Tuskin on ammattia, johon ei kuuluisi uniikkeja ilmaisuja. Ne tarjoavat alaan kiinnostavaa näkökulmaa ilmentäessään vaikkapa, miten töitä on ennen tehty tai miten jokin muistuttaa aivan toista arkista asiaa. Tutustu sanastoon, niin tiedät mistä roskakuskit puhuvat.

Astialla on monta nimeä

Roskakuskit tyhjentävät työkseen jäteastioita, joten totta kai niille on keksitty monia kutsumanimiä. Astia on yleinen ja ymmärrettävä mutta moni puhuu purkeista, mukeista ja kipoista. Sen sijaan vaikka kuulee asiakkaiden käyttävän sanoja laatikko, kori, sulo ja pönttö, ei niitä alalla tavanomaisesti kuule.

Piiri saadaan kasaan.

Astioiden ominaisuuksista puhutaan alalla paljon. Monelle kuskille sana rautapantainen aiheuttaa puistatusta, koska siihen yhdistyy ajatus pyörien jumituksesta ja vääntyneestä etureunasta. Usein kollegalle kertoo myös paljon kuussatanen, joka siis viittaa astian kokoon.

Ajoreittien ominaisuuksia

Ajoreitti on päivän työrupeama, joten on luonnollista, että siihenkin liittyy arkisia alan ilmaisuja. Piiri-sanan mieltäisin kokemuksen pohjalta eteläsuomalaiseksi, sillä keskisessä tyypillisempää oli puhuminen listasta. Jotkut käyttävät sanaa reitti. Valmiiksi saamiselle on myös omat ilmaisut: silloin piiri saadaan kasaan mutta joskus se voi jäädä pystyynkin.

Reittiin voi kuulua erilaisia alueita. Koppeja ovat pääsiassa taloyhtiöiden täyttämät alueet, kun taas omakotialueet ovat säkkäriä. Sen taustana lienee se, että entisaikaan joka talolla oli säkkitelineet. Listoissa on myös eroja eri viikkoina niin, että yhdellä viikolla omakotialueen kadulla on vain pari useammin tyhjennettävää paikkaa mutta toisella viikolla kaikki. Silloin roskakuski sanoo, että kyseinen katu on pitkänä.

Lähmäri, leuka vai koura?

Puristuslevy on keskeisessä osassa työssä ja kuljettaja pääsee näkemään sen toimintaa paljon. Ehkä siksi on tullut kuvaavia sanoja kuten kauha: puristuslevyhän siirtää kaiken tavaran kuupasta kuormatilaan kuin suuri kauha. Ja joskus jätekin on aika nestemäistä.

Vihreän painaminen on roskakuskille selvää.

Muita puristuslevyn ilmaisuja ovat koura ja Satakunnassa kuulemma käytettävä leuka. Yksi erikoisimmista mutta yleisimmistä kutsumanimistä on lähmäri. Sanan merkitystä en tiedä, mutta siitä tulee mieleen se, että levy tekee aika sotkuista jälkeä joskus puristaessaan jätettä armotta kasaan.

Muita pakkarin osia

Pakkarin, eli pakkaavan jäteauton arkisesti kutsuttuna, muillekin osille tarvitaan nimiä. Hississä olevien teräksisten ulokkeiden, joihin astian etureuna asettuu, titteli on kampa, ja loogisesti ulokkeet ovat piikkejä. Astiaa kipatessa sen sisältö putoaa kuuppaan, kouruun tai jopa kauhaan, ja jos ei irtoa, astiaa kolautellaan vastinrautaan tai –tankoon. Kun mitä tahansa päätyy kuuppaan, se tulee tai otetaan kyytiin.

Kauhomisen starttaavat napit lienevät joka valmistajan pakkarissa samanvärisiä, joten vihreän painaminen on roskakuskille selvää. Lähmärihän pakkaa jätteen kuormatilassa olevaa purkulevyä vasten mutta siitä puhutaan vastaseinänä: ”kipillä aja seinä taakse”, voi olla roskakuskin ohje toiselle.

Kynäily on kiellettyä

Toisinaan biojäteastiassa on sen verran vähän sisältöä, että suojasäkki kestää kantaa sen. Kun kuljettaja saa kannettua jätteen sisäsäkissä autolle, puhutaan heittosäkistä. Todennäköisesti näin toimiminen on kuitenkin vastoin oikeaa toimintatapaa.

Ehdottoman kiellettyä on myös kynääminen eli kynällä ajaminen: se nimittäin on tehtävän kuittaamista ilman, että astiaa olisi tosiasiassa tyhjennetty. Tämä ilmaisu selittyy niin, että ennen paikat olivat paperilistoilla ja ne merkattiin suoritetuiksi kynällä.

Nykyisin listat ovat sähköisiä ja kuitatessa sijaintikin tallentuu. Jos tyhjennyksen kanssa on jotain hämminkiä tai se ei onnistu, tehdään aspa tai kuitataan se hukkana.