Avainsana: kuntaurakka

  • Oman urakan aloitus oli sysmäläistä maaseutua parhaimmillaan

    Oman urakan aloitus oli sysmäläistä maaseutua parhaimmillaan

    Aloitimme ensimmäisen oman urakan Päijät-Hämeessä sijaitsevassa Sysmässä tammikuun 2. päivä. Itselleni Sysmä oli tuttu Keski-Suomen ja Uusimaan välisiltä automatkoilta kahvipaikkana ja Ronille sitäkin tutumpi, mutta ajatuksen oman firman edustajina vastaamassa jätehuollon toimivuudesta voisi ajatella jännittävän.

    Perjantaina ei auttanut kuin alkaa työstämään ajolistan punaisia pisteitä. Scanian keula suuntasi haja-asutusalueelle aamulla kahdeksan jälkeen, jotta tulisi nopeammin valoisaa. Sysmässä uutta urakoitsijaa odottivat aivan ensiluokkaisesti hoidetut tiet. Sen lisäksi keli oli parasta, mitä talvi tarjoaa: poutaa ja pakkasta. Sääennusteessa mahdollisena pidettyä, tiet liukkaiksi tekevää sankkaa lumisadetta ei tullutkaan.

    Ronin kanssa tultiin siihen tulokseen, että ei kokeilla, nouseeko Scania mäen vielä takaisin ylös.
    Kun lumen alta on osittain hiekkaakin näkyvissä, ei kuorma-autolla hirvitä lainkaan ajaa. Saimme tietää, että valtionkin väylistä suurimman osan hoitavat paikalliset.

    Osa roskakuskeista ajaa lähinnä kaupunkialueella, osa maaseudulla – ja toki on molemmissa ajavia. Kaupungissa haastetta tarjoaa liikenne, ahtaus ja jätepisteiden sijainnit, mutta maalla ne eivät niinkään korostu. Voi suorastaan sanoa, että meno on maalla leppoisaa: saa ajella hienoissa maisemissa luonnon keskellä, ja kaupunkimainen työtahti on mahdollista lähinnä keskustaajamien tihempään asutuissa osissa.

    Jos sanan sysmä kuvittelee tarkoittavan synkkää ja asumatonta, niin Ronille ja minulle jäi erilainen vaikutelma. Samalla lailla kuin vaikka työuralta tutuissa Mäntsälässä tai Pieksämäellä on siellä täällä taloja, osa asuttuja ja osa autioita, ja niiden pihoissa tai pihateiden liittymissä on jäteastiat. Vastaantulijat nostivat kättä, ja tultiin yhdessä pihassa jutullekin. On helppo kuvitella, miten kesällä voi kesken lenkin pulahtaa järveen ja löytää kesäkahvilan.

    Vaikka kiersimmekin vasta pienen osan reilun 900 neliökilometrin kokoisesta Sysmästä, rauhoittavia maisemia riitti.
    Pakkarin ajamiseen maaseudulla otin ensikosketuksen Etelä-Savossa kesällä 2014. Kesän aikaiseksi tarkoitettu tuuraus venyi joulukuuhun, ja vielä maaliskuussa pääsin opettelemaan kevättalven peilijäillä selviämistä.

    Toisaalta ikävä keli tekee äkkiä koko työvuorosta vaikean, sillä haja-asutusalueella on enemmän teitä, joita ei kiireellisesti hoideta, jos lainkaan. Vaikeissakin olosuhteissa astiat enimmäkseen pysyvät yhä pihoissa, ja tyhjennysten tekemättä jättäminen ei kovin hyvä ratkaisu ole. Maaseutu vaatiikin roskakuskilta ennakointia, kekseliäisyyttä ja rauhallisuutta, eikä yhtäkään turhaa riskiä saa ottaa. Vai olisiko Sysmä poikkeus totuttuun?

    Kun tyhjennysvälin aikana on ollut märkää ja lämmintä ja sitten tulee kovat pakkaset, astian saaminen tyhjäksi ei aina ole helppoa.

    Urani kuljettajana on täynnä hetkiä, jolloin murehdin työvuorosta selviämistä – oli syynä vaikea keli tai vieraat paikat. Yrittäjänä huolestuttaa voisi enemmän vaikka se, tuleeko autoon vikaa ja pysyykö urakka kannattavana. Kun työtä tekee enemmän, se tulee tutummaksi, jolloin haasteet saa ratkaistua helpommin ja murehtiminen vähenee. Sysmäänkin tutustuminen on nyt aloitettu, ja jo kilpailutuksen ratkeamisen jälkeinen urakan valmistelu kunnan kanssa on ollut erittäin sujuvaa. Näen edessä kolme onnistunutta vuotta.

    Alla olevan lomakkeen kautta toivottiin artikkelia siitä, kuinka sujuu ensimmäisen oman urakan aloittaminen. Mistä itse haluaisit lukea?

  • Kun jätefirmat vähenee, pidot paranee – ja asukas maksaa laskun

    Kun jätefirmat vähenee, pidot paranee – ja asukas maksaa laskun

    Päivitys 8.3.2026: Jätehuollon markkinaa on hiljattain tutkittu, minkä sain tietää kuluneella viikolla. Tutkimus ei tuonut esiin aihetta korjata alla olevia näkemyksiäni. Tutkimuksen mukaan kuitenkin kuntayhtiöiden urakoita voittaneista 84 % on pieniä yrityksiä mutta kaikista urakoista suurilla on 65 %. Lisäksi on nähty viitettä tyhjennyshinnan laskusta isojen osallistumisen myötä, mutta siitä ei voi ilman lisäselvityksiä päätellä, että isojen osallistuminen laskisi aina hintoja.

    Suomessa jätehuollon markkinat ovat kummalliset. Maassamme on yhtäältä markkinatalous, eli kuka vain saa perustaa firman ja alkaa myydä hyödykkeitä. Kysyntä ja tarjonta määräävät niiden hinnan. Sen seurauksena pitäisi olla niin paljon kilpailua, että kuluttajat – jätehuollon tapauksessa tyhjennyksen maksavat asukkaat – voittavat. Toisaalta meillä on myös vielä kahdenlaista jätehuollon järjestelmää: kiinteistön järjestämä ja kunnan järjestämä.

    Valtava määrä pieniä jätefirmoja on myyty parille isolle yritykselle.

    Kiinteistön järjestämässä jätehuollossa markkinatalous on ehkä osittain toiminut: yrityksiä on perustettu paljon, mutta kuluttaja ei aina ole voittanut. Tyhjennyksen hinta on jopa samalla kadunpätkällä rajusti vaihteleva ja korkeampi kuin kunnan järjestämässä jätehuollossa. Tätä ovat muun muassa selvittäneet Yle ja Turkulainen.

    Jyväskylästä lähtenyt Sihvari laajensi toimintaansa pääkaupunkiseudulle ennen kuin siitä tuli yksi 12 jätehuoltofirmasta, joita kaksi isoa yritystä on vuosina 2015–2025 ostanut. Kuva on otettu Helsingin Suutarilassa 2021.

    Pienet poistuvat

    Kunnan järjestämässä jätehuollossa isojen määrien niputtaminen on etu. Kun vaikka kuntien omistaman yhtiön alueen 50 000 asukkaan roskisten tyhjennys kilpailutetaan ja jaetaan kulut tasan, hinnan voi olettaa olevan edullinen. Siihen johtaa myös tehokkuus, joka saadaan ajojen järjestämisestä kokonaisuutena. Markkinatalouskin voi toteutua edelleen: kuka vain voi perustaa firman osallistuakseen kilpailutukseen ja yritysten kisatessa halvimman hinnan tarjoamisesta kuluttaja lopulta voittaa – vai voittaako?

    Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, kun kotitalouksien roskisten tyhjennys on yhä useammalla paikkakunnalla siirtynyt kunnan vastuulle, valtava määrä pieniä jätefirmoja on myyty parille isolle yritykselle. En tiedä, onko syynä siihen nimenomaan kunnan vastuulle siirtyminen, mutta paljon olen lukenut kuntaurakkaan kielteisesti suhtautuvia pienten firmojen kirjoituksia. Lopputuloksen näkeekin reissatessaan Suomessa, kun Kymenlaaksosta Etelä-Savoon roska-autoissa ovat vain samat tutut nimet.

    Kiellettyä kilpailunrajoitusta

    Muutaman yrityksen hallitessa markkinoita alkaa mieleen juolahtaa epäilyksiä kilpailun terveellisyydestä. Kartellihan on sitä, että yritykset sopivat salaa asioita rajoittaakseen kilpailua. Jätehuollon kilpailutuksessa yritys A ja B vaikkapa kertoisivat toisilleen, mitä hintaa ne tarjoavat missäkin urakassa ja sopivat, että tietyissä urakoissa eivät alita toistensa tarjouksia. Kartelli on tunnettu ja kenties räikein esimerkki kielletystä yritysten välisestä yhteistyöstä. Sellaista ei ole paljastunut kunnan järjestämässä jätehuollossa.

    Kilpailutuksen osallistujat alkavat tuntea toistensa toimintaa.

    Sitä en usko myöskään kunnan järjestämässä tapahtuvan, sillä riski on osallisille valtava: kiinni jääminen (ja kartellin osapuolihan muut käräyttäessään voi jäädä vaille rangaistusta) yhdessä kilpailutuksessa tietäisi ainakin määräajaksi kaikista tulevista kilpailutuksista ulos sulkemista sekä luultavasti vaikuttaisi oleviinkin urakoihin. Sakkoja ropisisi rutkasti, ja yrityksen maine kokisi valtaisan kolhun.

    Hintojen kilpailuttaminen takaa halvimman hinnan kertomatta, olisiko hinta voinut olla sitäkin halvempi.

    Ei kiellettyä kilpailun rajoittumista

    Mutta entä sitten, kun yritysten välinen toiminta yhdenmukaistuu ilman tarkoituksellista kiellettyä yhteistyötä? Niin voisi käydä, kun muutama yritys kerta toisensa jälkeen ovat ainoita kilpailutuksen osallistujia ja alkavat tuntea toistensa toimintaa. Käy vaikkapa niin, että yritykset huomaavat tarjousten pysyvän aina parin prosentin päässä toisistaan, jolloin kukaan ei ota peliliikkeekseen rajua, kenties tappiollista pudotusta turvatakseen urakan voittamista – ja näin ei asukkaan maksama tyhjennyshintakaan tule tippumaan.

    Vaikka yritysten välillä ei olisikaan kiellettyä yhteistyötä, markkinan keskittyminen harvalle varsinkin isolle yritykselle tuppaa parantamaan vain näiden yritysten tilannetta. Ne voivat vaikuttaa palveluiden hintaan, ja se tuskin ei yleensä johda kuin hintojen nousuun. Näin ollen jätehuollon markkinat Suomessa ovat ihmeelliset: kun jäteastian omistaja kilpailuttaa tyhjentäjän, yrittäjiä kyllä riittää mutta hinta voi olla korkeampi kuin voisi. Kun kunta kilpailuttaa tyhjentäjän, yrittäjät kaikkoavat ja hinta voi yhä olla korkeampi kuin voisi.

  • Miten jätefirma voi menestyä näinä kuntien kilpailutusten aikoina?

    Miten jätefirma voi menestyä näinä kuntien kilpailutusten aikoina?

    Kerroin TikTokissa Pakkaripossen perustamisesta ja videon kommentoija pohti, onko alalla tilaa kilpailulle. Toinen kommentoija ihmetteli, miten oma jätehuoltoyritys toimisi Lahdessa, kun siellä kaupunki ”kilpailutti palvelun ja pakottaa ottamaan kuljetuksen yhdestä paikasta.” Ajattelinkin kertoa jätehuollon markkinoista.

    Kuntayhtiöt eivät omista jäteautoja.

    Pitkään kiinteistön haltija on voinut tilata jäteastialleen tyhjennyksen mistä vain firmasta on halunnut tai mistä palvelun on saanut. Jätelaki kuitenkin on muuttunut niin, että jätehuolto on siirtynyt kuntien vastuulle: 5. luvun 32. momentin mukaan kunnan on järjestettävä asumisessa ja kunnan toiminnassa syntyvän jätteen jätehuolto.

    Kuntayhtiöille siirtäminen

    Moni kunta ei kuitenkaan itsenäisesti hoida tätä lakisääteistä tehtävää vaan on siirtänyt sen erilliselle jätehuoltoyhtiölle, minkä jätelakikin mahdollistaa 43. pykälässä. Näitä yhtiöitä ovat esimerkiksi HSY, Kiertokapula ja Mustankorkea, ja kommentoijan mainitsema Lahti on siirtänyt jätelain mukaiset vastuunsa Salpakierto-nimiselle yhtiölle.

    Kunnalliset yhtiöt taas tyypillisesti eivät omista jäteautoja ja kuljettajia vaan ne antavat jätteen keräyksen ja kuljetuksen yksityisille yhtiöille – jotka monesti ovat samoja, kuin joilta asukas on ennen voinut suoraan tilata tyhjennyksen. Näinpä kotipihassa käyvän roska-auton logot eivät välttämättä ole vaihtuneet, vaikka vastuu jätehuollosta on siirtynyt kunnalle.

    Palkat ovat yrityksen kuluista iso osa. Halvin tarjous voi perustuakin kovaan tehokkuuteen.

    Yritykset poikkeuksena

    Jätelain mukaan kunta vastaa vakituisessa ja vapaa-ajan asumisessa sekä kunnan palvelu- ja hallintotoiminnassa syntyvän jätteen jätehuollosta. Toisin sanoen muun muassa yritykset, seurakunnat ja valtiolliset elimet voivat valita, mikä jätehuoltofirma astian tyhjentää. Liikekiinteistöillä on sama tilanne, jos niissä ei asuta. Lisäksi yhä joissain kunnissa kaikki saavat valita sekajätemukin tyhjentäjän, mutta lähivuosina tämä vapaus loppuu jätelain vaikutuksesta.

    Pienet yritykset ovat lopettaneet.

    Näin ollen meille Pakkaripossessakin, kuten mille tahansa yritykselle, on ainakin kahdenlaista markkinaa: niin sanotut suorasopimukset eli yritysten jätehuollon sopimukset sekä kuntaurakka eli kuntien tai niiden perustamien yhtiöiden urakat. Jälkimmäisiä mutta toisinaan ensin mainittujakin pääsääntöisesti saa yritys hoitaakseen vain voittamalla julkisissa kilpailutuksissa.

    Lappu luukulle

    Onko kilpailulle siis tilaa? Halvimman tarjouksen tehnyt yrityshän voittaa urakan. Yritys on vaikkapa laskenut, että urakka hoidetaan yhdellä pakkarilla ja kahdella kuljettajalla. Urakan kesto on tyypillisesti viisi vuotta. Näin ollen urakan voittaessaan yrittäjä saa kuntayhtiöltä viideksi vuodeksi rahan yhden pakkarin ja kahden kuljettajan käyttämiseen urakan hoitamiseksi.

    Tällöinhän markkinoilla saa tilaa itselleen hoitamalla urakan pienimmillä kustannuksilla. Sama toisaalta koskee suorasopimuksia: usein asiakas valitsee halvimman. Se on totta, että joillain alueilla voi todella kilpailu olla tiukkaa, mikä näkyy tarjousten määrässä ja eritoten tarjottujen hintojen välisissä eroissa. Toisaalta muualla kilpailu ei niin tiukkaa ole, koska pienet yritykset ovat lopettaneet jätekeräysten siirryttyä kunnille. Tilalle tarvitaan siis uusia.

    Korjaus artikkeliin 13.7.: Alun perin artikkelissa luki, että kunta vastaisi ”seurakuntien, valtion ja terveyspalveluiden toiminnassa syntyvän jätteen jätehuollosta”. Jätelaki on muuttunut niin, että enää kunnat vastaavat asumisessa ja kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvän jätteen jätehuollosta.

    Lisäksi on muotoiltu uusiksi kohta, jonka mukaan joillain paikkakunnilla mukin tyhjentäjän saisi valita ja vapaus todennäköisesti päättyy: tämä vapaus on koskenut vain sekajätettä ja se päättyy varmasti näillä paikkakunnilla.