Näin pitkästä aikaa hyvää kaveriani. Sellaista, joka tuntee kuljetusalaa ja joka kysyy myös vaikeita ja suoria kysymyksiä.
Kaivokselaan tällä kertaa sovitussa miitissä puhuttiin palkoistakin. Voisiko jätehuollon urakkaa hoitaa mies ja auto -tyyppisesti? Vain sinä ja ostamasi pakkari. Kirjaimellisesti yksinyrittäjänä tekisit duunia alalla, jolla on tottu näkemään lähinnä isompia firmoja.

Hän tietää, että kulutuksen pudotus parilla litralla näkyy satasien säästöinä.
Pakkaripossen ensimmäisen oman urakan pohjalta on hyvä lähteä vastaamaan, koska se on opettanut paljon. Pakkaripossehan ei ole olemassa yrittäjän ensisijaisen rikastumisen vuoksi, mutta useimpia haaveilu isoista rahoista voi ajaa eteenpäin.
Netistä selviää, että Pakkariposse saa laskennallisesti urakasta lähes 126 000 euroa vuodessa. Tietopyynnöllä saisi selville sen, että tähän olisi voinut lisätä yli 30 000 euroa ja silti voittaa urakan.
Todetaan siis, että mies ja auto saavat vuodessa 156 000 euroa. Kuukaudessa se tekee 13 000 euroa. Tyhjennysmääristä mies oli laskenut, monta kuljettajaa ja autoa urakka korkeintaan vaatii.

Aamulla hän oli lähtenyt kotoa viideltä ja palaa iltakahdeksalta.
Mies ostaa käytetyn pakkarin. Hän maksaa sen rahoitusleasingilla. Lisäksi hän ottaa huoltosopimuksen, joka kattaa määräaikaiset huollot. Liikennevakuutuksen ohessa pitää olla kasko, ja vuodessa ajoneuvoverokin on reilu 800 euroa.
Mies rullaa pakkarilla paljon. Valutellessaan viittäkymppiä kasikympin tiellä kohti risteystä hän tietää, että kulutuksen pudotus parilla litralla per sata kilometriä näkyy satasien säästöinä kuukaudessa. Ne kilahtelevat lopulta omaan lompakkoon.
Tankkaukset mukaan lukien ovat ajoneuvon kulut 4 000 euroa kuukaudessa. Käytettyä autoa joutuu korjauttamaan välillä isostikin, joten korjauksista tulee 500 euroa siihen päälle.

No hitto, mies toteaa, ja jättää kassaan vielä tonnin lisää.
Muut kulut ovat pienempiä. Silloin tällöin turvakenkiä ja rouherukkasia. Vaatteissakaan mies ei säästele mutta ne kestävät pitkään. Työterveyden hän solmii yksityisen kanssa. Urakka tuottaa sen verran, että mitä suotta julkisella jonottamaan.
Kippaamisen ja jäteastioiden kuluista ei tarvitse murehtia. Urakan tilaaja vastaa niistä. Miehen tehtävä on vain kerätä seka-, bio- ja pakkausjätteet kiinteistöiltä ja toimittaa ne tilaajan osoittamiin paikkoihin. Lopulta hyvin yksinkertaista työtä, kun sen on oppinut ja siitä pitää.
Koska miehellä on osakeyhtiö, hän varaa hallinnollisiin kuluihinkin jotain. Kuukaudessa kuluja on siis 5 000 euroa. No hitto, mies toteaa, ja jättää kassaan vielä tonnin lisää. Yllätyksiin on varauduttava, ja sellaiseen, mitä tämä teksti ei nosta esiin.
Sisään joka kuukausi kilahtavasta 13 000 eurosta jää yhä 7 000 euroa. Ne mies voi nostaa osakeyhtiöstään palkkana. Yrittäjänä hän maksaa palkasta vain tuloveron. 84 000 euron vuosituloilla veroprosentti on 32.
Yrittäjän työeläkemaksun sekä pikkuruisen sairausvakuutusmaksun maksaa firma ja sitäkin varten oli se tonni vielä jätettävä firman kassaan. Miehen käteen jää siis vuodessa 57 000 euroa. Ottamalla rahaa firmasta osinkoina olisi jäänyt enemmänkin.
Onko se hyvä korvaus menetetystä vapaa-ajasta?
Kolmevuotinen urakka kerryttää miehelle 120 000 euron säästöt.
Välillä, varsinkin kesät, mies tekee pitkää päivää. Aamulla hän lähtee kotoa viideltä ja palaa iltakahdeksalta. Monena päivänä ajopari käy mielessä. Olisi ollut kiva tehdä vuoronvaihto ja olla loppupäivä vapaalla.
Pankissa ei välttämättä ehdi asioida eikä koiraa ulkoiluttaa. Ehkä mies onkin omistautunut työlle.
Se tarjoaa niin paljon. Liikettä keholle, pakkarin armotonta voimaa ja Suomen vaihtuvat vuodenajat. Mies rakastaa kevättalven iltapäiviä, kun auringosta on jäljellä oranssi kajo ja lämpötila painuu pakkaselle. Pitoa jäätyneillä teillä haetaan reunan narskuvalta lumipinnalta.
Talvella mökkiläiset ovat poissa ja mies saattaa tehdä työpäivän seitsemässä tunnissa.
Silti välillä mies miettii, jaksaako hän koko urakan ajan eli kolme vuotta. Hän ei pysty jäämään päivääkään pois töistä. Jätteitä ei voi jättää keräämättä, sillä hetkessä hän ajautuu syöksykierteeseen. Tai pitää olla luotettava tuuraaja. Onneksi sellainen on tuttavapiirissä.

Ei tässä mikään yksinäinen susi tarvitse kuitenkaan olla. Joka päivä näkee jonkun. Kiitoksia kuulee katoksilla usein. Miehen työhön ollaan tyytyväisiä, koska hän pystyy tarjoamaan tasan niin hyvää jälkeä, kuin haluaa.
Lisäksi mies tietää, että tämä on väliaikainen vaihe. Kolmevuotinen urakka kerryttää miehelle 120 000 euron säästöt. Hän varaa osan osakeyhtiönsä kasvattamiseen lisää urakoita ja työntekijöitä hommaamalla.
Lopuilla hän maksaa asuntolainan pois.






Kommentoi artikkelia