Kategoria: Roskakuskin työ

  • Torstain lista näytti mahdottomalta, mutta ei auttanut kuin kokeilla

    Torstain lista näytti mahdottomalta, mutta ei auttanut kuin kokeilla

    Olen työurallani myös tyhjentänyt koukkuautolla jätelavoja ja -puristimia, ja ne eivät monestikaan ole helpoissa paikoissa. Nähdessäni ensimmäisen kerran erään Porvoossa sijaitsevan huoltotilan mielessä välähti ilmoittaminen työnjohtoon: ”Tätä ei kolmeakselisella FM-Volvolla oteta.”

    Samassa tilanteessa olen ollut ennenkin, mutta pakkarin ratissa: pysäköidyn auton tai työmaa-aitojen vuoksi kuja astioille näyttää liian kapealta. Sen sijaan, että olisin merkannut hukkanoudon, olin lähtenyt tarjoamaan autoa kapeaan väliin ja ikkunoista, peileistä ja kamerasta seurannut, että siitähän se kuorkki vain sujahtaa.

    Lähden kokeilemaan ja katson, mihin se johtaa.

    Kun olin varma ennen kuin kokeilin

    Aina en ole uskaltautunut edes kokeilemaan ja kokemattomampana kuorma-autokuskina saatoinkin aiheuttaa turhaa lisävaivaa sen vuoksi. Rohkeus peruutella porvoolaiseen kellariin pohjautuikin piirteeseen, jonka olen itsessäni tunnistanut vasta viime vuosina: kokeilunhaluisuuteen.

    Jätepuristimia on usein paikoissa, joissa on varottava, ettei sitä kyytiin nostaessa osu kattoon.

    Nimesin piirteen määrittäessäni periaatteita, joita käytän johtaessani. Siinä kokeilunhaluisuus tarkoittaa aivan samaa: lähden kokeilemaan jotain ja seuraan, mihin se johtaa. Jos johonkin huonoon, kokeilen muuta. Jos johonkin hyvään, olen parhaimmillaan löytänyt uuden, toimivan tavan tehdä asioita. Kun minulla oli piirteelle nimitys, pystyin pohtimaan, missä kaikessa se voikaan olla avuksi.

    Vaikutelmaa vastaan

    Sittemmin olen liittänyt kokeilunhaluisuuteen senkin, että ilman sitä vaikutelma tavoitteen mahdottomuudesta voi syödä motivaation yrittämiseen. Tämä korostuu roskakuskin työssä, jossa listat voivat olla valtavia. Erään torstain listan astiamäärä oli lähempämä 1 000:ta kuin 500:tä, ja meidän oli päätettävä, saako Pakkariposse listan ajettua iltakymmeneen mennessä vai tarvitseeko se apua.

    Esihenkilön pitäisi antaa tavoitteita ja kannustaa kokeilemaan.

    Joa ja Vertti lähtivät kippoja komealla tahdilla aamusta keräämään, ja laskeskelimme aika ajoin, mikä mahdollisuus meillä oli ehtiä. Yhä olisimme voineet iltavuoroon pyytää apua. Vuoronvaihdon lähestyessä kuitenkin Joa ja Vertti totesivat minulle, että saamme keskenämme piirin kasaan, ja minulle jäikin iltaan vaivaiset muutama sata astiaa. Kaikki paikat olivat vihreinä jo reilusti ennen kymppiä. Päivän lämpötila oli vieläpä huidellut 30:ssa.

    Astia kerrallaan ne listan paikat vähenevät. On syytä vain painaa menemään eikä jäädä tuijottelemaan määriä.

    Tavoitteet tueksi

    Ehkä tuona torstaina onnistumista ei selittänyt vain kokeilunhaluisuus vaan sitä tukeva toinen hyödyllinen piirre, tavoitteellisuus. On turha lähteä yrittämäänkään, jos ei tiedä, mihin lopputulokseen haluaa päästä ja kuinka sinnikkäästi. Sitä kautta on myös helppo ymmärtää, miksi esihenkilön pitäisi antaa tavoitteita ja kannustaa kokeilemaan.

    Tuo torstai tarjosi taas yhden hienon tunteen siitä, mitä Pakkariposse on: niin Joalla, Vertillä kuin minulla oli yhteisenä tavoitteena työn laadukkuudesta kiinni pitäminen, eikä astiamäärä saanut meitä tinkimään siitä – vaikka toki jättimäisen ajolistan avautuminen vuoroa aloittaessa voi saada sen mieleen juolahtamaan. Tietyt ihmisen piirteet eivät vain takaa onnistumista vaan vievät pitkälle, oli kyse haastavasta tilanteesta ison auton kanssa tai yrityksen menestyksestä.

  • Miksi puhun tehokkuudesta – näännytänkö työntekijät?

    Miksi puhun tehokkuudesta – näännytänkö työntekijät?

    Toimiessani roskakuskien esihenkilönä ratkottavana oli sellainen tilanne, että listoja ei ehditty ajaa päivän aikana kokonaan. Pian ymmärsin, että ratkaisuna oli huomion kiinnittäminen muiden asioiden ohella mutta erityisesti siihen, miten kuljettajat käyttivät keräilyaikaa. Kokeilunhaluisesti aloin käyttää työpaikalla sanaa tehokkuus, siis ilmaista yhdellä sanalla roskakuskin työn tärkeimpiä piirteitä. Se tuotti tulosta (kuvaannollisesti), mutta joidenkuiden makuunhan se ei ilmeisesti ollut.

    Edelleenkään ei tarvitse juosta.

    Reaktioita voi selittää sekin, että tehokkuus-sanaa käytetään myös silloin, kun puhutaan työntekijän tuottavuudesta. Tällöin ajatukset helposti karkailevat johtoportaan dollarinkiiltoihin, uudelleenjärjestelyiksi naamioituihin irtisanomisiin sekä kaiken irti repimiseen työntekijöistä. Siitähän ei tarvitse olla kyse – sanaa tehokkuus käyttäessäni tarkoitan yhtäältä tehdyn työn määrää suhteessa aikaan ja toisaalta järkevää aikaansaamista.

    Helsingin porttareissa ei hirvittänyt niin paljon, kun junnuna oli harjoitellut Jyväskylässä. Tosin Yliopistonkatu 4 oli aika iisi.

    Välillä käytänkin vaihtoehtoisesti sanaa ripeys. Ihailin jo aloittavana roskakuskina Jyväskylässä eräiden vanhempien kollegoiden nopeutta. Suoraan sanoen olin ällikällä lyöty, sillä vaikka yritin mitä, en ehtinyt ajaa listaa konkarien tapaan puoleenpäivään mennessä. Toisaalta omaksuin jo silloin sen ajattelun, että ripeys on ammattitaitoa roskakuskin työssä – hain sitä vain väärillä tavoilla. Ei pyrkimys kipillä käyntien harventamiseen oikein ole ratkaisu.

    Kun vuosia pakkarin ratissa oli useampia ja kuorma-auton käsittelyn taito oli syvälle juurtunut, aloin toden teolla hakea keinoja nopeuden lisäämiseksi, ja löysinkin niitä. Samalla tajusin, miten koukuttavaa se on: kisata erityisesti itseä vastaan siinä, miten nopeasti listan voi ajaa. Isoimpia oivalluksiani oli se, että nopeutta lisätäkseni minun ei edelleenkään tarvitse juosta, ajaa ylinopeutta, tinkiä rullaamisesta tai lakata tarkkailemasta pihaa sinne peruuttaessani. Nopeus tulee vuoron mittaan säästyvistä sekunteista, joita lähdetään kasaamaan ekasta mukista lähtien.

    Vastustus tulee siitä, että joltakulta vaaditaan mutta häntä ei kiinnosta.

    Kun nopeutta, eli tehokkuutta, lisää säästämällä aikaa, säästää samalla itseään. Tehokkuus ei siis tarkoita itsensä väsyttämistä (tai että työnantaja näännyttää työntekijän). Moni roskakuski nauttii ripeästä tekemisestä: se voi tulla kilpailuhenkisyyden tai vilkkauden kautta, ja siihen voi motivoida pelkästään kotiin pääsy aikaisin. Esihenkilönä motivoinkin työntekijöitä juuri tällaiseen tehokkuuteen. Tärkeää on myös se, että työntekijä ylipäätään saa palautetta ja konkreettisia lukuja. Jokainen Pakkaripossessa tunteekin meikäläisen palaute-Excelin.

    Keski-Suomessa tarvitsi vielä karvalakkia talvisin. Varsinkin, koska ajoi molokkiautoa, jossa ei astiahissiä ollutkaan.

    Ripeys ei myöskään tarkoita häseltämistä. Puhunkin yleensä siitä, että roskakuski on tehokas mutta huolellinen. Isoiksi ajansäästöiksi kasaantuvia sekunteja ei oteta pois kameroiden ja peilien tarkkailusta tai kävelyvauhtia ajamisesta päiväkodin pihassa. Ei myöskään vie yhtään enempää aikaa palauttaa astia samaan paikkaan, niin kuin moni astian haltija toivookin.

    Näkisin, että tehokkuudesta puhumiseen kohdistuva vastustus tulee siitä, että joltakulta vaaditaan nopeutta mutta häntä ei kiinnosta olla nopeampi. Tällaiselle henkilölle ei ainakaan kuntaurakan ajot ehkä ole oikea työ, sillä niissä tehokkuus vain on kovan kilpailun vuoksi välttämätön. Toisaalta minustakin ammattitaitoinen kuljettaja – siis erityisen tehokas ja huolellinen – ansaitsee palkkionsa. Silti joissain firmoissa paremmin työnsä tekemällä ei mitään kummempaa saa.

    Itseäni ja kenties välillä muitakin vastaan kisaavana pakkarikuskina minulle Pakkariposse on huipentuma: saadaan olla tehokkaita, eli kerätä vain ripeästi roskia, ilman, että kukaan narisee ja jopa puuttuu toisten työssä viihtymiseen. Me pidetään tehokkuutta niinkin tärkeänä, että valittiin se yhdeksi meidän arvoistamme. Eikä me siitä vielä olla näännytty.

  • Kävin itse ajamassa 16 paikkaa tunnissa – säälittävää?

    Kävin itse ajamassa 16 paikkaa tunnissa – säälittävää?

    Monta purkkia tunnissa vedät? Tällä kysymyksellä roskakuski voi vertailla omaa ammattitaitoaan kollegoihin. Astiamääristä puhuminen saatetaan nähdä ”juoksemisen” ja ”hätiköinnin” korostamisena, ja se voi ahdistaa sellaista, jolle roskakuskin työ ei ehkä olekaan oikea.

    Toiset saavat isot mukimäärät juoksematta ja hätiköimättä, ja heille ne ovat luonnollinen osa työtä. Numeroilla mitataan ehkä myös itseä. Voinko maanantaissa rikkoa aiemman ennätykseni? Miten sen tekisin – eri ajojärjestys, reippaammat askeleet vai paremmat eväät? Purkkimäärät voivat tarjota motivoivaa itsensä tai kaverin haastamista ja ongelmanratkontaa.

    Eikö Pakkaripossessa olekaan kovia roskakuskeja?

    Tätä olin odottanut: paljon liikettä sisältävää työtä.

    Surkea suoritus

    Olin eräänä maanantaina ajamassa sekajätettä pääkaupunkiseudulla. Keräsin loppuun päivän listan reilu 80 osoitetta ja käytin siihen 5,3 tuntia. Se tekee 16 paikkaa tunnissa, joka kuulostaa äkkiseltään… säälittävältä. Aivan kuin olisin tepastellut maaseutulistalla, jossa on kinttupolkujen päissä olevat kesämökit. Eikö Pakkaripossessa olekaan niitä kovia roskakuskeja?

    Tullaankin numeroiden tutkailun oleelliseen tarkennukseen: puhun nyt osoitteista, en astioista. Minulta on useasti kysytty, kuinka paljon paikkoja roskakuskilla on päivässä. Jos vastaan vaikkapa juuri 80, se voi saada työn kuulostamaan helpolta. Mitä ne roskakuskit tuolla kiitelevät pihasta toiseen, kun joka mestaan on käytettävissä 5 minuuttia?

    Vähän paikkoja, paljon purkkeja

    Yllätys onkin iso, kun lähes joka paikassa on enemmän kuin yksi astia. Niitä voi olla jopa 8 (puhutaan isoista kopeista). Painavia, isoja astioita, joiden liikuttamiseen ei paljon tilaa ole. Lisäksi välimatkaa koppien välillä on enemmän – 5 minuutista siirtymiin ison auton pyörittelyineen pitäisi varata myös osuutensa.

    Hyvä määrä on hetkellisesti 90 astiaa tunnissa.

    Tehokkaan kuskin astiamäärä usein kasvaakin osoitemäärää nopeammin suhteessa hänen keräilyyn käyttämäänsä aikaan. Minullakin reilusta 80 paikasta kertyi astioita 220 – siis 41 astiaa tunnissa, eli yksi kippo tyhjeni 1,5 minuutin välein.

    Uusien purkkien pyörät pyörivät hyvin ja kahtakin astiaa on helppo liikuttaa.

    Ei sillä, ettenkö voisi parantaa lukemaa. Oma tunne oli se, että tuusaamiseen meni liikaa aikaa. Ajoin piiriä ensimmäistä kertaa, eikä yksikään paikka ollut tuttu. Osaa kaduista sentään olin joskus kulkenut. Oma tunne on tietysti tunne, ja piirin konkarit tietävät, mikä on kova taso.

    Mikä on hyvä määrä?

    Sitäkin kysytään, mikä on hyvä määrä astioita tunnissa. Yleispätevää minimiä tai keskitasoa ei voi määrittää listaamatta joukon tarkennuksia. Onko kyse säkkäristä ja onko appari mukana ja kerätäänkö kaksilokerolla? Voidaan sanoa, että säkkärillä vähintään pitäisi saada 50 mukia tunnissa, apparin kanssa yli 70 ja kaksilokerolla hetkellisesti lähemmäs 90.

    Nämä ovat omiin laskelmiin sekä kollegoilta kuulemiin suorituksiin perustuvia numeroita. Voi siis olla, että piiriin saapuu uusi tekijä ja päihittää pitkän aikavälin keskiarvot sekä entiset ennätykset, ihan vain koska liikkuu sujuvasti paikasta toiseen jättäen ainoaksi merkiksi käynnistään tyhjät astiat.

  • Tuhkat pölähtävät naamalle ja ovet paukkuvat kylkeen – mitä sinä voit tehdä?

    Tuhkat pölähtävät naamalle ja ovet paukkuvat kylkeen – mitä sinä voit tehdä?

    Haluaisitko sinä, että joku pöläyttäisi tuhkaa tai pölypussin sisällön naamallesi? Todennäköisesti et, ja ei moni roskakuskikaan sitä tahtoisi. Siitä huolimatta päivittäin saattaa erityisesti sekajäteastiassa olla pölisevää jätettä – irrallaan, suoraan astiaan tuhkalapiosta tai imurin säiliöstä kipattuna.

    Monella paikkakunnalla niin lajitteluohjeet kuin jätehuoltomääräykset kieltävät pölisevän jätteen laittamisen astiaan. Sen sijaan esimerkiksi tuhka, pöly, puupuru, paperisilppu ja rautapöly täytyy pakata tiiviisti, esimerkiksi kestävään muovipussiin tai kannelliseen muovirasiaan. Siten ehkäistään ympäristön sotkeentumista ja ennen kaikkea suojataan roskakuskia altistumiselta haitallisille aineille.

    Jätepisteellä ei kannata säilyttää tavaraa, jota ei ole tarkoitettu tuhottavaksi.

    Sekajäteastioita ei saanut katoksesta ulos siirtämättä pakkausmuovin astiaa ensin edestä.

    Haitallisia jätteitä

    Pölisevä jäte irrallaan astiassa on yksi roskakuskin kohtaamista työn turvallisuuteen ja sujuvuuteen vaikuttavista asioista. Samankaltainen jätteiden lajitteluun ja hävittämiseen liittyvä ongelma ovat kotitalousjätteen keräykseen kuulumattomat tavarat. Astiaan on voitu laittaa spraypulloja, maaleja tai sähkölaitteita. Ne voivat altistaa kuljettajan haitallisille kemikaaleille sekä syttyä palamaan jäteauton kuormatilassa.

    Jätepisteille on myös voitu tuoda isoja rojuja, usein huonekaluja, sen sijaan, että ne olisi vaikka myyty tai kuljetettu kierrätyskeskukseen. Roskakuski voi niitä siirrellä edestä, jos siitä ei ole vaaraa, mutta rojujen vuoksi astiat voivat jäädä tyhjentämättäkin. Jätepisteellä ei myöskään saa – tai ainakaan kannata – säilyttää tavaraa, jota ei ole tarkoitettu jätteenä pois kuljetettavaksi (eli pakkarin tuhottavaksi).

    Ongelmat voivat näkyä roskakuskin kehossa tulevaisuudessa.

    Hankalia jätepisteitä

    Moni jätepiste on roskakuskin kannalta liian ahdas, vaikkei niissä ylimääräisiä tavaroita olisikaan. Harva asia turhauttaa niin paljon roskakuskia kuin se, että astian saadakseen on siirrettävä muita astioita edestä. Jätehuoltomääräysten tekijät ovat tämän ehkäpä tiedostaneet, sillä jätepisteiden edellytetään olevan sellaisia, ettei siirrellä tarvitse.

    Roskakuskin päivään mahtuu satoja jätekatoksia. Joa ei niin stressaa kynnyksistä ja auki pysymättömistä ovista, sillä hänen mielestään ne ovat osa työtä.

    Jätepisteissä piilee monesti muitakin harmeja. Oletko huomannut, että ovea ei saa pysymään sepposen selällään, koska ovipumppu ei lukitu eikä tuulihakaakaan ole? Entä noteerannut viiden sentin kynnyksen oviaukossa? Roskakuski huomaa nämä heti, kun sulkeutuva ovi paukahtaa kylkeen ja kun painavan astian pyörät töksähtävät kynnykseen. Yhtä lailla pyöriä vastustaa vaikkapa asfaltin railot sekä upottava hiekka – haasteita on äkkiä siis yhdessä pihassa paljon.

    Pienestä tulee isoa

    Sinulle ehkä herääkin kysymys, voitko tehdä jotain helpottaaksesi roskakuskin työtä. Ainakin voit pakata pölisevän jätteen ja toimittaa vaaralliset jätteet ja sähkölaitteet oikeaan paikkaan. Ehkä myös pystyt poistamaan jätekatoksestasi kynnyksen ja huolehtimaan siitä, että oven saa pysymään auki. Näistä asioista taloyhtiöissä vastaa usein isännöitsijä.

    Rojut ja kynnykset voivat jätepisteen haltijan ja käyttäjän näkövinkkelistä olla pieniä asioita. Roskakuskille ne voivat olla jopa välitön vaara mutta vähintään kasaantuva riski: raskaiden astioiden kampeaminen kynnysten yli ja pölylle altistuminen voivat näkyä kehossa tulevaisuudessa. Jos joka viidennessäkin astiassa tai katoksessa on riskiä kasaava ongelma, päivässä niitä on 20-80. Yksikin sellainen vähemmän on parempi kuin ei mitään.

    Mitä voit tehdä?

    • Pakkaa pölyävä, hienojakoinen jäte muovipussiin, maitotölkkiin, muovirasiaan tai muuten tiiviisti.
    • Vaarallisia jätteitä otetaan vastaan monella kierrätysasemalla sekä kiertävissä keräyksissä ja yksityishenkilöiltä pääasiassa maksutta. Sähkölaitteita lisäksi ottavat vastaan niitä myyvät liikkeet.
    • Vastaanottopaikkoja voit hakea kierratys.info-sivustolta.
    • Myy tai lahjoita käyttökelpoinen tavara. Jotkin vastaanottopaikat noutavat suurikokoisia tavaroita.
    • Jätepisteiden ehostamiseen ja suunnitteluun roskakuskin kannalta turvallisiksi voit kysyä neuvoa jätehuoltoyhtiöistä.
    • Voit myös kysyä meiltä näkemystä.

  • Purkkeja, piirejä ja kynäämistä – tutustu roskakuskien sanastoon

    Purkkeja, piirejä ja kynäämistä – tutustu roskakuskien sanastoon

    Tuskin on ammattia, johon ei kuuluisi uniikkeja ilmaisuja. Ne tarjoavat alaan kiinnostavaa näkökulmaa ilmentäessään vaikkapa, miten töitä on ennen tehty tai miten jokin muistuttaa aivan toista arkista asiaa. Tutustu sanastoon, niin tiedät mistä roskakuskit puhuvat.

    Astialla on monta nimeä

    Roskakuskit tyhjentävät työkseen jäteastioita, joten totta kai niille on keksitty monia kutsumanimiä. Astia on yleinen ja ymmärrettävä mutta moni puhuu purkeista, mukeista ja kipoista. Sen sijaan vaikka kuulee asiakkaiden käyttävän sanoja laatikko, kori, sulo ja pönttö, ei niitä alalla tavanomaisesti kuule.

    Piiri saadaan kasaan.

    Astioiden ominaisuuksista puhutaan alalla paljon. Monelle kuskille sana rautapantainen aiheuttaa puistatusta, koska siihen yhdistyy ajatus pyörien jumituksesta ja vääntyneestä etureunasta. Usein kollegalle kertoo myös paljon kuussatanen, joka siis viittaa astian kokoon.

    Ajoreittien ominaisuuksia

    Ajoreitti on päivän työrupeama, joten on luonnollista, että siihenkin liittyy arkisia alan ilmaisuja. Piiri-sanan mieltäisin kokemuksen pohjalta eteläsuomalaiseksi, sillä keskisessä tyypillisempää oli puhuminen listasta. Jotkut käyttävät sanaa reitti. Valmiiksi saamiselle on myös omat ilmaisut: silloin piiri saadaan kasaan mutta joskus se voi jäädä pystyynkin.

    Nykyaikaiset kuussataset liikkuvat hyvin, varsinkin alamäessä.

    Reittiin voi kuulua erilaisia alueita. Koppeja ovat pääsiassa taloyhtiöiden täyttämät alueet, kun taas omakotialueet ovat säkkäriä. Sen taustana lienee se, että entisaikaan joka talolla oli säkkitelineet. Listoissa on myös eroja eri viikkoina niin, että yhdellä viikolla omakotialueen kadulla on vain pari useammin tyhjennettävää paikkaa mutta toisella viikolla kaikki. Silloin roskakuski sanoo, että kyseinen katu on pitkänä.

    Lähmäri, leuka vai koura?

    Puristuslevy on keskeisessä osassa työssä ja kuljettaja pääsee näkemään sen toimintaa paljon. Ehkä siksi on tullut kuvaavia sanoja kuten kauha: puristuslevyhän siirtää kaiken tavaran kuupasta kuormatilaan kuin suuri kauha. Ja joskus jätekin on aika nestemäistä.

    Vihreän painaminen on roskakuskille selvää.

    Muita puristuslevyn ilmaisuja ovat koura ja Satakunnassa kuulemma käytettävä leuka. Yksi erikoisimmista mutta yleisimmistä kutsumanimistä on lähmäri. Sanan merkitystä en tiedä, mutta siitä tulee mieleen se, että levy tekee aika sotkuista jälkeä joskus puristaessaan jätettä armotta kasaan.

    Muita pakkarin osia

    Pakkarin, eli pakkaavan jäteauton arkisesti kutsuttuna, muillekin osille tarvitaan nimiä. Hississä olevien teräksisten ulokkeiden, joihin astian etureuna asettuu, titteli on kampa, ja loogisesti ulokkeet ovat piikkejä. Astiaa kipatessa sen sisältö putoaa kuuppaan, kouruun tai jopa kauhaan, ja jos ei irtoa, astiaa kolautellaan vastinrautaan tai –tankoon. Kun mitä tahansa päätyy kuuppaan, se tulee tai otetaan kyytiin.

    Kauhomisen starttaavat napit lienevät joka valmistajan pakkarissa samanvärisiä, joten vihreän painaminen on roskakuskille selvää. Lähmärihän pakkaa jätteen kuormatilassa olevaa purkulevyä vasten mutta siitä puhutaan vastaseinänä: ”kipillä aja seinä taakse”, voi olla roskakuskin ohje toiselle.

    Bioastian sisäsäkissä voi olla kätevä kantaa jätteet autoon, mutta se ei ole aina oikein.

    Kynäily on kiellettyä

    Toisinaan biojäteastiassa on sen verran vähän sisältöä, että suojasäkki kestää kantaa sen. Kun kuljettaja saa kannettua jätteen sisäsäkissä autolle, puhutaan heittosäkistä. Todennäköisesti näin toimiminen on kuitenkin vastoin oikeaa toimintatapaa.

    Ehdottoman kiellettyä on myös kynääminen eli kynällä ajaminen: se nimittäin on tehtävän kuittaamista ilman, että astiaa olisi tosiasiassa tyhjennetty. Tämä ilmaisu selittyy niin, että ennen paikat olivat paperilistoilla ja ne merkattiin suoritetuiksi kynällä.

    Nykyisin listat ovat sähköisiä ja kuitatessa sijaintikin tallentuu. Jos tyhjennyksen kanssa on jotain hämminkiä tai se ei onnistu, tehdään aspa tai kuitataan se hukkana.

  • Palkanlisä ja hyvät työajat – nämä ovat roskakuskin työn edut

    Palkanlisä ja hyvät työajat – nämä ovat roskakuskin työn edut

    Lähtisitkö sinä roskakuskiksi? Ehkä sinulla on kuorma-auton ajo-oikeus sekä tavaraliikenteen ammattipätevyys ja olet pohtinut, millaista isoa autoa lähtisit ajamaan. Tässä on sinulle pohdinnan tueksi hyviä syitä lähteä roskakuskiksi – ja nämäkin edustavat vain osaa kaikista syistä!

    Ammattikuljettajien lepoajat ei murheena

    Piirturi on rekisteröinyt 15 minuutin tauon.

    Suomessa sallittujen poikkeuksien nojalla ajo- ja lepoaika-asetus ei koske roskakuskeja. Piirturia ei näin ollen tarvitse käyttää, ja taukoja ei tarvitse ajoittaa yhtäjaksoisen ajoajan mukaan. Toki poikkeus koskee monia muitakin kuljetuksia. Tauotta ei kuitenkaan roskakuskinkaan ole pakko työskennellä, sillä työaikalain mukainen puolen tunnin tauko 5,5 tunnin työskentelyjaksoa kohti on tarjottava.

    Viikonloput ovat pääasiassa vapaita.

    Poikkeus ajo- ja lepoajoista lienee monelle helpotus, sillä ajo- ja lepoaika-asetus voi turhauttaa joustamattomuutensa vuoksi. Poliisi onkin havainnut, että lakia noudatetaan Suomessa huonosti. Roskakuskin ei tosiaan tarvitse vauhteja keskeyttää tietyllä kellonlyömällä.

    Alan säännöllisimmät työajat

    Kuljetusalalle lähtevän on syytä varautua siihen, että työvuoron aloitus, ja lopetus varsinkaan, ei ole tiedossa. Kuljetusalan työehtosopimuksen 13. pykälä edellyttää, että työnantaja saattaa työvuorot aloitusaikoineen työntekijän tiedoksi vähintään viikkoa ennen, mutta silti joissain työpaikoissa muutos suunnitelmiin voi koittaa jopa edellisenä iltana. Roskakuskin työajoista tekevät ennakoitavan pelkästään jätehuoltomääräykset.

    Ne rajaavat käytännössä yöllä työskentelyn pois, sillä useimmiten ne sallivat jätteiden keruun kello 6-22 välillä. Lisäksi ne edellyttävät jätteiden keräystä arkipäivisin, minkä ansiosta roskakuskin viikonloput ovat pääasiassa vapaita.

    Perustuntipalkka lähentelee yhdistelmäkuskin palkkaa.

    Roskakuskille kuuluu 5 % ekstraa

    Auto- ja kuljetusalan työehtosopimusta kuuluu noudattaa jäteautonkuljettajan työsuhteessa. Sen pykälä 10 määrää, että eräiden muiden ajoneuvojen kuljettajien ohella jäteautonkuljettajille on maksettava erikoislisää, jonka suuruus on 5 prosenttia taulukkopalkasta eli niin ikään työehtosopimuksen määrittämästä vähimmäispalkasta.

    Palkoissa 5 prosenttiakin on merkittävä suurennus, ja esimerkiksi tämänhetkisten palkkataulukoiden perusteella aloitteleva roskakuski tienaa kuukaudessa 126 euroa enemmän ja yli 12 vuotta työskennellyt 134 euroa. Lisäksi perustuntipalkka lähentelee lisän kanssa yhdistelmäajoneuvonkuljettajan palkkaa. Onko perävaunu enää silloin niin kiinnostava lisä?

    Paikat vaihtelevat

    Tuhansien järvien maa avautuu kuorma-auton ikkunasta.

    Onko Nelostie Jyväskylästä Vantaalle käynyt liiankin tutuksi? Roskakuskin työauton mittariin voi työvuorossa kertyä vaivaiset 20 kilometriä. Siinä ei siis paljon asfalttia niellä! Jos on maaseudun kuski, asfalttia saattaa edes nähdä vain vuoron alussa ja lopussa. Muuten päivä koostuukin koko ajan kapeammista hiekkateistä niin metsien kuin peltoaukeiden keskellä.

    Roskakuskin viikko voi olla sellainen, että jotkin päivät hän ajelee taajamassa ja toiset maaseudulla. Jos on tuuraaja, joka ajelee milloin mitäkin listaa, tuskin kippipaikan ja varikon teiden ohessa juuri muuten samaa tietä viikossakaan suhaa!