneiksi tunnustautuvia, mikä voi saada vastausten myönteisyyden korostumaan.

    Lopuksi pyydettiin kertomaan ensimmäisenä mieleen tuleva asia ja vapaasti antamaan palautetta. Tehokkuus oli hieman odotetusti monen mainitsema asia, mutta viestintä on onnistunut luomaan mielikuvan myös muun muassa kokemuksesta, intohimosta, ammattitaidosta ja rehtiydestä. Muutama vastaus henki sitä, ettei yritys ole tosissaan. Tekstikenttään kirjoitetut terveiset olivat nekin ilahduttavaa ja kannustavaa luettavaa! Pakkaripossen nähtiin olevan uudenlainen ja rohkea lisäys alalle, ja sen toivottiin menestyvän.

    Kyselyn jälkeen oli mahdollista osallistua lahjakortin arvontaan jättämällä yhteystietonsa. Arvoin lahjakortit ja otin voittajiin yhteyttä annettuun yhteystietoon lauantaina 1.11.2025.

    Arvoin voittajat Excelin kaavalla. Lomakkeella lähetetyt yhteystiedot ovat riveillä ja kaava poimi niistä viisi satunnaista. Kuvan oton jälkeen siis painoin Enteriä, ja arvonta oli suoritettu.