Aloitimme ensimmäisen oman urakan Päijät-Hämeessä sijaitsevassa Sysmässä tammikuun 2. päivä. Itselleni Sysmä oli tuttu Keski-Suomen ja Uusimaan välisiltä automatkoilta kahvipaikkana ja Ronille sitäkin tutumpi, mutta ajatuksen oman firman edustajina vastaamassa jätehuollon toimivuudesta voisi ajatella jännittävän.
Perjantaina ei auttanut kuin alkaa työstämään ajolistan punaisia pisteitä. Scanian keula suuntasi haja-asutusalueelle aamulla kahdeksan jälkeen, jotta tulisi nopeammin valoisaa. Sysmässä uutta urakoitsijaa odottivat aivan ensiluokkaisesti hoidetut tiet. Sen lisäksi keli oli parasta, mitä talvi tarjoaa: poutaa ja pakkasta. Sääennusteessa mahdollisena pidettyä, tiet liukkaiksi tekevää sankkaa lumisadetta ei tullutkaan.
Ronin kanssa tultiin siihen tulokseen, että ei kokeilla, nouseeko Scania mäen vielä takaisin ylös.Kun lumen alta on osittain hiekkaakin näkyvissä, ei kuorma-autolla hirvitä lainkaan ajaa. Saimme tietää, että valtionkin väylistä suurimman osan hoitavat paikalliset.
Osa roskakuskeista ajaa lähinnä kaupunkialueella, osa maaseudulla – ja toki on molemmissa ajavia. Kaupungissa haastetta tarjoaa liikenne, ahtaus ja jätepisteiden sijainnit, mutta maalla ne eivät niinkään korostu. Voi suorastaan sanoa, että meno on maalla leppoisaa: saa ajella hienoissa maisemissa luonnon keskellä, ja kaupunkimainen työtahti on mahdollista lähinnä keskustaajamien tihempään asutuissa osissa.
Jos sanan sysmä kuvittelee tarkoittavan synkkää ja asumatonta, niin Ronille ja minulle jäi erilainen vaikutelma. Samalla lailla kuin vaikka työuralta tutuissa Mäntsälässä tai Pieksämäellä on siellä täällä taloja, osa asuttuja ja osa autioita, ja niiden pihoissa tai pihateiden liittymissä on jäteastiat. Vastaantulijat nostivat kättä, ja tultiin yhdessä pihassa jutullekin. On helppo kuvitella, miten kesällä voi kesken lenkin pulahtaa järveen ja löytää kesäkahvilan.
Vaikka kiersimmekin vasta pienen osan reilun 900 neliökilometrin kokoisesta Sysmästä, rauhoittavia maisemia riitti.Pakkarin ajamiseen maaseudulla otin ensikosketuksen Etelä-Savossa kesällä 2014. Kesän aikaiseksi tarkoitettu tuuraus venyi joulukuuhun, ja vielä maaliskuussa pääsin opettelemaan kevättalven peilijäillä selviämistä.
Toisaalta ikävä keli tekee äkkiä koko työvuorosta vaikean, sillä haja-asutusalueella on enemmän teitä, joita ei kiireellisesti hoideta, jos lainkaan. Vaikeissakin olosuhteissa astiat enimmäkseen pysyvät yhä pihoissa, ja tyhjennysten tekemättä jättäminen ei kovin hyvä ratkaisu ole. Maaseutu vaatiikin roskakuskilta ennakointia, kekseliäisyyttä ja rauhallisuutta, eikä yhtäkään turhaa riskiä saa ottaa. Vai olisiko Sysmä poikkeus totuttuun?
Kun tyhjennysvälin aikana on ollut märkää ja lämmintä ja sitten tulee kovat pakkaset, astian saaminen tyhjäksi ei aina ole helppoa.
Urani kuljettajana on täynnä hetkiä, jolloin murehdin työvuorosta selviämistä – oli syynä vaikea keli tai vieraat paikat. Yrittäjänä huolestuttaa voisi enemmän vaikka se, tuleeko autoon vikaa ja pysyykö urakka kannattavana. Kun työtä tekee enemmän, se tulee tutummaksi, jolloin haasteet saa ratkaistua helpommin ja murehtiminen vähenee. Sysmäänkin tutustuminen on nyt aloitettu, ja jo kilpailutuksen ratkeamisen jälkeinen urakan valmistelu kunnan kanssa on ollut erittäin sujuvaa. Näen edessä kolme onnistunutta vuotta.
Alla olevan lomakkeen kautta toivottiin artikkelia siitä, kuinka sujuu ensimmäisen oman urakan aloittaminen. Mistä itse haluaisit lukea?
Kuljetusyrityksen tyhjästä aloittavalla ei ole helppoa, sillä ennen kuin kuorma-autolla saa yhtään tehdä rahaa, on rahaa oltava jo käytännössä toistakymmentä tuhatta euroa. Esimerkiksi jätekuljetusyrityksen on oltava jätehuoltorekisterissä, ja rekisteröinti sinne maksaa 590 euroa. Liikennevakuutukseen on vuodessa syytä varata reilu pari tonnia, ja jos haluaa kaskon (tai rahoitus sitä edellyttää), kannattaa varata toinen mokoma. Ja vaikka kuorma-auton maksaisi osissa, rahoituksen isoon ensieräänkin on varauduttava. Isot lakiin perustuvat kulut ovat haaste, jota paljonkin olen pureskellut yrityksen alkuvaiheessa.
Kenties kiperin omasta kuorma-autosta haaveilevan rahallinen haaste on liikennelupa ja varsinkin sen vakuus. Lupaa haettaessa on nimettävä liikenteestä vastaava eli liikenneyrittäjätutkinnon suorittanut henkilö. Tutkinnon edellyttämien kokeiden hinta on 240 euroa, ja jos haluaa niitä varten käydä kurssin (se ei enää ole pakollista), voi joutua pulittamaan toista tuhatta euroja. Kutakin kuorma-autoa varten tarvitaan erillinen liikennelupa, ja jokaiselle liikenneluvalle edellytetään vakuutta. Kolmella autolla aloittava yrittäjä tarvitsee 19 000 euroa vakuuksiin – ehkä vähintään sen verran, kuin autojen töissä pitäminen kuukaudessa maksaa.
Pankit voivat olla arkoja luotottamaan kuljetusalan yrityksiä.
Pankki apuun?
Jättisumma voi toki hetkeksi lamauttaa, mutta sitten yrittäjäksi meinaavan on aloitettava järjestelmällinen lähestyminen ongelmaan. Ensimmäisen kuorkin osalta luvan vakuus on 9 000 euroa ja kunkin seuraavan osalta 5 000 euroa. Yrittäjän on ensinnäkin mietittävä, kuinka monella autolla on järkevä aloittaa, ja ennen kaikkea asetettava kulut järjestykseen: vakuuteen on rahat oltava ennen kuin autot liikkuvat, kun taas esimerkiksi kuljettajien ensimmäisiin palkkoihin on muutaman viikon pelivara, koska palkan voi maksaa 3 viikon kuluttua palkkajakson päättymisestä. Liikennevakuutuksen laskun maksuaikakin luultavasti on yli kuukausi.
Omat kuorma-autot saattavat olla pitkäänkin pienoismalleja, kunnes pitkäjänteisellä työllä on saanut edellytykset oikeiden autojen ostamiseen.
Auttaisiko pankki aloittavaa yrittäjää? Yhtäältä vakuuteen ja miksei muihinkin alkuvaiheen kuluihin voisi lainata rahaa pankista tai pankki voisi toimia vakuuden takaajana. Siinä vain voi olla kaksi ongelmaa. Ensinnäkin pankit voivat olla arkoja luotottamaan uusia ja suhdanteista riippuvaisia kuljetusalan yrityksiä. Toiseksi pankki voi edellyttää vahvistettua tilinpäätöstä. Toisin sanoen yrityksellä on oltava tilikausi takana ja siitä yhtiökokouksen vahvistama tilinpäätös. Tämän voisi ratkaista määrittämällä ensimmäisen tilikauden vaikka kuukauden mittaiseksi, mutta saisiko yrittäjä ilman kuorma-autoa tehtyä tilikaudesta tuloksellisen?
Riittävä pääoma
Traficomin mukaan liikenneluvan voi saada myös niin, että tilintarkastaja toteaa tilinpäätöksestä vakuussummia vastaavan vakavaraisuuden. Toisin sanoen yhden auton yrittäjällä on oltava pääomaa 9 000 euron ja kahden auton yrittäjällä 14 000 euron edestä. Pääomaa on esimerkiksi yrityksen tekemä voitto sekä perustettaessa osakkeista maksettu hinta, joka on joko osakepääomaa tai nykyään suosittua SVOP- eli vapaan sijoitetun oman pääoman rahaa. Siis kun yritys on takonut viisinumeroisen voiton ja maksanut siitä yhteisöveron ja yhtiökokous on päättänyt olla jakamatta liikaa osinkoja, kuljetusyrityksellä saattaa ollakin riittävästi pääomaa liikennelupaa varten. Se ei välttämättä kuukauden tilikauden aikana tapahdu, mutta vuodessa voisi ollakin mahdollista.
Toisaalta jos yrittäjällä, ja muilla yrityksen osakkailla, on riittävästi säästössä rahaa ja halu sijoittaa sitä paljon yritykseen, liikenneluvan edellyttämän summan voisi kerryttää osakepääomaan tai SVOP-rahaksi. Jos sijoitus olisi 11 000 euroa ja ensimmäinen tilikausi kolme kuukautta eikä niiden aikana yritys tekisi tappiota, tilintarkastaja voisi todetakin Traficomille riittävän vakavaraisuuden. Itse asiassa Traficomin mukaan tilinpäätöksen ei tarvitse olla vahvistettukaan, eli kesken tilikaudenkin tilintarkastaja voisi välitilinpäätöksestä todeta vakavaraisuuden.
Kuljetusyrityksen riittävä oma pääoma liikennelupia varten voisi järjestyä esimerkiksi näin. Yritys on vain tehnyt liiketuloksen jollain muulla kuin omilla kuorma-autoilla.
Yhdistelmät
Perustettaessa yritykseen sijoittaminen voi olla huono idea silloin, kun osakkaat eivät halua lähteä tuhansien eurojen sijoituksiin (riippuen toki osakkaiden määrästä ja omistusosuuksista). Sijoituksia ei aina saa helposti, jos lainkaan, takaisin. Jos yrittäjällä tai jollakulla muulla säästöjä kuitenkin on, niistä voi lainata rahaa omalle yritykselle. Vaikka osakkaan lainaama raha ei olekaan osakeyhtiön omaa vaan vierasta pääomaa ja siten ei kelpaa vakavaraisuuden osoittamiseen, tilille pantattavaksi vakuudeksi se käy. Yksinkertaisesti osakas lainaa 9 000 euroa firmalle, pankki panttaa sen Traficomille ja viikon sisään sininen arkki saapuu postissa.
Omat säästöt ovat kuin 24/7 palveleva aina lainaamaan aulis pankki.
Sekalaiset tavat osoittaa vakavaraisuus käyvät, sillä Traficomin mukaan voi olla yhdelle liikenneluvalle vaikkapa panttaus ja toiselle tilintarkastajan lausunto. Lisäksi panttauksen voi vapauttaa heti, kun tilintarkastajalta saa lausunnon. Näin ollen yhdellä autolla ja pantatulla lainaamallaan 9 000 eurolla aloittava kuljetusyrittäjä voi kerryttää rauhassa pääomaa, ja kun tilintarkastaja myöhemmin toteaa sen riittävän kolmeen liikennelupaan, yrittäjä saa pantatun rahan takaisin ja lisäksi kahdelle uudelle kuorma-autolle liikenneluvat. Liikenneluvat voi muuten hakea kerralla, vaikkei kaikkien autojen hankinta olisi varmaakaan.
Malta muutama vuosi
Kun liikenneluvan edellyttämän vakavaraisuuden osoittaa muulla tavalla, Traficom vapauttaa pantatun vakuuden ja yritys saa summan takaisin. Vakuuksia voi tarvita muuhunkin kuin liikennelupaan, esimerkiksi isoon urakkaan.
Kuljetusyrityksen tyhjästä aloittaneena en voi olla toteamatta, että omat säästöt ratkaisevat monia ongelmia. Niistä pystyy lainamaan ulkopuolista lainan antajaa riskittömämmin omalle yritykselle, ja kun yrityksen kassa on vahva, maksaa velat itselle pois. Lisäksi säästöillä voi yksityiselämän kuluista selvitä silloin, kun ei pysty yrityksestä nostamaan palkkaa. Omat säästöt ovat kuin 24/7 palveleva aina lainaamaan aulis pankki. Toki yrittäjän itsensäkin lainaama raha vieraana pääomana heikentää yrityksen omavaraisuutta kuvaavaa lukua. Se saattaa vaikuttaa ulkopuolisten rahoittajien lainapäätöksiin.
Kuljetusyritystä ei välttämättä siis kannata perustaa heti silloin, kun saa kuorma-auton ajo-oikeuden. Kannattaa tehdä jokunen vuosi töitä palkansaajana. Silloin voi kerätä säästöjen lisäksi kokemusta ja näkemystä ja vaikka valmistautua pieni pala kerrallaan liikenneyrittäjätutkinnon kokeisiin. Samalla harjoittaa pitkäjänteisyyttä, jota kuljetusyrittäjänä menestyäkseen tarvitsee.
Toivottiin artikkelia yrittäjyydestä siitä näkökulmasta, että ”niitä maksuja ja erilaisia kortteja on liudan verran oltava hoidettuna aina”, ja päädyin painottamaan liikennelupaa – sehän on kuljetusyrittäjän iso alkumörkö. Käsittelen aihetta vain osakeyhtiön yrittäjän näkökulmasta, koska siitä minulla on kokemusta. Mistä itse haluaisit lukea? Kerro alla olevalla lomakkeella.
Artikkeli sisältää ennakkotietoa Pakkariposse Oy:n tilikaudesta 13.4.–31.12.2025. Artikkeli ei ole yhtiökokouksen vahvistama tilinpäätös eikä se perustu sellaiseen vaan omiin laskelmiini.
Pakkariposse herättää kiinnostusta: toukokuussa 2025 avaamillani nettisivuilla on ilman markkinointia käynyt yli 9 500 kävijää katsellen sisältöä 35 000 kertaa. Sitä voi selittää oman yrityksen johtamisesta avoimesti kertominen, joka onkin otettu hyvin vastaan. Toisaalta usein korviini kantautuu myös huhuja, jotka odotetusti menevät pääasiassa metsään. Nyt tarjoan tosiasiaa Pakkaripossen ensimmäisestä vuodesta – jo ennen kuin osa tiedosta löytyy netistä (faktoina sekä huhuina).
Palkat, verot ja laskut Pakkariposse maksoi ajallaan.
Ensimmäisen, 13.4. alkaneen tilikauden – ja samalla vuoden 2025 – liikevaihto muodostui pääosin kuljettajien vuokrauksesta, joka yllättävästi saikin lentävän lähdön. Alun perin olimme suunnitelleet tekevämme töitä muualla kuin omassa yrityksessä siihen asti, että liikevaihtoa olisi alkanut tulla omista urakoista. Posselaisten osaamista on kuitenkin haluttu sen verran, että ensimmäisellä tilikaudella kassaan tuli rahaa reilusti yli 100 000 euroa.
Posse teki ensimmäisen vuoden tuloksen tiimityöllä – siis sillä, että jokainen työntekijä voi ja haluaa vaikuttaa yrityksen onnistumiseen.
Kuusinumeroinen rahavirta
Päivitys 9.3.2026: liikevoitto meni artikkelissa väärin, joten lue korjattu tieto täältä.
Liikevoitto eli liikevaihdosta niin sanotusti käteen jäävä summa näyttäisi olevan ensimmäisen vuoden tulokseksi oman päämääräni tyydyttävä 12 000 euroa. Liikevaihdosta sen osuus ylittää yritysmaailman ihanteellisen 10 prosentin rajan. Erityisen palkitsevaa on todeta, että voitto tehtiin järjestelmällisellä tulojen ja menojen seurannalla. Sen avulla myös palkat, verot ja laskut Pakkariposse maksoi ajallaan.
Liikevoittohan tehdään niin, että menot pidetään tuloja pienempinä. Sen ei pidä tarkoittaa kitumista, vaan osuvampaa olisi vaikkapa suunnitelmallinen pitkäjänteisyys. Toisaaltahan miinusmerkkinen tulos ei aina tarkoita surkeutta. Pakkaripossen vuoteen 2025 mahtui kuukausia, jolloin menot olivat tuloja suuremmat – kirjanpidossa nimittäin meno ja tulo eivät aina sijoitu samalle ajalle, kuin jona raha liikkuu. Voitto itselleni onkin myös se, että olen oppinut paljon yrityksen raha-asioista.
En voisi kuvitellakaan parempaa tiimiä.
Omaa työtä
Merkittävää vuodessa 2025 on oman jätehuollon urakan saaminen julkisessa kilpailutuksessa. Kuulen usein jätehuollon kilpailutuksissa voittamisen olevan mahdotonta. Sitä se ei ole muttei helppoakaan, ja menestymisen menetelmät ovat kullanarvoisia liikesalaisuuksia.
Urakan saamisen myötä Pakkariposse pääsi kasvattamaan työntekijöiden määrää. Vuodenvaihteessa yrityksessä lisäkseni työskenteleekin viisi työntekijää. Yhteishenki on mielettömän hyvä. On ollut mahtavia hetkiä piireillä, kun on puhuttu yhteisellä kielellä ja toinen toisiamme arvostavalla tavalla.
Olen itse mukana liikevaihtoa lisäävässä työssä, koska pidän siitä eniten. Suunnittelu, laskeminen ja analysointi sekä tekstien ja videoiden teko ovat sitä, mitä teen toimitusjohtajana, ja yhtä lailla innostavat minua.
Hyvä työ huomataan
Niin liikevaihto kuin siitä jäänyt voitto ovat posselaisten ansiota, enkä voisi kuvitellakaan parempaa tiimiä. Possen tarjoamaa palvelua on haluttu ostaa lisää – eli rahaa on virrannut kassaan enemmän. Toisaalta työn laadukkuus näkyy myös säästyvänä rahana, kun virheistä ei makseta. Yrittäjänä ihmisten osoittama arvostus roskakuskeja kohtaan tuntuu entistä arvokkaammalta. Jouluviikolla meille huikattiin kiitosten kanssa hyviä jouluja ja tuotiin suklaatakin.
Ei Pakkaripossen ensimmäisen vuoden luvuilla lehtiotsikoihin pääse. Se ei estä tuntemasta onnistumista eritoten siitä, että ollaan hitaasti ja varmasti saatu oma firma käyntiin alalla, jolla menestymistä jotkut pitävät lähes mahdottomana. Samalla ollaan saatu nauttia pakkarin ajamisesta hyvällä porukalla.
Pakkaripossella on nyt oma pakkari – ja oma se on siinä mielessä, että auto on käytössämme, mutta emme ole rekisteriotteen omistaja-kentässä. Auton hankinta liittyy jännittäviin isoihin loppuvuoden tapahtumiin, joista kerron myöhemmin. Kuorma-auton hankkiminen on ollut lisää kiinnostavaa kokemusta siitä, millaista on hoitaa isoja asioita oman yrityksen edustajana – ja miten palkitsevaa asiointi voi olla.
Hyvä esimerkki on niin kuorma-auton valmistanut kuin meille myynyt Scania. Kuorma-automerkille uskollisuus voi olla valtavan rahan arvoinen ihmisen piirre. Pitkään olin ollut Scania-fani, kunnes Volvon 2020-luvun uudistus sai minut tykästymään toiseen ruotsalaismerkkiin. Muiden posselaisten kanssa merkkivalinnoista keskusteltuani – mehän teemme päätöksiä porukalla – kallistuin takaisin Scaniaan. Heti kun aloin asiakassuhdetta luomaan, Scania otti Pakkaripossen kivasti vastaan: messuilla vietiin vippitiloihin, välitettiin yhteystietoja ja myös otettiin yhteyttä, sain hienon auton kuvauksiin. Vieraillessa ollaan aina saatu kahvi Scania-kupissa.
Sovittiin, mitä myyjä korjaa ennen luovutusta ja mikä tarkka hinta on.
Ronin kanssa Kouvolassa testattiin pakkarin keskeisiä ja usein reistailevia toimintoja, kuten lähmärin automaattikierron toimimista vihreästä napista.
Tutustumisesta kaupantekoon
Miten käytetyn kuorma-auton osto eteni? Käytetynhän voi löytää vaikkapa netistä, mutta tämän yksilön arvelisin tulleen tietooni perimmiltään some-näkyvyyden ja verkostojen avulla. Lähdin Ronin kanssa tutustumaan autoon Kouvolaan: miten niin auton kuin pakkarin eri toiminnot pelaavat, millainen on ajotuntuma, missä kunnossa ovat pakkarin tyypillisesti kuluvat ja reistailevat osat. Lopulta sovittiin, mitä myyjä korjaa ennen luovutusta ja mikä tarkka hinta on. Minulla ei ollut käytetyn kuorma-auton ostosta kokemusta mutta järkeilin, että samaan tapaan toimitaan kuin mitä tahansa ajoneuvoa ostaessa. Ei myöskään ole mitään syytä epäillä myyjän luotettavuutta.
Kuorkin hankkimiseen liittyy tietenkin vielä se, miten ostos maksetaan. Vaihtoehtojahan on paljon, ja kuten artikkelin alussa vihjasin, päädyin rahoitukseen. Sitäkin on erilaista, ja ostajan valinta vaikuttaa muun muassa yrityksen taseeseen ja velkaantuneisuuden määrään – niiden yrityksestä julkisuuteen ja sidoskumppaneille antamaa vaikutelmaa on hyvä pohtia. Scanialta saamani palvelun jouhevuudesta kertoo sekin, että vastauksia rahoituskysymyksiin sain vielä iltayhdeltätoista!
Mitä jos ilmaantuukin iso vika tai auto liukuu jäisellä tiellä puuhun?
Peräportin tiiviste on pakkarin osa, joka kuljettajien huolimattomuuden seurauksena voi nopeastikin mennä huonoon kuntoon. Kouvolan autossa tiivisteen kunto oli erinomainen.
Haaveet toteutuvat
Auton ilmaantuminen rivistöön, samoin kuin auton hankintaan johtaneet suunnitelmat, ovat vaatineet monia järjestelyitä. Liikennevakuutushan oli avattava aivan ensimmäisenä. Hain Pakkaripossen jätehuoltorekisteriin sekä jatkoin liikenneluvan hakemista, jonka olin keväällä aloittanut liikenneyrittäjän tutkinnon suorittamalla. Tankkauskortit olen myös hakenut, teippauksista pyytänyt tarjousta ja auton säilytyspaikasta sopinut. Niin alustan kuin pakkarin huollot ja korjauksetkin on suunniteltu.
Tätä kirjoittaessani tuskin olen vielä ymmärtänyt, mitä oman kuorma-auton omistaminen ja ajaminen onkaan – se valkenee viimeistään autolla työskennellessä. Jonkun mieleenhän voi helposti tulla murheet, kuten mitä jos ilmaantuukin iso vika tai auto liukuu jäisellä tiellä puuhun. Olen oppinut ajattelemaan, että sitä murehditaan sitten ja kaikkeen löytyy ratkaisu. Kun murheet pitää hallitusti sivummalla, voi keskittyä nauttimaan siitä, että kymmenen vuoden takaiset haaveet ovat toteutuneet.
Kyselyyn Pakkaripossen yrityskuvasta ja viestinnästä – eli näistä nettisivuista ja videoistani – tuli 170 vastausta. Koko posse on kiitollinen saamastaan palautteesta ja sai entisestään intoa tekemiseensä. Erityisesti vapaa palaute oli huikeaa – samoin kuin se, että 94 prosenttia vastaajista ostaisi meiltä palveluita viestinnän luoman vaikutelman perusteella.
Kyselyssä ensin pyydettiin näkemystä yrityskuvasta ja logosta, ja alla näkyy kuva vastausten jakautumisesta. Me näyttäydytään selvästi kiinnostavana yrityksenä, vaikkakin näky ei ehkä onnistu kaikkia vakuuttamaan. Myöskään logo ei 15 prosentin mielestä ole onnistunut. Avoimien vastausten perusteella logossa olevaa lähmäriä voi luulla kaivinkoneen kauhaksi.
Seuraavaksi pyydettiin arvioimaan väitteitä nettisivuista ja sosiaaliseen mediaan tekemistäni videoistani. Vastaukset mielestäni kertovat, että viestintämme onnistuu välittämään kuvaa osaamisesta, vaikka yrityskuvan vakuuttavuutta koskevassa kohdassa olisi kallistuttu samanmieliseen kantaan. Avoimissa vastauksissa esiin tuotiin positiivisina seikkoina sisällön rehellisyys, avoimuus ja roskakuskin työn arvostaminen. Vastaajista osa oli pidempään videoitani seuranneiksi tunnustautuvia, mikä voi saada vastausten myönteisyyden korostumaan.
Lopuksi pyydettiin kertomaan ensimmäisenä mieleen tuleva asia ja vapaasti antamaan palautetta. Tehokkuus oli hieman odotetusti monen mainitsema asia, mutta viestintä on onnistunut luomaan mielikuvan myös muun muassa kokemuksesta, intohimosta, ammattitaidosta ja rehtiydestä. Muutama vastaus henki sitä, ettei yritys ole tosissaan. Tekstikenttään kirjoitetut terveiset olivat nekin ilahduttavaa ja kannustavaa luettavaa! Pakkaripossen nähtiin olevan uudenlainen ja rohkea lisäys alalle, ja sen toivottiin menestyvän.
Kyselyn jälkeen oli mahdollista osallistua lahjakortin arvontaan jättämällä yhteystietonsa. Arvoin lahjakortit ja otin voittajiin yhteyttä annettuun yhteystietoon lauantaina 1.11.2025.
Arvoin voittajat Excelin kaavalla. Lomakkeella lähetetyt yhteystiedot ovat riveillä ja kaava poimi niistä viisi satunnaista. Kuvan oton jälkeen siis painoin Enteriä, ja arvonta oli suoritettu.
Vielä puoli vuotta sitten osakeyhtiötä perustaessani ajattelin, että on tärkeä osata kirjanpidon termejä, kuten tase, EDITBA ja debit. Nyt vain ajattelen, että osakeyhtiön raha-asioiden toiminnan ymmärtäminen on tärkeämpää ja kirjanpitäjä huolehtii isosta osuudesta. Yrittäjänä vastaan siitä, että rahaa tulee ja rahaa menee.
Ilman ennakointia 6 000 euron maksu voi yllättää.
Vastaan myös siitä, että tilillä on rahaa. Olisi se kiusallista todeta työntekijöille, että just nyt ei pystytä maksamaan palkkoja. Suunnilleen siitä syystä, että yrityksellä on saatavia ja sille on lainattu rahaa, laskun päiväys on eri asia kuin maksupäivä ja verottaja ja työeläkeyhtiö ottavat osuutensa myöhemmin kuin työntekijät, tilin saldon seuraaminen on tärkeää. Kirjanpitoslangilla on siis syytä tehdä kassavirtalaskelma.
Plussien ja miinusten summailua
Se on minulla yhtä kuin Rahan riittävyys -niminen laskentataulukko. Siinä todella on kyse sen varmistamisesta, että raha riittää palkkojen ja laskujen maksamiseen. Esimerkiksi työntekijöiden ansiotuloverot ja arvonlisäverot erääntyvät myöhemmin – yrittäjän valinnasta riippuen jälkimmäinen jopa viisi kuukautta myöhemmin. Ilman ennakointia 6 000 euron maksu kuun 12. päivä verottajalle voi yllättää. Mutta toisaalta olihan asiakkaalta tulossa maksu juuri ennen sitä?
Rahan riittävyys -taulukossa käytännössä seuraan sitä, että saldo ei pääse nollaan ennen kuin seuraava maksu asiakkaalta tulee. Taulukkoon täytyy myös ennakoida maksuja ja niiden eräpäiviä kuukausien päähän. Toisinaan yrittäjä ajoittaa ostokset niin, että eräpäivä olisi vasta seuraavan asiakkaalta tulevan maksun jälkeen, jos raha ei muuten riittäisi.
Ei saldo ole ollut nollassa vaikkakin pari kertaa lähellä.
Koukuttaa kontrollinhaluista
Aloin ylläpitää Rahan riittävyys -taulukkoa, kun kesällä näin ensimmäisen kerran hirviömäisen alv-summan ja muistin, että tilillämme oleva rahahan on osittain korvamerkitty. Se on sitä ihan jo palkkojen osalta, joiden maksu ajallaan on minulle tärkeää. Sittemmin Excelin seuraaminen junassa, työvuoron tauoilla, kotona ja mökillä on osoittautunut suorastaan järjestelmällistä ja kontrollinhaluista luonnettani palkitsevaksi.
Mitä Pakkariposen saldo näyttää? Ei se ole ollut nollassa vaikkakin pari kertaa lähellä. Olen saanut huomata, että ainakin yrityksen alkuvaiheessa summa aaltoilee kolmenumeroisista summista viisinumeroisiin (Excelissä etumerkkikin vaihtelee). Se lienee ok, sillä pitkällä aikavälillä saldo etääntyy aina vain enemmän nollasta – plusmerkkiseen suuntaan.
Moni sitä on pohtinut: Mitä rekka maksaa, entä roska-auto? Voiko siihen valita haluamansa värin ja ratin pintamateriaalin? Tuleekohan Bluetoothista iso lisä suhteessa karvalakkiradioon, vai onko se peräti vakiovaruste? Näitähän minäkin pohdin paljon, ja kun yrittäjänä pääsin asioimaan ensimmäistä kertaa kuorma-automyyjän kanssa, huomasin olleeni sekä oikeassa että väärässä. Kokemus on muuten sama kuin Ford Rangeria ostaessa mutta… moni asia on isommin.
Isoa ja kallista autoa ostava ei ole renkaita potkimassa.
Jos päätyy Scaniaan, voi saada sähköisesti säädettävät peilit, tehokkaan mutta säästeliään Super-moottorin, perinteisen käsijarruvivun sekä ilmastoidun ja lämmitettävän premium-penkin. Scania päätyi kuvattavaksi omalta myyjältä, kun kerroin tarvitsevani kuva- ja videomateriaalia.
Mikä on samankaltaista henkilö- ja pakettiauton ostamisen kanssa? Ensinnäkin se on, että on tiettyä merkkiä edustavia kuorma-autoliikkeitä ja myyjillä on siellä työpiste. Niissä on usein niin uusien kuin käytettyjen kuorkkien myynti sekä huolto ja korjaamo. Toiseksi maksuvaihtoehdot ovat samankaltaiset eli joko suora käteiskauppa, osamaksu tai rahoitus. Erilaista sen sijaan raskaalla puolella on se, että liikkeissä on harvemmin paljon uusia esittelyautoja ja valmistajalta ei ole mallia joka elämäntyyliin ja -tilanteeseen. Liikkeessä asioivat eivät ole kuluttajia vaan pikemminkin luonnollisia henkilöitä, pääasiassa edustamassa oikeushenkilöitä.
Varusteet tarpeen ja tahdon mukaan
Yritykselle isoa ja kallista autoa ostava ei liikkeessä ole renkaita potkimassa. Myyjä kanssa aletaan luultavasti heti valitsemaan varusteita, ja lähestymistavan voisi muotoilla näin: millä varusteilla auto on sen kuljettajalle ja omistajalle aiottuun työhön sopiva? Vaikka myyjä osaa kertoa, millaisia varusteet ovat ja mikä merkitys on niiden valitsemisella ja valitsematta jättämisellä, ostajan on syytä tuntea työ, jossa autoa käytetään. Myös siitä, että ostaja tuntee kuorma-autot, on paljon apua. Pelkästään kuljettajana työskentelystä tulevan ymmärryksen keskeisistä osista ja toiminnoista pitäisi riittää.
Päälirakenteiden kanssa hinta kapuaa yli puolen miljoonan.
Esimerkki Scanian varusteiden valinnasta, kun ostetaan pakkaria
Moottori. Koska työssä ei edellytetä vaihtoehtoista voimanlähdettä, päädytään dieselmoottoriin, koska se on edullisempi ja tankkausverkosto on laajempi. Moottorin tehomäärässä huomioidaan tyypilliset massat: kolmeakselinen pakkari painaa enintään 28 tonnia, joten 350 hevosvoimaa riittäisi. Auton käyttäjät kuitenkin pitävät moottorin voimakkuudesta, joten valitaan 390 hevosvoimaa. Scanian Super-moottoreissa on suhteellisen iso teholukema mutta kulutus maltillinen.
Ohjaamo. Pakkarin käyttäjät eivät yövy autossa, joten päiväohjaamo riittää. He kuitenkin arvostavat tilaa ohjaamossa, joten otetaan tyypillisempää pakkarin ohjaamoa parikymmentä senttiä korkeampi ja pidempi ohjaamo.
Akseliväli. Etu- ja taka-akselin välistä etäisyyttä pohditaan pakkarin eli päälirakenteen valmistajan kanssa. Akseliväliä kasvatetaan ohjaamon pidennyksen verran, jotta pakkarin kuormatila ei pienene.
Vetotapa. Pakkariin valitaan vetotavaksi 6 x 2, eli akseleita on kolme ja niistä yksi vetää. Teliveto voisi auttaa ajettaessa maaseudun pienillä teillä mutta miinuksena on korkeampi hinta ja telivedon käytön monimutkaisuus. Lisäksi Scanian tapauksessa miinuksena on se, että jouduttaisiin luopumaan ohjaavasta kolmannesta akselista. Luotetaan siihen, että hyvät renkaat ja pakkarista jo tyhjänä vetävälle akselille kohdistuva massa auttavat pitkälle kuljettajan ajotaidon kanssa.
Premium-penkki sisältää runsaasti säätöjä ja siihen saa nahkapinnan. Samanlaisen penkin saa myös apukuskille. Penkillä on vaikutus kuljettajan ergonomiaan.
Mitä se maksaa?
Hinnasta saa oikeansuuntaista osviittaa tutkimalla myynti-ilmoituksia netissä. Sieltä voi löytää uuden tai vähintään uudehkon alustan – siis vailla päälirakennetta olevan kuorkin – ja tällöin ymmärtää hinnan olevan sadan tuhannen hujakoilla. Lisää tutkimalla havaitsee, että toisten, järeän nosturin kaltaisten päälirakenteiden kanssa hinta kapuaa yli puolen miljoonan, toisten kanssa jäädään 100 ja 200 tonnin väliin. Yhden säiliön pakkari ilman nosturia asettuu myös sinne.
Hyvin monessa ilmoituksessa lukeekin, että hinnasta sovitaan erikseen. Kuorma-autoa kun ei lisätä ostoskoriin, vaan ilmoituksessa mainittuun myyjään otetaan yhteyttä. Ostaja ja myyjä neuvottelevat hinnan ja kuinka se maksetaan. Ostaja voi tavata toista merkkiä edustavan myyjänkin ja vertailla hintoja. Pidän itse saamiani hintoja luottamuksellisena itseni ja myyjän välisenä tietona sekä liikesalaisuutena. Uteliaalle entiselle minälle vastaan kuitenkin nyt, että monen viihtyvyyteen vaikuttavan varusteen hinta ei ole mitään suhteessa kokonaishintaan.
Pidimme hetki sitten possen kesken saunaillan (johon kukaan ei kaivannut alkoholia). Sen yhteydessä pidimme miitin, joka siis on jotain hallituksen kokouksen ja työpalaverin väliltä. Teimme päätöksiä, juttelimme niitä näitä, saunoimme ja pidimme arvostuskierroksen. Eihän Hyvinkäällä kokoontunut vain hyviä pakkarikuskeja vaan myös hyviä ihmisiä.
Vaikuttamisen mahdollisuus
Miitti edusti kenties yhtä painavimmista syistä siihen, että meitä on possessa juuri tämä porukka: vaikuttamisen mahdollisuutta. Tutkimuskin kertoo, että sitä pidetään työssä tärkeänä. Vaikka johdankin miitin keskustelua, en niinkään kerro, miten asiat ovat, vaan kysyn, miten niiden pitäisi olla.
Hyvä esimerkki on työautoista päättäminen porukalla. Autohan on keskeinen jokaisen posselaisen työssä. On tyypillistä, että päätökset autosta tekee yksi työntekijä ja hänen on taiteiltava budjetin, firman linjausten, urakan vaatimusten kesken. Kuljettajien toivomukset eivät välttämättä saa painoarvoa – varsinkaan yksittäisten, jotta tasapuolinen kohtelu toteutuu. Meillä yhdessä sovitut toiveet tulevat ensin.
Käytännönläheisyys
Yhtenä miitin aiheista oli työturvallisuus. Työnantajan on laadittava toimintaohjelma ja vastattava työturvallisuudesta yhdessä työntekijöiden kanssa. Olemme jakaneet työturvallisuuden roolit ja laatineet ohjeistuksia pakkarikuskin työturvalliseen työskentelyyn sekä hyvinvointiin. Ohjeissa näkyy se, että työn tuntevat ovat ne laatineet. Sen lisäksi niissä on hyödynnetty Työterveyslaitoksen tutkimusta sekä työterveyshuollon kumppaniamme.
Työturvallisuuden otamme vakavasti. Lakisääteisen toimintaohjelman ja ohjeet olemme tehneet niin, että niihin sitoutuminenkin on helppoa.
Ohjeet käsittelevät pakkarikuskin arjessa vastaan tulevia tilanteita eli juuri sitä, mitä posselaiset tekevät työkseen. Kieli on samaa kuin kentällä. Tämä kaikki on käytännönläheisyyttä. Se näkyy muuallakin Pakkaripossessa, sillä lähtökohta asioiden tekemiseen tai niiden tekemättä jättämiseen on se, mikä on niiden merkitys käytännössä. Maksetaan kulut työvaatteiden toimituksesta lähiautomaatille, koska kuka niitä aina ehtii hakemaan myymälästä? Ei pidetä viikkopalaveria, jos viikossa ei ole kertynyt mitään käsiteltävää.
Laaja työterveyshuolto
Lakisääteinen työterveyshuolto on aika suppea, ja pomon ohjeistus saikkutapauksessa voi hyvin olla, että käypä julkisella hakemassa lappu. Pakkaripossessa työterveyshuolto on yksityisellä toimijalla ja siihen kuuluu hoitajan ja lääkärin vastaanoton ohessa muun muassa fysioterapeutin ja psykologin vastaanotto ja erinäisiä tutkimuksia.
Laaja työterveyshuolto on ennakointia. Hoitoa vaativan tai pois töistä pakottavan vaivan iskiessä saattaa ollakin kyse siitä, että jotain lievänä alkanutta on päässyt pahenemaan ja se olisi voitu ehkäistä ennalta. Pakkarikuskin työ on fyysistä, ja moni on vaihtanut työtä vuosien aikana pahentuneiden oireiden vuoksi. Kattavan työterveyshuollon avulla voidaan turvata työkyvyn jatkuminen pidempään.
Muutan etelän aurinkoon antamaan puhelimessa ohjeita.
Korvaus ammattitaidosta
Palkka kiinnostaa ihmisiä aina, erityisesti roskakuskin palkka, ja monille rahallisen korvauksen suuruus on keskeinen työsuhteessa – vaikka ei välttämättä yksistään tae viihtymisestä. Silti Pakkaripossen perustajana näen, että yritys ei ole olemassa siksi, että saisin kasaan säästöt, joiden turvin muutan etelän aurinkoon antamaan puhelimessa ohjeita työntekijöille. Se on olemassa siksi, että saamme tehdä intohimosta töitä ja nauttia sen rahallisesta tuotoksesta.
Lisäksihän upeaa työpanosta vastaan Pakkariposse tarjoaa tässä artikkelissa esittelemiäni asioita. Pelkästään työntekijöiden kuunteleminen ja osallistaminen on minusta etu, jonka arvoa ei voi euroissa mitatakaan.
Rima korkealla
Upea työpanos on kovaa tehokkuutta ja siitä huolimatta toteutuvaa huolellisuutta. Monella posselaisella on kokemusta siitä, että työpaikalla kaikilla ei samanlaista panosta ole. Kuinka turhauttavaa onkaan, että joutuu tekemään muidenkin työtä, jotta saavutetaan kaikilla tiedossa olevat tavoitteet!
Yksi tärkeimmistä tavoitteista on listan ajaminen päivän aikana huolimatta säästä tai muista joskus ikäviltä tuntuvista olosuhteista. Possessa voimme luottaa siihen, että muut tekevät tavoitteen eteen oman osansa ja kaveria ei jätetä, vaikka hänellä menisikin huonommin.
Onhan se kiusallista: roskakuskin piti vain käydä tyhjentämässä astia, mutta sen sijaan hän myllersi isolla autolla pihanurmikon ja seisoo nyt keittiön ikkunan alla odottamassa hinuria. Eikä ole pitkä aika siitä, kun saman kylän raitilla kiskaistiin pakkari ojasta. Tätäkö se on, kun kunta otti jätehuollon hoitaakseen ja isot yritykset urakoimaan!
Missä on roska-autoja, on kolhuja.
Jätehuollon laadukkuus ei vaikuta olevan itsestään selvää. On mahdollista, että vahinkojen määrä kasvaa urakoitsijayrityksen koon kanssa, mutta firman koosta riippumatta työn laatuun vaikuttaa se, että työ on haastavaa. Missä kaikessa roskakuski tai hänen työnantajansa voivatkaan toimia aivan toisin kuin laadukkaasti – ja huolellisesti?
Ovet suljetaan perässä. Avoimiin jätetiloihin pääsee tuholaiseläimiä ja ilkivallan tekijöitä.
Autot pidetään tiellä
On yllättävän yleistä, että roska-auto tarvitsee pelastaa takaisin tielle. Syksyllä ja keväällä upottavat tiet, talvella liukkaat tiet ja kesällä nurmikot ovat monen kuskin yllättäneet. Osa tapauksista menee ennakoimattomien olosuhteiden ja kantapään kautta oppimisen piikkiin (itsekin opin nurmikon petollisuuden 11 vuotta sitten). Pahempaa onkin se, että auto päätyy ojaan, ja sitä harvemmin selittää mikään muu kuin väärä tilannenopeus. Aina voi kuski toki vedota keliin tai yllättäen eteen juosseeseen kenguruun.
Paikoitellen jonkinlainen luonnonlaki on se, että missä on roska-autoja, on kolhuja ympäröiviin rakenteisiin. Näkee tien päällä myös ikävän paljon pakkareita, joiden käyttäjien ei voi sanoa kohdelleen ajokkiaan huolellisesti. Jälleen on kuitenkin tilanteita, joissa vahingolle ei voi kukaan mitään – esimerkiksi astialle peruuttaessa järeä oksa voi rikkoa peilin. Silloin se vain vaihdetaan nopeasti uuteen, jotta auto näyttää hyvältä.
Tyhjennetään kuten pitää
Kävikö roskakuski torstaina, kun ilmoitettu päivä on keskiviikko, eikä ole edes arkipyhäviikko? Tärkeimpiä merkkejä laadukkuudesta on se, että kuljettaja tyhjentää astian oikeana päivänä. Tässäkin olen nähnyt kunnianhimon puutetta, kun vaikkapa 95 prosenttia astioista tyhjennetään ajallaan. Jos tällöin kuukauden 30 000 tyhjennyksestä 28 500 olikin aikataulussa, 1 500 tyhjennyksestä saattoi jäädä huono maku.
Mukavaa ei astian käyttäjälle ole sekään, että kuski ei ole astiaa palauttanut samaan paikkaan ja ovia sulkenut perässään. Ne usein ovat isoja asioita roskiksen käyttäjälle mutta pieni työvaihe roskakuskin satoja astioita sisältävässä päivässä. Toisaalta minkä roskakuski sille voi, että bioliemet valuvat astiaa tyhjentäessä tai että jätekatos on niin vinksallaan, että salpa ei mene helposti kiinni. Silloinkin kuljettajalla voi olla palveluhenkisyyttä: ilmoitan ongelmasta, jotta siihen saataisiin ratkaisu.
Posse on eri maata
Saatoitkin tietää jo, että Pakkaripossen arvoja ovat laadukkuus ja huolellisuus. Haluamme nimenomaan, ettei meidän käyntimme jälkiä tarvitse korjata. Olemmehan niitä roskakuskeja, joiden käynnistä ainoa merkki ovat tyhjät astiat. Toki joskus meistäkin voi jäädä huono maku, ja mielellään selvitämme syyn siihen.
Ensin opetellaan tekemään hyvin, sitten lisätään nopeutta.
Työkokemus on opettanut vahingoista ja työn tekemisestä sinne päin sen, että ne ovat lopulta valintoja. Vaikka liukkauden vuoksi auto valuikin seinään, oliko liukkaalle alun perin pitänyt ajaa? Miksi urakoitsijalle riittää 95 prosentin ajallaan tyhjennys eikä se tavoittele 100:a prosenttia?
Takalaidan kumi on kärsinyt, mutta muuten peräportti on kohtalaisen siisti ja sitä kehtaa tuoda pihoihin näytille.
Ripeyttä, ei sähellystä
Mutta kuinka Pakkariposse voi luvata huolellisuutta ja laatua, kun ripeys on meillä verissä? Ensinnäkin tiedän lukuisia kuljettajia, jotka ovat hyvin tehokkaita mutta joille ei käy juuri ollenkaan vahinkoja. Siihenhän pääsee niin, että ensin opetellaan tekemään asioita hyvin ja sitten vasta lisätään nopeutta. Lisäksi järkeviin tehokkuutta lisääviin keinoihin ei edes kuulu niinkään vauhdin kasvattaminen vaan sekuntien säästäminen vuoron mittaan.
Toiseksi jokainen posselainen tietää, mitä meidän kuuluu tehdä ja että niin toimiminen on huolellisuutta ja laadukkuutta. Kun tavoitteet ovat selkeät, niitä on helpompi saavuttaa. Toki siihen oheen tarvitaan halu saavuttaa ne. Kun olemme kaikki huomanneet, että voimme olla tehokkaita, huolellisia ja tehdä laadukasta työtä, meidän on ollut helppo valita ne arvoiksi ja oikeasti tarkoittaa sitä.
Olen työurallani myös tyhjentänyt koukkuautolla jätelavoja ja -puristimia, ja ne eivät monestikaan ole helpoissa paikoissa. Nähdessäni ensimmäisen kerran erään Porvoossa sijaitsevan huoltotilan mielessä välähti ilmoittaminen työnjohtoon: ”Tätä ei kolmeakselisella FM-Volvolla oteta.”
Samassa tilanteessa olen ollut ennenkin, mutta pakkarin ratissa: pysäköidyn auton tai työmaa-aitojen vuoksi kuja astioille näyttää liian kapealta. Sen sijaan, että olisin merkannut hukkanoudon, olin lähtenyt tarjoamaan autoa kapeaan väliin ja ikkunoista, peileistä ja kamerasta seurannut, että siitähän se kuorkki vain sujahtaa.
Lähden kokeilemaan ja katson, mihin se johtaa.
Kun olin varma ennen kuin kokeilin
Aina en ole uskaltautunut edes kokeilemaan ja kokemattomampana kuorma-autokuskina saatoinkin aiheuttaa turhaa lisävaivaa sen vuoksi. Rohkeus peruutella porvoolaiseen kellariin pohjautuikin piirteeseen, jonka olen itsessäni tunnistanut vasta viime vuosina: kokeilunhaluisuuteen.
Jätepuristimia on usein paikoissa, joissa on varottava, ettei sitä kyytiin nostaessa osu kattoon.
Nimesin piirteen määrittäessäni periaatteita, joita käytän johtaessani. Siinä kokeilunhaluisuus tarkoittaa aivan samaa: lähden kokeilemaan jotain ja seuraan, mihin se johtaa. Jos johonkin huonoon, kokeilen muuta. Jos johonkin hyvään, olen parhaimmillaan löytänyt uuden, toimivan tavan tehdä asioita. Kun minulla oli piirteelle nimitys, pystyin pohtimaan, missä kaikessa se voikaan olla avuksi.
Vaikutelmaa vastaan
Sittemmin olen liittänyt kokeilunhaluisuuteen senkin, että ilman sitä vaikutelma tavoitteen mahdottomuudesta voi syödä motivaation yrittämiseen. Tämä korostuu roskakuskin työssä, jossa listat voivat olla valtavia. Erään torstain listan astiamäärä oli lähempämä 1 000:ta kuin 500:tä, ja meidän oli päätettävä, saako Pakkariposse listan ajettua iltakymmeneen mennessä vai tarvitseeko se apua.
Esihenkilön pitäisi antaa tavoitteita ja kannustaa kokeilemaan.
Joa ja Vertti lähtivät kippoja komealla tahdilla aamusta keräämään, ja laskeskelimme aika ajoin, mikä mahdollisuus meillä oli ehtiä. Yhä olisimme voineet iltavuoroon pyytää apua. Vuoronvaihdon lähestyessä kuitenkin Joa ja Vertti totesivat minulle, että saamme keskenämme piirin kasaan, ja minulle jäikin iltaan vaivaiset muutama sata astiaa. Kaikki paikat olivat vihreinä jo reilusti ennen kymppiä. Päivän lämpötila oli vieläpä huidellut 30:ssa.
Astia kerrallaan ne listan paikat vähenevät. On syytä vain painaa menemään eikä jäädä tuijottelemaan määriä.
Tavoitteet tueksi
Ehkä tuona torstaina onnistumista ei selittänyt vain kokeilunhaluisuus vaan sitä tukeva toinen hyödyllinen piirre, tavoitteellisuus. On turha lähteä yrittämäänkään, jos ei tiedä, mihin lopputulokseen haluaa päästä ja kuinka sinnikkäästi. Sitä kautta on myös helppo ymmärtää, miksi esihenkilön pitäisi antaa tavoitteita ja kannustaa kokeilemaan.
Tuo torstai tarjosi taas yhden hienon tunteen siitä, mitä Pakkariposse on: niin Joalla, Vertillä kuin minulla oli yhteisenä tavoitteena työn laadukkuudesta kiinni pitäminen, eikä astiamäärä saanut meitä tinkimään siitä – vaikka toki jättimäisen ajolistan avautuminen vuoroa aloittaessa voi saada sen mieleen juolahtamaan. Tietyt ihmisen piirteet eivät vain takaa onnistumista vaan vievät pitkälle, oli kyse haastavasta tilanteesta ison auton kanssa tai yrityksen menestyksestä.
