Avainsana: raha-asiat

  • Kuorma-auton osto omaksi ei ole aina järkevää – tässä sen vaihtoehdot

    Kuorma-auton osto omaksi ei ole aina järkevää – tässä sen vaihtoehdot

    Kun perustin Pakkaripossen, tiesin, että kuorma-autot maksavat kuusinumeroisia summia. Tiesin myös, että sen ei tarvitse olla este; minulla ei tarvitsisi olla satojen tuhansien eurojen säästöjä. Myös yritykset voivat saada pankista lainan sekä ostaa auton pätkällä.

    Olen kertonut yrittäjyydestä somessa, ja sitä kautta sain yhteydenoton rahoitusyhtiö Scania Finansista (joka tunnetaan myös Traton Finansina). He kutsuivat minut keskustelemaan eri tavoista rahoittaa kuorma-auto, ja sainkin tapaamisessa hyvän käsityksen vaihtoehdoista. Se todella vahvistui, että rikas ei tarvitse olla yrittäjäksi ryhtyessään mutta huolellinen rahan riittävyydestä. Toisaalta ei kannata ja voikaan aloittaa yrittäjänä vailla pennin ropoa.

    Käyn tässä artikkelissa läpi tavat hankkia kuorma-auto – siis maksaa tämä usein satojen tuhansien hankinta. Jutussa esimerkkinä on 200 000 euroa arvonlisäverottomalta hinnaltaan maksava kuorma-auto, ja arvonlisävero on kirjoitushetkellä tavaroista ja palveluista maksettava 25,5 prosenttia. Arvonlisävero ei lopulta jää yrityksen kuluksi mutta yrityksen on se ostoistaan maksettava.

    Suora kauppa

    Jos yrityksen tilillä vain on riittävästi rahaa, se voi maksaa kuorma-auton hinnan kerralla. Tällöin yritys maksaa kuorma-automyyjälle auton hinnan ja arvonlisäveron. Koska auton arvonlisäveroton hinta on 200 000 euroa, yrittäjä siirtää tililtään 251 000 euroa. Toisaalta hän saa 51 000 euroa valtiolta takaisin kuukausien kuluttua, tai tarkemmin hän vähentää siitä osan omien myyntiensä arvonlisäveroista.

    Kerralla maksettavaksi 251 000 euroa on kuitenkin valtava summa. Pieni ja tuore yrittäjä tuskin voi haaveillakaan siitä, että raha olisi tilillä. Lisäksi niin iso summa tekee loven tiliin, mikä voi riskeerata kyvyn maksaa laskut ja palkat ajallaan. Palautuuko myöskään auton hinta, 200 000 euroa, itsensä takaisin ja kuinka nopeasti? Jos auto tuottaa joitakin tuhansia kuukaudessa, siihen menee vuosia.

    Auton varustelusta tuleva lisäkustannus ei usein ole suuri suhteessa koko auton hintaan eikä varsinkaan iso lisäys kuukaudessa maksettavaan erään.

    Osamaksu

    Ison hinnan voi paloitella osiin ja maksaa pitkällä aikavälillä, ja siitä on osamaksussa kyse. Tyypillistä on 48 ja 60 kuukauden maksuaika: maksettava summa siis jaetaan niin moneen osaan ja lisätään päälle korko. Toisaalta koko auton hintaa ei voi jakaa eriin, vaan ostohetkellä edellytetään ensimmäisen erän eli käsirahan maksamista. Useimmiten se on vähintään auton koko hinnan arvonlisävero – 200 000 euron autosta siis 51 000 euroa.

    Rahoitusleasing

    Rahoitusleasing on melko lähellä osamaksua siinä mielessä, että auton kokonaishinnasta maksetaan käsiraha ja isointa osaa hinnasta lyhennetään kuukausittain. Käsiraha on usein pienempi, 10–20 prosenttia, ja lisäksi sovitaan loppuerä eli jäännösarvo, joka sekin voi olla 10–20 prosenttia. Auto toimii vakuutena, sillä koska rahoitusyhtiö omistaa auton, se voisi ottaa sen vain takaisin itselleen, jos kuljetusyritys menisi vararikkoon.

    Kuukausittain auton ostaja maksaa käytännössä vuokraa autosta, ja rahoitusyhtiö on auton omistaja. Auton arvonlisäverokaan ei aiheuta ikävää pommia, sillä ostaja maksaa sen maksuerissä niin, että arvonlisävero lasketaan maksuerän summasta, ei koko auton hinnasta.

    Miten käsirahan voisi rahoittaa?

    • Pankista voisi lainaa ottaa myös osamaksun tai leasingin käsirahaan. Tällöin pitää olla vakuus. Korkoa joutuu maksamaan eli käsirahaan ja sitä kautta koko auton hintaan tulee tuhansia euroja. Laina pankista 50 000 euron käsirahaan 5 vuoden maksuajalla voisi maksaa lähes 10 000 euroa.
    • Pikavipit voi saada nopeasti ja sinänsä helposti, että takaa ne yrittäjänä henkilökohtaisesti, mutta luultavasti ovat pankkia kalliimpia käsittely- ja korkokuluiltaan ja voivat syödä kassasta huomaamatta rahaa. 50 000 euron käsiraha voisi pikavipin koron ja käsittelykulujen myötä nousta 25 prosenttia joka kuukausi, joten viiden vuoden vippi maksaisi 35 000 euroa.
    • Jos yrittäjän tai osakkaan omalla tilillä on säästöjä, voi hän lainata sitä korottomasti yhtiölleen. Velan saa nostella takaisin kassan tilanteen mukaan. Omien rahojen sijoittaminen SVOP-rahastoon eli yrityksen omaan pääomaan voi olla vieläkin kannattavampaa, koska oma pääoma vahvistuu; toisaalta sijoituksen saaminen takaisin ei ole yhtä helppoa kuin lainan.
    • Mahdotonta tuskin olisi saada ulkopuolista tahoa rahoittamaan autoa, jos sen voi nähdä kannattavana sijoituksena. Yritys voisi laskea liikkeelle lisää osakkeita sen verran, että niiden myynnistä kertyisi käsirahaan tarvittava potti. Se vain voi viedä pitkän ajan ja viivästyttää auton saamistakin. Lisäksi yrittäjä ja muut osakkaat luopuisivat omistuksestaan – onko siihen nähden vaikkapa lainakulut pienempi paha?

    Käyttöleasing

    Käyttöleasing on lähestulkoon auton vuokraamista: vuokra-ajan kuljetusyritys maksaa kuukausittain summaa, joka kattaa auton kulut, usein myös huollot. Vuokralleottaja ei vastaa jäännösarvosta eikä luonnollisestikaan omista autoa. Vuokra on kulua, joka on yrityksen ennakoitavissa: vuodessa auto maksaa 12 kertaa kuukausivuokra, eikä yllätyksiä koidu vaikkapa vikojen korjaamisesta.

    Uuden auton ostaminen käteisellä ja osamaksullakin vaatii lihavaa kassaa mutta käytetyn kokonaishinta ei välttämättä pidempään menestyneelle yritykselle ole paha.

    Pankista lainaaminen

    Myös pankki voi rahoittaa kalliita hankintoja. Siinä missä Scania Finansin kaltaiset rahoitusyhtiöt ovat erikoistuneet kuorma-autojen rahoittamiseen, pankit voivat olla varauksellisempia: kuljetusala on herkkä suhdanteille, auto menettää arvoaan nopeasti ja kuljetusyrityksen tulot eivät välttämättä ole tasaisia. Lisäksi pankki kaipaa vakuutta. Kuorma-auto ei vakuudeksi ole hyvä, koska pankki ei olisi varma, mitä se siitä saisi kuljetusyrityksen vararikossa. Vakuus voi sen sijaan olla vaikkapa Finnveran 80 prosentin ja yrittäjän henkilökohtainen 20 prosentin takaus.

    Lainasta pankki haluaa toki koron, joka asuntolainoista tuttuun tapaan on vaikkapa 3, 6 tai 12 kuukauden Euribor ja pankin oma marginaali. Lyhennystapojakin on useita, ja niistä annuiteetti voi olla yritykselle paras, koska se on ennakoitava: laina-aika ei muutu, ja koronmääräytymisjakson keston ajan lyhennyserä pysyy suht samana – 12 kuukauden Euriboria käytettäessä yrittäjä voi lyhennyserät ennakoida vuodeksi eteenpäin tulojen ja menojen seurannassaan.

    Vaikutus taseeseen

    Kerralla sekä osamaksulla maksaminen siirtävät auton yrityksen omaisuudeksi eli sen taseeseen. Silloin autot nostavat yrityksen arvoa. Se voi olla jopa haitaksi, jos firman myyminen on suunnitelmissa. Ostajan löytäminen on luultavasti helpompaa, kun yrityksen arvo on pienempi mutta kalusto tulee liisattuna mukana.

    Kun autot ovat yrityksen omaisuutta, niistä tehdään poistoja. Tyypillisesti poistoa tehdään 25 prosenttia vuodessa. 200 000 euron autosta ensimmäisenä vuotena kirjataan poistona 50 000 euroa. Poistot syövät tulosta mutta niin tekevät rahoituksen vuokrakulutkin.

    Taseeseen merkataan myös velat, eli osamaksussa maksamaton osa auton hinnasta ja pankkilainasta jäljellä oleva määrä. Rahoittajia erityisesti kiinnostaa yrityksen omavaraisuusaste, eli mikäli velan osuus koko taseen arvosta on riittävän suuri, voivat rahahanat pysyä kiinni. Velaton yrityksen ei suinkaan tarvitse olla; tärkeintä on raha-asioiden hoitaminen kokonaisuudessaan fiksusti.

  • Mokani vuoksi tilikauden tulos oli 7 500 euroa pielessä

    Mokani vuoksi tilikauden tulos oli 7 500 euroa pielessä

    Jätin eilen yhtiökokouksessa vahvistamamme tilinpäätöksen Patentti- ja rekisterihallitukseen, ja netistä tiedot lienevät kaivettavissa lähiaikoina. Joulukuun artikkelissa kerroin laskelmaani pohjautuvia tietoja ensimmäisestä Pakkaripossen tilikaudesta, koska halusin jo etukäteen kertoa kiinnostusta herättävän yrityksen onnistumisesta. Annoinkin julkisuuteen virheellistä tietoa: tilikauden tulos olikin 4 534,91 euroa plussan puolella – ei 12 000 euroa. Artikkeli perustui omiin laskelmiini, mutta vahvistetut luvut ovat kirjanpidon ammattilaisen laatimat.

    Ei yritys voi itsellään pitää summaa, jos siitä 60 % pitää maksaa jollekulle.

    Valtavan eron luvuissa aiheutti se, että kirjanpidossa pyritään tarkkaan ja ajantasaiseen kuvaan taloudellisesta tilanteesta. Osa sitä on suoriteperusteisuus, jonka koukeroita olin jo pidemmän aikaa pyrkinyt ymmärtämään tulosta seuratessani. Jos työntekijä hakee liikkeestä turvakengät joulukuussa ja laittaa ne heti jalkaansa mutta lasku maksetaan eräpäivänä tammikuussa, kenkien arvonlisäveroton hinta pienentää joulukuun voittoa. Koska tilikausi monella yrityksellä, kuten meilläkin, vaihtuu vuodenvaihteessa, turvakengät pienentävät edellisen vuoden tulosta, vaikka raha siirtyy tililtä seuraavan tilikauden puolella.

    Olen päättänyt oppia tuloksen laskennan, joten oppiminen jatkuu. Jos kerron tilikaudesta toistekin ennakkoon, osaan huomioida siirtovelat.

    Tilikauden tulosta pienentävät siis nekin maksut, jotka eivät lähde tililtä ennen tilikauden päättymistä mutta jotka joskus on maksettava. Näitä kutsutaan siirtoveloiksi, ja nekin tähtäävät ajantasaisuuteen: ei yritys voi itsellään pitää summaa, jos siitä 60 prosenttia on maksettava myöhemmin jollekulle. Julkisen tilinpäätöksen taseessa näkyy siirtovelan yhteismäärä, mutta tuloslaskelmassa se on paloiteltuna kululajeihin ja upotettuna jo maksettuihin kuluihin.

    Liikevaihdosta on jaettu sen aikaan saaneille se, mitä kuuluukin.

    Suoriteperusteisuuden osasin pitkälti huomioida laskelmissani, ja varsinaisen kämmin tuloksen laskennassa tein siirtoveloissa. Niistäkin iso osuus olivat vuosilomapalkat. Tietyn määrän kuukaudessa työskenteleville työntekijöille kertyy vuosilomapäiviä pitkin vuotta, joten samaan aikaan työntekijälle kertyy maksettavaksi vuosiloman palkkaa. Vaikka palkat työnantaja maksaisikin seuraavan vuoden kesänä, tilikauden vaihtumiseen mennessä kertyneet vuosilomapalkat ovat jo pois tuloksesta.

    Toisaalta ennakko olisi voinut mennä pieleen siitäkin syystä, että Scanian moottori olisi levinnyt jouluaatonaattona, ja se olisi korjattu viikossa ja siitä laskutettu 7 500 euroa. Luotan kyllä Scaniaan, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, miten eritoten tuoreen kuljetusyrityksen tilikauden tulos voi mennä miinukselle. Olen edelleen tyytyväinen siihen, että Pakkaripossen tulos oli ylipäätään plussalla.

    Työntekijöiden palkat maksetaan pari viikkoa sen aikajakson jälkeen, jolta palkat kertyivät, mutta kirjanpidossa palkat ovat sen tilikauden kulua, jolle aikajakso sijoittuu. Tilikauden aikana kertyneet vuosilomapalkat ovat myös kyseisen tilikauden kulua.

    Sitä paitsi liikevaihto todella oli ”reilusti yli” 100 000 euroa, nimittäin lähes 112 000 euroa. Siitä on jaettu sen aikaan saaneille se, mitä kuuluukin, eli palkat. Tulos ei myöskään ole sama asia kuin tilillä oleva raha – kuten nyt olen esiin tuonut, tilikauden tulokseen vaikuttaa maksettavaksi kertynyt summa aiemmin kuin pankkitilin saldoon. Toiseksi tulos ei ole sama kuin oma pääoma, joka osakeyhtiön on pidettävä plussalla ja joka Pakkaripossella on noin 15 500 euroa.

    Se, että tulos olikin ennakoimaani pienempi, ei loppuviimein vaikuta mihinkään. Tärkeämpää minulle on tilin saldon pitäminen riittävänä. Toki osakeyhtiön raha-asioihin liittyvää oppia olen saanut. Päivittäin jatkamme samaa laadukasta työskentelyä, ja Pakkariposse vahvistuu päivä päivältä. Näyttää siltä, että alkuvuoden mittaan pääsen kertomaan jälleen ison uutisen – ja en siitä vielä kerro enempää, jotta en taas antaisi ennakkoon virheelliseksi osoittautuvaa tietoa.

  • Aloittava kuljetusyrittäjä tarvitsisi omaisuuden ennen kuin on senttiäkään tienannut – mitä tehdä?

    Aloittava kuljetusyrittäjä tarvitsisi omaisuuden ennen kuin on senttiäkään tienannut – mitä tehdä?

    Kuljetusyrityksen tyhjästä aloittavalla ei ole helppoa, sillä ennen kuin kuorma-autolla saa yhtään tehdä rahaa, on rahaa oltava jo käytännössä toistakymmentä tuhatta euroa. Esimerkiksi jätekuljetusyrityksen on oltava jätehuoltorekisterissä, ja rekisteröinti sinne maksaa 590 euroa. Liikennevakuutukseen on vuodessa syytä varata reilu pari tonnia, ja jos haluaa kaskon (tai rahoitus sitä edellyttää), kannattaa varata toinen mokoma. Ja vaikka kuorma-auton maksaisi osissa, rahoituksen isoon ensieräänkin on varauduttava. Isot lakiin perustuvat kulut ovat haaste, jota paljonkin olen pureskellut yrityksen alkuvaiheessa.

    Kenties kiperin omasta kuorma-autosta haaveilevan rahallinen haaste on liikennelupa ja varsinkin sen vakuus. Lupaa haettaessa on nimettävä liikenteestä vastaava eli liikenneyrittäjätutkinnon suorittanut henkilö. Tutkinnon edellyttämien kokeiden hinta on 240 euroa, ja jos haluaa niitä varten käydä kurssin (se ei enää ole pakollista), voi joutua pulittamaan toista tuhatta euroja. Kutakin kuorma-autoa varten tarvitaan erillinen liikennelupa, ja jokaiselle liikenneluvalle edellytetään vakuutta. Kolmella autolla aloittava yrittäjä tarvitsee 19 000 euroa vakuuksiin – ehkä vähintään sen verran, kuin autojen töissä pitäminen kuukaudessa maksaa.

    Pankit voivat olla arkoja luotottamaan kuljetusalan yrityksiä.

    Pankki apuun?

    Jättisumma voi toki hetkeksi lamauttaa, mutta sitten yrittäjäksi meinaavan on aloitettava järjestelmällinen lähestyminen ongelmaan. Ensimmäisen kuorkin osalta luvan vakuus on 9 000 euroa ja kunkin seuraavan osalta 5 000 euroa. Yrittäjän on ensinnäkin mietittävä, kuinka monella autolla on järkevä aloittaa, ja ennen kaikkea asetettava kulut järjestykseen: vakuuteen on rahat oltava ennen kuin autot liikkuvat, kun taas esimerkiksi kuljettajien ensimmäisiin palkkoihin on muutaman viikon pelivara, koska palkan voi maksaa 3 viikon kuluttua palkkajakson päättymisestä. Liikennevakuutuksen laskun maksuaikakin luultavasti on yli kuukausi.

    Omat kuorma-autot saattavat olla pitkäänkin pienoismalleja, kunnes pitkäjänteisellä työllä on saanut edellytykset oikeiden autojen ostamiseen.

    Auttaisiko pankki aloittavaa yrittäjää? Yhtäältä vakuuteen ja miksei muihinkin alkuvaiheen kuluihin voisi lainata rahaa pankista tai pankki voisi toimia vakuuden takaajana. Siinä vain voi olla kaksi ongelmaa. Ensinnäkin pankit voivat olla arkoja luotottamaan uusia ja suhdanteista riippuvaisia kuljetusalan yrityksiä. Toiseksi pankki voi edellyttää vahvistettua tilinpäätöstä. Toisin sanoen yrityksellä on oltava tilikausi takana ja siitä yhtiökokouksen vahvistama tilinpäätös. Tämän voisi ratkaista määrittämällä ensimmäisen tilikauden vaikka kuukauden mittaiseksi, mutta saisiko yrittäjä ilman kuorma-autoa tehtyä tilikaudesta tuloksellisen?

    Riittävä pääoma

    Traficomin mukaan liikenneluvan voi saada myös niin, että tilintarkastaja toteaa tilinpäätöksestä vakuussummia vastaavan vakavaraisuuden. Toisin sanoen yhden auton yrittäjällä on oltava pääomaa 9 000 euron ja kahden auton yrittäjällä 14 000 euron edestä. Pääomaa on esimerkiksi yrityksen tekemä voitto sekä perustettaessa osakkeista maksettu hinta, joka on joko osakepääomaa tai nykyään suosittua SVOP- eli vapaan sijoitetun oman pääoman rahaa. Siis kun yritys on takonut viisinumeroisen voiton ja maksanut siitä yhteisöveron ja yhtiökokous on päättänyt olla jakamatta liikaa osinkoja, kuljetusyrityksellä saattaa ollakin riittävästi pääomaa liikennelupaa varten. Se ei välttämättä kuukauden tilikauden aikana tapahdu, mutta vuodessa voisi ollakin mahdollista.

    Toisaalta jos yrittäjällä, ja muilla yrityksen osakkailla, on riittävästi säästössä rahaa ja halu sijoittaa sitä paljon yritykseen, liikenneluvan edellyttämän summan voisi kerryttää osakepääomaan tai SVOP-rahaksi. Jos sijoitus olisi 11 000 euroa ja ensimmäinen tilikausi kolme kuukautta eikä niiden aikana yritys tekisi tappiota, tilintarkastaja voisi todetakin Traficomille riittävän vakavaraisuuden. Itse asiassa Traficomin mukaan tilinpäätöksen ei tarvitse olla vahvistettukaan, eli kesken tilikaudenkin tilintarkastaja voisi välitilinpäätöksestä todeta vakavaraisuuden.

    Kuljetusyrityksen riittävä oma pääoma liikennelupia varten voisi järjestyä esimerkiksi näin. Yritys on vain tehnyt liiketuloksen jollain muulla kuin omilla kuorma-autoilla.

    Yhdistelmät

    Perustettaessa yritykseen sijoittaminen voi olla huono idea silloin, kun osakkaat eivät halua lähteä tuhansien eurojen sijoituksiin (riippuen toki osakkaiden määrästä ja omistusosuuksista). Sijoituksia ei aina saa helposti, jos lainkaan, takaisin. Jos yrittäjällä tai jollakulla muulla säästöjä kuitenkin on, niistä voi lainata rahaa omalle yritykselle. Vaikka osakkaan lainaama raha ei olekaan osakeyhtiön omaa vaan vierasta pääomaa ja siten ei kelpaa vakavaraisuuden osoittamiseen, tilille pantattavaksi vakuudeksi se käy. Yksinkertaisesti osakas lainaa 9 000 euroa firmalle, pankki panttaa sen Traficomille ja viikon sisään sininen arkki saapuu postissa.

    Omat säästöt ovat kuin 24/7 palveleva aina lainaamaan aulis pankki.

    Sekalaiset tavat osoittaa vakavaraisuus käyvät, sillä Traficomin mukaan voi olla yhdelle liikenneluvalle vaikkapa panttaus ja toiselle tilintarkastajan lausunto. Lisäksi panttauksen voi vapauttaa heti, kun tilintarkastajalta saa lausunnon. Näin ollen yhdellä autolla ja pantatulla lainaamallaan 9 000 eurolla aloittava kuljetusyrittäjä voi kerryttää rauhassa pääomaa, ja kun tilintarkastaja myöhemmin toteaa sen riittävän kolmeen liikennelupaan, yrittäjä saa pantatun rahan takaisin ja lisäksi kahdelle uudelle kuorma-autolle liikenneluvat. Liikenneluvat voi muuten hakea kerralla, vaikkei kaikkien autojen hankinta olisi varmaakaan.

    Malta muutama vuosi

    Kun liikenneluvan edellyttämän vakavaraisuuden osoittaa muulla tavalla, Traficom vapauttaa pantatun vakuuden ja yritys saa summan takaisin. Vakuuksia voi tarvita muuhunkin kuin liikennelupaan, esimerkiksi isoon urakkaan.

    Kuljetusyrityksen tyhjästä aloittaneena en voi olla toteamatta, että omat säästöt ratkaisevat monia ongelmia. Niistä pystyy lainamaan ulkopuolista lainan antajaa riskittömämmin omalle yritykselle, ja kun yrityksen kassa on vahva, maksaa velat itselle pois. Lisäksi säästöillä voi yksityiselämän kuluista selvitä silloin, kun ei pysty yrityksestä nostamaan palkkaa. Omat säästöt ovat kuin 24/7 palveleva aina lainaamaan aulis pankki. Toki yrittäjän itsensäkin lainaama raha vieraana pääomana heikentää yrityksen omavaraisuutta kuvaavaa lukua. Se saattaa vaikuttaa ulkopuolisten rahoittajien lainapäätöksiin.

    Kuljetusyritystä ei välttämättä siis kannata perustaa heti silloin, kun saa kuorma-auton ajo-oikeuden. Kannattaa tehdä jokunen vuosi töitä palkansaajana. Silloin voi kerätä säästöjen lisäksi kokemusta ja näkemystä ja vaikka valmistautua pieni pala kerrallaan liikenneyrittäjätutkinnon kokeisiin. Samalla harjoittaa pitkäjänteisyyttä, jota kuljetusyrittäjänä menestyäkseen tarvitsee.

    Toivottiin artikkelia yrittäjyydestä siitä näkökulmasta, että ”niitä maksuja ja erilaisia kortteja on liudan verran oltava hoidettuna aina”, ja päädyin painottamaan liikennelupaa – sehän on kuljetusyrittäjän iso alkumörkö. Käsittelen aihetta vain osakeyhtiön yrittäjän näkökulmasta, koska siitä minulla on kokemusta. Mistä itse haluaisit lukea? Kerro alla olevalla lomakkeella.

  • Oma pakkari, viisi työntekijää ja reilu satasen liikevaihto – miten Possen eka vuosi sujui?

    Oma pakkari, viisi työntekijää ja reilu satasen liikevaihto – miten Possen eka vuosi sujui?

    Artikkeli sisältää ennakkotietoa Pakkariposse Oy:n tilikaudesta 13.4.–31.12.2025. Artikkeli ei ole yhtiökokouksen vahvistama tilinpäätös eikä se perustu sellaiseen vaan omiin laskelmiini.

    Pakkariposse herättää kiinnostusta: toukokuussa 2025 avaamillani nettisivuilla on ilman markkinointia käynyt yli 9 500 kävijää katsellen sisältöä 35 000 kertaa. Sitä voi selittää oman yrityksen johtamisesta avoimesti kertominen, joka onkin otettu hyvin vastaan. Toisaalta usein korviini kantautuu myös huhuja, jotka odotetusti menevät pääasiassa metsään. Nyt tarjoan tosiasiaa Pakkaripossen ensimmäisestä vuodesta – jo ennen kuin osa tiedosta löytyy netistä (faktoina sekä huhuina).

    Palkat, verot ja laskut Pakkariposse maksoi ajallaan.

    Ensimmäisen, 13.4. alkaneen tilikauden – ja samalla vuoden 2025 – liikevaihto muodostui pääosin kuljettajien vuokrauksesta, joka yllättävästi saikin lentävän lähdön. Alun perin olimme suunnitelleet tekevämme töitä muualla kuin omassa yrityksessä siihen asti, että liikevaihtoa olisi alkanut tulla omista urakoista. Posselaisten osaamista on kuitenkin haluttu sen verran, että ensimmäisellä tilikaudella kassaan tuli rahaa reilusti yli 100 000 euroa.

    Posse teki ensimmäisen vuoden tuloksen tiimityöllä – siis sillä, että jokainen työntekijä voi ja haluaa vaikuttaa yrityksen onnistumiseen.

    Kuusinumeroinen rahavirta

    Päivitys 9.3.2026: liikevoitto meni artikkelissa väärin, joten lue korjattu tieto täältä.

    Liikevoitto eli liikevaihdosta niin sanotusti käteen jäävä summa näyttäisi olevan ensimmäisen vuoden tulokseksi oman päämääräni tyydyttävä 12 000 euroa. Liikevaihdosta sen osuus ylittää yritysmaailman ihanteellisen 10 prosentin rajan. Erityisen palkitsevaa on todeta, että voitto tehtiin järjestelmällisellä tulojen ja menojen seurannalla. Sen avulla myös palkat, verot ja laskut Pakkariposse maksoi ajallaan.

    Liikevoittohan tehdään niin, että menot pidetään tuloja pienempinä. Sen ei pidä tarkoittaa kitumista, vaan osuvampaa olisi vaikkapa suunnitelmallinen pitkäjänteisyys. Toisaaltahan miinusmerkkinen tulos ei aina tarkoita surkeutta. Pakkaripossen vuoteen 2025 mahtui kuukausia, jolloin menot olivat tuloja suuremmat – kirjanpidossa nimittäin meno ja tulo eivät aina sijoitu samalle ajalle, kuin jona raha liikkuu. Voitto itselleni onkin myös se, että olen oppinut paljon yrityksen raha-asioista.

    En voisi kuvitellakaan parempaa tiimiä.

    Omaa työtä

    Merkittävää vuodessa 2025 on oman jätehuollon urakan saaminen julkisessa kilpailutuksessa. Kuulen usein jätehuollon kilpailutuksissa voittamisen olevan mahdotonta. Sitä se ei ole muttei helppoakaan, ja menestymisen menetelmät ovat kullanarvoisia liikesalaisuuksia.

    Urakan saamisen myötä Pakkariposse pääsi kasvattamaan työntekijöiden määrää. Vuodenvaihteessa yrityksessä lisäkseni työskenteleekin viisi työntekijää. Yhteishenki on mielettömän hyvä. On ollut mahtavia hetkiä piireillä, kun on puhuttu yhteisellä kielellä ja toinen toisiamme arvostavalla tavalla.

    Olen itse mukana liikevaihtoa lisäävässä työssä, koska pidän siitä eniten. Suunnittelu, laskeminen ja analysointi sekä tekstien ja videoiden teko ovat sitä, mitä teen toimitusjohtajana, ja yhtä lailla innostavat minua.

    Hyvä työ huomataan

    Niin liikevaihto kuin siitä jäänyt voitto ovat posselaisten ansiota, enkä voisi kuvitellakaan parempaa tiimiä. Possen tarjoamaa palvelua on haluttu ostaa lisää – eli rahaa on virrannut kassaan enemmän. Toisaalta työn laadukkuus näkyy myös säästyvänä rahana, kun virheistä ei makseta. Yrittäjänä ihmisten osoittama arvostus roskakuskeja kohtaan tuntuu entistä arvokkaammalta. Jouluviikolla meille huikattiin kiitosten kanssa hyviä jouluja ja tuotiin suklaatakin.

    Ei Pakkaripossen ensimmäisen vuoden luvuilla lehtiotsikoihin pääse. Se ei estä tuntemasta onnistumista eritoten siitä, että ollaan hitaasti ja varmasti saatu oma firma käyntiin alalla, jolla menestymistä jotkut pitävät lähes mahdottomana. Samalla ollaan saatu nauttia pakkarin ajamisesta hyvällä porukalla.

  • ”Nyt ei pystytä maksamaan palkkoja” – tilin saldon seuraaminen on jokapäiväistä jännitystä

    ”Nyt ei pystytä maksamaan palkkoja” – tilin saldon seuraaminen on jokapäiväistä jännitystä

    Vielä puoli vuotta sitten osakeyhtiötä perustaessani ajattelin, että on tärkeä osata kirjanpidon termejä, kuten tase, EDITBA ja debit. Nyt vain ajattelen, että osakeyhtiön raha-asioiden toiminnan ymmärtäminen on tärkeämpää ja kirjanpitäjä huolehtii isosta osuudesta. Yrittäjänä vastaan siitä, että rahaa tulee ja rahaa menee.

    Ilman ennakointia 6 000 euron maksu voi yllättää.

    Vastaan myös siitä, että tilillä on rahaa. Olisi se kiusallista todeta työntekijöille, että just nyt ei pystytä maksamaan palkkoja. Suunnilleen siitä syystä, että yrityksellä on saatavia ja sille on lainattu rahaa, laskun päiväys on eri asia kuin maksupäivä ja verottaja ja työeläkeyhtiö ottavat osuutensa myöhemmin kuin työntekijät, tilin saldon seuraaminen on tärkeää. Kirjanpitoslangilla on siis syytä tehdä kassavirtalaskelma.

    Plussien ja miinusten summailua

    Se on minulla yhtä kuin Rahan riittävyys -niminen laskentataulukko. Siinä todella on kyse sen varmistamisesta, että raha riittää palkkojen ja laskujen maksamiseen. Esimerkiksi työntekijöiden ansiotuloverot ja arvonlisäverot erääntyvät myöhemmin – yrittäjän valinnasta riippuen jälkimmäinen jopa viisi kuukautta myöhemmin. Ilman ennakointia 6 000 euron maksu kuun 12. päivä verottajalle voi yllättää. Mutta toisaalta olihan asiakkaalta tulossa maksu juuri ennen sitä?

    Rahan riittävyys -taulukossa käytännössä seuraan sitä, että saldo ei pääse nollaan ennen kuin seuraava maksu asiakkaalta tulee. Taulukkoon täytyy myös ennakoida maksuja ja niiden eräpäiviä kuukausien päähän. Toisinaan yrittäjä ajoittaa ostokset niin, että eräpäivä olisi vasta seuraavan asiakkaalta tulevan maksun jälkeen, jos raha ei muuten riittäisi.

    Ei saldo ole ollut nollassa vaikkakin pari kertaa lähellä.

    Koukuttaa kontrollinhaluista

    Aloin ylläpitää Rahan riittävyys -taulukkoa, kun kesällä näin ensimmäisen kerran hirviömäisen alv-summan ja muistin, että tilillämme oleva rahahan on osittain korvamerkitty. Se on sitä ihan jo palkkojen osalta, joiden maksu ajallaan on minulle tärkeää. Sittemmin Excelin seuraaminen junassa, työvuoron tauoilla, kotona ja mökillä on osoittautunut suorastaan järjestelmällistä ja kontrollinhaluista luonnettani palkitsevaksi.

    Mitä Pakkariposen saldo näyttää? Ei se ole ollut nollassa vaikkakin pari kertaa lähellä. Olen saanut huomata, että ainakin yrityksen alkuvaiheessa summa aaltoilee kolmenumeroisista summista viisinumeroisiin (Excelissä etumerkkikin vaihtelee). Se lienee ok, sillä pitkällä aikavälillä saldo etääntyy aina vain enemmän nollasta – plusmerkkiseen suuntaan.