Avainsana: jätehuolto

  • Jätehuollon markkina keskittyy, mutta posselaiset ne vain tilaavat auton

    Jätehuollon markkina keskittyy, mutta posselaiset ne vain tilaavat auton

    Saitin kautta on tullut paljon hyviä viestejä, ja moni pohtii, kuinka jätehuollon alalla voi menestyä. Erityisesti on havaittu, että suuret yritykset ovat saaneet julkisista kilpailutuksista urakoita, ja mietitty, kuinka niitä vastaan voi pärjätä. On todella kova kilpailu alalla.

    Itse en nimenomaan ole nähnyt alalla kovaa kilpailua vaan päinvastoin kilpailun puutetta. Moni pieni jätefirma on lopettanut tai keskittynyt muihin kuljetuksiin samaan aikaan, kun asumisen ja kunnan palvelutoiminnan jätehuollossa ei ole enää voinut tehdä suorasopimuksia. Olen yrityksen perustamisesta asti ajatellut, että jätteiden kuljetuksen markkina keskittyy, ja kirjoittanut siitä aiemminkin.

    Vertin ja Joan varustellessa autoa keskityin enemmänkin valokuvaamiseen. Uskokaa tai älkää, yritys ei voi mennä konkurssiin sen takia, että kuljettajat ovat saaneet tehdä valintoja ilman, että esihenkilö tarkkailisi.

    Ajatuksilleni saan varovaisesti tukea Suomen Kiertovoima ry:n selvityksestä. Sen lukeminen suorastaan voi pienyrittäjää alkaa ahdistamaan: Pienten yritysten kannattavuus on usein heikompaa. Markkina on keskittynyt voimakkaasti, ja jatkanee keskittymistään.

    Näyttää siltä, että Pakkariposse on saanut kolmannen urakan.

    Vaikka jätteen ei arkisesti ajatella loppuvan koskaan, siihen liittyvästä työstä kilpailee Suomessa 140 yritystä. Niistä valtaosa on mikro- ja pienyrityksiä. Yrityksistä reilu puolet toimii kunnan järjestämän jätehuollon kuljetuksissa, ja kuntayhtiöiden kilpailutuksissa voittaneista 84 prosenttia on pieniä yrityksiä.

    Toisaalta kaikista reilusta 520 urakasta isoilla on 65 prosenttia, ja yhdeksän kuntayhtiön kilpailutuksissa urakoita on saanut vain kaksi yritystä. Ikäviä merkkejä kilpailun vähenemisestä on siis ollut. Kun tarjouksia jättää vain kaksi isointa yritystä, on heillä hyväkin mahdollisuus vaikuttaa hintatasoon.

    Vaikka mukava ja ammattitaitoinen kuorma-automyyjä onkin, Janne Pelttari ei saanut Verttiä ja Joaa valitsemaan kamerapeilejä. Toisaalta ovathan ne perinteisetkin peilit valitsemisen arvoiset – FMX:n ohuiden peilinvarsien ansiosta muun maussa näkyväisyys on hyvä.

    Näyttää siltä, että Pakkariposse saa kolmannen oman urakan, joka alkaa syksyllä 2027. Sen myötä ollaan tilailtu uutta kuorma-autoa. Tokikaan ei vielä puhuta siitä, että nimet olisi laitettu papereihin, ensierät maksettu ja jääty odottelemaan autoa tehtaalta, vaan tehty asioita ennakoivasti limittäin.

    Nyt oli Joan ja Vertin vuoro valikoida auton merkki ja varusteet. Kirjavien possen välisten keskustelujen jälkeen – tai niistä huolimatta – kaksikko päätyi Volvoon. FM-mallin sijaan he halusivat FMX:n, mikä kieltämättä omasta mielestäni on tyylikseen erottuva pakkarin alustana. Autosta teen nettisivuille toki tarkemman esittelyn viimeistään, kun se luovutetaan meille.

    Mutta ovatko julkiset kilpailutuksen kautta saatavat urakat ainoa jätehuoltofirman tapa saada liikevaihtoa?

    Tämän monet ovat varmasti nähneet: roskakuskit tyhjentävät pakkariin tavallisia jäteastioita. Toni oli mukanani sekajätteen ajossa viime joulukuussa.

    Vaikka roskakuski tyhjentämässä pyörien päällä olevan muovisen säiliön pakkariin on tyypillinen näky jätehuollosta, jätteet voivat olla muunlaisissakin keräysvälineissä: puristimissa, vaihtolavoissa, syväkeräyssäiliöissä. Jätteitä noudetaan kiinteistöjen pihoista mutta niitä myös kuljetetaan pitkiä matkoja, esimerkiksi lajittelupihoista terminaaleihin, joissa jäte lajitellaan ja jalostetaan.

    Lopulta tuurilla vaikuttaisi olevan oma osuutensa.

    Jätehuolto ei myöskään ole vain keräysvälineiden tyhjentämistä. Yrittäjä on voinut lisäksi pestä astiat sekä vaihtaa ja korjata rikkinäiset. Hän on voinut koostaa asiakkaalle raportin jätteiden määristä ja tarjota neuvontaa. Lokakaivojen tyhjennykset ovat tyypillisesti olleet myös osa paikallisen yrittäjän palveluita.

    Yhdyskuntajätettä kuljettavien yritysten yhteen laskettu liikevaihto on satoja miljoonia euroja. Pakkaripossen vuoden 2025 liikevaihto on siitä promillen kymmenyksiä.

    Perinteisesti yrittäjä on voinut tarjota kaikki palvelut asiakkaalle ja ennen kaikkea tehdä sopimuksen suoraan hänen kanssaan. Jätelaki on kuitenkin muuttanut tilannetta, koska kierrätyksen on haluttu lisääntyvän ja keräyksen tehostuvan ja tasavertaistuvan.

    Vaikka muun kuin asumisen ja kunnan palvelutoiminnan jätehuolto ei ole kunnan vastuulla vaan jätteen haltijan, kilpailutuksien välttämistä se ei kuitenkaan aina tarkoita. Julkisten tahojen, kuten hyvinvointialueiden, yliopistojen ja Puolustusvoimien, on järjestettävä kilpailutus, jos urakan arvo on vähintään tietyn summan. Ainoastaan yrityksille käytännössä voi jätefirma kaupata suoraan palveluitaan ilman kilpailutusta – vaikka tokihan moni yrityskin luultavasti haluaa vertailla hintoja.

    Pakkaripossen haluan uivan vastavirtaan siinä, että pikkufirmat lyödään pääomatuloiksi ja kilpailu heikkenee. Kuva: Toni H.

    Kilpailutuksessa voi vain hirvittää se, millä hinnan saa alemmaksi kuin iso firma. Nehän pelannevat sillä, että kun kaikkea on paljon, yksittäisen osasen hinnan saa pieneksi. Toisaalta lopulta tuurilla vaikuttaisi olevan oma osuutensa, vaikka laskisi hinnan kuinka hyvin. Toisen ajatuksia kun ei voi lukea vaan ainoastaan uumoilla. Mutta jos näin ei olisi, tilannehan olisi huolestuttava, ellei peräti lainvastainen.

    Alalla menestymisen ei siis pitäisi olla kiinni siitä, että kilpailevia yrityksiä on paljon – enemmänkin se on kiinni rohkeudesta kisata jättiläisiä vastaan keskittyvässä markkinassa. Silloin posse iloitsee jokaisesta hetkestä, jolloin saa laittaa uuden pakkarin tilaukseen.

  • Kun jätefirmat vähenee, pidot paranee – ja asukas maksaa laskun

    Kun jätefirmat vähenee, pidot paranee – ja asukas maksaa laskun

    Päivitys 8.3.2026: Jätehuollon markkinaa on hiljattain tutkittu, minkä sain tietää kuluneella viikolla. Tutkimus ei tuonut esiin aihetta korjata alla olevia näkemyksiäni. Tutkimuksen mukaan kuitenkin kuntayhtiöiden urakoita voittaneista 84 % on pieniä yrityksiä mutta kaikista urakoista suurilla on 65 %. Lisäksi on nähty viitettä tyhjennyshinnan laskusta isojen osallistumisen myötä, mutta siitä ei voi ilman lisäselvityksiä päätellä, että isojen osallistuminen laskisi aina hintoja.

    Suomessa jätehuollon markkinat ovat kummalliset. Maassamme on yhtäältä markkinatalous, eli kuka vain saa perustaa firman ja alkaa myydä hyödykkeitä. Kysyntä ja tarjonta määräävät niiden hinnan. Sen seurauksena pitäisi olla niin paljon kilpailua, että kuluttajat – jätehuollon tapauksessa tyhjennyksen maksavat asukkaat – voittavat. Toisaalta meillä on myös vielä kahdenlaista jätehuollon järjestelmää: kiinteistön järjestämä ja kunnan järjestämä.

    Valtava määrä pieniä jätefirmoja on myyty parille isolle yritykselle.

    Kiinteistön järjestämässä jätehuollossa markkinatalous on ehkä osittain toiminut: yrityksiä on perustettu paljon, mutta kuluttaja ei aina ole voittanut. Tyhjennyksen hinta on jopa samalla kadunpätkällä rajusti vaihteleva ja korkeampi kuin kunnan järjestämässä jätehuollossa. Tätä ovat muun muassa selvittäneet Yle ja Turkulainen.

    Jyväskylästä lähtenyt Sihvari laajensi toimintaansa pääkaupunkiseudulle ennen kuin siitä tuli yksi 12 jätehuoltofirmasta, joita kaksi isoa yritystä on vuosina 2015–2025 ostanut. Kuva on otettu Helsingin Suutarilassa 2021.

    Pienet poistuvat

    Kunnan järjestämässä jätehuollossa isojen määrien niputtaminen on etu. Kun vaikka kuntien omistaman yhtiön alueen 50 000 asukkaan roskisten tyhjennys kilpailutetaan ja jaetaan kulut tasan, hinnan voi olettaa olevan edullinen. Siihen johtaa myös tehokkuus, joka saadaan ajojen järjestämisestä kokonaisuutena. Markkinatalouskin voi toteutua edelleen: kuka vain voi perustaa firman osallistuakseen kilpailutukseen ja yritysten kisatessa halvimman hinnan tarjoamisesta kuluttaja lopulta voittaa – vai voittaako?

    Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, kun kotitalouksien roskisten tyhjennys on yhä useammalla paikkakunnalla siirtynyt kunnan vastuulle, valtava määrä pieniä jätefirmoja on myyty parille isolle yritykselle. En tiedä, onko syynä siihen nimenomaan kunnan vastuulle siirtyminen, mutta paljon olen lukenut kuntaurakkaan kielteisesti suhtautuvia pienten firmojen kirjoituksia. Lopputuloksen näkeekin reissatessaan Suomessa, kun Kymenlaaksosta Etelä-Savoon roska-autoissa ovat vain samat tutut nimet.

    Kiellettyä kilpailunrajoitusta

    Muutaman yrityksen hallitessa markkinoita alkaa mieleen juolahtaa epäilyksiä kilpailun terveellisyydestä. Kartellihan on sitä, että yritykset sopivat salaa asioita rajoittaakseen kilpailua. Jätehuollon kilpailutuksessa yritys A ja B vaikkapa kertoisivat toisilleen, mitä hintaa ne tarjoavat missäkin urakassa ja sopivat, että tietyissä urakoissa eivät alita toistensa tarjouksia. Kartelli on tunnettu ja kenties räikein esimerkki kielletystä yritysten välisestä yhteistyöstä. Sellaista ei ole paljastunut kunnan järjestämässä jätehuollossa.

    Kilpailutuksen osallistujat alkavat tuntea toistensa toimintaa.

    Sitä en usko myöskään kunnan järjestämässä tapahtuvan, sillä riski on osallisille valtava: kiinni jääminen (ja kartellin osapuolihan muut käräyttäessään voi jäädä vaille rangaistusta) yhdessä kilpailutuksessa tietäisi ainakin määräajaksi kaikista tulevista kilpailutuksista ulos sulkemista sekä luultavasti vaikuttaisi oleviinkin urakoihin. Sakkoja ropisisi rutkasti, ja yrityksen maine kokisi valtaisan kolhun.

    Hintojen kilpailuttaminen takaa halvimman hinnan kertomatta, olisiko hinta voinut olla sitäkin halvempi.

    Ei kiellettyä kilpailun rajoittumista

    Mutta entä sitten, kun yritysten välinen toiminta yhdenmukaistuu ilman tarkoituksellista kiellettyä yhteistyötä? Niin voisi käydä, kun muutama yritys kerta toisensa jälkeen ovat ainoita kilpailutuksen osallistujia ja alkavat tuntea toistensa toimintaa. Käy vaikkapa niin, että yritykset huomaavat tarjousten pysyvän aina parin prosentin päässä toisistaan, jolloin kukaan ei ota peliliikkeekseen rajua, kenties tappiollista pudotusta turvatakseen urakan voittamista – ja näin ei asukkaan maksama tyhjennyshintakaan tule tippumaan.

    Vaikka yritysten välillä ei olisikaan kiellettyä yhteistyötä, markkinan keskittyminen harvalle varsinkin isolle yritykselle tuppaa parantamaan vain näiden yritysten tilannetta. Ne voivat vaikuttaa palveluiden hintaan, ja se tuskin ei yleensä johda kuin hintojen nousuun. Näin ollen jätehuollon markkinat Suomessa ovat ihmeelliset: kun jäteastian omistaja kilpailuttaa tyhjentäjän, yrittäjiä kyllä riittää mutta hinta voi olla korkeampi kuin voisi. Kun kunta kilpailuttaa tyhjentäjän, yrittäjät kaikkoavat ja hinta voi yhä olla korkeampi kuin voisi.

  • Joka mummokin voi lievittää harmia pakollisesta biojäteastiasta

    Joka mummokin voi lievittää harmia pakollisesta biojäteastiasta

    TikTokkiin sain varsin happaman kommentin: ”mites näitten mummojen bioastiat kun 4 kahvin suodatinpussia siellä vaan ja pakotetaan pitää bioastiaa mikä maksaa 360e/v – -. törkeetä hyväksi pakollista rahastamista.”

    Kommentti viitannee jätelain muutokseen, jonka myötä biojäte on kerättävä erikseen myös 1-4 huoneiston kiinteistöissä vähintään 5 000 asukkaan taajamissa. Muutos astui voimaan 2024 ja siitä lähtien siis tietyillä alueilla omakotitaloissakin syntyvä biojäte on kerättävä erikseen. Kuntayhtiö on voinut toimittaa kiinteistön pihaan astian biojätteelle ja samalla tyhjennys- ja ehkä perusmaksutkin ovat alkaneet rullata. Miksi kaikki tämä, jos biojätettä tulee tosiaan vain neljä suodatinpussia? Ja onhan 360 euroa vuodessa törkeän paljon!

    Vielä varsin monessa pihassa roskakuski käy kurkkaamassa tyhjää astiaa. Päätyykö biojäte sekajätteeseen vai kompostoriin, vai onko asukas pois kotoa?

    Biojätettä lisää

    Astia kun kerran tontilla on, sitä käy roskakuski tyhjentämässä säännöllisesti ja vieläpä asukas siitä maksaa, kannattaa astiaan etsiä sisältöä. Tässä on vinkkejä, mitä astiaan voisi laittaa. Kenties nämä ovatkin aiemmin päätyneet sekajäteastiaan?

    • Ruoantähteet ja pilalle mennyt ruoka (nesteet viemäriin, kiinteämmät biojätteeseen)
    • Hedelmien kuoret, kannat ja muut syömäkelvottomat osat
    • Huonekasvit multineen
    • Kananmunankuoret ja pienet luut
    • Talouspaperi, servetit (toimii samalla kuivikkeena)
    • Maahan tippuneita omenoita, marjoja (kuitenkin ämpärillinen korkeintaan)

    Tyhjennysväli maksimiin

    Paikallisista jätehuoltomääräyksistä riippuen tyhjennysvälin voi pidentää 4 viikkoon, ainakin talvikaudeksi. Se siis tarkoittaa, että roskakuski käy kerran kuukaudessa ja että tyhjennysmaksu veloitetaan noin 12 kertaa vuodessa. Tyhjennysväli muutetaan olemalla yhteydessä kuntayhtiön asiakaspalveluun.

    Muutamien kuntayhtiöiden hintoja selaamalla väittäisin, että 140-litraisen biojäteastian tyhjennys maksaa keskimäärin 7 euroa. Kun tyhjennysvälin säätää 4 viikkoon, vuodessa biojätteen tyhjennys maksaa noin 84 euroa. Ollaankin kaukana 360 eurosta. Jos tyhjennys on joka toinen viikko, maksaa se 182 euroa vuodessa. Löyhään tutkimukseeni perustuvalla keskihinnalla kerran viikossa tyhjentämällä päästään 364 euroon. Olisiko neljän suodatinpussin mummoilla suotta kerran viikossa tyhjennys?

    Kompostori

    Vai haluavatko mummot päästä ihailemaan roskakuskin käyntiä säännöllisesti (kuskihan voi olla Pakkaripossestakin)? Kannustan toki siihen, mutta ehdotan biojäteastian vaihtoehdoksi biojätteen keräämisen kompostoriin. Tällöin ilmoitetaan kuntayhtiöön, että biojätteet kompostoidaan, ja kuntayhtiö tai sen urakoitsija hakee astian pois. Siitä saatetaan veloittaa erikseen. Jos noutomaksu ketuttaa, muista, että todennäköisesti lain siirtymäajalla oli mahdollista tehdä kompostointi-ilmoitus ja välttää astian toimitus alkuunkaan.

    Kompostoria harkitessa pitää kuitenkin muistaa, että mikä tahansa ei käy. Kompostorin on oltava lämpöeristetty ja suojattu joka suunnalta tuholaiseläimiltä. Sen on oltava sopivan kokoinen suhteessa biojätteen määrään. Puutarhajätteet voi kuitenkin kerätä vaikkapa puukehikkoon. Jos pihassa on biojäteastia ja harkitset siirtymistä kompostoriin, se maksaa itsensä takaisin 4,2 vuodessa, jos oletetaan, että tyhjennysmaksu on 7 euroa, bioastian noudosta joudut maksamaan 50 euroa ja kompostori maksaa 300 euroa.

    Oma biojäteastiani tyhjennetään 4 viikon välein, ja silloin se yleensä on 10 % täynnä. Sekajätteen tyhjennysväli muuten on 12 viikkoa, sillä olen hakenut poikkeuksellisen pitkän välin jätehuoltolautakunnalta.

    Kimppa-astia ja -kompostori

    Vielä on yksi vaihtoehto, joka vaatii hyviä naapurisuhteita. Voit nimittäin liittyä kimppa-astiaan, eli yhteen astiaan tuo biojätteensä kaksi tai useampi kotitalous. Yksi kotitalous on kimpan isäntä ja vastaa laskujen maksusta ja sopimuksen hallinnasta. Myös kompostoria käyttämään voi etsiä useita kotitalouksia, ja kimpan isäntä tekee kuntayhtiöön kompostointi-ilmoituksen kaikkien kimppalaisten puolesta.

    Jos kimppa-astiaa käyttää kaksi kotitaloutta, vuosimaksu on enää vajaa 42 euroa – kolmen kimpan vuosimaksu 28 euroa. Jos kimppaan päätyisikin samanlaisia mummoparkoja, on roskakuskin käynnillä satsi niin paljon kuin 12 suodatinpussia.

  • Miten jätefirma voi menestyä näinä kuntien kilpailutusten aikoina?

    Miten jätefirma voi menestyä näinä kuntien kilpailutusten aikoina?

    Kerroin TikTokissa Pakkaripossen perustamisesta ja videon kommentoija pohti, onko alalla tilaa kilpailulle. Toinen kommentoija ihmetteli, miten oma jätehuoltoyritys toimisi Lahdessa, kun siellä kaupunki ”kilpailutti palvelun ja pakottaa ottamaan kuljetuksen yhdestä paikasta.” Ajattelinkin kertoa jätehuollon markkinoista.

    Kuntayhtiöt eivät omista jäteautoja.

    Pitkään kiinteistön haltija on voinut tilata jäteastialleen tyhjennyksen mistä vain firmasta on halunnut tai mistä palvelun on saanut. Jätelaki kuitenkin on muuttunut niin, että jätehuolto on siirtynyt kuntien vastuulle: 5. luvun 32. momentin mukaan kunnan on järjestettävä asumisessa ja kunnan toiminnassa syntyvän jätteen jätehuolto.

    Kuntayhtiöille siirtäminen

    Moni kunta ei kuitenkaan itsenäisesti hoida tätä lakisääteistä tehtävää vaan on siirtänyt sen erilliselle jätehuoltoyhtiölle, minkä jätelakikin mahdollistaa 43. pykälässä. Näitä yhtiöitä ovat esimerkiksi HSY, Kiertokapula ja Mustankorkea, ja kommentoijan mainitsema Lahti on siirtänyt jätelain mukaiset vastuunsa Salpakierto-nimiselle yhtiölle.

    Kunnalliset yhtiöt taas tyypillisesti eivät omista jäteautoja ja kuljettajia vaan ne antavat jätteen keräyksen ja kuljetuksen yksityisille yhtiöille – jotka monesti ovat samoja, kuin joilta asukas on ennen voinut suoraan tilata tyhjennyksen. Näinpä kotipihassa käyvän roska-auton logot eivät välttämättä ole vaihtuneet, vaikka vastuu jätehuollosta on siirtynyt kunnalle.

    Palkat ovat yrityksen kuluista iso osa. Halvin tarjous voi perustuakin kovaan tehokkuuteen.

    Yritykset poikkeuksena

    Jätelain mukaan kunta vastaa vakituisessa ja vapaa-ajan asumisessa sekä kunnan palvelu- ja hallintotoiminnassa syntyvän jätteen jätehuollosta. Toisin sanoen muun muassa yritykset, seurakunnat ja valtiolliset elimet voivat valita, mikä jätehuoltofirma astian tyhjentää. Liikekiinteistöillä on sama tilanne, jos niissä ei asuta. Lisäksi yhä joissain kunnissa kaikki saavat valita sekajätemukin tyhjentäjän, mutta lähivuosina tämä vapaus loppuu jätelain vaikutuksesta.

    Pienet yritykset ovat lopettaneet.

    Näin ollen meille Pakkaripossessakin, kuten mille tahansa yritykselle, on ainakin kahdenlaista markkinaa: niin sanotut suorasopimukset eli yritysten jätehuollon sopimukset sekä kuntaurakka eli kuntien tai niiden perustamien yhtiöiden urakat. Jälkimmäisiä mutta toisinaan ensin mainittujakin pääsääntöisesti saa yritys hoitaakseen vain voittamalla julkisissa kilpailutuksissa.

    Lappu luukulle

    Onko kilpailulle siis tilaa? Halvimman tarjouksen tehnyt yrityshän voittaa urakan. Yritys on vaikkapa laskenut, että urakka hoidetaan yhdellä pakkarilla ja kahdella kuljettajalla. Urakan kesto on tyypillisesti viisi vuotta. Näin ollen urakan voittaessaan yrittäjä saa kuntayhtiöltä viideksi vuodeksi rahan yhden pakkarin ja kahden kuljettajan käyttämiseen urakan hoitamiseksi.

    Tällöinhän markkinoilla saa tilaa itselleen hoitamalla urakan pienimmillä kustannuksilla. Sama toisaalta koskee suorasopimuksia: usein asiakas valitsee halvimman. Se on totta, että joillain alueilla voi todella kilpailu olla tiukkaa, mikä näkyy tarjousten määrässä ja eritoten tarjottujen hintojen välisissä eroissa. Toisaalta muualla kilpailu ei niin tiukkaa ole, koska pienet yritykset ovat lopettaneet jätekeräysten siirryttyä kunnille. Tilalle tarvitaan siis uusia.

    Korjaus artikkeliin 13.7.: Alun perin artikkelissa luki, että kunta vastaisi ”seurakuntien, valtion ja terveyspalveluiden toiminnassa syntyvän jätteen jätehuollosta”. Jätelaki on muuttunut niin, että enää kunnat vastaavat asumisessa ja kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvän jätteen jätehuollosta.

    Lisäksi on muotoiltu uusiksi kohta, jonka mukaan joillain paikkakunnilla mukin tyhjentäjän saisi valita ja vapaus todennäköisesti päättyy: tämä vapaus on koskenut vain sekajätettä ja se päättyy varmasti näillä paikkakunnilla.