Avainsana: volvo

  • Otettiin 330 hepan moottori, mutta eihän autoja teholla ajetakaan

    Otettiin 330 hepan moottori, mutta eihän autoja teholla ajetakaan

    Se elää sitkeässä. Mitä isompi numero kuorma-auton hytissä komeilee, sitä oikeutetummalta auton ajaminen muiden seassa tuntuu. Itsekin uppouduin sen tunteen valtaan mutta taoin päähäni järkeäkin ja aloin jakaa sitä muille posselaisille. Possen uuteen pakkariin ei Volvon tehtaalla asennetakaan 380 hevosvoiman konetta.

    Ensinnäkin seuraavaksi tehokkain kone olisi nostanut hintaa valtavasti, ja mistä syystä se olisi maksettu? Pääkaupunkiseudulla liikkuvana näen kuorma-autojen voimatestinä Vantaan Ikean kohdalla olevan kumpareen, johon Kehä III nousee molemmista suunnista jyrkästi, ja tämän Ikean mäen haluaisi kyetä ratsullaan nousemaan muun liikenteen tahdissa.

    Miksi voiman loppumisen pitäisi kuljettajaa hetkauttaa?

    Hinnan erohan oli vapautettavissa vaikka mihin. Sen pystyi viemään urakan tarjoukseen, palkanlisiin, toimistokahveihin tai auton muihin varusteisiin. Itse asiassa hinnan erolla olisi saanut melkeinpä kaikki ne lisävarusteet, joiden hinnan tarjouserittely vain kertoi. Siellä oli useita nelinumeroisia hintoja.

    Aivan uudessa Volvossa 330 hepan moottori tuntuu pirteämmältä ja näyttää kuluttavan vähemmän kuin muutaman vuoden vanhemmissa autoissa.

    Toiseksi miksi voiman loppumisen kesken edes pitäisi kuljettajaa hetkauttaa? Autohan vaihtaa vaihteet itse, ja vakkari päällä ajaessaan kuskin ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Katsella vain, miten konttirekat rynnivät ohituskaistaa Vuosaaren satamaan.

    Jyrkkiä nousuja liukkaalla ei tarvitse (varsinkaan kaupungissa) sen enempää pelätä, sillä isoimman vaihteen pakottaminen, telin keventäminen ynnä muut avut auttavat. Voima ei moottorista lopu, eli auto ei mihinkään mäkeen tule jäämään. Sen takaa moottorin tehon ohella tärkeät ominaisuudet – tilavuus ja vääntö.

    Valitsemamme moottorin tilavuus on 11 litraa. Siihen tilaan turbon on pakattava sitä enemmän ilmaa, mitä enemmän moottori kuormittuu. Myös 9-litraisen moottorin saisi 330-hevosvoimaisena. Sellaiseen turbo samoilla auton kokonaispainoilla joutuisi luultavasti tekemään liikaa työtä, jotta pakkaisi riittävästi ilmaa pieneen tilaan. Pari litraa vähemmän iskutilavuutta ei siis olisi järkevää. Välttämättä.

    Onhan Possen 320-heppaisen Scanian moottorin tilavuus 9 litraa, eikä kertaakaan auton ratissa ole edes Sysmän pikkuteillä ainakaan minulla tuntunut voima loppuvan. No, Scania onkin Scania, jotkut sanoisivat tähän.

    Teho ei myöskään autoa liikuta vaan kuvaa sekä moottorin kierrosluvun että väännön, eli autoa oikeasti liikuttavan voiman, välistä suhdetta. Jos moottori tuottaa samalla kierrosluvulla isomman väännön kuin toinen moottori, se on tehokkaampi. Se siis tekee enemmän työtä samassa ajassa.

    Ongelma tuuppaa olemaan se, ettei kone saa riittävästi lämpöjä.

    Teho-vääntökuvaajasta nähdään, että 330-heppainen kone tarjoaa suurimman voiman samoissa kierroksissa kuin 380-heppainen. Me voidaan käyttää mopokonettamme siis samoissa taloudellisissa kierrosluvuissa kuin isompaa konetta.

    Mikä ero sitten on isompaan koneeseen? Se, että vaihteiden vaihtoa voi olla vähän enemmän. Koska moottorien suurimmassa väännössä on pari sataa newtonmetriä eroa, saattaisi 380-kone selvitä joissain paikoissa vähemmillä vaihdoilla. Vaihdoillahan saadaan moottori toimimaan sellaisilla kierroksilla, joilla se tuottaa tarvittavan väännön.

    Iso kysymys onkin sitten se, kuinka paljon niitä tilanteita on, että joutuu pykältämään pienemmälle ja käyttämään konetta kierroksilla. Jos sitä joutuu koko ajan tekemään, polttoainetta kulunee turhan paljon enemmän. Tullaankin siihen kysymykseen, jonka suhteen tehovalinta ei niin selvä olekaan, eli moottorin kustannuksiin.

    Pahimmillaan pienempi kone – vastoin kuin luulisi – voisi viedä enemmän ainetta. Toisaalta keskimääräiseen tarpeeseen nähden liian suuri voima voisi nostaa kulutusta vähintään siksi, että kuski ottaisi ilon irti ripeästä kiihtyvyydestä.

    Lisäksi jos mopokonetta joutuukin enemmän huudattamaan, pakokaasut puhdistuvat paremmin. Pakkareissa tuuppaa juurikin ongelma olemaan se, että kone ei saa riittävästi lämpöjä, jolloin pakokaasujen hiukkaset eivät pala ja päätyvät tukkimaan hiukkassuodatinta. Sen vaihto maksaa nelinumeroisia summia.

    Ensimmäinen moottorin valinta ei kuitenkaan lyö mitään pysyvästi lukkoon. Nyt aletaan vasta keräämään kokemuksia. Mitä kone kuluttaa, tuntuulo kuskin paikalla ikävältä, paljonko euroja uppoaa? Erityisesti juuri kulutus on se juttu. Toisaalta siitä ei varmaan ikinä saa lopullista kuvaa.

    Possen Scanian 9-litraisen moottorin 320 hevosvoimaa ovat riittäneet maaseudulla hyvin.

    Se johtuu ihan siitä, että muuttujia on paljon. Esimerkiksi Scanian suunnilleen saman tehoinen moottori on erilainen, ja muilla voimansiirron osillakin on vaikutuksensa. Tulevia autohankintoja ylipäätään voidaan tarkastella eri lähtökohdasta: enimmäiskuormat voivat olla suurempia tai pienempiä, ajoympäristö voi olla toisenlaista. Jopa moottorin voimanlähde voi vaihtua kaasuun tai täyssähköön.

    Täten jälleen se on todistettu: moottorin valinta ei, kuten mikään muukaan kuorma-autoon liittyvä valinta, ole pelkästään moottorin teholukeman tuijottamista. Varsinkaan numeroa ei valita sen vuoksi, että on Ikean mäen ohituskaistalla jotain mitä esitellä.

  • Pistin tilaukseen pakkarin, eikä se ole kuin mikä vain roska-auto

    Pistin tilaukseen pakkarin, eikä se ole kuin mikä vain roska-auto

    Olin pakkarin ratissa, kun puhelu tuli. Useita päiviä oli kulunut tarjousten jätön määräajan umpeutumisesta. Ne olivat olleet loputtoman arvelun täyteisiä: välillä olin uskonut meidän hävinneen ja sitten taas keksinyt aiheita pitää voittoa yhä mahdollisena. Puhelussa sain tietää hintamme olleen halvin Espoon Matinkylän urakassa. Palattuani kertomaan uutisen Possen ryhmäpuhelu täyttyi riemunsekaisesta hälinästä.

    Urakan voittaminen tiesi sitäkin, että Pakkariposse tilasi ensimmäisen uuden autonsa. Olimme possen kesken keskustelleet niin alustan merkistä kuin sen varusteista paljon; onhan jokaisella kuorma-autoa ajavalla suosikkimerkki ja usein myös vahva näkemys varusteista. Lopulta alustan valinnassa ratkaisi merkittävä ero kahden valmistajan hinnassa sekä sen posselaisen mielipide, joka autolla pääasiassa ajaisi. Näinpä tilaukseen lähti Volvo FM ja sen päälle pakkariksi NTM KG-HL.

    Auto valmistuu Ruotsissa noin neljässä kuukaudessa.

    Tilatussa autossa on kamerapeilit eli hytin ulkosivuilla kamerat ja sisänurkissa näytöt. Pimeässäkin näkee paremmin infrapunatoiminnon ansiosta. Tehokkaiden työvalojen ja lisäpitkien avulla lienee pimeys selätetty.

    Olin ollut yhteydessä kuorma-automyyjään tarjousta laskiessani, ja tulosten selvittyä sovimme palaverin, jossa lyötiin lukkoon niin alustan kuin pakkarin varusteet. Monia uusiakin Volvoja ajaneena oli jännittävää tietää, mitä kaikkea autoon voi valita ja jättää valitsematta. Myös NTM:n varusteltavuus yllätti. Esimerkiksi takalaita on useimmissa pakkareissa avattava mutta sen saa umpinaisena. Luovutaanko mahdollisuudesta päästä kuuppaan hieman helpommin, kun vastineeksi saadaan luultavasti vähemmän päänvaivaa takalaidan aukinaisuudesta varoittavasta anturista?

    Palaverin päätteeksi allekirjoitimme tilaussopimuksen. Urakan aloitukseen on vuosi ja puolitoista kuukautta, mutta paikka varsinkin NTM:n linjastolta on syytä varata ajoissa, koska närpiöläistehdas saa niin valtavasti tilauksia. Kuorma-auto valmistuu Ruotsissa noin neljässä kuukaudessa, joten heti sopimuksen allekirjoituksen jälkeen ei Pakkaripossen biili ala muovautua. Volvon tehtaalta alusta siirtyykin luultavasti tämän vuoden lopulla laivassa (ja sen ehkä saa itsekin hakea) Suomeen ja maanteitse Närpiöön. Vielä ennen meille luovutusta keväällä 2027 Vantaalla auto huolletaan ja viimeistellään.

    Olin Miron kanssa Vantaan Volvolla niin sanotusti rastimassa varusteet, jotka autoon halusimme. Lopuksi allekirjoitin tilaussopimuksen. Kuorma-automyyjä Janne Pelttari osasi kertoa Volvoista kaiken.

    Oma firma perustettiin siitäkin syystä, että päästään vaikuttamaan auton varusteisiin. Usein pakkarikuski varsinkin jättifirmoissa saa tyytyä hinta–ajaa-asiansa-suhteeseen. Me istuudutaan niin alustan kuin päälirakenteen myyjän kanssa käymään varusteita läpi: mitä ehdottomasti halutaan, mitä kiinnostaisi kokeilla? Toki nykyään saadaan mukava ja turvallinen auto ilman erityisempää varusteluakin. Esimerkiksi törmäysvaroitin reagoi ajoneuvojen lisäksi jalankulkijoihin ja polkupyöräilijöihin, katvealueita valvovat anturit ja auto seuraa kuljettajan vireyttä.

    Hevosia olisi saanut 50 lisää maksamalla useita tonneja.

    Myös urakkasopimuksessa on vaatimuksia auton varusteista ja hieman sen käytöstäkin. Julkisissa hankinnoissa edellytetään päästöjen pienentämistä, ja vaikka Espoon urakassa dieselmoottori on sallittu, siinä on käytettävä uusiutuvaa polttoainetta. Pakkarin peräportin on oltava värikoodin mukainen ja auton ohjaamon valkoinen. Urakan kuljettajilta edellytetään taloudellista ajotapaa. Sitä ajatellen otimme auton digitaaliseksi oheisvarusteeksi ajotapaa seuraavan järjestelmän.

    Sivupeilien paikalla on kamerat. Ne voi taittaa napista kylkiin. Sivupeilit eivät ole näköesteenä, ja kapeiden teiden oksat eivät enää pääse hakkaamaan niin pahasti.

    Kamerapeilit taas ovat varuste, jota erityisesti kiinnostaa kokeilla. Possen kesken ne myös herättivät varusteista eniten keskustelua, koska sivupeileihin kaikki ovat tottuneet. Miten sitä osaakaan autoa käsitellä, jos näkymä taakse ei ole siinä, missä ennenkin? Mitä jos kamerapeilit lakkaavat toimivasta yllättäen? Itsekin tasapainoilin perinteisten sivupeilien varmuuden ja kamerapeilien uutuudenviehätyksen ja etujen välillä ja päädyin kannattamaan kamerapeilien raksimista. Kuorma-autossa kameravarret eivät sentään näytä hassuilta.

    Varusteista voi jättää pois mahdollisuuden kytkeä pois päältä esimerkiksi kaistavahti ja vireystilan seuranta. Ne lisäävät turvallisuutta mutta koska niistä on ollut yhä harvinaisia yksittäisiä huonoja kokemuksia, päätimme säilyttää pois kytkennän mahdollisuuden.

    Moottorin tehomääräksi valikoitui 330 hevosvoimaa. Hevosia olisi saanut 50 lisää maksamalla useita tonneja – ja vaikka samalla jättänyt muita varusteita pois. Toisaalta ilahduttaako se, että täytenä pakkari jaksaa kulkea Ikean mäessä tyyliin 10 km/t vähemmän alinopeutta, kun keskikulutus on pysyvästi isompi? Vilkkaan kaupunkialueen nopeuksissa ja toistuvissa liikkeelle lähdöissä pienempiä hevosvoimia ei edes huomaa, jos niitä ei tietoisesti kyttää. Kuljetusyrittäjänä olen ymmärtänyt ajon taloudellisuuden merkityksen uudella tavalla, kun tiedän, mitä suhteellisen pienikin pudotus keskikulutuksessa tietää euroissa.

    Kun auto saapuu, esittelen sitä tarkemmin – mutta yksi varusteluettelon raksi täytyy esitellä. Ohjaamoon otimme nahkasisustan eli kojetaulun yläosa, oven paneeli ja ratti ovat mustaa nahkaa. Penkki on ilmastoitu ja siinä on käsinojat, ja apparin istuin on samanlainen. Hyvin varusteltuja pakkareita ei Suomessa ole totuttu näkemään, ja nyt tilaukseen laitettu Pakkaripossen auto onkin jotain, mistä olen koko kuljetusalan uran ajan haaveillut.

    Koko kuljetusalan urani olen haaveillut varustellussa hytissä työskentelystä, ja omassa firmassa haave toteutuu. Isoa ohjaamoa peteineen ei tietenkään pakkariin tule – kävin kuvaamassa Volvolla FH-mallia, jossa on samanlaisia varusteita.

    Muotoiltu uusiksi turvavarusteita käsittelevä kohta 20.2.2026. Aiemmasta tekstistä tuli väärä vaikutelma siitä, mitä ominaisuuksia EU:n turvallisuusasetus vähintään edellyttää ja mitä Volvo tarjoaa sellaistakin, mikä ylittää vähimmäisvaatimukset.