Otettiin 330 hepan moottori, mutta eihän autoja teholla ajetakaan

Se elää sitkeässä. Mitä isompi numero kuorma-auton hytissä komeilee, sitä oikeutetummalta auton ajaminen muiden seassa tuntuu. Itsekin uppouduin sen tunteen valtaan mutta taoin päähäni järkeäkin ja aloin jakaa sitä muille posselaisille. Possen uuteen pakkariin ei Volvon tehtaalla asennetakaan 380 hevosvoiman konetta.

Ensinnäkin seuraavaksi tehokkain kone olisi nostanut hintaa valtavasti, ja mistä syystä se olisi maksettu? Pääkaupunkiseudulla liikkuvana näen kuorma-autojen voimatestinä Vantaan Ikean kohdalla olevan kumpareen, johon Kehä III nousee molemmista suunnista jyrkästi, ja tämän Ikean mäen haluaisi kyetä ratsullaan nousemaan muun liikenteen tahdissa.

Hinnan erohan oli vapautettavissa vaikka mihin. Sen pystyi viemään urakan tarjoukseen, palkanlisiin, toimistokahveihin tai auton muihin varusteisiin. Itse asiassa hinnan erolla olisi saanut melkeinpä kaikki ne lisävarusteet, joiden hinnan tarjouserittely vain kertoi. Siellä oli useita nelinumeroisia hintoja.

Aivan uudessa Volvossa 330 hepan moottori tuntuu pirteämmältä ja näyttää kuluttavan vähemmän kuin muutaman vuoden vanhemmissa autoissa.

Toiseksi miksi voiman loppumisen kesken edes pitäisi kuljettajaa hetkauttaa? Autohan vaihtaa vaihteet itse, ja vakkari päällä ajaessaan kuskin ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Katsella vain, miten konttirekat rynnivät ohituskaistaa Vuosaaren satamaan.

Jyrkkiä nousuja liukkaalla ei tarvitse (varsinkaan kaupungissa) sen enempää pelätä, sillä isoimman vaihteen pakottaminen, telin keventäminen ynnä muut avut auttavat. Voima ei moottorista lopu, eli auto ei mihinkään mäkeen tule jäämään. Sen takaa moottorin tehon ohella tärkeät ominaisuudet – tilavuus ja vääntö.

Valitsemamme moottorin tilavuus on 11 litraa. Siihen tilaan turbon on pakattava sitä enemmän ilmaa, mitä enemmän moottori kuormittuu. Myös 9-litraisen moottorin saisi 330-hevosvoimaisena. Sellaiseen turbo samoilla auton kokonaispainoilla joutuisi luultavasti tekemään liikaa työtä, jotta pakkaisi riittävästi ilmaa pieneen tilaan. Pari litraa vähemmän iskutilavuutta ei siis olisi järkevää. Välttämättä.

Onhan Possen 320-heppaisen Scanian moottorin tilavuus 9 litraa, eikä kertaakaan auton ratissa ole edes Sysmän pikkuteillä ainakaan minulla tuntunut voima loppuvan. No, Scania onkin Scania, jotkut sanoisivat tähän.

Teho ei myöskään autoa liikuta vaan kuvaa sekä moottorin kierrosluvun että väännön, eli autoa oikeasti liikuttavan voiman, välistä suhdetta. Jos moottori tuottaa samalla kierrosluvulla isomman väännön kuin toinen moottori, se on tehokkaampi. Se siis tekee enemmän työtä samassa ajassa.

Teho-vääntökuvaajasta nähdään, että 330-heppainen kone tarjoaa suurimman voiman samoissa kierroksissa kuin 380-heppainen. Me voidaan käyttää mopokonettamme siis samoissa taloudellisissa kierrosluvuissa kuin isompaa konetta.

Mikä ero sitten on isompaan koneeseen? Se, että vaihteiden vaihtoa voi olla vähän enemmän. Koska moottorien suurimmassa väännössä on pari sataa newtonmetriä eroa, saattaisi 380-kone selvitä joissain paikoissa vähemmillä vaihdoilla. Vaihdoillahan saadaan moottori toimimaan sellaisilla kierroksilla, joilla se tuottaa tarvittavan väännön.

Iso kysymys onkin sitten se, kuinka paljon niitä tilanteita on, että joutuu pykältämään pienemmälle ja käyttämään konetta kierroksilla. Jos sitä joutuu koko ajan tekemään, polttoainetta kulunee turhan paljon enemmän. Tullaankin siihen kysymykseen, jonka suhteen tehovalinta ei niin selvä olekaan, eli moottorin kustannuksiin.

Pahimmillaan pienempi kone – vastoin kuin luulisi – voisi viedä enemmän ainetta. Toisaalta keskimääräiseen tarpeeseen nähden liian suuri voima voisi nostaa kulutusta vähintään siksi, että kuski ottaisi ilon irti ripeästä kiihtyvyydestä.

Lisäksi jos mopokonetta joutuukin enemmän huudattamaan, pakokaasut puhdistuvat paremmin. Pakkareissa tuuppaa juurikin ongelma olemaan se, että kone ei saa riittävästi lämpöjä, jolloin pakokaasujen hiukkaset eivät pala ja päätyvät tukkimaan hiukkassuodatinta. Sen vaihto maksaa nelinumeroisia summia.

Ensimmäinen moottorin valinta ei kuitenkaan lyö mitään pysyvästi lukkoon. Nyt aletaan vasta keräämään kokemuksia. Mitä kone kuluttaa, tuntuulo kuskin paikalla ikävältä, paljonko euroja uppoaa? Erityisesti juuri kulutus on se juttu. Toisaalta siitä ei varmaan ikinä saa lopullista kuvaa.

Possen Scanian 9-litraisen moottorin 320 hevosvoimaa ovat riittäneet maaseudulla hyvin.

Se johtuu ihan siitä, että muuttujia on paljon. Esimerkiksi Scanian suunnilleen saman tehoinen moottori on erilainen, ja muilla voimansiirron osillakin on vaikutuksensa. Tulevia autohankintoja ylipäätään voidaan tarkastella eri lähtökohdasta: enimmäiskuormat voivat olla suurempia tai pienempiä, ajoympäristö voi olla toisenlaista. Jopa moottorin voimanlähde voi vaihtua kaasuun tai täyssähköön.

Täten jälleen se on todistettu: moottorin valinta ei, kuten mikään muukaan kuorma-autoon liittyvä valinta, ole pelkästään moottorin teholukeman tuijottamista. Varsinkaan numeroa ei valita sen vuoksi, että on Ikean mäen ohituskaistalla jotain mitä esitellä.

Anna palautetta tästä artikkelista

Mitä mieltä olit artikkelista?

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso artikkelit aiheesta

ammattitaitoisuus arvot haasteet hankinnat ilmaisut johtaminen jätehuolto jätelaki jätepiste kierrätys kilpailu kuljetusala kuntaurakka kuorma-auto lajittelu markkina omat urakat pakkari pakkariposse pakollinen jätehuolto palaute palkka pienyritys posselaiset raha-asiat roskakuskin työ scania suorasopimus tarina tehokkuus terveys tilinpäätös työlainsäädäntö vaatetus varustus volvo yhteistyöt yrittäjyys