Työehtosopimus sisältää paljon työsuhdetta koskevia määräyksiä. Se sijoittuu työsopimuksen ja työlainsäädännön väliin, ja työnantajan on tes:n määräyksiä noudatettava. Kuljetusalan työehtosopimus sitoo kaikkia työnantajia siitä riippumatta, onko yritys työnantajaliiton jäsen. Työntekijänkin on hyvä tes tuntea, tai edes jotain siitä, jotta voi seurata oikeuksiensa toteutumista.
Tein artikkelia roskakuskin palkasta ja se on ollut toistaiseksi sivuston työläin teksti. Kuljetusalan työehtosopimus on 54-sivuinen ja paikoitellen haastava tulkita. Selvittelinkin asioita myös muista lähteistä, ja silti artikkeli voi sisältää ainakin toisesta tulkinnasta poikkeavaa asiaa. Tietysti olisin voinut artikkelin jättää tekemättä, mutta pitäähän minun työnantajana samat asiat tietää. Miksi en sitten jakaisi tietoa, koska sivuston tarkoitus on roskakuskin työn tunnetuksi tekeminen.
Ymmärtävätkö luottamusmiehet tes:n velvoitteet?
Esimerkki palkkajakson palkan laskemisesta, kun työntekijä on tehnyt ilta- ja yö- sekä vapaapäivän työtä sekä pitänyt pekkasen. Läpituntipalkkaa maksamalla voisi vain kertoa 91 tunnilla taulukkopalkkaa korkeamman summan ja se olisi siinä.
Onko kaikille selvä?
Kuljetusalalla on YLEn mukaan paljon sitä, ettei makseta palkkaa oikein ja toimitaan muutenkin väärin. Artikkelia väsätessäni viikkojen mittaan en välttynyt ajatukselta, että syynä voisi olla tes:n selkeyden puute. Tarvittaisiin paikoitellen asiantuntija kertomaan, miten jotkin kohdat kuuluisi ymmärtää. Jos ne joku ymmärtääkin tietyllä tavalla, onko se myös yleisesti niin ymmärretty?
Entä luottamusmiehet, joiden kuuluisi ajaa työntekijän etua ja muun muassa valvoa työehtosopimuksen noudattamista – ymmärtävätkö he tes:stä johtuvat työnantajan velvoitteet? Puhumattakaan että jokaiselle työntekijälle ne olisivat selkeitä.
Kaksi isoa ongelmaa
Tessissä on kaksi ongelmaa, joiden vuoksi se ei helposti aukea. Ensinnäkin sen rakenne ei ole johdonmukainen ja selkeä, sillä tiettyä aihetta, vaikkapa juuri palkkaa, koskevia määräyksiä on siellä täällä. Käsitteet vaihtuvat – ja niitä ei selitetä alkuunkaan, esimerkiksi urakkatyö, taulukkopalkka ja jaksottainen työ. Pykälässä 7 käytettävä termi 2-viikkojakso vaihtuu palkanmaksukaudeksi pykälässä 8 ja ilmeisesti tilikaudeksi pykälässä 15.
Urakkatyötä on tarjottava, jos se on ”teknisesti mahdollista”. Siltikin urakkatyöstä ”voidaan sopia sitä tekevien työntekijöiden kanssa”. ”Urakka-ansion” pitäisi nousta 30 % tuntipalkkaa korkeammaksi – eli vaikkapa astialisästä kuuluisi saada palkkajaksossa noin 400 euron lisätienesti?
Ongelmallisia ovat myös lauseet, jotka jättävät tilaa tulkinnalle, esimerkiksi ”- – mikäli paikkakuntakohtaiset erikoisolosuhteet antavat siihen aiheen” (18 § 1) ja ”Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknisesti on mahdollista – -” (9 § 2). Millaiset erikoisolosuhteet? Mitä on teknisesti mahdollinen, kun puhutaan urakkatyön tarjoamisesta? Joskus tarkka tulkinta haetaan oikeudesta, mutta veikkaan yleisempää olevan se, että työpaikalla kohdille viitataan kintaalla.
Ensi kierros voitaisiin aloittaa Wordin avaamisella.
Selkokielisyysneuvottelut
Nykyinen kuljetusalan tes päättyy 31.1.2028. Siihen mennessä on ehkä sovittu uudesta työehtosopimuksesta liittojen neuvotteluissa, tai sitten jatketaan nykyisellä sovun syntymiseen saakka. Liittoneuvotteluissa uutisten mukaan usein kiistellään tekstikysymyksistä eli käytännössä kaikesta muusta tes:n sisällöstä kuin palkoista. Kenties sen seurauksena moni lause onkin vähän vaikeatulkintainen – ikään kuin häivytettäisiin harmia kohdan haitallisuudesta osapuolelle, kun ei kirjoiteta sitä selkeästi.
Ensi kierroksella voitaisiinkin aloittaa Wordin avaamisella, koko sopparin tekstin maalaamisella ja Deleten painamisella. Alettaisiin kirjoittaa koko pakettia uusiksi ja selkokielisesti. Kun asiat kirjoitetaan niin, että kuka tahansa sen ymmärtää, kuka tietää, vaikka neuvottelutkin muuttuisivat helpommiksi? Ainakin työpaikoilla olisi velvoittavia määräyksiä helpompi noudattaa.
Esimerkkejä selkeyttämiseksi
Määritellään käsitteet ja käytetään aina samaa käsitettä.
Ilmaistaan asia konkreettisesti, ei ylevästi: ”Urakkatyössä tuntipalkka on taattu” kirjoitetaan ”Vaikka työntekijä tekisi työn urakkana, hänelle maksetaan tuntipalkka”.
Käytetään johdonmukaista rakennetta, jossa määräys seuraa loogisesti toista. Ei ripotella esimerkiksi palkkaa koskevia määräyksiä sinne tänne.
Kerrotaan asia usealla lauseella tai luettelossa sen sijaan, että kerrotaan pääasia ja sivuseikat yhteen putkeen.
Olen kirjoittanut artikkelin kuljetusalan työehtosopimuksen ja muutaman muun lähteen pohjalta niin, kuin tekstiä osaan tulkita. Olen myös aiemmin osallistunut lakeja ja työehtosopimusta koskeviin koulutuksiin. Jos havaitset tekstissä virheitä, ilmoitathan niistä sivun alaosassa olevalla palautelomakkeella. Lue lisää tes:n oikein ymmärtämisestä tästä artikkelista.
Roskakuskin palkka määräytyy lähtökohtaisesti ALT:n ja AKT:n solmiman kuljetusalan työehtosopimuksen (tunnetaan myös lyhenteellä AKT TES) mukaisesti. Lähtökohtaisesti-sana selittyy sillä, että alalla muunlaiset tavat maksaa palkkaa ovat ilmeisesti yleisiä. Ne voivat silti olla lainmukaisia, koska työehtosopimuksen mukaan ”palkkaus voidaan järjestää kaikilla mahdollisilla tavoilla”, kunhan työntekijä saa vähintään samansuuruisen palkan kuin saisi tes:n mukaisesti aikapalkalla työskennellessään ja lisät huomioiden.
Kuljetusalan työnantajan on noudatettava työehtosopimusta, vaikka ei itse olisi järjestäytynyt eli olisi työnantajaliiton jäsen. Myös vaikka työntekijä ei kuuluisi työntekijäliittoon, hän on oikeutettu tes:n mukaiseen palkkaan ja muihin tes:sta määräytyviin työsuhteen ehtoihin. Tämä johtuu siitä, että kuljetusalan työehtosopimus on yleissitova vahvistamislautakunnan päätöksellä.
Tiivistelmä
Roskakuskille maksetaan tuntipalkkaa, jonka suuruus määräytyy tes:n taulukosta kokemusvuosien perusteella ja johon lisätään 5 %:n erikoislisä.
Täysiaikaisessa työsuhteessa oleva roskakuski saa vähintään 2 649,36 euroa kuukaudessa.
Määrätyissä tilanteissa roskakuskille maksetaan tienestien ja työajan suhteesta määräytyvän KTA:n mukaan.
Ylityötä on kaksiviikkojaksossa 80 tunnin ylittävä osa, ja 92 tuntiin asti ylityölisä on 50 % ja sen jälkeen 100 %. Katkenneessa jaksossa ylityö määräytyy toisin.
Työnantaja voi maksaa astialisää, piiskarahaa tai muuta palkkiota, ja niiden määräytymisessä on eroja työpaikkojen välillä.
Tuntipalkka ja erikoislisä
Tavanomaisista työtunneista roskakuskille maksetaan tuntipalkkaa, joka määräytyy työehtosopimuksen palkkataulukosta. Siksi palkkaa kutsutaan myös taulukkopalkaksi. Palkan suuruus määräytyy työkokemuksen vuosina lasketusta määrästä. Työkokemukseksi katsotaan ammattimaisessa liikenteessä kuljettajana työskentely. Eräiden ammattitutkintojen sekä toisen asteen logistiikan kolmevuotisen perustutkinnon suorittamisesta lasketaan kokemusta 8 kuukautta.
Roskakuskille kuuluu maksaa kuorma-autonkuljettajan palkkaa; toki hänelle saa maksaa vaikkapa puoliperävaunun kuljettajankin palkkaa. Kuvassa näkyvät tuoreimman työehtosopimuksen palkat.
Roskakuskille maksetaan lisäksi työajasta erikoislisä, jonka suuruus on 5 prosenttia perustuntipalkasta. Jos siis on esimerkiksi aloittava roskakuski, hän saa tunnilta 16,56 euroa ja palkkajaksosta 80 tunnilta 1 324,80 euroa. Koska tes:n mukaan erikoislisä maksetaan työajasta, se kuuluu maksaa myös esimerkiksi täytetunneista ja ylityötunneista.
Keskituntiansio
Työehtosopimuksen perusteella tietyistä tunneista maksetaan keskituntiansion eli KTA:n mukaan. KTA lasketaan tietyissä aikajaksoissa ja näin laskettu KTA on käytössä laskemisjaksoa seuraavasta sellaisesta palkkajaksosta, jonka tunneista enintään puolet sijoittuu laskemisjaksoon. Jos työntekijällä on laskemisjaksossa työtunteja alle 160, hänelle ei lasketa KTA:ta. Uudelle työntekijälle ei käytännössä ensimmäisiin palkkajaksoihin KTA:ta lasketa. Silloin kun KTA:ta ei lasketa tai se on tuntipalkkaa pienempi, käytetään sen tilalla tuntipalkkaa.
KTA muodostetaan laskemalla laskemisjakson palkkojen summa, ilman ylityö- ja sunnuntaikorvauksia, työtuntien summalla. Laskemisjaksoja ovat helmi-, maalis- ja huhtikuu, touko-, kesä- ja heinäkuu, elo-, syys- ja lokakuu sekä marras-, joulu- ja tammikuu. KTA:n mukaan maksetaan palkka sairausajalta, hätätyöstä, pekkas- ja sunnuntaipäiviltä sekä eräistä tilapäisistä poissaoloista. Lisäksi ylityökorvaus lasketaan KTA:sta. Työnantajan velvoittaman koulutuksen ajalta maksetaan KTA:n mukaan, jos koulutusaika sijoittuu säännölliseen työaikaan. Työajan ulkopuolelle sijoittuvalta koulutusajalta maksetaan tavallista tuntipalkkaa.
Työntekijä on aloittanut työsuhteessa syyskuussa. Työnantaja laskee työntekijöiden KTA:t elo-, syys- ja lokakuun ajalta niin, että ne ovat käytössä marras-, joulu- ja tammikuussa. Loka- ja marraskuun vaihteessa on palkkajakso, jonka aikaisista työntekijän työtunneista 80 % sijoittuu lokakuuhun. Näin ollen työntekijälle KTA on käytössä ensimmäisen kerran sitä seuraavassa palkkajaksossa.
Vuosiloman palkka määräytyy niin, että työntekijälle lasketaan lomakeskituntiansio ja kerrotaan se lomapäivien lukumäärästä johtuvalla luvulla. Loma-KTA muodostetaan niin, että yhteen lasketaan lomanmääräytymisajalta eli 1.4-31.3. työtuntien määrä ja jaetaan summalla samana aikana maksettu palkka. Palkkasummaan ei kuitenkaan lasketa hätätyö- ja ylityökorvauksia. Lomaltapaluuraha on 50 prosenttia vuosilomapalkasta.
Esimerkki työntekijän vuosilomapalkan laskemisesta. Vuosilomapalkkaa on sekä lomapalkka että lomaltapaluuraha. Jälkimmäinen tunnetaan myös nimellä lomaraha. Sitä ei makseta, jos työntekijä ei tes:n ehtojen mukaisesti palaa lomalta töihin.
Ilta-, yö- ja ylityölisä
Iltatyölisää maksetaan työajalta, joka sijoittuu kello 18 ja 22 välille, ja yötyölisää työajalta, joka sijoittuu kello 22 ja 6 välille. Iltatyölisän suuruus on 15 prosenttia tuntipalkasta ja yötyölisän suuruus 20 prosenttia.
Ylityöksi kuljetusalan työehtosopimuksen mukaan katsotaan se työaika, joka palkkajaksossa ylittää 80 tuntia. Näin ollen normaalissa palkkajaksossa ylityötä ei ole se, että työvuoron pituus ylittää 8 tuntia. Korvaus ylityöstä on ensimmäiseltä 12 tunnilta 50 prosenttia KTA:sta ja sen jälkeen 100 prosenttia. Jos työaika palkkajaksossa on 98 tuntia, maksetaan 98 tunnilta tuntipalkka ja lisäksi 12 tunnilta 50 prosenttia ja 6 tunnilta 100 prosenttia KTA:sta.
Tähän ylityön laskutapaan poikkeuksena on niin sanottu katkennut jakso: jos palkkajakso keskeytyy vuosiloman, sairausloman tai vastaavan hyväksyttävän syyn, ei kuitenkaan pekkasvapaiden, vuoksi, pidetään jaksoa katkenneena. Myös jos työsuhde alkaa tai päättyy jakson keskeltä, sitä pidetään katkenneena. Katkenneen jakson ylityöt lasketaan ikään kuin päiväkohtaisesti: työtunnit jaetaan työpäivien lukumäärällä ja tuloksesta 8 ja 11 tunnin väliin sijoittuvista tunneista maksetaan 50 prosentin ja yli 11 sijoittuvista osista 100 prosentin korotus.
Esimerkki roskakuskin palkkajakson palkasta – siinä on ilta-, yö- sekä vapaapäivätyön lisiä, ylityökorvauksia ja pekkaspäivän palkkaa. Työnantaja maksaa esimerkissä erikoislisän myös pekkaspäivän 8 tunnista, vaikka se ei liene pakollista.
Vapaapäivätyö
Työehtosopimuksen mukaan työntekijälle kuuluu palkkajaksossa neljä vapaapäivää. Niiden on oltava merkittyinä työvuorolistaan ja jakauduttava niin, että palkkajakson ensimmäisellä viikolla on kaksi ja toisella kaksi vapaapäivää. Työntekijän suostumuksella jako voi olla myös niin, että toisella viikolla on yksi ja toisella kolme vapaapäivää. Pääsiäislauantai sekä juhannus- ja jouluaatto ovat aina vapaapäiviä, eli niille ei saa suunnitella työvuoroa eikä pekkasta.
Mikäli työntekijä tulee työnantajan pyynnöstä töihin tällaisena vapaapäivänä, hänelle maksetaan vapaapäivätyön lisää. Sen suuruus on 100 prosenttia taulukkopalkasta. Lisäksi koska vapaapäivänä tehty työ on työaikaa, siitä maksetaan 5 prosentin erikoislisä sekä se huomioidaan ylitöiden laskennassa. Pääsiäislauantaille sekä juhannus- ja jouluaatolle sijoittuvalta työajalta on aina maksettava vapaapäivätyön lisä.
Sunnuntai- ja pekkaspäivän sekä sairausajan palkka
Sunnuntaihin tai muuhun pyhäpäivään sijoittuvasta työajasta on maksettava korvaus, jonka suuruus on 100 prosenttia KTA:sta. Pekkaspäivästä eli työajan lyhennyksestä maksetaan niin ikään KTA:n mukaisesti. Yksi pekkaspäivä vastaa 8:a tuntia ja se luetaan palkkajakson työaikaan – näin ollen jos palkkajaksossa tekee muina päivinä 78 tuntia ja yhtenä päivänä on pekkanen, jaksossa ylitöitä on 6 tuntia.
Myös sairausajalta maksetaan KTA:n mukaista palkkaa. Työnantaja maksaa palkkaa 28-56 päivän mittaisen ajanjakson työpäiviltä. Ajanjakson pituus määräytyy työsuhteen yhtäjaksoisen keston perusteella. Yksi sairauspäivä vastaa työvuoroluettelon mukaista tuntimäärää, ja jos työvuoroluetteloa ei ole laadittu, sairauspäivä vastaa 8:a tuntia. Sairausaika lyhentää säännöllistä työaikaa, eli sairausajan tunnit luetaan työajaksi 80 tuntiin saakka. Jos palkkajakson työtunnit ja sairausaika ovat yhteensä alle 80, maksaa työnantaja täytetunteja 80 tuntiin saakka. Koska sairausaika on tes:n mukainen hyväksyttävä syy olla pois töistä, aiheuttaa se katkenneen jakson ja ylityöt lasketaan sen mukaan.
Matka-ajan palkka ja päivärahat
Työntekijän varikko sijaitsee Tampereella, ja Tampere on myös työsopimukseen merkitty asemapaikkakunta. Kuvassa on kaksi esimerkkiä siitä, että työntekijä työskenteleekin työnantajan määräyksestä Huittisissa.
Työsopimuksessa on työntekijän asemapaikkakunta, esimerkiksi Tampere. Lisäksi työntekijän vakituisena työn aloitus- ja lopetuspaikkana on asemapaikka, vaikkapa Tampereen Hervannassa. Jos työntekijä aloittaakin työvuoronsa työnantajan määräyksestä Pispalan varikolla, on hän oikeutettu matka-ajan palkkaan. Se määräytyy tuntipalkan mukaan. Erikoislisää ei tarvitse maksaa, eikä matka-aikaa lueta työaikaan.
Sama on tilanne, jos työntekijä aloittaa tai lopettaa työvuoronsa toisella asemapaikkakunnalla – esimerkiksi Hämeenlinnassa. Työmatkoilta hän saa matka-ajan palkan. Jos työntekijä on työvuorossa vähintään 10 tunnin yhtäjaksoisen ajan estynyt ruokailemasta Tampereen (eli asemapaikkakunnan) rajojen sisällä, hän saa osapäivärahan, ellei työnantaja hanki ja kustanna ”kunnollista ruokaa”. Jos työntekijä on estynyt ruokailemasta asemapaikkakunnalla 24 tunnin ajan, maksaa työnantaja osapäivärahan sijaan kokopäivärahan.
Takuupalkka
Tes pyrkii takaamaan riittävän tienestin, vaikka työtä olisikin todellisuudessa vähemmän. Työvuoron työajaksi on laskettava aina vähintään 4,75 tuntia. Jos roskakuski käy ajamassa vapaaksi merkittynä lauantaina listan jämät 1,5 tunnissa, saa hän silti 4,75 tunnilta palkan vähintään kaksinkertaisena ja kaupan päälle 3,25 tuntia jakson työaikaan.
Lisäksi tes:n mukaan palkkajaksossa täydet tunnit on taattu. Tästä seuraa niin sanottu takuupalkka, eli kuljettaja saa työsopimuksen mukaiselta työajalta palkan, vaikka tosiasiassa työntunteja olisi palkkajaksossa ollut vähemmän. Puuttuvat työtunnit korvaavia tunteja kutsutaan myös täytetunneiksi. Niistä maksetaan kuten työtunneista eli tuntipalkka ja erikoislisä.
Kuntaurakassa eli kuntayhtiön kilpailuttamassa urakassa voi olla bonusjärjestelmä, jossa kuntayhtiö maksaa urakoitsijalle lisäkorvausta, kun urakoitsija on ajanut listat ajallaan. Työnantaja voisi palkita kuljettajia hyvästä työstä jakamalla heille näitä bonuksia.
Eräät tilapäiset poissaolot
Työntekijän 50- ja 60-vuotispäivä, hääpäivä, kunnanvaltuuston, -hallituksen ja -lautakunnan kokous, lähiomaisen hautajaiset, kutsunnat ja niihin liittyvä lääkärintarkastus, kertausharjoitukset sekä lapsen sairastuminen ovat tilapäisen poissaolon aiheita. Niiden ajalta pääasiassa maksetaan palkkaa, joka määräytyy kta:n mukaan. Näitä ei käsitellä tässä artikkelissa tarkemmin, mutta tes:n määräykset niistä ovat 24 §:ssä.
Astialisät, piiskarahat ja muu palkitseminen
AKT TES:n ympäristöhuoltoalan liitteen mukaan mikäli työn laatu sen sallii ja se teknisesti on mahdollista työtehon ja ansioiden kohottamiseksi, työntekijöille on varattava mahdollisuus urakkatyöhön. Urakkatyön korvauksen on oltava normaalilla urakkatyövauhdilla keskimäärin kolmekymmentä prosenttia työkohtaista taulukkopalkkaa korkeampi kolmen kuukauden jaksossa. Urakkatyöstä voidaan sopia sitä tekevien työntekijöiden kanssa.
Toisaalta tes:n mukaan määräys ei estä käyttämästä muita tulos- ja suoritepalkkioita. Piiskaraha kuvaa järjestelmää, joka palkitsee sitä enemmän, mitä enemmän saa työajalla aikaan. Tyypillinen on astialisä, joka tarkoittaa jokaisesta tyhjentämästään astiasta kuljettajalle maksettavaa rahasummaa. Toisaalta astialisässä ratkaistavana on se, että kuljettajien reitit ovat erilaisia: kaupungissa voi kuski kerätä vuorossaan 350-400 astiaa mutta maaseudulla määrä voi jäädä 50:een. Tonnilisässä palkkio suurenee kuorman painon mukana, mutta ongelma on jätejakeiden tiheydessä eli tilavuuteen suhteutetussa painossa.
Palkankorotus
Todennäköisesti myös henkilökohtaiset palkankorotukset ovat yleisiä, ja jutuilla 20 euron tuntipalkasta lienee perää. Palkan korottaminen varsinkin työnantajan aloitteesta onkin hyvä tapa osoittaa arvostusta työntekijän ammattitaitoa kohtaan.
TikTokkiin sain varsin happaman kommentin: ”mites näitten mummojen bioastiat kun 4 kahvin suodatinpussia siellä vaan ja pakotetaan pitää bioastiaa mikä maksaa 360e/v – -. törkeetä hyväksi pakollista rahastamista.”
Kommentti viitannee jätelain muutokseen, jonka myötä biojäte on kerättävä erikseen myös 1-4 huoneiston kiinteistöissä vähintään 5 000 asukkaan taajamissa. Muutos astui voimaan 2024 ja siitä lähtien siis tietyillä alueilla omakotitaloissakin syntyvä biojäte on kerättävä erikseen. Kuntayhtiö on voinut toimittaa kiinteistön pihaan astian biojätteelle ja samalla tyhjennys- ja ehkä perusmaksutkin ovat alkaneet rullata. Miksi kaikki tämä, jos biojätettä tulee tosiaan vain neljä suodatinpussia? Ja onhan 360 euroa vuodessa törkeän paljon!
Vielä varsin monessa pihassa roskakuski käy kurkkaamassa tyhjää astiaa. Päätyykö biojäte sekajätteeseen vai kompostoriin, vai onko asukas pois kotoa?
Biojätettä lisää
Astia kun kerran tontilla on, sitä käy roskakuski tyhjentämässä säännöllisesti ja vieläpä asukas siitä maksaa, kannattaa astiaan etsiä sisältöä. Tässä on vinkkejä, mitä astiaan voisi laittaa. Kenties nämä ovatkin aiemmin päätyneet sekajäteastiaan?
Ruoantähteet ja pilalle mennyt ruoka (nesteet viemäriin, kiinteämmät biojätteeseen)
Hedelmien kuoret, kannat ja muut syömäkelvottomat osat
Huonekasvit multineen
Kananmunankuoret ja pienet luut
Talouspaperi, servetit (toimii samalla kuivikkeena)
Maahan tippuneita omenoita, marjoja (kuitenkin ämpärillinen korkeintaan)
Tyhjennysväli maksimiin
Paikallisista jätehuoltomääräyksistä riippuen tyhjennysvälin voi pidentää 4 viikkoon, ainakin talvikaudeksi. Se siis tarkoittaa, että roskakuski käy kerran kuukaudessa ja että tyhjennysmaksu veloitetaan noin 12 kertaa vuodessa. Tyhjennysväli muutetaan olemalla yhteydessä kuntayhtiön asiakaspalveluun.
Muutamien kuntayhtiöiden hintoja selaamalla väittäisin, että 140-litraisen biojäteastian tyhjennys maksaa keskimäärin 7 euroa. Kun tyhjennysvälin säätää 4 viikkoon, vuodessa biojätteen tyhjennys maksaa noin 84 euroa. Ollaankin kaukana 360 eurosta. Jos tyhjennys on joka toinen viikko, maksaa se 182 euroa vuodessa. Löyhään tutkimukseeni perustuvalla keskihinnalla kerran viikossa tyhjentämällä päästään 364 euroon. Olisiko neljän suodatinpussin mummoilla suotta kerran viikossa tyhjennys?
Kompostori
Vai haluavatko mummot päästä ihailemaan roskakuskin käyntiä säännöllisesti (kuskihan voi olla Pakkaripossestakin)? Kannustan toki siihen, mutta ehdotan biojäteastian vaihtoehdoksi biojätteen keräämisen kompostoriin. Tällöin ilmoitetaan kuntayhtiöön, että biojätteet kompostoidaan, ja kuntayhtiö tai sen urakoitsija hakee astian pois. Siitä saatetaan veloittaa erikseen. Jos noutomaksu ketuttaa, muista, että todennäköisesti lain siirtymäajalla oli mahdollista tehdä kompostointi-ilmoitus ja välttää astian toimitus alkuunkaan.
Kompostoria harkitessa pitää kuitenkin muistaa, että mikä tahansa ei käy. Kompostorin on oltava lämpöeristetty ja suojattu joka suunnalta tuholaiseläimiltä. Sen on oltava sopivan kokoinen suhteessa biojätteen määrään. Puutarhajätteet voi kuitenkin kerätä vaikkapa puukehikkoon. Jos pihassa on biojäteastia ja harkitset siirtymistä kompostoriin, se maksaa itsensä takaisin 4,2 vuodessa, jos oletetaan, että tyhjennysmaksu on 7 euroa, bioastian noudosta joudut maksamaan 50 euroa ja kompostori maksaa 300 euroa.
Oma biojäteastiani tyhjennetään 4 viikon välein, ja silloin se yleensä on 10 % täynnä. Sekajätteen tyhjennysväli muuten on 12 viikkoa, sillä olen hakenut poikkeuksellisen pitkän välin jätehuoltolautakunnalta.
Kimppa-astia ja -kompostori
Vielä on yksi vaihtoehto, joka vaatii hyviä naapurisuhteita. Voit nimittäin liittyä kimppa-astiaan, eli yhteen astiaan tuo biojätteensä kaksi tai useampi kotitalous. Yksi kotitalous on kimpan isäntä ja vastaa laskujen maksusta ja sopimuksen hallinnasta. Myös kompostoria käyttämään voi etsiä useita kotitalouksia, ja kimpan isäntä tekee kuntayhtiöön kompostointi-ilmoituksen kaikkien kimppalaisten puolesta.
Jos kimppa-astiaa käyttää kaksi kotitaloutta, vuosimaksu on enää vajaa 42 euroa – kolmen kimpan vuosimaksu 28 euroa. Jos kimppaan päätyisikin samanlaisia mummoparkoja, on roskakuskin käynnillä satsi niin paljon kuin 12 suodatinpussia.
Pidimme hetki sitten possen kesken saunaillan (johon kukaan ei kaivannut alkoholia). Sen yhteydessä pidimme miitin, joka siis on jotain hallituksen kokouksen ja työpalaverin väliltä. Teimme päätöksiä, juttelimme niitä näitä, saunoimme ja pidimme arvostuskierroksen. Eihän Hyvinkäällä kokoontunut vain hyviä pakkarikuskeja vaan myös hyviä ihmisiä.
Vaikuttamisen mahdollisuus
Miitti edusti kenties yhtä painavimmista syistä siihen, että meitä on possessa juuri tämä porukka: vaikuttamisen mahdollisuutta. Tutkimuskin kertoo, että sitä pidetään työssä tärkeänä. Vaikka johdankin miitin keskustelua, en niinkään kerro, miten asiat ovat, vaan kysyn, miten niiden pitäisi olla.
Hyvä esimerkki on työautoista päättäminen porukalla. Autohan on keskeinen jokaisen posselaisen työssä. On tyypillistä, että päätökset autosta tekee yksi työntekijä ja hänen on taiteiltava budjetin, firman linjausten, urakan vaatimusten kesken. Kuljettajien toivomukset eivät välttämättä saa painoarvoa – varsinkaan yksittäisten, jotta tasapuolinen kohtelu toteutuu. Meillä yhdessä sovitut toiveet tulevat ensin.
Käytännönläheisyys
Yhtenä miitin aiheista oli työturvallisuus. Työnantajan on laadittava toimintaohjelma ja vastattava työturvallisuudesta yhdessä työntekijöiden kanssa. Olemme jakaneet työturvallisuuden roolit ja laatineet ohjeistuksia pakkarikuskin työturvalliseen työskentelyyn sekä hyvinvointiin. Ohjeissa näkyy se, että työn tuntevat ovat ne laatineet. Sen lisäksi niissä on hyödynnetty Työterveyslaitoksen tutkimusta sekä työterveyshuollon kumppaniamme.
Työturvallisuuden otamme vakavasti. Lakisääteisen toimintaohjelman ja ohjeet olemme tehneet niin, että niihin sitoutuminenkin on helppoa.
Ohjeet käsittelevät pakkarikuskin arjessa vastaan tulevia tilanteita eli juuri sitä, mitä posselaiset tekevät työkseen. Kieli on samaa kuin kentällä. Tämä kaikki on käytännönläheisyyttä. Se näkyy muuallakin Pakkaripossessa, sillä lähtökohta asioiden tekemiseen tai niiden tekemättä jättämiseen on se, mikä on niiden merkitys käytännössä. Maksetaan kulut työvaatteiden toimituksesta lähiautomaatille, koska kuka niitä aina ehtii hakemaan myymälästä? Ei pidetä viikkopalaveria, jos viikossa ei ole kertynyt mitään käsiteltävää.
Laaja työterveyshuolto
Lakisääteinen työterveyshuolto on aika suppea, ja pomon ohjeistus saikkutapauksessa voi hyvin olla, että käypä julkisella hakemassa lappu. Pakkaripossessa työterveyshuolto on yksityisellä toimijalla ja siihen kuuluu hoitajan ja lääkärin vastaanoton ohessa muun muassa fysioterapeutin ja psykologin vastaanotto ja erinäisiä tutkimuksia.
Laaja työterveyshuolto on ennakointia. Hoitoa vaativan tai pois töistä pakottavan vaivan iskiessä saattaa ollakin kyse siitä, että jotain lievänä alkanutta on päässyt pahenemaan ja se olisi voitu ehkäistä ennalta. Pakkarikuskin työ on fyysistä, ja moni on vaihtanut työtä vuosien aikana pahentuneiden oireiden vuoksi. Kattavan työterveyshuollon avulla voidaan turvata työkyvyn jatkuminen pidempään.
Muutan etelän aurinkoon antamaan puhelimessa ohjeita.
Korvaus ammattitaidosta
Palkka kiinnostaa ihmisiä aina, erityisesti roskakuskin palkka, ja monille rahallisen korvauksen suuruus on keskeinen työsuhteessa – vaikka ei välttämättä yksistään tae viihtymisestä. Silti Pakkaripossen perustajana näen, että yritys ei ole olemassa siksi, että saisin kasaan säästöt, joiden turvin muutan etelän aurinkoon antamaan puhelimessa ohjeita työntekijöille. Se on olemassa siksi, että saamme tehdä intohimosta töitä ja nauttia sen rahallisesta tuotoksesta.
Lisäksihän upeaa työpanosta vastaan Pakkariposse tarjoaa tässä artikkelissa esittelemiäni asioita. Pelkästään työntekijöiden kuunteleminen ja osallistaminen on minusta etu, jonka arvoa ei voi euroissa mitatakaan.
Rima korkealla
Upea työpanos on kovaa tehokkuutta ja siitä huolimatta toteutuvaa huolellisuutta. Monella posselaisella on kokemusta siitä, että työpaikalla kaikilla ei samanlaista panosta ole. Kuinka turhauttavaa onkaan, että joutuu tekemään muidenkin työtä, jotta saavutetaan kaikilla tiedossa olevat tavoitteet!
Yksi tärkeimmistä tavoitteista on listan ajaminen päivän aikana huolimatta säästä tai muista joskus ikäviltä tuntuvista olosuhteista. Possessa voimme luottaa siihen, että muut tekevät tavoitteen eteen oman osansa ja kaveria ei jätetä, vaikka hänellä menisikin huonommin.
Onhan se kiusallista: roskakuskin piti vain käydä tyhjentämässä astia, mutta sen sijaan hän myllersi isolla autolla pihanurmikon ja seisoo nyt keittiön ikkunan alla odottamassa hinuria. Eikä ole pitkä aika siitä, kun saman kylän raitilla kiskaistiin pakkari ojasta. Tätäkö se on, kun kunta otti jätehuollon hoitaakseen ja isot yritykset urakoimaan!
Missä on roska-autoja, on kolhuja.
Jätehuollon laadukkuus ei vaikuta olevan itsestään selvää. On mahdollista, että vahinkojen määrä kasvaa urakoitsijayrityksen koon kanssa, mutta firman koosta riippumatta työn laatuun vaikuttaa se, että työ on haastavaa. Missä kaikessa roskakuski tai hänen työnantajansa voivatkaan toimia aivan toisin kuin laadukkaasti – ja huolellisesti?
Ovet suljetaan perässä. Avoimiin jätetiloihin pääsee tuholaiseläimiä ja ilkivallan tekijöitä.
Autot pidetään tiellä
On yllättävän yleistä, että roska-auto tarvitsee pelastaa takaisin tielle. Syksyllä ja keväällä upottavat tiet, talvella liukkaat tiet ja kesällä nurmikot ovat monen kuskin yllättäneet. Osa tapauksista menee ennakoimattomien olosuhteiden ja kantapään kautta oppimisen piikkiin (itsekin opin nurmikon petollisuuden 11 vuotta sitten). Pahempaa onkin se, että auto päätyy ojaan, ja sitä harvemmin selittää mikään muu kuin väärä tilannenopeus. Aina voi kuski toki vedota keliin tai yllättäen eteen juosseeseen kenguruun.
Paikoitellen jonkinlainen luonnonlaki on se, että missä on roska-autoja, on kolhuja ympäröiviin rakenteisiin. Näkee tien päällä myös ikävän paljon pakkareita, joiden käyttäjien ei voi sanoa kohdelleen ajokkiaan huolellisesti. Jälleen on kuitenkin tilanteita, joissa vahingolle ei voi kukaan mitään – esimerkiksi astialle peruuttaessa järeä oksa voi rikkoa peilin. Silloin se vain vaihdetaan nopeasti uuteen, jotta auto näyttää hyvältä.
Tyhjennetään kuten pitää
Kävikö roskakuski torstaina, kun ilmoitettu päivä on keskiviikko, eikä ole edes arkipyhäviikko? Tärkeimpiä merkkejä laadukkuudesta on se, että kuljettaja tyhjentää astian oikeana päivänä. Tässäkin olen nähnyt kunnianhimon puutetta, kun vaikkapa 95 prosenttia astioista tyhjennetään ajallaan. Jos tällöin kuukauden 30 000 tyhjennyksestä 28 500 olikin aikataulussa, 1 500 tyhjennyksestä saattoi jäädä huono maku.
Mukavaa ei astian käyttäjälle ole sekään, että kuski ei ole astiaa palauttanut samaan paikkaan ja ovia sulkenut perässään. Ne usein ovat isoja asioita roskiksen käyttäjälle mutta pieni työvaihe roskakuskin satoja astioita sisältävässä päivässä. Toisaalta minkä roskakuski sille voi, että bioliemet valuvat astiaa tyhjentäessä tai että jätekatos on niin vinksallaan, että salpa ei mene helposti kiinni. Silloinkin kuljettajalla voi olla palveluhenkisyyttä: ilmoitan ongelmasta, jotta siihen saataisiin ratkaisu.
Posse on eri maata
Saatoitkin tietää jo, että Pakkaripossen arvoja ovat laadukkuus ja huolellisuus. Haluamme nimenomaan, ettei meidän käyntimme jälkiä tarvitse korjata. Olemmehan niitä roskakuskeja, joiden käynnistä ainoa merkki ovat tyhjät astiat. Toki joskus meistäkin voi jäädä huono maku, ja mielellään selvitämme syyn siihen.
Ensin opetellaan tekemään hyvin, sitten lisätään nopeutta.
Työkokemus on opettanut vahingoista ja työn tekemisestä sinne päin sen, että ne ovat lopulta valintoja. Vaikka liukkauden vuoksi auto valuikin seinään, oliko liukkaalle alun perin pitänyt ajaa? Miksi urakoitsijalle riittää 95 prosentin ajallaan tyhjennys eikä se tavoittele 100:a prosenttia?
Takalaidan kumi on kärsinyt, mutta muuten peräportti on kohtalaisen siisti ja sitä kehtaa tuoda pihoihin näytille.
Ripeyttä, ei sähellystä
Mutta kuinka Pakkariposse voi luvata huolellisuutta ja laatua, kun ripeys on meillä verissä? Ensinnäkin tiedän lukuisia kuljettajia, jotka ovat hyvin tehokkaita mutta joille ei käy juuri ollenkaan vahinkoja. Siihenhän pääsee niin, että ensin opetellaan tekemään asioita hyvin ja sitten vasta lisätään nopeutta. Lisäksi järkeviin tehokkuutta lisääviin keinoihin ei edes kuulu niinkään vauhdin kasvattaminen vaan sekuntien säästäminen vuoron mittaan.
Toiseksi jokainen posselainen tietää, mitä meidän kuuluu tehdä ja että niin toimiminen on huolellisuutta ja laadukkuutta. Kun tavoitteet ovat selkeät, niitä on helpompi saavuttaa. Toki siihen oheen tarvitaan halu saavuttaa ne. Kun olemme kaikki huomanneet, että voimme olla tehokkaita, huolellisia ja tehdä laadukasta työtä, meidän on ollut helppo valita ne arvoiksi ja oikeasti tarkoittaa sitä.
Olen työurallani myös tyhjentänyt koukkuautolla jätelavoja ja -puristimia, ja ne eivät monestikaan ole helpoissa paikoissa. Nähdessäni ensimmäisen kerran erään Porvoossa sijaitsevan huoltotilan mielessä välähti ilmoittaminen työnjohtoon: ”Tätä ei kolmeakselisella FM-Volvolla oteta.”
Samassa tilanteessa olen ollut ennenkin, mutta pakkarin ratissa: pysäköidyn auton tai työmaa-aitojen vuoksi kuja astioille näyttää liian kapealta. Sen sijaan, että olisin merkannut hukkanoudon, olin lähtenyt tarjoamaan autoa kapeaan väliin ja ikkunoista, peileistä ja kamerasta seurannut, että siitähän se kuorkki vain sujahtaa.
Lähden kokeilemaan ja katson, mihin se johtaa.
Kun olin varma ennen kuin kokeilin
Aina en ole uskaltautunut edes kokeilemaan ja kokemattomampana kuorma-autokuskina saatoinkin aiheuttaa turhaa lisävaivaa sen vuoksi. Rohkeus peruutella porvoolaiseen kellariin pohjautuikin piirteeseen, jonka olen itsessäni tunnistanut vasta viime vuosina: kokeilunhaluisuuteen.
Jätepuristimia on usein paikoissa, joissa on varottava, ettei sitä kyytiin nostaessa osu kattoon.
Nimesin piirteen määrittäessäni periaatteita, joita käytän johtaessani. Siinä kokeilunhaluisuus tarkoittaa aivan samaa: lähden kokeilemaan jotain ja seuraan, mihin se johtaa. Jos johonkin huonoon, kokeilen muuta. Jos johonkin hyvään, olen parhaimmillaan löytänyt uuden, toimivan tavan tehdä asioita. Kun minulla oli piirteelle nimitys, pystyin pohtimaan, missä kaikessa se voikaan olla avuksi.
Vaikutelmaa vastaan
Sittemmin olen liittänyt kokeilunhaluisuuteen senkin, että ilman sitä vaikutelma tavoitteen mahdottomuudesta voi syödä motivaation yrittämiseen. Tämä korostuu roskakuskin työssä, jossa listat voivat olla valtavia. Erään torstain listan astiamäärä oli lähempämä 1 000:ta kuin 500:tä, ja meidän oli päätettävä, saako Pakkariposse listan ajettua iltakymmeneen mennessä vai tarvitseeko se apua.
Esihenkilön pitäisi antaa tavoitteita ja kannustaa kokeilemaan.
Joa ja Vertti lähtivät kippoja komealla tahdilla aamusta keräämään, ja laskeskelimme aika ajoin, mikä mahdollisuus meillä oli ehtiä. Yhä olisimme voineet iltavuoroon pyytää apua. Vuoronvaihdon lähestyessä kuitenkin Joa ja Vertti totesivat minulle, että saamme keskenämme piirin kasaan, ja minulle jäikin iltaan vaivaiset muutama sata astiaa. Kaikki paikat olivat vihreinä jo reilusti ennen kymppiä. Päivän lämpötila oli vieläpä huidellut 30:ssa.
Astia kerrallaan ne listan paikat vähenevät. On syytä vain painaa menemään eikä jäädä tuijottelemaan määriä.
Tavoitteet tueksi
Ehkä tuona torstaina onnistumista ei selittänyt vain kokeilunhaluisuus vaan sitä tukeva toinen hyödyllinen piirre, tavoitteellisuus. On turha lähteä yrittämäänkään, jos ei tiedä, mihin lopputulokseen haluaa päästä ja kuinka sinnikkäästi. Sitä kautta on myös helppo ymmärtää, miksi esihenkilön pitäisi antaa tavoitteita ja kannustaa kokeilemaan.
Tuo torstai tarjosi taas yhden hienon tunteen siitä, mitä Pakkariposse on: niin Joalla, Vertillä kuin minulla oli yhteisenä tavoitteena työn laadukkuudesta kiinni pitäminen, eikä astiamäärä saanut meitä tinkimään siitä – vaikka toki jättimäisen ajolistan avautuminen vuoroa aloittaessa voi saada sen mieleen juolahtamaan. Tietyt ihmisen piirteet eivät vain takaa onnistumista vaan vievät pitkälle, oli kyse haastavasta tilanteesta ison auton kanssa tai yrityksen menestyksestä.
Kerroin TikTokissa Pakkaripossen perustamisesta ja videon kommentoija pohti, onko alalla tilaa kilpailulle. Toinen kommentoija ihmetteli, miten oma jätehuoltoyritys toimisi Lahdessa, kun siellä kaupunki ”kilpailutti palvelun ja pakottaa ottamaan kuljetuksen yhdestä paikasta.” Ajattelinkin kertoa jätehuollon markkinoista.
Kuntayhtiöt eivät omista jäteautoja.
Pitkään kiinteistön haltija on voinut tilata jäteastialleen tyhjennyksen mistä vain firmasta on halunnut tai mistä palvelun on saanut. Jätelaki kuitenkin on muuttunut niin, että jätehuolto on siirtynyt kuntien vastuulle: 5. luvun 32. momentin mukaan kunnan on järjestettävä asumisessa ja kunnan toiminnassa syntyvän jätteen jätehuolto.
Kuntayhtiöille siirtäminen
Moni kunta ei kuitenkaan itsenäisesti hoida tätä lakisääteistä tehtävää vaan on siirtänyt sen erilliselle jätehuoltoyhtiölle, minkä jätelakikin mahdollistaa 43. pykälässä. Näitä yhtiöitä ovat esimerkiksi HSY, Kiertokapula ja Mustankorkea, ja kommentoijan mainitsema Lahti on siirtänyt jätelain mukaiset vastuunsa Salpakierto-nimiselle yhtiölle.
Kunnalliset yhtiöt taas tyypillisesti eivät omista jäteautoja ja kuljettajia vaan ne antavat jätteen keräyksen ja kuljetuksen yksityisille yhtiöille – jotka monesti ovat samoja, kuin joilta asukas on ennen voinut suoraan tilata tyhjennyksen. Näinpä kotipihassa käyvän roska-auton logot eivät välttämättä ole vaihtuneet, vaikka vastuu jätehuollosta on siirtynyt kunnalle.
Palkat ovat yrityksen kuluista iso osa. Halvin tarjous voi perustuakin kovaan tehokkuuteen.
Yritykset poikkeuksena
Jätelain mukaan kunta vastaa vakituisessa ja vapaa-ajan asumisessa sekä kunnan palvelu- ja hallintotoiminnassa syntyvän jätteen jätehuollosta. Toisin sanoen muun muassa yritykset, seurakunnat ja valtiolliset elimet voivat valita, mikä jätehuoltofirma astian tyhjentää. Liikekiinteistöillä on sama tilanne, jos niissä ei asuta. Lisäksi yhä joissain kunnissa kaikki saavat valita sekajätemukin tyhjentäjän, mutta lähivuosina tämä vapaus loppuu jätelain vaikutuksesta.
Pienet yritykset ovat lopettaneet.
Näin ollen meille Pakkaripossessakin, kuten mille tahansa yritykselle, on ainakin kahdenlaista markkinaa: niin sanotut suorasopimukset eli yritysten jätehuollon sopimukset sekä kuntaurakka eli kuntien tai niiden perustamien yhtiöiden urakat. Jälkimmäisiä mutta toisinaan ensin mainittujakin pääsääntöisesti saa yritys hoitaakseen vain voittamalla julkisissa kilpailutuksissa.
Lappu luukulle
Onko kilpailulle siis tilaa? Halvimman tarjouksen tehnyt yrityshän voittaa urakan. Yritys on vaikkapa laskenut, että urakka hoidetaan yhdellä pakkarilla ja kahdella kuljettajalla. Urakan kesto on tyypillisesti viisi vuotta. Näin ollen urakan voittaessaan yrittäjä saa kuntayhtiöltä viideksi vuodeksi rahan yhden pakkarin ja kahden kuljettajan käyttämiseen urakan hoitamiseksi.
Tällöinhän markkinoilla saa tilaa itselleen hoitamalla urakan pienimmillä kustannuksilla. Sama toisaalta koskee suorasopimuksia: usein asiakas valitsee halvimman. Se on totta, että joillain alueilla voi todella kilpailu olla tiukkaa, mikä näkyy tarjousten määrässä ja eritoten tarjottujen hintojen välisissä eroissa. Toisaalta muualla kilpailu ei niin tiukkaa ole, koska pienet yritykset ovat lopettaneet jätekeräysten siirryttyä kunnille. Tilalle tarvitaan siis uusia.
Korjaus artikkeliin 13.7.: Alun perin artikkelissa luki, että kunta vastaisi ”seurakuntien, valtion ja terveyspalveluiden toiminnassa syntyvän jätteen jätehuollosta”. Jätelaki on muuttunut niin, että enää kunnat vastaavat asumisessa ja kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvän jätteen jätehuollosta.
Lisäksi on muotoiltu uusiksi kohta, jonka mukaan joillain paikkakunnilla mukin tyhjentäjän saisi valita ja vapaus todennäköisesti päättyy: tämä vapaus on koskenut vain sekajätettä ja se päättyy varmasti näillä paikkakunnilla.
Toimiessani roskakuskien esihenkilönä ratkottavana oli sellainen tilanne, että listoja ei ehditty ajaa päivän aikana kokonaan. Pian ymmärsin, että ratkaisuna oli huomion kiinnittäminen muiden asioiden ohella mutta erityisesti siihen, miten kuljettajat käyttivät keräilyaikaa. Kokeilunhaluisesti aloin käyttää työpaikalla sanaa tehokkuus, siis ilmaista yhdellä sanalla roskakuskin työn tärkeimpiä piirteitä. Se tuotti tulosta (kuvaannollisesti), mutta joidenkuiden makuunhan se ei ilmeisesti ollut.
Edelleenkään ei tarvitse juosta.
Reaktioita voi selittää sekin, että tehokkuus-sanaa käytetään myös silloin, kun puhutaan työntekijän tuottavuudesta. Tällöin ajatukset helposti karkailevat johtoportaan dollarinkiiltoihin, uudelleenjärjestelyiksi naamioituihin irtisanomisiin sekä kaiken irti repimiseen työntekijöistä. Siitähän ei tarvitse olla kyse – sanaa tehokkuus käyttäessäni tarkoitan yhtäältä tehdyn työn määrää suhteessa aikaan ja toisaalta järkevää aikaansaamista.
Helsingin porttareissa ei hirvittänyt niin paljon, kun junnuna oli harjoitellut Jyväskylässä. Tosin Yliopistonkatu 4 oli aika iisi.
Välillä käytänkin vaihtoehtoisesti sanaa ripeys. Ihailin jo aloittavana roskakuskina Jyväskylässä eräiden vanhempien kollegoiden nopeutta. Suoraan sanoen olin ällikällä lyöty, sillä vaikka yritin mitä, en ehtinyt ajaa listaa konkarien tapaan puoleenpäivään mennessä. Toisaalta omaksuin jo silloin sen ajattelun, että ripeys on ammattitaitoa roskakuskin työssä – hain sitä vain väärillä tavoilla. Ei pyrkimys kipillä käyntien harventamiseen oikein ole ratkaisu.
Kun vuosia pakkarin ratissa oli useampia ja kuorma-auton käsittelyn taito oli syvälle juurtunut, aloin toden teolla hakea keinoja nopeuden lisäämiseksi, ja löysinkin niitä. Samalla tajusin, miten koukuttavaa se on: kisata erityisesti itseä vastaan siinä, miten nopeasti listan voi ajaa. Isoimpia oivalluksiani oli se, että nopeutta lisätäkseni minun ei edelleenkään tarvitse juosta, ajaa ylinopeutta, tinkiä rullaamisesta tai lakata tarkkailemasta pihaa sinne peruuttaessani. Nopeus tulee vuoron mittaan säästyvistä sekunteista, joita lähdetään kasaamaan ekasta mukista lähtien.
Vastustus tulee siitä, että joltakulta vaaditaan mutta häntä ei kiinnosta.
Kun nopeutta, eli tehokkuutta, lisää säästämällä aikaa, säästää samalla itseään. Tehokkuus ei siis tarkoita itsensä väsyttämistä (tai että työnantaja näännyttää työntekijän). Moni roskakuski nauttii ripeästä tekemisestä: se voi tulla kilpailuhenkisyyden tai vilkkauden kautta, ja siihen voi motivoida pelkästään kotiin pääsy aikaisin. Esihenkilönä motivoinkin työntekijöitä juuri tällaiseen tehokkuuteen. Tärkeää on myös se, että työntekijä ylipäätään saa palautetta ja konkreettisia lukuja. Jokainen Pakkaripossessa tunteekin meikäläisen palaute-Excelin.
Keski-Suomessa tarvitsi vielä karvalakkia talvisin. Varsinkin, koska ajoi molokkiautoa, jossa ei astiahissiä ollutkaan.
Ripeys ei myöskään tarkoita häseltämistä. Puhunkin yleensä siitä, että roskakuski on tehokas mutta huolellinen. Isoiksi ajansäästöiksi kasaantuvia sekunteja ei oteta pois kameroiden ja peilien tarkkailusta tai kävelyvauhtia ajamisesta päiväkodin pihassa. Ei myöskään vie yhtään enempää aikaa palauttaa astia samaan paikkaan, niin kuin moni astian haltija toivookin.
Näkisin, että tehokkuudesta puhumiseen kohdistuva vastustus tulee siitä, että joltakulta vaaditaan nopeutta mutta häntä ei kiinnosta olla nopeampi. Tällaiselle henkilölle ei ainakaan kuntaurakan ajot ehkä ole oikea työ, sillä niissä tehokkuus vain on kovan kilpailun vuoksi välttämätön. Toisaalta minustakin ammattitaitoinen kuljettaja – siis erityisen tehokas ja huolellinen – ansaitsee palkkionsa. Silti joissain firmoissa paremmin työnsä tekemällä ei mitään kummempaa saa.
Itseäni ja kenties välillä muitakin vastaan kisaavana pakkarikuskina minulle Pakkariposse on huipentuma: saadaan olla tehokkaita, eli kerätä vain ripeästi roskia, ilman, että kukaan narisee ja jopa puuttuu toisten työssä viihtymiseen. Me pidetään tehokkuutta niinkin tärkeänä, että valittiin se yhdeksi meidän arvoistamme. Eikä me siitä vielä olla näännytty.
Monta purkkia tunnissa vedät? Tällä kysymyksellä roskakuski voi vertailla omaa ammattitaitoaan kollegoihin. Astiamääristä puhuminen saatetaan nähdä ”juoksemisen” ja ”hätiköinnin” korostamisena, ja se voi ahdistaa sellaista, jolle roskakuskin työ ei ehkä olekaan oikea.
Toiset saavat isot mukimäärät juoksematta ja hätiköimättä, ja heille ne ovat luonnollinen osa työtä. Numeroilla mitataan ehkä myös itseä. Voinko maanantaissa rikkoa aiemman ennätykseni? Miten sen tekisin – eri ajojärjestys, reippaammat askeleet vai paremmat eväät? Purkkimäärät voivat tarjota motivoivaa itsensä tai kaverin haastamista ja ongelmanratkontaa.
Eikö Pakkaripossessa olekaan kovia roskakuskeja?
Tätä olin odottanut: paljon liikettä sisältävää työtä.
Surkea suoritus
Olin eräänä maanantaina ajamassa sekajätettä pääkaupunkiseudulla. Keräsin loppuun päivän listan reilu 80 osoitetta ja käytin siihen 5,3 tuntia. Se tekee 16 paikkaa tunnissa, joka kuulostaa äkkiseltään… säälittävältä. Aivan kuin olisin tepastellut maaseutulistalla, jossa on kinttupolkujen päissä olevat kesämökit. Eikö Pakkaripossessa olekaan niitä kovia roskakuskeja?
Tullaankin numeroiden tutkailun oleelliseen tarkennukseen: puhun nyt osoitteista, en astioista. Minulta on useasti kysytty, kuinka paljon paikkoja roskakuskilla on päivässä. Jos vastaan vaikkapa juuri 80, se voi saada työn kuulostamaan helpolta. Mitä ne roskakuskit tuolla kiitelevät pihasta toiseen, kun joka mestaan on käytettävissä 5 minuuttia?
Vähän paikkoja, paljon purkkeja
Yllätys onkin iso, kun lähes joka paikassa on enemmän kuin yksi astia. Niitä voi olla jopa 8 (puhutaan isoista kopeista). Painavia, isoja astioita, joiden liikuttamiseen ei paljon tilaa ole. Lisäksi välimatkaa koppien välillä on enemmän – 5 minuutista siirtymiin ison auton pyörittelyineen pitäisi varata myös osuutensa.
Hyvä määrä on hetkellisesti 90 astiaa tunnissa.
Tehokkaan kuskin astiamäärä usein kasvaakin osoitemäärää nopeammin suhteessa hänen keräilyyn käyttämäänsä aikaan. Minullakin reilusta 80 paikasta kertyi astioita 220 – siis 41 astiaa tunnissa, eli yksi kippo tyhjeni 1,5 minuutin välein.
Uusien purkkien pyörät pyörivät hyvin ja kahtakin astiaa on helppo liikuttaa.
Ei sillä, ettenkö voisi parantaa lukemaa. Oma tunne oli se, että tuusaamiseen meni liikaa aikaa. Ajoin piiriä ensimmäistä kertaa, eikä yksikään paikka ollut tuttu. Osaa kaduista sentään olin joskus kulkenut. Oma tunne on tietysti tunne, ja piirin konkarit tietävät, mikä on kova taso.
Mikä on hyvä määrä?
Sitäkin kysytään, mikä on hyvä määrä astioita tunnissa. Yleispätevää minimiä tai keskitasoa ei voi määrittää listaamatta joukon tarkennuksia. Onko kyse säkkäristä ja onko appari mukana ja kerätäänkö kaksilokerolla? Voidaan sanoa, että säkkärillä vähintään pitäisi saada 50 mukia tunnissa, apparin kanssa yli 70 ja kaksilokerolla hetkellisesti lähemmäs 90.
Nämä ovat omiin laskelmiin sekä kollegoilta kuulemiin suorituksiin perustuvia numeroita. Voi siis olla, että piiriin saapuu uusi tekijä ja päihittää pitkän aikavälin keskiarvot sekä entiset ennätykset, ihan vain koska liikkuu sujuvasti paikasta toiseen jättäen ainoaksi merkiksi käynnistään tyhjät astiat.
Haluaisitko sinä, että joku pöläyttäisi tuhkaa tai pölypussin sisällön naamallesi? Todennäköisesti et, ja ei moni roskakuskikaan sitä tahtoisi. Siitä huolimatta päivittäin saattaa erityisesti sekajäteastiassa olla pölisevää jätettä – irrallaan, suoraan astiaan tuhkalapiosta tai imurin säiliöstä kipattuna.
Monella paikkakunnalla niin lajitteluohjeet kuin jätehuoltomääräykset kieltävät pölisevän jätteen laittamisen astiaan. Sen sijaan esimerkiksi tuhka, pöly, puupuru, paperisilppu ja rautapöly täytyy pakata tiiviisti, esimerkiksi kestävään muovipussiin tai kannelliseen muovirasiaan. Siten ehkäistään ympäristön sotkeentumista ja ennen kaikkea suojataan roskakuskia altistumiselta haitallisille aineille.
Jätepisteellä ei kannata säilyttää tavaraa, jota ei ole tarkoitettu tuhottavaksi.
Sekajäteastioita ei saanut katoksesta ulos siirtämättä pakkausmuovin astiaa ensin edestä.
Haitallisia jätteitä
Pölisevä jäte irrallaan astiassa on yksi roskakuskin kohtaamista työn turvallisuuteen ja sujuvuuteen vaikuttavista asioista. Samankaltainen jätteiden lajitteluun ja hävittämiseen liittyvä ongelma ovat kotitalousjätteen keräykseen kuulumattomat tavarat. Astiaan on voitu laittaa spraypulloja, maaleja tai sähkölaitteita. Ne voivat altistaa kuljettajan haitallisille kemikaaleille sekä syttyä palamaan jäteauton kuormatilassa.
Jätepisteille on myös voitu tuoda isoja rojuja, usein huonekaluja, sen sijaan, että ne olisi vaikka myyty tai kuljetettu kierrätyskeskukseen. Roskakuski voi niitä siirrellä edestä, jos siitä ei ole vaaraa, mutta rojujen vuoksi astiat voivat jäädä tyhjentämättäkin. Jätepisteellä ei myöskään saa – tai ainakaan kannata – säilyttää tavaraa, jota ei ole tarkoitettu jätteenä pois kuljetettavaksi (eli pakkarin tuhottavaksi).
Ongelmat voivat näkyä roskakuskin kehossa tulevaisuudessa.
Hankalia jätepisteitä
Moni jätepiste on roskakuskin kannalta liian ahdas, vaikkei niissä ylimääräisiä tavaroita olisikaan. Harva asia turhauttaa niin paljon roskakuskia kuin se, että astian saadakseen on siirrettävä muita astioita edestä. Jätehuoltomääräysten tekijät ovat tämän ehkäpä tiedostaneet, sillä jätepisteiden edellytetään olevan sellaisia, ettei siirrellä tarvitse.
Roskakuskin päivään mahtuu satoja jätekatoksia. Joa ei niin stressaa kynnyksistä ja auki pysymättömistä ovista, sillä hänen mielestään ne ovat osa työtä.
Jätepisteissä piilee monesti muitakin harmeja. Oletko huomannut, että ovea ei saa pysymään sepposen selällään, koska ovipumppu ei lukitu eikä tuulihakaakaan ole? Entä noteerannut viiden sentin kynnyksen oviaukossa? Roskakuski huomaa nämä heti, kun sulkeutuva ovi paukahtaa kylkeen ja kun painavan astian pyörät töksähtävät kynnykseen. Yhtä lailla pyöriä vastustaa vaikkapa asfaltin railot sekä upottava hiekka – haasteita on äkkiä siis yhdessä pihassa paljon.
Pienestä tulee isoa
Sinulle ehkä herääkin kysymys, voitko tehdä jotain helpottaaksesi roskakuskin työtä. Ainakin voit pakata pölisevän jätteen ja toimittaa vaaralliset jätteet ja sähkölaitteet oikeaan paikkaan. Ehkä myös pystyt poistamaan jätekatoksestasi kynnyksen ja huolehtimaan siitä, että oven saa pysymään auki. Näistä asioista taloyhtiöissä vastaa usein isännöitsijä.
Rojut ja kynnykset voivat jätepisteen haltijan ja käyttäjän näkövinkkelistä olla pieniä asioita. Roskakuskille ne voivat olla jopa välitön vaara mutta vähintään kasaantuva riski: raskaiden astioiden kampeaminen kynnysten yli ja pölylle altistuminen voivat näkyä kehossa tulevaisuudessa. Jos joka viidennessäkin astiassa tai katoksessa on riskiä kasaava ongelma, päivässä niitä on 20-80. Yksikin sellainen vähemmän on parempi kuin ei mitään.
Mitä voit tehdä?
Pakkaa pölyävä, hienojakoinen jäte muovipussiin, maitotölkkiin, muovirasiaan tai muuten tiiviisti.
Vaarallisia jätteitä otetaan vastaan monella kierrätysasemalla sekä kiertävissä keräyksissä ja yksityishenkilöiltä pääasiassa maksutta. Sähkölaitteita lisäksi ottavat vastaan niitä myyvät liikkeet.
Vastaanottopaikkoja voit hakea kierratys.info-sivustolta.
Myy tai lahjoita käyttökelpoinen tavara. Jotkin vastaanottopaikat noutavat suurikokoisia tavaroita.
Jätepisteiden ehostamiseen ja suunnitteluun roskakuskin kannalta turvallisiksi voit kysyä neuvoa jätehuoltoyhtiöistä.
