Kategoria: Pakkariposse

  • Vanha tuttu oli ruvennut yrittäjäksi, joten haastoin hänet tekemään pakkarista pramean

    Vanha tuttu oli ruvennut yrittäjäksi, joten haastoin hänet tekemään pakkarista pramean

    Artikkeli on yhteistyö APV Fix Oy:n kanssa. Kuvat olen ottanut itse.

    Rutkasti pesuainetta ja hetken aikaa annetaan vaikuttaa. Sen jälkeen painepesuri hurahtaa käyntiin. Viereisen Hämeenlinnanväylänkin kohina peittyy veden pärskyessä Norban kuupan seinämiin ja puristuslevyyn.

    Ollaan Nurmijärven Ilvesvuoren teollisuusalueella, muutama vuosi sitten valmistuneen toimitilarakennuksen I-hallilla. Sysmän maaseututeillä kertynyt pölykerros on kaikonnut, mutta ei puristuslevy vielä puhdas ole.

    ”Onko hyvä?” kysyy Alarik Vihersola vapautettuaan painepesurin liipaisimen.

    ”Saisi se puhtaampi olla”, vastaan.

    ”Kokeillaanpas sitten Red Strikea”, toteaa Alarik.

    Alarik ja Niko kohtasivat pakkareiden vältellyimmän paikan.

    APV Fixin yrittäjä Alarik Vihersola ja työntekijä Niko Manninen pohtivat, millaisin menetelmin lähtevät tekemään pakkarin hytistä puhtaan.
    Alarikin mukaan tavanomainen sisätilan putsaus on tunnin–puolentoista homma, ja se maksaa puolisen sataa euroa.

    Edes Red Strike ei pure pahimpiin pinttymiin, ja kauhaan jäävät vuosien laiminlyönnin jäljet. Jos sitä olisi siivottu säännöllisemmin, ei Possen Scanian peräkään niin pahasti edesauttaisi vaikutelmaa pakkareiden likaisuudesta.

    Toisaalta olen kiitollinen siitä, että Alarik ja työntekijä Niko Manninen kohtasivat pakkareiden kenties likaisimman ja siksi vältellyimmän paikan ja saivat siitä paljon paremman näköisen.

    Alarik siis onnistui toisessa antamistani haasteista hyvin.

    Halusin hyvän syyn käyttää APV Fixin palvelua.

    Jotta edes ahtaisiin rakoihin ei jää merkkejä huolimattomasta työstä, työvälineitä on moneen lähtöön.
    Myös säilytyslokeroiden pohjamatot putsataan ja pinnoitetaan aineella, joka hylkii pölyä.
    APV Fixillä auton saadaan kiiltämään ja pitämään uutta muistuttava pinta pitkään käynnin jälkeenkin.

    Ei ole sattumaa, että olin tuonut Scanian sadan kilometrin päähän APV Fixille. Kuorma-auton ajaminen maksaa sen verran, että Nurmijärvellä täytyi olla jotain sen arvoista.

    Alkuvuodesta työsähköpostiini kilahti viesti.

    Kattelin aikoinaan omina Kaukokiidon ja Wihurin aikoina päivittäin sun videoita, Alarik aloitti viestin, ja jatkoi: Pohdiskelin tossa, että pystyttäisiinkö me jotenkin edistämään pakkarin puhtaanapitoa.

    Sovittiin tapaaminen, ja Kirjauksentien Nesteellä muisteltiin kahvikuppien äärellä, kun olimme molemmat olleet Wihurin Metro-tukun kuskeina ja Alarik myöhemmin ajojärjestelijänäkin. Kirottiin Helsingin ytimen ahtaat tunnelit ja raskaat päiväkotipurut. Oli se syvältä repiä ravintolan viinirullakoita mukulakivellä!

    Elintarvikkeiden jaon maailma oli alkanut tympiä, joten Alarik oli perustanut APV Fixin. Se tarjoaa ajoneuvojen putsausta ja stailausta, myös isojen autojen. Minä pakkareista pitävänä yrittäjänä innostuin ajatuksesta tukea vanhaa tuttua, joka oli myös lähtenyt yrittäjyyden tielle.

    Tosin mihin tahansa diiliin en lähtisi, vaan halusin hyvän syyn käyttää APV Fixin palvelua. Siksi annoin Alarikille kaksi haastetta.

    Autoon noustessaan kuljettaja huomaa helposti, jos jokin paikka on jäänyt putsaamatta. APV Fixillä tiedetään tämä ja hoidetaan vaikeammatkin paikat.
    APVFix käsittelee kuorma-autojen lisäksi henkilöautoja, pakettiautoja ja moottoripyöriä.

    Kuorma-autopesuloissa pakkareiden puristuslevy ja muutenkin kuuppa jätetään usein vähäiselle huomiolle. Silti se on hyvinkin näkyvä pakkarin osa – ja myös se, joka herkimmin luo vaikutelmaa likaisuudesta.

    Tokikaan autopesula ei voi tehdä ihmeitä, jos pakkarin käyttäjää – sekä omistajaa – ei kiinnosta siitä huolehtiminen. Pelkästään sylintereiden ja levyn päälle jääneiden irtoroskien poistaminen tekee paljon, ja harjaamallakin saa hyvää tulosta. Hydrauliikan ja rasvarin vuodot on omistajan syytä korjauttaa nopeasti. Likaa ei saa päästää pinttymään.

    Possen Norban lähmärin tapauksessa voi vain olla liian myöhäistä. Tosin senkin Alarik uskoisi saavansa puhtaaksi. Se vain vaatisi aikaa – siis työntunteja, jotka maksavat. Niitä ei välttämättä viitsi tehdä vaihdossa nettisivujen artikkeliin ja YouTube-videoon.

    Muualta pakkari tuli selvästi puhtaammaksi. Ruosteet ja maalin kuluminen toki saaavat aikaan sen, ettei Norbaa katsellessa voi aivan uudenkarheasta puhua. Vaikka liat pestäisiin vaikka millä ihmeaineella, vääntyneet teräososat ja ruostekukat pilaavat näkymän. Mutta kuormatilan seinistä suurin osa suorastaan kiiltää, ja Scanian maskia ei voi kuin ihailla.

    Penkin väliin liiskaantuneiden juomapullojen alta voit löytää käytetyt työhanskat.

    Niko Manninen on ollut APV Fixillä töissä reilun kahden vuoden ajan.
    Nikon ja Alarikin kanssa on mukava tehdä yhteistyötä. Hallilla on sopivan rento meininki, ja Scaniasta saatiin kuin uusi.

    Toinen Alarikille antamistani haasteistani on se, että hän tekisi ohjaamosta kuin uuden.

    Siis tarjoaisi ratkaisun siihen pulmaan, että tyypillinen pakkarin hytti on hävityksen kauhistus. Harmaat pinnat ovat pölystä ruskeat, ja rojukasojen ja penkin väliin liiskaantuneiden juomapullojen alta voit löytää käytetyt työhanskat. Onneksi Possen Scania on siistimpi, mutta työn jäljet näkyvät senkin hytissä.

    Kun Alarik ja Niko mikrokuituliinojen kanssa poistuvat ohjaamosta tilaamaan kebabit, innoissani käyn kurkkaamassa Scanian kabiiniin. Suuni loksahtaa auki.

    Jopa huokoiset muovipinnat ovat puhtaita. Kaikkihan sen tietävät, miten vaikea on pitää puhtaana karkeaa muovia: pyyhinnän jälkeen näyttää kuin lika olisi vain levinnyt. Alarikin ja Nikon käsittelyn jäljiltä näyttää, kuin pinnat kiiltäisivät.

    Tietysti pakkarikuskin työssä auton puhtaana pitäminen on vaikeaa. Ei pakkarikuski voi riisua kenkiä rappusille ja pyyhkiä pölyjä joka oven avauksen välillä. Myöskään sille ei voi mitään, että autoon lastataan jätettä, ja suurella voimalla pakatessa roiskuu.

    Siksi onkin hienoa, että Nurmijärveltä löytyy firma, joka voi pakkarista tehdä uuden veroisen vuosienkin jälkeen.

    Katso ennen ja jälkeen -kuvia APV Fixin putsauksista. Klikkaa kuvaa avataksesi sen suurempana, jolloin voit myös selata kuvia edestakaisin.

  • Jätehuollon markkina keskittyy, mutta posselaiset ne vain tilaavat auton

    Jätehuollon markkina keskittyy, mutta posselaiset ne vain tilaavat auton

    Saitin kautta on tullut paljon hyviä viestejä, ja moni pohtii, kuinka jätehuollon alalla voi menestyä. Erityisesti on havaittu, että suuret yritykset ovat saaneet julkisista kilpailutuksista urakoita, ja mietitty, kuinka niitä vastaan voi pärjätä. On todella kova kilpailu alalla.

    Itse en nimenomaan ole nähnyt alalla kovaa kilpailua vaan päinvastoin kilpailun puutetta. Moni pieni jätefirma on lopettanut tai keskittynyt muihin kuljetuksiin samaan aikaan, kun asumisen ja kunnan palvelutoiminnan jätehuollossa ei ole enää voinut tehdä suorasopimuksia. Olen yrityksen perustamisesta asti ajatellut, että jätteiden kuljetuksen markkina keskittyy, ja kirjoittanut siitä aiemminkin.

    Vertin ja Joan varustellessa autoa keskityin enemmänkin valokuvaamiseen. Uskokaa tai älkää, yritys ei voi mennä konkurssiin sen takia, että kuljettajat ovat saaneet tehdä valintoja ilman, että esihenkilö tarkkailisi.

    Ajatuksilleni saan varovaisesti tukea Suomen Kiertovoima ry:n selvityksestä. Sen lukeminen suorastaan voi pienyrittäjää alkaa ahdistamaan: Pienten yritysten kannattavuus on usein heikompaa. Markkina on keskittynyt voimakkaasti, ja jatkanee keskittymistään.

    Näyttää siltä, että Pakkariposse on saanut kolmannen urakan.

    Vaikka jätteen ei arkisesti ajatella loppuvan koskaan, siihen liittyvästä työstä kilpailee Suomessa 140 yritystä. Niistä valtaosa on mikro- ja pienyrityksiä. Yrityksistä reilu puolet toimii kunnan järjestämän jätehuollon kuljetuksissa, ja kuntayhtiöiden kilpailutuksissa voittaneista 84 prosenttia on pieniä yrityksiä.

    Toisaalta kaikista reilusta 520 urakasta isoilla on 65 prosenttia, ja yhdeksän kuntayhtiön kilpailutuksissa urakoita on saanut vain kaksi yritystä. Ikäviä merkkejä kilpailun vähenemisestä on siis ollut. Kun tarjouksia jättää vain kaksi isointa yritystä, on heillä hyväkin mahdollisuus vaikuttaa hintatasoon.

    Vaikka mukava ja ammattitaitoinen kuorma-automyyjä onkin, Janne Pelttari ei saanut Verttiä ja Joaa valitsemaan kamerapeilejä. Toisaalta ovathan ne perinteisetkin peilit valitsemisen arvoiset – FMX:n ohuiden peilinvarsien ansiosta muun maussa näkyväisyys on hyvä.

    Näyttää siltä, että Pakkariposse saa kolmannen oman urakan, joka alkaa syksyllä 2027. Sen myötä ollaan tilailtu uutta kuorma-autoa. Tokikaan ei vielä puhuta siitä, että nimet olisi laitettu papereihin, ensierät maksettu ja jääty odottelemaan autoa tehtaalta, vaan tehty asioita ennakoivasti limittäin.

    Nyt oli Joan ja Vertin vuoro valikoida auton merkki ja varusteet. Kirjavien possen välisten keskustelujen jälkeen – tai niistä huolimatta – kaksikko päätyi Volvoon. FM-mallin sijaan he halusivat FMX:n, mikä kieltämättä omasta mielestäni on tyylikseen erottuva pakkarin alustana. Autosta teen nettisivuille toki tarkemman esittelyn viimeistään, kun se luovutetaan meille.

    Mutta ovatko julkiset kilpailutuksen kautta saatavat urakat ainoa jätehuoltofirman tapa saada liikevaihtoa?

    Tämän monet ovat varmasti nähneet: roskakuskit tyhjentävät pakkariin tavallisia jäteastioita. Toni oli mukanani sekajätteen ajossa viime joulukuussa.

    Vaikka roskakuski tyhjentämässä pyörien päällä olevan muovisen säiliön pakkariin on tyypillinen näky jätehuollosta, jätteet voivat olla muunlaisissakin keräysvälineissä: puristimissa, vaihtolavoissa, syväkeräyssäiliöissä. Jätteitä noudetaan kiinteistöjen pihoista mutta niitä myös kuljetetaan pitkiä matkoja, esimerkiksi lajittelupihoista terminaaleihin, joissa jäte lajitellaan ja jalostetaan.

    Lopulta tuurilla vaikuttaisi olevan oma osuutensa.

    Jätehuolto ei myöskään ole vain keräysvälineiden tyhjentämistä. Yrittäjä on voinut lisäksi pestä astiat sekä vaihtaa ja korjata rikkinäiset. Hän on voinut koostaa asiakkaalle raportin jätteiden määristä ja tarjota neuvontaa. Lokakaivojen tyhjennykset ovat tyypillisesti olleet myös osa paikallisen yrittäjän palveluita.

    Yhdyskuntajätettä kuljettavien yritysten yhteen laskettu liikevaihto on satoja miljoonia euroja. Pakkaripossen vuoden 2025 liikevaihto on siitä promillen kymmenyksiä.

    Perinteisesti yrittäjä on voinut tarjota kaikki palvelut asiakkaalle ja ennen kaikkea tehdä sopimuksen suoraan hänen kanssaan. Jätelaki on kuitenkin muuttanut tilannetta, koska kierrätyksen on haluttu lisääntyvän ja keräyksen tehostuvan ja tasavertaistuvan.

    Vaikka muun kuin asumisen ja kunnan palvelutoiminnan jätehuolto ei ole kunnan vastuulla vaan jätteen haltijan, kilpailutuksien välttämistä se ei kuitenkaan aina tarkoita. Julkisten tahojen, kuten hyvinvointialueiden, yliopistojen ja Puolustusvoimien, on järjestettävä kilpailutus, jos urakan arvo on vähintään tietyn summan. Ainoastaan yrityksille käytännössä voi jätefirma kaupata suoraan palveluitaan ilman kilpailutusta – vaikka tokihan moni yrityskin luultavasti haluaa vertailla hintoja.

    Pakkaripossen haluan uivan vastavirtaan siinä, että pikkufirmat lyödään pääomatuloiksi ja kilpailu heikkenee. Kuva: Toni H.

    Kilpailutuksessa voi vain hirvittää se, millä hinnan saa alemmaksi kuin iso firma. Nehän pelannevat sillä, että kun kaikkea on paljon, yksittäisen osasen hinnan saa pieneksi. Toisaalta lopulta tuurilla vaikuttaisi olevan oma osuutensa, vaikka laskisi hinnan kuinka hyvin. Toisen ajatuksia kun ei voi lukea vaan ainoastaan uumoilla. Mutta jos näin ei olisi, tilannehan olisi huolestuttava, ellei peräti lainvastainen.

    Alalla menestymisen ei siis pitäisi olla kiinni siitä, että kilpailevia yrityksiä on paljon – enemmänkin se on kiinni rohkeudesta kisata jättiläisiä vastaan keskittyvässä markkinassa. Silloin posse iloitsee jokaisesta hetkestä, jolloin saa laittaa uuden pakkarin tilaukseen.

  • ”Tulin tervehtimään ihan kasvotusten” – työskentely Sysmässä on täynnä yrittäjyyden elämyksiä

    ”Tulin tervehtimään ihan kasvotusten” – työskentely Sysmässä on täynnä yrittäjyyden elämyksiä

    Sysmässä on urakoitu kohta viisi kuukautta. Talvihan oli hyvä, sillä sää pysyi pakkasella, ja tiet olivat vain muutaman viikon peilijäiset. Roni on hoitanut homman hienosti: hän on pitänyt pakkarin tiellä, eikä yhtäkään astiaa ole jäänyt tyhjentämättä ajo-olosuhteiden vuoksi.

    Huhtikuussa olikin aika yrittäjän ottaa urakka käsiinsä sillä Ronin lomaillessa tuurasin häntä muutaman viikon. Vaikeista olosuhteista oli jäljellä muutama pehmeä kohta, ja muuten kevät oli jo pitkällä. Vilkas kaupunkiseutu vaihtui siihen, että autosta poistuessa kuulee vain tuulen huminan ja lintujen laulun.

    Ja onhan se pakkarin ajo maaseudulla aivan oma maailmansa.

    Sysmässä roskakuskille ei välity ihmisten kiire.

    Välillä pysähdyn nauttimaan eväitä luonnon keskelle. Jo huhtikuun puolivälissä aurinko lämmittää ja linnut parveilevat pelloilla. Kuva: Toni H.
    Maaseudulla pakkarikuski ajaa enemmän ja pysähtelee harvemmin. Purkkeja ei siis tyhjennetä samalla sykkeellä kuin taajamassa, mutta ei listan hoitaminen kaikissa olosuhteissa laadukkaasti helppoakaan ole. Kuva: Toni H.
    Varsinkin kesämökkien astiat ovat usein pienten teiden päässä. Kuljettajan on tarkkailtava muun muassa kiviä, kuoppia, tien pehmeyttä, sähkölinjoja, oksia ja rakennuksia pujotellessaan pikkuteillä.

    Sysmässä roskakuskille ei välity ihmisten kiire. Torvet eivät soi siksi, ettei roska-auton ohi pääse viime tinkaan lähtöä tekiessä. Oikeastaan tilaa on sen verran, että kenenkään ei tarvitse jäädä loukkuun. Minä en pysäköi pyörätielle, koska ympäristö antaa minun tehdä työni järkevästi.

    Vastaan tulevat nostavat kättä tervehtiäkseen ja jätteitä tuovat jäävät juttelemaan. Pyytävät alan ammattilaiselta apua lajitteluun. Pohtivat, oliko tietä hyvä ajaa, neuvovat paremman reitin, kysyvät, miten uudella urakoitsijalla on homma alkanut.

    Eräässäkin paikassa pysäytettyäni tien reunaan ja kävellessäni astialle talonväki oli pihassa ja toinen heistä tuli jutulleni. Hän sanoi halunneensa tervehtiä kasvotusten uutta kuljettajaa.

    Vein Scanian Lahteen pidemmäksi ajaksi laittoon.

    Ovatkohan hevoset maaseudulla tottuneet isoihin autoihin? Kaupungin talleilla osa hevosista alkaa ryntäillä, kun pakkari kurvaa jätepisteelle. Sysmässä raudikko vain nautiskeli heiniä ja tsekkasi Volvon 330 lajitoveria.
    Sysmän maisemat näyttivät minulle Keski-Suomesta lähtöisin olevana, Uuttamaata ja Varsinais-Suomea kolunneena Kanta-Hämeen asukkina omanlaisiltaan. Metsää, järviä, peltoa ja historiallisia rakennuksia on tasaisesti – mikään niistä ei hallitse maisemia.

    Ensimmäisen viikon ajoin Possen omalla Scanialla. Kauppojen jälkeen olin pohtinut melko paljon, olisiko auton kuntoa pitänyt selvittää lisää ja olla vaativampi. Oman pakkarin ohjaimissa tunne kuitenkin on, että meillä on hyvä auto. Keskikulutuskin on ollut mukavaa nähtävää.

    Eipä kahdeksan vuoden ikäistä autoa ostaessa pidä odottaa uutta. Alkuvuodesta vaihdatimme akut ja ilmakompressorin, ja kevään katsastusta ennen pallonivelenkin. Hydrauliikkapumppu paljasti hajoamisen merkkejä, joten päätimme vaihdattaa sen ennen kuin se paukahtaisi jonkun pihassa.

    Ensimmäisen viikon päätteeksi vein Scanian Lahteen pidemmäksi ajaksi laittoon ja maanantaina hain Vantaalta vuokrapakkarin tilalle. Upouudella autolla ajelu oli taas yksi esimerkki siitä, miksi yrittäjäksi kannatti ryhtyä.

    Kuorma-autojakin voi vuokrata. Olin ollut yhteydessä vuokraamon myyjään jo pari kuukautta ennen suunniteltua tarvetta. Erittäin mukavana yllätyksenä myyjä totesi, että vuokrauksen alkaessa oli valikoimaan tulossa aivan ajamaton pakkari, ja sen Pakkariposse saikin. Kuva: Toni H.
    Vuokrapakkarissa on hyvä varustelu, kuten nahkaratti, automaattinen ilmastointi ja Volvon mukavat ja tyylikkäät penkit käsinojineen. Pääsin tutustumaan samoihin varusteisiin kuin meille tilatussa Volvossa on, erityisesti kamerapeileihin.

    Pakkariposse vastaa Sysmässä taajama-alueen bio- ja pakkausjätteiden sekä haja-asutusalueen sekajätteiden keräyksestä. Vaikka urakkaa hoidammekin yhdellä autolla, sysmäläisten hyvin erikseen keräämän aineksen myös kuljetamme erikseen uusiokäyttöön. Kyytiin kerätään yhtä jätelajiketta kerrallaan ja käydään kippaamassa se ennen kuin aletaan kerätä toista. Esimerkiksi biojäte päätyy Lahteen biokaasu- ja kompostointilaitokseen.

    Joka jätejae on erilaista kerättävää ja tarjoaa siten vaihtelua. Biojäteastioiden sisäsäkki kannataa kiskaista pois astian reunoilta ennen hissiin asettelua. Muoviastiat ovat kevyitä mutta täyttävät kuupan nopeasti. Ennen lasi- ja metalliastioiden kippaamista on syytä avata astian kansi. Sekajätteessä voi olla mitä vain.

    Puhelinluettelon paksuisesta paperinivaskasta roskakuskit etsivät osoitteet.

    Tarkistan jäteastioiden sisällön silmämääräisesti. Astiassa ei saa olla esimerkiksi patjoja, renkaita, rakennusjätettä, maaleja, aerosoleja eikä nesteitä. Aluekeräyspisteiden astioissa on usein sähkölaitteita, vaikka ne voisi viedä maksutta jäteasemalle. Poistan astioista niihin kuulumattomat jätteet, jos se on turvallista. Kuva: Toni H.
    Aluekeräyspisteelle oli jätetty rahanarvoista tavaraa.
    Lenkki taajamassa tuo mukavaa vaihtelua, ja on ilo huomata, miten hyvin sysmäläiset ovat erotelleet eri jätejakeet omiin astioihinsa. Bioastian säkittäminen on muuten taitolaji, eikä säkkejä tee mieli haaskata, koska parin säkin hinnalla saa kahvin.
    Pakkari tyhjennetään niin, että peräportti nostetaan ylös ja vastaseinällä työnnetään kuorma ulos. Pakkarikuskin kuuluu joka kipin yhteydessä putsata peräportin tiiviste ja kuormatilan reunat, jotta ne pysyvät kunnossa ja auto siistimpänä.

    Minulta kysytään usein, mistä roskakuski tietää, missä pitää käydä ja mitä tyhjentää. Aloittaessani roskakuskina 2010-luvun alkupuolella tietokoneet alkoivat yleistyä, ja alalla olleet kertoivat vanhasta käytännöstä: jopa puhelinluettelon paksuisesta paperinivaskasta roskakuskit etsivät osoitteet ja merkkasivat kynällä tyhjennyksen tehdyksi.

    Nykyisin kuljettajat käyttävät suomalaisen Vingon kaltaista mobiililaitteissa toimivaa sovellusta. Kohteet näkyvät kartalla pisteinä ja vieressä ovat osoitteet. Tieto kulkee nopeasti esimerkiksi kuljettajan, työnjohdon ja asiakaspalvelun kesken. Pakkarin sijainnin tallentuminen auttaa reklamaatioiden käsittelyssä ja urakoitsijan työn laadun seuraamisessa.

    Ajolistat ovat suomalaisen Vitec Tietomitta Oy:n Vingo-sovelluksessa. Se, että sovellus on tehty mobiililaitteille, on hyvä asia muun muassa siksi, että puhelimissa ja tableteissa on sijainti ja kosketusnäyttö ja niiden käyttö on useimmille tuttua. Jokaisen tehtävän kuittauksen yhteydessä voin esimerkiksi muokata tyhjentämieni astioiden määrää sekä jättää kommentin kunnan jätehuollon henkilökunnalle.
    Koska uni maistuu aamulla hyvin, en ole aloittanut vielä kukonlaulun aikaan, vaan mieluummin venyttänyt työvuoroa illan puolelle. Yövyn Sysmässä, joten työmatkatkaan eivät vie päivästä useita tunteja. Kuva: Toni H.

    Joistakin työpaikoista olen lähtenyt siksi, että päivät ovat olleet liian yksitoikkoisia. Ajatus loppuelämän väkisin pusertamisesta alati kettuuntuneena ahdistaa. Olenpa toisaalta huomannut, että vaikka monipuolisuutta on, vaatimattomuus ja hyvienkin suoritusten hukkuminen tasavertaistamiseen saa hakemaan uusia haasteita.

    Pakkaripossessa pääsen kokemaan jätehuoltoa monipuolisesti. On huikeaa voida tehdä asioita senkin mukaan, mitä haluaa, koska muun muassa tarkan raha-asioiden seurannan vuoksi tietää, että niin myös voi tehdä. Jokaiselle posselaiselle haluamme löytyvän mieluisaa hommaa mieluisilla välineillä. Parhaimmillaan emme käy töissä vaan koemme elämyksiä.

    Ronikin on jo kysellyt, olisiko Scania valmis ja pääsisikö Sysmään. Lomaillaan nyt kaikki ensin, totesin ja käänsin pakkarin nahkarattia kohti maaseutumaisemia.

    Vitecin Logistiikka-sovelluksen kautta voin tarkastella tulevia reittejä ja tehtyjä tyhjennyksiä, mikä auttaa ajojen suunnittelussa. Sovellukseen pääsen kätevästi selaimella, joten voin ottaa läppärin vaikka autossa esiin ja hoitaa homman pois pyörimästä. Samalla saatan vastata sähköposteihin tai tehdä muita yrittäjän töitä.
    Isojen autojen kohdatessa pienillä teillä osoitetaan pelisilmää, eikä mennä laput silmissä minä ensin -asenteella. Muutaman kerran on tukkikuski ollut lastaamassa kapealla tiellä ja silloin on hyvä vaikka pysähtyä tauolle.
    Jotkut ovat ihmetelleet, että autot ja kuljettajat vaihtuvat ”koko ajan”. Olen siihen sanonut, että meiltä käyvät samat kuljettajat ja Pakkaripossen oma Scania on suunnitellussa laitossa. Kuva: Toni H.

    Osan kuvista on ottanut Toni H., ja ellei kuvaajan nimeä ole mainittu, olen ottanut kuvan itse.

  • Otettiin 330 hepan moottori, mutta eihän autoja teholla ajetakaan

    Otettiin 330 hepan moottori, mutta eihän autoja teholla ajetakaan

    Se elää sitkeässä. Mitä isompi numero kuorma-auton hytissä komeilee, sitä oikeutetummalta auton ajaminen muiden seassa tuntuu. Itsekin uppouduin sen tunteen valtaan mutta taoin päähäni järkeäkin ja aloin jakaa sitä muille posselaisille. Possen uuteen pakkariin ei Volvon tehtaalla asennetakaan 380 hevosvoiman konetta.

    Ensinnäkin seuraavaksi tehokkain kone olisi nostanut hintaa valtavasti, ja mistä syystä se olisi maksettu? Pääkaupunkiseudulla liikkuvana näen kuorma-autojen voimatestinä Vantaan Ikean kohdalla olevan kumpareen, johon Kehä III nousee molemmista suunnista jyrkästi, ja tämän Ikean mäen haluaisi kyetä ratsullaan nousemaan muun liikenteen tahdissa.

    Miksi voiman loppumisen pitäisi kuljettajaa hetkauttaa?

    Hinnan erohan oli vapautettavissa vaikka mihin. Sen pystyi viemään urakan tarjoukseen, palkanlisiin, toimistokahveihin tai auton muihin varusteisiin. Itse asiassa hinnan erolla olisi saanut melkeinpä kaikki ne lisävarusteet, joiden hinnan tarjouserittely vain kertoi. Siellä oli useita nelinumeroisia hintoja.

    Aivan uudessa Volvossa 330 hepan moottori tuntuu pirteämmältä ja näyttää kuluttavan vähemmän kuin muutaman vuoden vanhemmissa autoissa. Sitä voi selittää toki esimerkiksi vaihteiston kehitys.

    Toiseksi miksi voiman loppumisen kesken edes pitäisi kuljettajaa hetkauttaa? Autohan vaihtaa vaihteet itse, ja vakkari päällä ajaessaan kuskin ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Katsella vain, miten konttirekat rynnivät ohituskaistaa Vuosaaren satamaan.

    Jyrkkiä nousuja liukkaalla ei tarvitse (varsinkaan kaupungissa) sen enempää pelätä, sillä isoimman vaihteen pakottaminen, telin keventäminen ynnä muut avut auttavat. Voima ei moottorista lopu, eli auto ei mihinkään mäkeen tule jäämään. Sen takaa moottorin tehon ohella tärkeät ominaisuudet – tilavuus ja vääntö.

    Valitsemamme moottorin tilavuus on 11 litraa. Siihen tilaan turbon on pakattava sitä enemmän ilmaa, mitä enemmän moottori kuormittuu. Myös 9-litraisen moottorin saisi 330-hevosvoimaisena. Sellaiseen turbo samoilla auton kokonaispainoilla joutuisi luultavasti tekemään liikaa työtä, jotta pakkaisi riittävästi ilmaa pieneen tilaan. Pari litraa vähemmän iskutilavuutta ei siis olisi järkevää. Välttämättä.

    Onhan Possen 320-heppaisen Scanian moottorin tilavuus 9 litraa, eikä kertaakaan auton ratissa ole edes Sysmän pikkuteillä ainakaan minulla tuntunut voima loppuvan. No, Scania onkin Scania, jotkut sanoisivat tähän.

    Teho ei myöskään autoa liikuta vaan kuvaa sekä moottorin kierrosluvun että väännön, eli autoa oikeasti liikuttavan voiman, välistä suhdetta. Jos moottori tuottaa samalla kierrosluvulla isomman väännön kuin toinen moottori, se on tehokkaampi. Se siis tekee enemmän työtä samassa ajassa.

    Teholukeman ilmoittaminen hytissä on alleviivannut sitä, että tehomäärä olisi kovin merkityksellistä kuorma-auton moottorissa.

    Ongelma tuuppaa olemaan se, ettei kone saa riittävästi lämpöjä.

    Teho-vääntökuvaajasta nähdään, että 330-heppainen kone tarjoaa suurimman voiman samoissa kierroksissa kuin 380-heppainen. Me voidaan käyttää mopokonettamme siis samoissa taloudellisissa kierrosluvuissa kuin isompaa konetta.

    Mikä ero sitten on isompaan koneeseen? Se, että vaihteiden vaihtoa voi olla vähän enemmän. Koska moottorien suurimmassa väännössä on pari sataa newtonmetriä eroa, saattaisi 380-kone selvitä joissain paikoissa vähemmillä vaihdoilla. Vaihdoillahan saadaan moottori toimimaan sellaisilla kierroksilla, joilla se tuottaa tarvittavan väännön.

    Iso kysymys onkin sitten se, kuinka paljon niitä tilanteita on, että joutuu pykältämään pienemmälle ja käyttämään konetta kierroksilla. Jos sitä joutuu koko ajan tekemään, polttoainetta kulunee turhan paljon enemmän. Tullaankin siihen kysymykseen, jonka suhteen tehovalinta ei niin selvä olekaan, eli moottorin kustannuksiin.

    Pahimmillaan pienempi kone – vastoin kuin luulisi – voisi viedä enemmän ainetta. Toisaalta keskimääräiseen tarpeeseen nähden liian suuri voima voisi nostaa kulutusta vähintään siksi, että kuski ottaisi ilon irti ripeästä kiihtyvyydestä.

    Lisäksi jos mopokonetta joutuukin enemmän huudattamaan, pakokaasut puhdistuvat paremmin. Pakkareissa tuuppaa juurikin ongelma olemaan se, että kone ei saa riittävästi lämpöjä, jolloin pakokaasujen hiukkaset eivät pala ja päätyvät tukkimaan hiukkassuodatinta. Sen vaihto maksaa nelinumeroisia summia.

    Ensimmäinen moottorin valinta ei kuitenkaan lyö mitään pysyvästi lukkoon. Nyt aletaan vasta keräämään kokemuksia. Mitä kone kuluttaa, tuntuulo kuskin paikalla ikävältä, paljonko euroja uppoaa? Erityisesti juuri kulutus on se juttu. Toisaalta siitä ei varmaan ikinä saa lopullista kuvaa.

    Possen Scanian 9-litraisen moottorin 320 hevosvoimaa ovat riittäneet maaseudulla hyvin.

    Se johtuu ihan siitä, että muuttujia on paljon. Esimerkiksi Scanian suunnilleen saman tehoinen moottori on erilainen, ja muilla voimansiirron osillakin on vaikutuksensa. Tulevia autohankintoja ylipäätään voidaan tarkastella eri lähtökohdasta: enimmäiskuormat voivat olla suurempia tai pienempiä, ajoympäristö voi olla toisenlaista. Jopa moottorin voimanlähde voi vaihtua kaasuun tai täyssähköön.

    Täten jälleen se on todistettu: moottorin valinta ei, kuten mikään muukaan kuorma-autoon liittyvä valinta, ole pelkästään moottorin teholukeman tuijottamista. Varsinkaan numeroa ei valita sen vuoksi, että on Ikean mäen ohituskaistalla jotain mitä esitellä.

  • Työvaatteiden pitää olla mieluisat, ja niinpä astelimme porukalla myymälään

    Työvaatteiden pitää olla mieluisat, ja niinpä astelimme porukalla myymälään

    Artikkeli on toteutettu yhteistyössä VTR Workwear Centerin kanssa. Saimme osan vaatteista veloituksetta. Kuvat olen ottanut itse.

    Puin roskakuskin työasun ensimmäisen kerran 22-vuotiaana. Hetki oli merkittävä: opiskelijavaatteet vaihtuivat työpaikan kuteisiin. Minusta oli tullut ammatiltani kuljettaja ja osa työyhteisöä. Siitä asti olen ymmärtänyt työvaatteiden merkityksen yrityksen brändin mutta myös yhteenkuuluvuuden rakentamisessa.

    Pakkaripossea 15 vuotta myöhemmin perustaessani minulla oli selvä suunnitelma. Vaatteiden tulee olla mukavat fyysisessä työssä sateessa kuin helteessä. Vaatteet voisi käydä sovittamassa lähimmässä myymälässä ja tilata verkosta vaikka suoraan kotiin. Possen vaatetuksen on oltava yhtenäinen mutta kaikkien mieleen – eikä hinnan pidä olla este.

    Vuosi sitten keväällä astelimmekin porukalla VTR Workwear Centeriin Helsingin Konalassa.

    Kuinka tosissaan olevina meitä pidettäisiin?

    Miro on Konalan myymälän sisäänkäynnillä, johon vasta yrityksen perustaneina astelimme. VTR:stä olin ostanut vuosia aiemmin työhousut ja vakuuttunut valikoiman laajuudesta, joten työvaatehankinnoista sopimassa käyminen ketjun liikkeessä tuntui luontevalta.
    Blåkläderin työvaatteiden valikoimaan kuuluu paljon värien yhdistelmiä – niin myös Possen väreihin sopiva huomiopunainen ja musta. Lisäksi jokaiselle löytyy hyvin istuva koko, ja vaatteita voidaan muokatakin istuvuuden parantamiseksi.
    Peittäminen suojaa ihoa auringon säteilyltä parhaiten, ja suojauksen tehostamiseksi posselaisten t-paidassa ja pitkähihaisessa t-paidassa on UV-suoja, joka suojaa lyhytaaltoisen UVB-säteilyn lisäksi pitkäaaltoiselta, ikkunalasinkin läpäisevältä UVA-säteilyltä.

    Vastaan meidät otti nykyisin yritysmyyjänä työskentelevä Tuomas Kinnunen. ”Muistan hyvin, kun noin vuosi sitten sinä ja kundit astelitte myymälään”, hän kertoo.

    Päähäni saattoi silloin juolahtaa kysymys, kuinka tosissaan olevina meitä pidettäisiin – niin kuin silloin, kun soitin kuorma-automyyjälle tarvitsevani uuden auton. Tuoreena yrittäjänä isojen päätösten teko ymmärrettävästi hetkittäin arvelutti. Olihan suunnitelmani työvaatetuksesta kuitenkin selkeä, ja se oli Tuomaksenkin mukaan näkynyt ulospäin.

    ”Jo alusta asti oli selvää, että brändillä, laadulla ja yhtenäisellä, siistillä ilmeellä olisi suuri merkitys.”

    Allekirjoitin sopimuksen myymälässä ja koostimme mieluisan malliston. Toimitin suunnittelemani painatukset sähköpostitse vektorikuvina. Ensimmäiset Pakkaripossen vaatteet saapuivat Joalle, Vertille ja minulle vajaassa viikossa ja pääsivät heti tositoimiin.

    Yhteistyö alkoi siis vaivattomasti ja on kohta jatkunut vuoden.

    ”On ollut paljon hyviä keskusteluja, parannusehdotuksia molempiin suuntiin ja ennen kaikkea paljon oppimista. Meille tärkeintä on aina ollut, että Pakkariposse voi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä VTR:ään, jos haasteita tulee vastaan.”

    ”Olen ollut VTR:llä töissä noin 1,5 vuotta. Ensimmäinen vuoteni kului myymälän puolella, ja siitä siirryin viime lokakuussa B2B-myyntiin”, Tuomas Kinnunen kertoo.

    Tänä päivänä roskakuskit pukeutuvat näkyviin ja näyttäviin vaatteisiin.

    Nykyajan roskakuski voi ajatella varustautuvansa kuin vaikka urheilusuoritukseen. Olosuhteita voi parantaa vaikkapa teknisellä alusasulla, putkihuivilla ja turvasaappailla. Housuihin sujautettavat polvipehmusteet ovat oma suositukseni niille, jotka kampeavat astioita polvilla.
    T-paidat ovat hengittävää ja kevyttä kangasta. Erityisesti itse pidän siitä, miten mustat korostukset sopivat Pakkaripossen logon väreihin. VTR painaa logot niin, että ne kestävät työssä tulevaa kulumista ja paitojen pesua.
    Housuissa on venyvästä kankaasta tehtyjä kohtia, jolloin autoon nousuissakaan ei tule tunnetta, että vaatteet puristavat. Saumoihin on elinikäinen takuu.

    Puoli vuosisataa sitten roskakuskit pukeutuivat harmaisiin haalareihin. Ne luultavasti vastasivat sen ajan vaatimuksiin, mutta nykypäivänä roskakuski ei voisi niin pukeutua. Syy siihen on pelkästään huomiovärin ja heijastimien puuttuminen.

    Tänä päivänä roskakuskit pukeutuvat näkyviin ja näyttäviin vaatteisiin, jotka suojaavat monipuolisesti ja joustavat sopivista kohdista. Kun askeleita tulee työssä tuhansia ja ne ovat lähes urheilullisen ripeitä, hengittävyys ja keveys ovat valttia.

    ”Viimeisen viiden vuoden aikana kengät, takit, housut, paidat ja suojat ovat kehittyneet hurjaa vauhtia, ja uusia innovaatioita syntyy jatkuvasti”, Tuomas Kinnunen kertoo. Hän jatkaa, että kesän lähestyessä Blåkläderiltä on tulossa jotain mielenkiintoista.

    Voisiko se olla työvaatteisiin rakennettu eksoskeleton – rakenne, joka avustaisi vartaloa vaikkapa painavaa jäteastiaa kammetessa?

    ”Nuoret yrittäjät tekevät asioita rohkeasti omalla tavalla.”

    Collegepaita on hyvä lisä talvella kylmiin säihin ja toimii sellaisenaan välivuodenaikoina. Työn fyysisyyden vuoksi kylmilläkin säillä tulee helposti lämmin – ja liian lämpimät vaatteet jäävät käyttämättä.
    Myymälässä voi sovittaa vaatteita parhaan istuvuuden takaamiseksi. Tilattavat vaatteet voi noutaa myymälästä mutta ne saa myös postitse kotiin. Posselaiset voivat tilata malliston vaatteita myös Blåkläderin verkkokaupasta.
    Softshell-takki suojaa tuulelta ja sateelta ja on kevyt. Se toimii hyvin talvipakkasillakin, kun lisää alle vain vaatekerrastoja.

    Jotkut ehkä yhdistävät Blåkläderin korkeaan hintaan – tai ainakin tietävät, että tavarataloista voisi saada kuteita halvemmalla. Yrittäjänä periaatteitani on kuitenkin myös se, että laatu maksaa. Laadukkuus on yksi Pakkaripossen arvoistakin.

    ”VTR myy pääasiassa Blåkläderin työvaatteita, ja syy siihen, että ne sopivat erinomaisesti Pakkaripossen kaltaisille yrityksille, on selkeä. Ne on suunniteltu kestämään kaikkea sitä, mitä pakkarikuskin arjessa vastaan tulee”, Tuomas Kinnunen toteaa.

    Vetoketjut eivät ole jumitelleet eivätkä ompeleet revenneet. Erityisesti ilahduttaa se, että Possen logot ovat pysyneet tarkkoina, vaikka vaatteet ovat työn koettelemusten ohessa käyneet pesukoneessakin.

    ”Ja jos sauma pettää, tuotteen voi tuoda meille reklamoitavaksi saumatakuun ansiosta”, Tuomas Kinnunen muistuttaa.

    Yritysmyynnin Tuomas Kinnunen on kuunnellut palautteemme ja toiveemme – kauramaidonkin hän lupasi lisätä kahvipöytään.

    VTR:ään päätymiseen vaikutti sekin, ettei asiointi ole sidottu vain Konalan myymälään. Vaatteita voi käydä hakemassa monella muullakin paikkakunnalla, ja verkosta ostoksia voi tehdä missä vain. Silti myymälässä on kiva asioida jo siksikin, että henkilökunta on mukavaa ja kahvia on aina tarjolla.

    Konalan myymälän porukka onkin tullut jo tutummaksi, ja ainakin Tuomas paljastaa seuranneensa Possen tarinaa enemmänkin.

    ”Koen, että Aki on aidosti tekijätyyppi, ja Pakkaripossen kasvumahdollisuudet ovat valtavat – niin somessa, henkilöstön suhteen kuin liikevaihdossakin. On ollut siistiä nähdä, miten nuoret yrittäjät tekevät asioita rohkeasti omalla tavalla, ja miten opettavaisia Akin videot ja artikkelit ovat.”

  • Visio ja arvot päätyi pakkariin

    Visio ja arvot päätyi pakkariin

    Poistin sivun Visio ja arvot.

    Kävijätilasto kertoo, että sivulla käynnit olivat tyypillisesti 10–15 sekuntin pikavisiittejä. Tekstiä siinä oli kuitenkin minuutin lukemisen ajaksi. Ehkäpä ihmiset eivät ole tottuneet viettämään aikaa sivulla, joka esittelee yrityksen arvoja. Ymmärrän sen hyvin.

    En tykkää pitää esillä sivua, joka ei kiinnosta. Ilman kuudennetta osiota valikko on mukavan ytimekäs ja kävijä löytää heti Artikkelit-osion kaltaisille tilastojenkin perusteella kiinnostaville sivuille. Sekuntien pyrähdykset laskevat suotta vierailun keston keskiarvoa.

    Poistamani osion visio-osuus sisälsi käytännössä saman, mitä kerron Tarina-sivulla – Pakkariposse on olemassa eritoten siksi, että saamme toteuttaa intohimoa roskakuskin työhön omalla tavalla.

    Pakkaripossen arvot ovat tehokkuus, laadukkuus, luotettavuus ja ympäristötietoisuus. Näin lyhyen asian voisi kertoa vaikka tuolla alapalkissa, ei siihen yhtä sivuston osiota tarvita.

    Osion poisto saitilta ei silti tarkoita, että visiosta ja arvoista oltaisiin luovuttu.

    Pakkaripossen arvot valittiin porukalla ja siitä ollaan puhuttu, miten on tärkeää, että arvot toteutuvat käytännön tekemisessä. On parempi, että asiakas saa hyvän vaikutelman, kuin että hän käy netistä lukemassa, millainen vaikutelman pitäisi olla.

    Visio ja arvot -sivun viimeisin vedos näytti tältä.
  • Pistin tilaukseen pakkarin, eikä se ole kuin mikä vain roska-auto

    Pistin tilaukseen pakkarin, eikä se ole kuin mikä vain roska-auto

    Olin pakkarin ratissa, kun puhelu tuli. Useita päiviä oli kulunut tarjousten jätön määräajan umpeutumisesta. Ne olivat olleet loputtoman arvelun täyteisiä: välillä olin uskonut meidän hävinneen ja sitten taas keksinyt aiheita pitää voittoa yhä mahdollisena. Puhelussa sain tietää hintamme olleen halvin Espoon Matinkylän urakassa. Palattuani kertomaan uutisen Possen ryhmäpuhelu täyttyi riemunsekaisesta hälinästä.

    Urakan voittaminen tiesi sitäkin, että Pakkariposse tilasi ensimmäisen uuden autonsa. Olimme possen kesken keskustelleet niin alustan merkistä kuin sen varusteista paljon; onhan jokaisella kuorma-autoa ajavalla suosikkimerkki ja usein myös vahva näkemys varusteista. Lopulta alustan valinnassa ratkaisi merkittävä ero kahden valmistajan hinnassa sekä sen posselaisen mielipide, joka autolla pääasiassa ajaisi. Näinpä tilaukseen lähti Volvo FM ja sen päälle pakkariksi NTM KG-HL.

    Auto valmistuu Ruotsissa noin neljässä kuukaudessa.

    Tilatussa autossa on kamerapeilit eli hytin ulkosivuilla kamerat ja sisänurkissa näytöt. Pimeässäkin näkee paremmin infrapunatoiminnon ansiosta. Tehokkaiden työvalojen ja lisäpitkien avulla lienee pimeys selätetty. Kuvan olen ottanut vuokra-autosta, jolla ajoin omassa urakassamme Sysmässä.

    Olin ollut yhteydessä kuorma-automyyjään tarjousta laskiessani, ja tulosten selvittyä sovimme palaverin, jossa lyötiin lukkoon niin alustan kuin pakkarin varusteet. Monia uusiakin Volvoja ajaneena oli jännittävää tietää, mitä kaikkea autoon voi valita ja jättää valitsematta. Myös NTM:n varusteltavuus yllätti. Esimerkiksi takalaita on useimmissa pakkareissa avattava mutta sen saa umpinaisena. Luovutaanko mahdollisuudesta päästä kuuppaan hieman helpommin, kun vastineeksi saadaan luultavasti vähemmän päänvaivaa takalaidan aukinaisuudesta varoittavasta anturista?

    Palaverin päätteeksi allekirjoitimme tilaussopimuksen. Urakan aloitukseen on vuosi ja puolitoista kuukautta, mutta paikka varsinkin NTM:n linjastolta on syytä varata ajoissa, koska närpiöläistehdas saa niin valtavasti tilauksia. Kuorma-auto valmistuu Ruotsissa noin neljässä kuukaudessa, joten heti sopimuksen allekirjoituksen jälkeen ei Pakkaripossen biili ala muovautua. Volvon tehtaalta alusta siirtyykin luultavasti tämän vuoden lopulla laivassa (ja sen ehkä saa itsekin hakea) Suomeen ja maanteitse Närpiöön. Vielä ennen meille luovutusta keväällä 2027 Vantaalla auto huolletaan ja viimeistellään.

    Olin Miron kanssa Vantaan Volvolla niin sanotusti rastimassa varusteet, jotka autoon halusimme. Lopuksi allekirjoitin tilaussopimuksen. Kuorma-automyyjä Janne Pelttari osasi kertoa Volvoista kaiken.

    Oma firma perustettiin siitäkin syystä, että päästään vaikuttamaan auton varusteisiin. Usein pakkarikuski varsinkin jättifirmoissa saa tyytyä hinta–ajaa-asiansa-suhteeseen. Me istuudutaan niin alustan kuin päälirakenteen myyjän kanssa käymään varusteita läpi: mitä ehdottomasti halutaan, mitä kiinnostaisi kokeilla? Toki nykyään saadaan mukava ja turvallinen auto ilman erityisempää varusteluakin. Esimerkiksi törmäysvaroitin reagoi ajoneuvojen lisäksi jalankulkijoihin ja polkupyöräilijöihin, katvealueita valvovat anturit ja auto seuraa kuljettajan vireyttä.

    Hevosia olisi saanut 50 lisää maksamalla useita tonneja.

    Myös urakkasopimuksessa on vaatimuksia auton varusteista ja hieman sen käytöstäkin. Julkisissa hankinnoissa edellytetään päästöjen pienentämistä, ja vaikka Espoon urakassa dieselmoottori on sallittu, siinä on käytettävä uusiutuvaa polttoainetta. Pakkarin peräportin on oltava värikoodin mukainen ja auton ohjaamon valkoinen. Urakan kuljettajilta edellytetään taloudellista ajotapaa. Sitä ajatellen otimme auton digitaaliseksi oheisvarusteeksi ajotapaa seuraavan järjestelmän.

    Sivupeilien paikalla on kamerat. Ne voi taittaa napista kylkiin. Sivupeilit eivät ole näköesteenä, ja kapeiden teiden oksat eivät enää pääse hakkaamaan niin pahasti.

    Kamerapeilit taas ovat varuste, jota erityisesti kiinnostaa kokeilla. Possen kesken ne myös herättivät varusteista eniten keskustelua, koska sivupeileihin kaikki ovat tottuneet. Miten sitä osaakaan autoa käsitellä, jos näkymä taakse ei ole siinä, missä ennenkin? Mitä jos kamerapeilit lakkaavat toimivasta yllättäen? Itsekin tasapainoilin perinteisten sivupeilien varmuuden ja kamerapeilien uutuudenviehätyksen ja etujen välillä ja päädyin kannattamaan kamerapeilien raksimista. Kuorma-autossa kameravarret eivät sentään näytä hassuilta.

    Varusteista voi jättää pois mahdollisuuden kytkeä pois päältä esimerkiksi kaistavahti ja vireystilan seuranta. Ne lisäävät turvallisuutta mutta koska niistä on ollut yhä harvinaisia yksittäisiä huonoja kokemuksia, päätimme säilyttää pois kytkennän mahdollisuuden.

    Moottorin tehomääräksi valikoitui 330 hevosvoimaa. Hevosia olisi saanut 50 lisää maksamalla useita tonneja – ja sen rahan pystyi käyttämään vaikka mihin muuhun. Näin ollen pelkkää moottorin tehomäärää ei ollut syytä tuijottaa. Tehoiltaan pienempi moottori tuottaa suurimman autoa liikuttavan voiman samoissa kierrosluvuissa, ja voimassakin eroa on pari sataa newtonmetriä. Moottorin ominaisuuksia pohdin lisää tässä artikkelissa.

    Kun auto saapuu, esittelen sitä tarkemmin – mutta yksi varusteluettelon raksi täytyy esitellä. Ohjaamoon otimme nahkasisustan eli kojetaulun yläosa, oven paneeli ja ratti ovat mustaa nahkaa. Penkki on ilmastoitu ja siinä on käsinojat, ja apparin istuin on samanlainen. Hyvin varusteltuja pakkareita ei Suomessa ole totuttu näkemään, ja nyt tilaukseen laitettu Pakkaripossen auto onkin jotain, mistä olen koko kuljetusalan uran ajan haaveillut.

    Koko kuljetusalan urani olen haaveillut varustellussa hytissä työskentelystä, ja omassa firmassa haave toteutuu. Isoa ohjaamoa peteineen ei tietenkään pakkariin tule – kävin kuvaamassa Volvolla FH-mallia, jossa on samanlaisia varusteita.

    Päivitys 18.4.2026: Vaihdoin osan kuvista laadukkaampiin. Kirjoitin uusiksi moottorin tehomäärää käsittelevän kohdan niin, että se ohjaa lukemaan aihetta käsittelevän tuoreemman artikkelin.

    Päivitys 20.2.2026: Muotoilin uusiksi turvavarusteita käsittelevän kohdan. Aiemmasta tekstistä tuli väärä vaikutelma siitä, mitä ominaisuuksia EU:n turvallisuusasetus vähintään edellyttää ja mitä Volvo tarjoaa sellaistakin, mikä ylittää vähimmäisvaatimukset.

  • Posseen on vaikea päästä töihin, mutta Miro teki sen lomakkeen lähettämällä

    Posseen on vaikea päästä töihin, mutta Miro teki sen lomakkeen lähettämällä

    Pakkaripossen uusin vahvistus Miro on esimerkki siitä, miten työpaikan saaminen on toisinaan kiinni sopivasta ajoituksesta. Toisaalta hänellä on juuri sitä asennetta, jota Possessa arvostetaan.

    Miro lähetti yhteydenottolomakkeella kiinnostuksen herättävän viestin samaan aikaan, kun olin alkanut nähdä tarvetta työntekijälle. Päätös viidennen työntekijän ottamisesta ei tosiaan tapahtunut hetken mielijohteesta vaan olin pidempään kahden vaiheilla – kunnes Sysmän urakan sekä asiakkaan lisätarpeen varmistumisen myötä tein päätöksen muiden posselaisten kanssa rekrytoinnista.

    Työsopimuksen allekirjoitimme Mäkkärissä.

    ”Pakkaripossesta oli hyvä mielikuva ja se oli kooltaan kiinnostava”, Miro kertoo viestin lähettämiseen johtaneista syistä. Ainakaan mieluisan työsuhteen syntymistä en näe mahdollisena, jos osapuolet eivät olisi toisistaan kiinnostuneita.

    Miro oli ajanut kuorma-autolla elintarvikkeita ja pakettiautolla lähetyksiä myös Helsingin keskustassa ennen kuin hänestä tuli posselainen.

    Pakkariposseen on suoraan sanottuna vaikea päästä töihin. Osittain siihen on syynä se, että posse työskentelee rima korkealla ja intohimoisesti. Ennen työsopimuksen tekoa olikin viikkojen verran tutustumista ja pohdiskelua puolin ja toisin.

    Tavattiin kahvilassa kasvotusten ja soiteltiin. Oli jo aiemmin lukkoon lyötyjä menoja ja muita työmahdollisuuksia. Silti Miro palasi aina sovitusti asiaan. Itsekin onnistuin Miron mukaan pitämään hänet hyvin ajan tasalla. Välillä kiireisen arjen keskellä rekry vietiin käytännöllisesti maaliin. Työsopimuksen kävimme läpi ja allekirjoitimme Mäkkärissä.

    Ennen töiden aloitusta Miro kävi työvaatemyymälässä sovittamassa ja tilaamassa työvaatteet, ja toisesta yhteistyöliikkeestä hän valitsi mieluisat turvakengät. Lisäksi hän tutustui Pakkaripossen työturvallisuusohjeisiin. Lumi peitti Etelä-Suomenkin kadut juuri, kun Miron oli aika tutustua pakkarin ajoon.

    ”Pidän itsenäisestä työskentelystä, ja palkassakaan ei ole moittimista.” Miro pääsee nauttimaan siitä, että Possessa huomioidaan kovatasoisuus myös rahallisesti.

    Perehdytyksen halusin olevan laadukas ja kestävän niin kauan, että Mirolla olisi valmius työskennellä itsenäisesti Possen arvojen mukaisesti. Jo ensimmäisenä päivänä sain huomata, että Miro osoitti huikeaa oppimisen nopeutta ja auton käsittelyn taitoa.

    Hän oli nopeasti ottanut turvallisen työskentelyn haltuunsa, joten saisiko mukaan jo nopeutta? Miten olisi, jos yllättäen antaisin Mirolle vaativan oloisen haasteen ja jäisin itse katsomaan sivusta?

    Yksi oli tietyn mukia per tunti -lukeman saavuttaminen omakotialueen kadunpätkällä. Kerroin sen yllättäen kadun alkupäässä ja jäin repsikan paikalle seuraamaan tekemistä. Laitoin vielä puhelimen sekuntikellon näkyville kojetaululle.

    ”Pakkariposse on poikkeuksellinen työyhteisö.”

    Miro muistelee, että hän epäili lukemaan pääsemistä. Silti hän yritti täysillä. ”En katsonut kelloa vaan keskityin tekemiseen. Kadun päässä teholukema oli reilusti yli tavoitteen.”

    ”Koen, että rauhallisuus ja ajotausta ovat omia vahvuuksiani teholukemiin pääsyssä. Vaikka teen töitä reippaasti, en ala sähläämään.”

    Pakkarikuskin työn fyysisyys tukee Miron omia tavoitteita salilla käynnin ohella.

    Olin ehkä yllättynyt, että Miro kyseli töitä yrityksestä, joka ei ollut työntekijöitä hakenut. ”Aloin pohtimaan roskakuskiksi siirtymistä, kun TikTok täyttyi Akin videoista”, Miro kertoo. ”Pakkaripossesta oli hyvä mielikuva.”

    Itse en ollut pitänyt julkaisujani sellaisina, mitkä varsinaisesti houkuttelisivat hakemaan töihin Pakkariposseen. Viestini niin somessa kuin nettisivuilla on ollut sen suuntainen, että työskentely Possen odotusten mukaisesti pakkarikuskina ei ole helppoa. Puhuin työn vaativuudesta Mirolle myös ennen työsopimuksen tekoa. Miro ei silti alkanut peruuttaa. ”Uskoin pärjääväni ajokokemuksen ja hyvän kunnon avulla.”

    Puolitoista kuukautta ja tuhansia purkkeja myöhemmin Miro on hyvin pärjännytkin. Omakotisuoran haasteessa Miron osoittama asenne on näkynyt työskentelyssä upeasti.

    Talven liukkailla ajo oli Miroa kuitenkin jäänyt kalvamaan. Possen kesken vietetyssä ravintolaillassa jaoimmekin ajatuksia vaikeissa olosuhteissa pärjäämisestä. Tärkeintä on rauhallisuus ja varman päälle pelaaminen.

    Ensimmäinen vuoro itsenäisesti jäi Miron mieleen. ”Olin ylipukeutunut noin 20 asteen pakkaseen. Todella hikisenä sain homman ajallaan hoidettua kuitenkin.”

    Miro on sittemminkin saanut huomata, että yksi syy Pakkaripossen olemassaoloon on se, että saadaan hyvällä porukalla ajaa roskia intohimoisesti. Yhteyttä posse pitää tiiviisti, ja porukassa autetaan ja joustetaan.

    ”Pakkariposse on poikkeuksellinen työyhteisö. Työkaverit ovat mukavia ja ottivat minut vastaan todella hyvin. On ylpeyden aihe työskennellä näin mukavassa ja intiimissä porukassa, jossa ollaan päivittäin vuorovaikutuksissa.”

  • Mokani vuoksi tilikauden tulos oli 7 500 euroa pielessä

    Mokani vuoksi tilikauden tulos oli 7 500 euroa pielessä

    Jätin eilen yhtiökokouksessa vahvistamamme tilinpäätöksen Patentti- ja rekisterihallitukseen, ja netistä tiedot lienevät kaivettavissa lähiaikoina. Joulukuun artikkelissa kerroin laskelmaani pohjautuvia tietoja ensimmäisestä Pakkaripossen tilikaudesta, koska halusin jo etukäteen kertoa kiinnostusta herättävän yrityksen onnistumisesta. Annoinkin julkisuuteen virheellistä tietoa: tilikauden tulos olikin 4 534,91 euroa plussan puolella – ei 12 000 euroa. Artikkeli perustui omiin laskelmiini, mutta vahvistetut luvut ovat kirjanpidon ammattilaisen laatimat.

    Ei yritys voi itsellään pitää summaa, jos siitä 60 % pitää maksaa jollekulle.

    Valtavan eron luvuissa aiheutti se, että kirjanpidossa pyritään tarkkaan ja ajantasaiseen kuvaan taloudellisesta tilanteesta. Osa sitä on suoriteperusteisuus, jonka koukeroita olin jo pidemmän aikaa pyrkinyt ymmärtämään tulosta seuratessani. Jos työntekijä hakee liikkeestä turvakengät joulukuussa ja laittaa ne heti jalkaansa mutta lasku maksetaan eräpäivänä tammikuussa, kenkien arvonlisäveroton hinta pienentää joulukuun voittoa. Koska tilikausi monella yrityksellä, kuten meilläkin, vaihtuu vuodenvaihteessa, turvakengät pienentävät edellisen vuoden tulosta, vaikka raha siirtyy tililtä seuraavan tilikauden puolella.

    Olen päättänyt oppia tuloksen laskennan, joten oppiminen jatkuu. Jos kerron tilikaudesta toistekin ennakkoon, osaan huomioida siirtovelat.

    Tilikauden tulosta pienentävät siis nekin maksut, jotka eivät lähde tililtä ennen tilikauden päättymistä mutta jotka joskus on maksettava. Näitä kutsutaan siirtoveloiksi, ja nekin tähtäävät ajantasaisuuteen: ei yritys voi itsellään pitää summaa, jos siitä 60 prosenttia on maksettava myöhemmin jollekulle. Julkisen tilinpäätöksen taseessa näkyy siirtovelan yhteismäärä, mutta tuloslaskelmassa se on paloiteltuna kululajeihin ja upotettuna jo maksettuihin kuluihin.

    Liikevaihdosta on jaettu sen aikaan saaneille se, mitä kuuluukin.

    Suoriteperusteisuuden osasin pitkälti huomioida laskelmissani, ja varsinaisen kämmin tuloksen laskennassa tein siirtoveloissa. Niistäkin iso osuus olivat vuosilomapalkat. Tietyn määrän kuukaudessa työskenteleville työntekijöille kertyy vuosilomapäiviä pitkin vuotta, joten samaan aikaan työntekijälle kertyy maksettavaksi vuosiloman palkkaa. Vaikka palkat työnantaja maksaisikin seuraavan vuoden kesänä, tilikauden vaihtumiseen mennessä kertyneet vuosilomapalkat ovat jo pois tuloksesta.

    Toisaalta ennakko olisi voinut mennä pieleen siitäkin syystä, että Scanian moottori olisi levinnyt jouluaatonaattona, ja se olisi korjattu viikossa ja siitä laskutettu 7 500 euroa. Luotan kyllä Scaniaan, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, miten eritoten tuoreen kuljetusyrityksen tilikauden tulos voi mennä miinukselle. Olen edelleen tyytyväinen siihen, että Pakkaripossen tulos oli ylipäätään plussalla.

    Työntekijöiden palkat maksetaan pari viikkoa sen aikajakson jälkeen, jolta palkat kertyivät, mutta kirjanpidossa palkat ovat sen tilikauden kulua, jolle aikajakso sijoittuu. Tilikauden aikana kertyneet vuosilomapalkat ovat myös kyseisen tilikauden kulua.

    Sitä paitsi liikevaihto todella oli ”reilusti yli” 100 000 euroa, nimittäin lähes 112 000 euroa. Siitä on jaettu sen aikaan saaneille se, mitä kuuluukin, eli palkat. Tulos ei myöskään ole sama asia kuin tilillä oleva raha – kuten nyt olen esiin tuonut, tilikauden tulokseen vaikuttaa maksettavaksi kertynyt summa aiemmin kuin pankkitilin saldoon. Toiseksi tulos ei ole sama kuin oma pääoma, joka osakeyhtiön on pidettävä plussalla ja joka Pakkaripossella on noin 15 500 euroa.

    Se, että tulos olikin ennakoimaani pienempi, ei loppuviimein vaikuta mihinkään. Tärkeämpää minulle on tilin saldon pitäminen riittävänä. Toki osakeyhtiön raha-asioihin liittyvää oppia olen saanut. Päivittäin jatkamme samaa laadukasta työskentelyä, ja Pakkariposse vahvistuu päivä päivältä. Näyttää siltä, että alkuvuoden mittaan pääsen kertomaan jälleen ison uutisen – ja en siitä vielä kerro enempää, jotta en taas antaisi ennakkoon virheelliseksi osoittautuvaa tietoa.

  • Ykskaks anturi älähtää ja hommat seisahtuu – oliko oma pakkari hyvä ostos?

    Ykskaks anturi älähtää ja hommat seisahtuu – oliko oma pakkari hyvä ostos?

    Ensimmäisen pakkarin ostamisesta päättäessämme Norba hieman meitä arvelutti, mutta emme antaneet sen lopulta olla este. Hollantilainen pakkarivalmistajahan meni konkurssiin toissa vuonna, ja sen väittäisin olevan jätehuollon alalla tunnettu antureiden aiheuttamista katkoksista työhön. Mekin olemme saaneet niistä osamme: peräportin lukituksesta kertova Error 003 kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmaantuu ohjauspaneeliin voimakkaan piipityksen säestämänä ja estää koko pakkarin käytön. Pakkareita tuntevina se ei meille ollut yllätys. Vika johtuu siitä, että induktiivianturi ei havaitse edessään olevaa metallia.

    On vikoja, joita ei voi itse korjata mutta joilla ei ole kiire.

    Pakkarilla – eli Norban päälirakenteen ja Scanian alustan muodostamalla kokonaisuudella – olemme silti saaneet hommat hoidettua, ja käytetyksi pakkari on ollut oikein hyvä. Minulle on jäänytkin tunne, että ensimmäisen käytetyn osto sujui hyvin. Lähinnä olin miettinyt sitä, kuinka paljon minun olisi pitänyt selvittää piilevienkin vikojen mahdollisuutta ja vaatia niiden huomioimista kaupassa. Käytetyn ostamisesta kertoo se, että myyjän ja ostajan välisessä sopimuksessa todetaan, että auto myydään sellaisena kuin se on autoa luovutettaessa. Kun ostaa käytettyä, ei voi vaatia uutta.

    Ajolistat ovat tabletilla, jonka haluamme olevan tukevasti hyvässä sijainnissa kuljettajan paikkaan nähden. Telineen tilasin suomalaisesta liikkeestä, ja sen kiinnitys on esimerkki töistä, joita voi kuorma-autoon tehdä itse.

    Toisaalta ennen kauppaa tehdessä sovin myyjän kanssa tutustumisen yhteydessä huomaamiemme ja jo myyjänkin huomauttamien vikojen korjaamisesta. Esimerkiksi penkin istuinosan reuna sekä kuljettajan oven kahva olivat rikki, mikä onkin pakkareissa hyvin tyypillistä, ja molemmat osat vaihdettiin ennen luovutusta. Myös hinnassa myyjä tuli vastaan. Minulle jäi vaikutelma rehdistä ja asiantuntevasta kaupankäynnistä, ja nostan erikseen senkin, että sopimustekstit oli erittäin selkeästi kirjoitettu. Valitettavan usein viestinnässä yliarvioidaan vastaanottajan kykyä telepatiaan.

    Myös auton ylläpito on laitettu käyntiin. Huollot voisi tehdä jopa itse (jos on lämmin halli) mutta toisinaan on järkevämpää teettää ne Scanialla tai ei-merkkiliikkeessä. Määräaikaisissa eli ikään kuin ennakoivissa huolloissahan pääasiassa vaihdetaan öljyjä ja suodattimia. Scanian oman huolto-ohjelman mukaan tietyt toimenpiteet ovat sykleissä, joita kutsutaan S-, M- ja L-huolloksi. Jokavuotinen kuorma-auton määräaikaiskatsastus voidaan sovittaa huollon yhteyteen.

    Yrittäjän pelkoa lieventää valtavasti ammattitaitoinen kuljettaja.

    Kun tarve käyttää kuorma-auto huollossa ei olekaan ennakoitu, sitä voi kutsua korjauttamiseksi. Kuorma-autoissa on paljon fiksattavaa, jonka voi tehdä itse, aina sulkien vaihtamisesta alleajosuojan palkin uusimiseen. Sitten on vikoja, joita ei voi itse korjata mutta joilla ei useinkaan ole kiire, kuten se, että ilmastointi ei talvella puhalla kylmää. Mutta on myös vikoja, jotka pysäyttävät auton kokonaan – ja itse asiassa näin kävi akkujen kanssa. Ne alkoivat olla liian heikot talvipakkasille.

    Roni ei annan Norban reistailujen estää töiden tekemistä vaan ottaa työkalut tarvittaessa käteen. Pakkarissa on kovasti hänen mieleensä se, että alusta on Scania.

    Kuorma-autosta voi siis aivan yllättäen koitua kuluja, ja usein ne ovat nelinumeroisia. Yrittäjän pelkoa kuitenkin lieventää valtavasti ammattitaitoinen kuljettaja, joka lähtee tutkimaan ja korjaamaan työtä vaikeuttavia ongelmia sen sijaan, että jämähtäisi odottamaan ohjeita työjohdolta. Toisaalta hän käyttää autoa niin, että iso määrä murheita jää alun alkaen toteutumatta.

    Scaniassa oli ja on yhä kaikenlaista pientä, joka häiritsee niin Ronia kuin minua. Kaiken pitää näyttää ehjältä ja toimia hyvin, joten Norban Error 003:een sinnikkäästi etsittiin ratkaisu ja lopulta löydettiinkin se. Onhan Scaniassa myös vielä lähinnä kosmeettisia puutteita, kuten sivupeilien välistä puuttuva muovinpala. Siihen saattaa saada muutamalla kympillä uuden, tai pahimmillaan koko peili on vaihdettava. Välillä saattaakin Roni todeta, että ei ehkä ihan kaikessa tarvitse hifistellä. Mitä Pakkariposse olisikaan ilman posselaisia.

    Muokkaus 7.2.2026: Lisäsin tiedon, että Norban Error 003:een löydettiin ratkaisu.

    Jutun pohjana on kaksi artikkelitoivetta: kuorma-autoista kiinnostuneena ja alalla olevana haluttaisiin tietää meidän ensimmäisen pakkarimme huollosta sekä siitä, mitä kuluvaa osaa joutuu vaihtamaan ennen käyttöön ottoa. Jätä oma artikkelitoiveesi alla olevalla lomakkeella.